Minulla oli ystävä. Hän oli kauan aikaa ollut rakastunut erääseen mieheen ja viimein he päätyivätkin yhteen. Ystäväni selitti minulla ummet ja lammet heidän ongelmistaan ja iloistaan ja kuuntelin ja kerroin omista suhteistani jne. ilman mitään taka-ajatuksia. Lopulta heidän ongelmansa olivat niin pahoja että tämä mies jätti ystäväni ja ystävä kyseli minulta miten saada miehen takaisin..yritin keksiä neuvoja. Sitten melko pian ystäväni löysi ns.ylimenomiehen joka auttoi toipumaan. Ja mitä minä teen. Jotenkin onnistuin sotkemaan asiani niin että päädyin yksiin tämän ystäväni exän kanssa. Olen rakastunut. Ystäväni on nyt ymmärrettävästi ex-ystäväni.Hän ei juurikaan ilahtunut. Tiedän että lojaali ihminen ei olisi koskenut ystävän exään. Silti..olen rakastunut. Enkä suunnitellut tätä. Syyllisyyden tunne on musertava. Teinkö todella hirveän tempun? Puolustelen itselleni että he eivät kuitenkaan olleet enää yhdessä..enkä ollut ajatellut kyseisestä miehestä mitään "sellaista" heidän yhdessäolo aikanaan. Nyt en luopuisi miehestä mistään hinnasta. Olenko paha ihminen?
Kamala ihminen?
Ellen
141485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ole. Rikosta ei tapahtunut.
Mitä niitä arvostamaan.Niitähän on muutenkin liikaa.
Ilmeisesti et ollut mikään ystävä ja muiden tunteet ei merkitse sulle mitään. Ikävä kyllä, mutta yksin tulet loppupeleissä jäämään. Mut minkäs teet, itsekkäitä ihmisiä löytyy tästä maailmasta muitakin kuin sinä.
Jos muiden tunteet ei merkitsisi minulle MITÄÄN tuskin tuntisin näin suurta syyllisyyttä?
Eli eiköhän JOTAIN sentään kuitenkin.. muutenhan iloisesti elelisin tunnontuskitta.. :/ Siinä olet kyllä oikeassa että itsekkään tempun tein :(
No vahinko on jo tapahtunut ja niinhän se menee, et toisen vanha on toisen uusi. Itse en kyllä ystävieni entisiin sekaantuisi, vaikka sitä ovat puolileikillään pyytäneetkin... Jotenkin se vaan olisi inhottava ajatus tietää että poikaystäväni vähän aikaa sitten rakasti ja rakasteli ystävääni. Ehkä mä sit olen joku pienisieluinen ihminen tässä asiassa who knows...
Mulle ystävät on kuitenkin aina ollu tabu. Ei niitä montaa ole, mut sitäkin rakkaampia enkä ainuttakaan vaihtaisi mieheen.
Niistä ystävistä on kuitenkin pidemmän päälle ehkä enemmän hyötyä...
Jos sulla on mahdollisuus ja oikeasti halua, niin tee töitä että saat sen ystäväsi takas. Ehkä kaikki muuttuu vielä hyväksi.
Se ON inhottava ajatus että mieheni vielä jokin aika sitten rakasti ja rakasteli ystävääni.. Joskus nukkuessani tämän miehen luona voin pahoin ajatellessani kuka paikallani nukkui ennen minua.
Nämä ajatukset raastaa päässäni ja silti tunnen että tässä on jotain sellaista mistä ei kannata luopua. Töitä olen tehny ja teen jatkossakin jotta saisin välit kuntoon ystäväni kanssa. Pahoitteluni ilmaissut monin sanoin..vaan se tuskin paljon häntä lohduttaa.
tuokin on aina niin tapauskohtaista... jos olisit vain huviksesi iskenyt sen kaverisi entisen, tai sulla olis joku pakkomielle ystävien entisiin, niin sillonhan tuo olis väärin.
mutta jos tässä on siitä kyse, että olette aidosti rakastuneita toisiinne, ja olette tosissanne, ettekä vain leiki tai huvin vuoksi ole yhdessä. eihän noille rakastumisille aina mahda mitään. ja tarvitseeko mahtaakaan, jos suhteenne on sellainen, että joku päivä olettekin naimisissa ja onnellisia. kyllä se (ex-)ystäväsikin silloin huomaa, että te kuulutte toisillenne.
Kyllähän tuo ystävyyttä koettelee, mutta jos tilanne on todella se, että tunteesi miestä kohtaan heräsivät vasta heidän eronsa jälkeen, niin ei sinulla ole mitään syytä potea syyllisyyttä.
Paskan teon teit! Et varmaan osaa edes kuvitella KUINKA PALJON YSTÄVÄÄSI (=EX-YSTÄVÄÄ) SATTUU teko jonka teit!!!!! Voin puhua TÄYDELLÄ YMMÄRRYKSELLÄ entistä ystävääsi kohtaan!
