Kiinnostaisi tietää, että millä tavalla "pahat henget" ovat teitä koetelleet uskoon tulonne jälkeen?
Itse olen ihan tavallinen riviuskovainen. Kerran kävin kuitenkin kokouksessa ja menin eteen. Tunnustin Jeesuksen Kristuksen herraksi.
Joka ilta rukoilen lyhyen rukouksen. Em. kokouksessa ihmiset, joilla oli armolahjoja, puolestani. Itkin kovasti. Seuraavan kerran nauroin kovasti. Tunteet vain kumpusivat sisältäni. En voinut niitä estää.
Kovin olen toivonut edes kielillä puhumisen armolahjaa, mutta koska en juuri koskaan käy (fyysinen sairaus) seurakunnan tilaisuuksissa, sitä tuskin minulle suodaan... En tiedä...
Itse aina rukoilen, ettei mikään paha pääsisi koskettamaan. Otan vastaan aina vain sitä hyvän taholta tulevaa. Tämä on kenties tepsinyt, sillä kokemukseni "pahasta" ovat jääneet muutamaan kertaan.
En uskalla oikein näistä kokemuksistani tarkemmin kertoa, koska en tiedä ovatko ne yleisiä uskovien keskuudessa. Pelkään, että minua pidetään "tärähtäneenä".
Olen kovin yksinäinen näissä uskon asioissa. Olenkin kovin ilahtunut, että löysin tämän palstan ja rohkenen nyt siis tiedustelemaan, että millaisia kokemuksia Teillä on "pahuuden" läsänäolosta"? Miten oletta saaneet ne kuriin?
Olisiko merkki siitä, että olen nähnhyt pari kertaa "henkiä", että minulla olisi henkien näkemiseen tms. viittaavia armolahjoja?
Itse olen ihan tavallinen riviuskovainen. Kerran kävin kuitenkin kokouksessa ja menin eteen. Tunnustin Jeesuksen Kristuksen herraksi.
Joka ilta rukoilen lyhyen rukouksen. Em. kokouksessa ihmiset, joilla oli armolahjoja, puolestani. Itkin kovasti. Seuraavan kerran nauroin kovasti. Tunteet vain kumpusivat sisältäni. En voinut niitä estää.
Kovin olen toivonut edes kielillä puhumisen armolahjaa, mutta koska en juuri koskaan käy (fyysinen sairaus) seurakunnan tilaisuuksissa, sitä tuskin minulle suodaan... En tiedä...
Itse aina rukoilen, ettei mikään paha pääsisi koskettamaan. Otan vastaan aina vain sitä hyvän taholta tulevaa. Tämä on kenties tepsinyt, sillä kokemukseni "pahasta" ovat jääneet muutamaan kertaan.
En uskalla oikein näistä kokemuksistani tarkemmin kertoa, koska en tiedä ovatko ne yleisiä uskovien keskuudessa. Pelkään, että minua pidetään "tärähtäneenä".
Olen kovin yksinäinen näissä uskon asioissa. Olenkin kovin ilahtunut, että löysin tämän palstan ja rohkenen nyt siis tiedustelemaan, että millaisia kokemuksia Teillä on "pahuuden" läsänäolosta"? Miten oletta saaneet ne kuriin?
Olisiko merkki siitä, että olen nähnhyt pari kertaa "henkiä", että minulla olisi henkien näkemiseen tms. viittaavia armolahjoja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo nuppi sekaisin menee vain hellarien kokouksis
Kiitos rehellisestä kirjoituksesta.
Täällä satat saada pilkaakin osaksesi kuten tuossa havaitsit.
Yksinäisyys on kuttava asia. Meillä on monilla erilasia rajoiteita, mutta Jumala ei halveksi rajoiteitamme. sanosin Sinulle, että "se mikä sinussa on suurempi kuin se mikä maaimassa on"
Eniten kai paholainen kiusaa meitä epäskolla, mutta muista Herran sana:
"Hän ei salli kiusattavan mitä yli määrän,- salliessan kiusauksen hän on vaimistanut myöskin pääsyn siitä."
Muista että: "Jeesus oli kakessa kiusattu kuten mekin..."
Toivon hartaasti, että löytäisit uskovien yhteyden ja paikan jossa voisit käydä silloin tällöin sanan kuulossa. Ihan arkielämän ystävät olisivat tärkeitä. E ne välttämättä mitään kiihkouskovia tarvi olla, ihan tavalliset ihmiset ovat monesti parempia.
"on ystäviä, veljiäkin parempia"
Siunusta Sinulle.
täällä saatat törmätä sellaiseen jossa pahoitat mielesesi, mutta koeta kestää. Kiakkea ei pidä uskoa mitä tällasilla palstoilla kirjotellaa:
"Koettele KAIKKI, ja pidä se mikä hyvää on"
Lue mahdollisemman paljon Raamattua, mutta älä "väkipakolla" -lue tutkisklle, Jumala puhuu ENNEN KAIKKEA kirjoitetun Sanan kautta.
Nuorempana poltin pilveä. Sitten tulin uskoon, mutta jatkoin vielä jonkun aikaa polttelua. Lopetin sen, kun kerran yöllä heräsin siihen, että 3-4 epämääräistä tummaa hahmoa leijaili ympärilläni tehden syöksyjä minua kohti. Makasin selälläni silmät auki kuin halvaantuneena. Sain juuri ja juuri sanotuksi ääneen: "Jeesus auta!", ja samalla hahmot hävisivät, nousin ylös ja pilvi oli haihtunut. Eikä ollut mikään hashispsykoosi, se toimii eri tavoin eikä lopu sekunnissa.