Olen seurustellut poikaystäväni, nykyisen kihlattuni, kanssa kohta 4 vuotta. Kun olimme kulkeneet yhdessä n. puoli vuotta, minä "hairahduin" ja petin häntä luokkamme pikkujouluissa...
Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Olin silloin vielä täysi pentu ja olin vasta muuttanut pois kotoa ja päässyt ulos niistä "lapsuuden" kuvioista. Uusi paikkakunta ja uudet ihmiset kai saivat minut jotenkin sekaisin ja unohtamaan sen poikaystävän siellä kotiseudulla hetkeksi ja niinpä tein sit sen ison virheen ja vietin yhden kännisen yön vieraan miehen vieressä.
En koskaan kertonut poikaystävälleni tästä, ja olen yrittänyt unohtaa koko jutun, koska sillä ei ollut minulle mitään merkitystä. Tiedän, että asiasta olisi pitänyt silloin kertoa poikaystävälleni, mutta en yksinkertaisesti voinut. Nykyään arvostan ja rakastan poikaystävääni niin paljon etten edes katso vieraisiin miehiin päin. Olen kasvanut henkisesti suhteemme aikana todella paljon ja kadun sitä millainen olin silloin nelisen vuotta sitten.
Olemme kohta olleet puoli vuotta kihloissa, naimisiin meillä ei ole kiirettä vielä muutamaan vuoteen. Lupauksen kuitenkin olemme tehneet: aina yhdessä ja uskollisesti.
Kaikki kuitenkin aina hokee sitä, että kuinka se petetty ansaitsee tietää ja että kuinka oikein se on kertoa toiselle että on pettänyt. Mutta jos se on tapahtunut vuosia sitten, vain kerran ja seurustelun vasta alettua ja ko henkilöiden ollessa juuri ja juuri 18 vuotiaita, niin onko se muka oikeasti järkevää kertoa ja mennä sekoittamaan tilannetta jollain menneellä ja merkityksettömällä asialla.
Mielestäni hyvitän teon olemalla uskollinen ja rakastava tyttöystävä kihlatulleni ja tekemällä kaikkeni että hän on onnellinen.
Miettikää asiaa jos haluatte ja kommentoikaa ja kertokaa ihmeessä jos olen teidän mielestänne ihan väärässä. Olisi kiva kuulla erilaisia kommentteja tästä asiasta.
Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Olin silloin vielä täysi pentu ja olin vasta muuttanut pois kotoa ja päässyt ulos niistä "lapsuuden" kuvioista. Uusi paikkakunta ja uudet ihmiset kai saivat minut jotenkin sekaisin ja unohtamaan sen poikaystävän siellä kotiseudulla hetkeksi ja niinpä tein sit sen ison virheen ja vietin yhden kännisen yön vieraan miehen vieressä.
En koskaan kertonut poikaystävälleni tästä, ja olen yrittänyt unohtaa koko jutun, koska sillä ei ollut minulle mitään merkitystä. Tiedän, että asiasta olisi pitänyt silloin kertoa poikaystävälleni, mutta en yksinkertaisesti voinut. Nykyään arvostan ja rakastan poikaystävääni niin paljon etten edes katso vieraisiin miehiin päin. Olen kasvanut henkisesti suhteemme aikana todella paljon ja kadun sitä millainen olin silloin nelisen vuotta sitten.
Olemme kohta olleet puoli vuotta kihloissa, naimisiin meillä ei ole kiirettä vielä muutamaan vuoteen. Lupauksen kuitenkin olemme tehneet: aina yhdessä ja uskollisesti.
Kaikki kuitenkin aina hokee sitä, että kuinka se petetty ansaitsee tietää ja että kuinka oikein se on kertoa toiselle että on pettänyt. Mutta jos se on tapahtunut vuosia sitten, vain kerran ja seurustelun vasta alettua ja ko henkilöiden ollessa juuri ja juuri 18 vuotiaita, niin onko se muka oikeasti järkevää kertoa ja mennä sekoittamaan tilannetta jollain menneellä ja merkityksettömällä asialla.
Mielestäni hyvitän teon olemalla uskollinen ja rakastava tyttöystävä kihlatulleni ja tekemällä kaikkeni että hän on onnellinen.
Miettikää asiaa jos haluatte ja kommentoikaa ja kertokaa ihmeessä jos olen teidän mielestänne ihan väärässä. Olisi kiva kuulla erilaisia kommentteja tästä asiasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi ihmeessä pitäisi kertoa, jos se juttu on tapahtunut ajat sitten ja ollut kertaluonteinen hairahdus? Jos sinä nyt menet kertomaan asiasta, saat aikaiseksi todennäköisesti vain riidan ja luottamuspulan.
Tiedän kokemuksesta, koska vaimoni kertoi minulle pettäneensä minua työmatkalla. Tapaus oli myös kertaluonteinen ja se mies joku ihan tuntematon tapaus. Edes puhelinnumeroita ei ollut vaihdettu. Eli kaikella todennäköisyydellä en olisi ikinä saanut asiasta pienintäkään vihiä. Mutta vaimoani painoi syyllisyyden taakka ja siksi hänen muka oli pakko kertoa. Olisi kyllä saanut jäädä kertomatta, sillä siihen asti onnelliseen suhteeseemme astui epäilyksen siemen ja aina kun vaimoni lähti työmatkalle tai johonkin yöksi pois kotoa mielessäni pyöri vain kauhukuvat siitä, kenenkähän kanssa se taas paneskelee. Pettämisestä kertominen myrkytti suhteemme todella pitkäksi aikaa.
Olet mielestäni asian ytimessä, älä lähde enää tässä vaiheessa pettämään miehesi luottamusta, mennyt on menneisyyttä ja olet virheestäsi oppinut. Se on nyt tärkeintä, kuten yhteinen, onnellinen ja luottamuksellinen tulevaisuutennekin. Kaikkea ei toisen tarvitse tietää.
Ongelmallista tuossa on se, että vaikket itse kertoisi mitään, niin aina on mahdollista että miehesi saa tietää siitä muuta kautta. Esim se kaverisi jonka kanssa teit petoksen tietää tapahtuneesta. Mieti asiaa miehesi kannalta, kuulisiko hän sen mielummin sinulta itseltäsi (edes jonkilainen merkki rehellisyydestä) vai jostain muualta? Omasta kokemuksestani osaan sanoa että toivon sydämestäni että vaimoni olisi itse kertonut asiasta sen sijaan että sain tietää asiasta kolmannelta osapuolelta.
Pettäjä on usein sen verran pöljä että luulee puolisonsa olevan sen verran sokea ettei saa koskaan tietää. Aina on mahdollisuus että hän sen jostain kuulee. Mieti hänen fiiliksiään silloin kun selviää että olet valehdellut vuosia. Yritä siinä sitten vakuutella että se tapahtui vain kerran. Miehesi tuskin siihen uskoo...
Minusta kertominen olisi aika itsekästä. Pettäjä vaan saisi jutun pois omalta omaltatunnoltaan, mutta sysäisi sen puoliskolleen. Silloinhan se puolisko joutuisi kärsimään asiasta, joka on pettäjän syy. Pettäjä kärsiköön ja hyvittäköön parhaansa mukaan tekonsa, vierittämättä tarpeetonta tuskaa muille.
Tämä tosin pätee vain siinä tapauksessa, että pettäjä katuu aidosti, eikä tule uusimaan tekoaan. Jatkuva pettäminen on ihan eri asia, ja siitä kuuluu puoliskon saada tietää, jotta voi päättää, haluaako póistua kuvioista, vai sietää moista elämää.