Itsellänikin OLI hyvä ystävä jolle kerroin pitkän suhteeni ilot ja surut jätkäystäväni kanssa vietetystä ajasta. Uskouduin hänelle täysin, liikaakin, näin jälkeen päin ajateltuna. "Ystäväni" ymmärsi ja oli tukevinaan minua. Pian aloin huomata liian läheistä ystävyyttä minun kultani ja ystäväni välillä. Ystäväni jopa painotti minulle ettei hänellä ja MINUN jätkäkaverillani tule KOSKAAN olemaan mitään heidän välillään. Silti heidän viettämä aika yhdessä vain lisääntyi, ja oletettavasti minun ja kultani aika karisi. Pian kultani jo kertoikin minulle eroaikeistaan!! Mitäpä siihen sanomaan jos toinen ei enää halua olla yhdessä. Erosimme ja pian eromme jälkeen exäni ja ystäväni olivatkin yhdessä! En ole tyhmä, tajuan kyllä tilanteen ja osaan laskea 1 1 yhteen!! Lopputulos: Eipä enää huvita olla "ystäväni" kanssa tekemisissä! Paska homma. Sitä olen miettinyt, miten hyvä kaveri VOI tehdä toiselle noin??? Kerro sinä, kun samaan olet syyllistynyt!!!! Toivottavasti tunnet vielä kauan syyllisyyttä teostasi. Se sattuu.
Jäi sanomatta... Tekosi ei ole YHTÄÄN sen parempi, vähemmän väärä, vaikka ystäväsi ja hänen kultansa olivatkin "jo" eronneet! Mihin jäikään ystävien miesten koskemattomuus...????
Kokemuksesi on erilainen koska selvästi ystävälläsi ja jätkälläsi alkoivat tunteet lämmetä jo teidän yhdessäolo aikananne kun taas omassa tapauksessani ei todellakaan ollu mitään meneillään kun he olivat yhdessä. Ja kyllä, minä huomasin, että sanoit ettei se tee teostani yhtään hyväksyttävämpää. Mutta mielestäni tekee. Kamalampihan olisi ollut jos olisin tämän jätkän häneltä VIENYT. Kuten sinulle tehtiin :( Mutta en tosiaan ollut edes kiinnostunut silloin..uskoi sen joku tai ei.
Olen vakaasti noudattanut periaatetta, että ystävien exiin ei kosketa. Nyt lankesin periaatteistani huolimatta. Näinkin voi näköjään tapahtua vaikka pitää itseään kunnon ystävänä ja luotettavana ihmisenä. Rikkoutuipa sekin illuusio... Olemme onneksi onnellisesti yhdessä, koska hetkellinen hairahdus ei olisi mitenkään voinut olla tämän kaiken sotkun arvoista.
Joo'o... Niin minullekin väitetään ettei Heidän välillään ollut juttua seurustelumme aikana, en vain jaksa uskoa sitä!! Sattuu niin hemm***sti.
Tiedän ettei sitä tunteilleen mitään voi, jos kiinnostuu ystävän jätkästä/ex-jätkästä. Maailma on nykyään niin salakavala, mihinkään eikä kehenkään voi enää luottaa.
Tiedän että minun pitäisi päästä yli seurusteluajastani, jatkaa eteenpäin, ja kohdata muita ihmisiä, yrittää uudelleen. En vain jaksa uskoa ihmisten puheisiin enää. "Ystäväni" tekivät liian suuren reiän sydämeeni :(
Ymmärrän sua..ymmärrän ex-ystävääni. Auts..aina ei ole helppoa olla lojaali kaikille. Ja tuskin on helppoa katsella jätkäänsä entisen kaverinsa kainalossa. Varsinkaan jos miettii että mitähän kaikkea sitä sille ystävälleenkin ennen selitti..liikaa varmaan. Kuten itsekkin tiedän turhan paljon heidän suhteestaan..mikä ei tunnu kyllä hyvältä. Kurjalta paremminkin. Kaikkea mitä tiedän en haluaisi tässä tilanteessa tietää...!!!! TÄMÄ ON NIIN INHOTTAVA TILANNE! Jos sinun ex-ystävälläsi on minkäänlaista omaatuntoa niin usko pois hänen olonsa on AIVAN HIRVEÄ jos se edes pienen pienen hitusen lohduttaa. Ainakin minun oloni on!
Niin kornilta kuin tämä kuulostaakin... Mutta kiitos =) Pienen hitusen viestisi lohdutti minua!
Toivon teille mukavia hetkiä keskenänne, kaikesta huolimatta. Jokaiselle on joku tässä maailmassa... ;)
Omalta osaltani voin sanoa etten onneksi ole nähnyt "paria" yhdessä, se ei olisi mukavaa katseltavaa. Voin vain sanoa että pääsinpäs eroon heistä, eivät näköjään olleet minulle tarkoitettuja ystäviä!!
Jatkan päivän kerrallaan eteenpäin, yhä kauemmaksi kamalista muistoista! Jatka sinäkin.