Oikeamielinen tuomio

Se on oikeamielinen tuomio, että ne jotka eivät tahtoneet rakastaa ja varjella elämää, eivät sitä perikään. Mutta ne jotka rakastivat elämää ja tahtoivat varjella sitä, perivät sen, koska Herra säilyttää elämän niille, jotka häntä kuulevat.

Elämän ohjeet tulee Herralta, mutta jumalaton ei niistä vaaria ota, jonka takia jumalaton on jo ikäänkuin kuollut, jos hän ei usko. Sen takia Herrakin sanoi: Anna kuolleiden haudata kuolleensa.

Ne ihmiset jotka laittavat luottonsa ikuiseen elämään, eivät odotakaan täältä elämää löytävänsä, vaan odottavat sitä lupausta jonka Herra on tuonut julki. Mutta ne jotka täältä etsivät elämäänsä ja löytävät sen täältä, eivät odota tulevaista palkintoa, joten heidän palkintonsa on jo täällä peritty ja kuolema on heidän loppunsa.

Kannattaa muistaa, että se joka vaeltaa Herrassa, ei ota vääriä ikeitä kannettavakseen; koska Totuus tekee totisesti vapaaksi kaikesta. Ne jotka eivät pysy Herrassa, ovat vielä inhimillisten pelkojen heiteltävinä. Inhimillinen pelko on se, että pelkää jotakin, joka ei vielä ole tapahtunut, mutta luulee sen tapahtuvan itselleen; ja ne jotka pelkäävät ikuista kidutusta, pelkäävät jotakin jonka luulevat kohdallensa saavan.

Minäkin kiivailin ikuisen kidutuksen ajamana, niin kauan kunnes aloin anomaan Herralta rakkaudellisuutta, laupeudellisuutta, armollisuutta, ymmärtäväisyyttä, armahtavaisuutta, sekä kaikkea mikä on Herran tahdon mukaista; ja tämän jälkeen alkoi muutos siihen suuntaan, joka on Rakkauden Jumala, pois päin siitä mikä on vihan jumala.

Olin ottanut vaarin kirjoitetusta, vaikka en sitä edes käsittänyt. Mutta tulin käsittämään sen, että se tuomio on ihmisistä, eikä Jumalasta, että Jumalan loisi olennon ja sen jälkeen laittaisi sen ikuiseen kärsimykseen. Tämä on valheellinen ja petollinen tuomio, joka ei muuta ihmistä Laupeuden Jumalan kuvan mukaiseksi, vaan viha ja anteeksi antamattomuuden kuvan kaltaiseksi.

Minä aloin muuttua sen kuvan kaltaiseksi, joka on liha, enkä sen kuvan kaltaiseksi joka on Henki. Aloin muuttua niiden kaltaiseksi, jotka poimivat ensimmäisenä kiven, kun joku oli saatu kiinni itseteossa; ja sokeana ei huomannut sitä tosiasiaa, että itse on samaa lihaa ja verta; eikä huomannut sitä tosiasiaa, että itsekin on langennut, joko salasynteihin tai sitten tiedostamattomiin.

Mutta kun aloin kuulla Herraa, enemmän kuin kirjainta jota en käsittänyt, niin aloin tuntemaan sen valheen ja hapatuksen, jolla on ihmiset saatu sidottua raskauttaviin ikeisiin ja väärän pelon ajamiin tehtäviin. Tulin tuntemaan sen valheen hapatuksen, jolla ihmiset alkoivat turvaamaan ihmisiin, enemmän kuin Herraan; alkoivat kuulemaan ihmisiä, enemmän kuin Herraa.

Silloin en etsinyt eksytystä "seurakunnan" sisältä, vaan etsin sitä ulkopuolelta. Silloin en etsinyt Herraa, vaan etsin "oikeita käännöksiä" ja "oikeita oppeja", kasteista, ehtoollisista, tuomioista jne. Etsin kaikkea muuta kuin Herraa, vaikka Herraa tulisi etsiä ensin ja sen myötä kaikki muukin tulisi tunnettuksi.

Otin sokeana vaarin ihmisten tunnustuksista, enkä huomannut että he olivat yhtä sokeita. Kuulin ihmisten tunnustuksia, enkä huomannut että itse olin yhtä kuuro. Otin vaarin kidutus pelosta, enkä ymmärtänyt ettei Herra pidä vihaa ikuisesti.

Annoin pelon ottaa vallan ja se alkoi sitoa minua uskonnollisuuteen; aloin pelkäämään ettei uhri riittänyt, vaan että omilla teoillaan ja töillään ihminen pelastuu, koska ikuisen kidutuksen pelko ei häipynyt, vaikka miten paljon teki hyvää ja karttoi pahaa; koska samalla sydämessään sulki tien toisilta ja kuitenkin samalla pelkäsi joutuvansa samaan paikkaan, ilman tekoja.

Inhimillinen pelko ei saa valtaa ihmisessä, joka vaeltaa Herrassa. Herran pelko on tervettä pelkoa; Herran pelko on sitä, että tahtoo kuulla Herraa ja pitää hänen sanoistaan vaarin; Herran pelko ei ole se, että pelkää ikuista kidutusta.

Ikuinen kidutus on saatanallinen rangaistus, eikä se ole Jumalasta. Ikuinen kidutus on mielen orjuuttaja, mutta Henki tekee vapaaksi, koska Henki on Totuus ja Totuus on Jeesus Kristus. Jeesus on kärsinyt kaiken luomakunnan puolesta synnin palkan, joka on kuolema, joten kaikki on sovitettu.

Mutta vasta kun pahuus, vääryys, viha ja jumalattomuus tuhotaan, on kaikki kiusausten ulottumattomissa, rauhan ja levollisuuden keskellä. Kun uudet luodaan, niin vanhat häviävät, eikä niitä enää ole. Kun uudet luodaan, niin vanhaa ei enää ole jäljellä; ei ole jumalattomia, koska kaikki ovat Jumalan omia uudessa maailmassa. Ei ole murhaajia ja vihaajia, koska niiden synnyttäjä, synti on tuhottu, eikä sitä enää ole.

Emme siis odota tuomiota, vaan Elämän alkamista. Tuomio on se, ettei usko; ja se ettei usko, on kuolemaksi, koska uskossa ihminen on Elämän antajaan yhteydessä, mutta epäuskossa irti tästä. Jumalaton on siis ikäänkuin kuollut jo tässä maailmassa, koska hänen tekonsa on kuoleman tekoja ja hänen sydämensä on kiinni katoavaisuudessa, eikä katoamattomuudessa.

Jokainen saa sitä mitä kylvää, joten mikä on niiden osa jotka kylvävät vihan pelkoa? Mikä on niiden osa, jotka ajavat ihmisiä Jumalan luota, eivätkä kerää hänen luokseen?, koska Jumalan tahto on se, että kaikki tulisivat hänen luokseen, ilman muita ehtoja, kuin se, että uskoo ilosanoman Kristuksesta ja kääntyy kuoleman teoista pois.