Aamulla

Aamulla töihin lähtiessä ajelinkin naiseni luo, hänellä on oma talo noin kilsan päässä mun kämpiltä, jossa asuu lapsineen. Tiedän mihin aikaan hän lähtee töihin, joten tiesin että hän on vielä kotonaan.
Astelin sisään ja kahmaisin hänet hellään halaukseen, annoin pitkän suudelman ja sanoin hänelle "ihana kun olet olemassa ja hyvää työpäivää". Lähdin sit samatein ajelemaan töihin. Äsken tuli textari "Ihana, kun tulit antamaan aamupusun, partaveden tuoksu jäi, jota nuuskuttelen. Olen onnellinen ja rakastunut".
61968
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Missä planeetalla on noin ihana mies. Oiskos sulla veljeä? Mitään noin ihanaa en koskaan ole kokenut! Naisesi saa olla onnellinen. Mikä aarre:)

Äänestä

ajattelee nyt "mikä mies" sinusta. Kiva kuulla, että sinunlaisiasi miehiä on olemassa. Kun annat rakkauttasi naisellesi noin, saat sen varmasti moninkertaisesti takaisin.Toivottavasti. Iloa päivääsi.

Äänestä
  • Minä olen kuvitellut, että kai ne muutkin miehet omaa kultaansa älyävät huomioida, mutta ei se vissiin olekkaan niin.
    Omapa on häpeänsä, eivät vielä tiedä mitä menettävät, sillä tosiaan sitä rakkautta saa paljon takaisin.

    Äänestä

  • aloittaja kirjoitti:

    Minä olen kuvitellut, että kai ne muutkin miehet omaa kultaansa älyävät huomioida, mutta ei se vissiin olekkaan niin.
    Omapa on häpeänsä, eivät vielä tiedä mitä menettävät, sillä tosiaan sitä rakkautta saa paljon takaisin.

    Parhaimmillaan "näin romanttista". Niinpä, ei ne kaikki "kullat" oli ne sitten miehiä tai naisia, osaa tai älyä "kultaansa" huomioida.

    >>>Nyt voisi kysyä että mikä oikein on, mutta empä kuitenkaan kysy. Kerron vain mikä "mättää". Vaikka tätä tunnetta onkin jotenkin kauhean vaikeaa pukea sanoiksi.

    Olen seurustellut naiseni kanssa nyt 7kk, ja viime aikoina olen yrittänyt saada häntä kertomaan mitä tuntee minua- ja tätä suhdetta kohtaan.
    Itse yritän ja sanonkin vähintään kerran päivässä rakastavani häntä. Vaikka kuulin nyt vuodenvaihteessa (en häneltä, vaan eräältä yhteiseltä ystävältä) että jos tuota sanaa hokee joka päivä se kokee "inflaation" ja menettää samalla uskottavuutensa.
    Mutta ongelma on se, että hän, naiseni, ei koskaan sanoa rakastavansa minua, tai edes että joskus ikävöisi tai kaipaisi minua.
    Olen sitä joskus häneltä oikein kysynyt, (viimeaikoina kuitenkin vähemmän ja vähemmän) mutta ei, en saa häntä sitä minulle sanomaan.
    Eikä enää "kiinnosta" kysyäkkään ja "rukoilla" häntä kertomaan tunteistaan. On vain jotenkin niin tyhjä ja turhautunut olo.
    Olen varmaan vain tyhmä ja hölmö, kun edes ajatelen koko asiaa. Mutta nyt viimeaikoina se on alkanut aina vaan enemmän ja enemmän pyörimään mielessä, ja joka päivä. Useammin ja useammin.
    Ikää meillä molemmilla on jo reilusti yli 40v. Eli ei ole mistään kainoudesta tai kokemattomuudestakaan kysymys. Emme asu yhdessä, ja näemmekin kummankin työ,ym kiireiden takia ehkä kerran 2vk.
    Pitäiskö mun nyt vain kuvitella, ettei häntä oikeasti sitten kiinnostakkaan. Eikö hän sitten kaipaakkaan minua, rakastamisesta puhumattakaan...

    Typerää aikuiselta ihmiseltä että pohdin tälläistä. Mutta kun itse kaipaan häntä ja rakastankin niin paljon.

    En tiedä mitä sanoa,tehdä...

    Äänestä

  • vain on kirjoitti:

    Parhaimmillaan "näin romanttista". Niinpä, ei ne kaikki "kullat" oli ne sitten miehiä tai naisia, osaa tai älyä "kultaansa" huomioida.

    >>>Nyt voisi kysyä että mikä oikein on, mutta empä kuitenkaan kysy. Kerron vain mikä "mättää". Vaikka tätä tunnetta onkin jotenkin kauhean vaikeaa pukea sanoiksi.

    Olen seurustellut naiseni kanssa nyt 7kk, ja viime aikoina olen yrittänyt saada häntä kertomaan mitä tuntee minua- ja tätä suhdetta kohtaan.
    Itse yritän ja sanonkin vähintään kerran päivässä rakastavani häntä. Vaikka kuulin nyt vuodenvaihteessa (en häneltä, vaan eräältä yhteiseltä ystävältä) että jos tuota sanaa hokee joka päivä se kokee "inflaation" ja menettää samalla uskottavuutensa.
    Mutta ongelma on se, että hän, naiseni, ei koskaan sanoa rakastavansa minua, tai edes että joskus ikävöisi tai kaipaisi minua.
    Olen sitä joskus häneltä oikein kysynyt, (viimeaikoina kuitenkin vähemmän ja vähemmän) mutta ei, en saa häntä sitä minulle sanomaan.
    Eikä enää "kiinnosta" kysyäkkään ja "rukoilla" häntä kertomaan tunteistaan. On vain jotenkin niin tyhjä ja turhautunut olo.
    Olen varmaan vain tyhmä ja hölmö, kun edes ajatelen koko asiaa. Mutta nyt viimeaikoina se on alkanut aina vaan enemmän ja enemmän pyörimään mielessä, ja joka päivä. Useammin ja useammin.
    Ikää meillä molemmilla on jo reilusti yli 40v. Eli ei ole mistään kainoudesta tai kokemattomuudestakaan kysymys. Emme asu yhdessä, ja näemmekin kummankin työ,ym kiireiden takia ehkä kerran 2vk.
    Pitäiskö mun nyt vain kuvitella, ettei häntä oikeasti sitten kiinnostakkaan. Eikö hän sitten kaipaakkaan minua, rakastamisesta puhumattakaan...

    Typerää aikuiselta ihmiseltä että pohdin tälläistä. Mutta kun itse kaipaan häntä ja rakastankin niin paljon.

    En tiedä mitä sanoa,tehdä...

    En ole tiennytkään, että noin ihania miehiä on edes olemassa. Ei ole yhtään lapsellista kysellä neuvoja tai apua. Ette ole mitenkään vanhoja jos niin kuvittelet vaan ihmisiä, jotka ovat elämänsä parhaimassa iässä. Vanhanakin on lupa rakastaa (80v)
    Tuli ensin mieleen,ettei naisesi enään välitä. Mutta sitten ajattelin, että näette liian harvoin. Yllätä naisesi jotenkin ihanasti. Mutta mielestäni noin ihana ja rakastava mies ansaitsee rehellisen vastauksen, että mitä naisesi todella tuntee.
    Sanoihin "rakastan sinua" en minä naisena kyllästyisi koskaan. Ne sanathan kertovat kaiken ja lumoavat. Tsemppiä sinulle!

    Äänestä

  • vain on kirjoitti:

    Parhaimmillaan "näin romanttista". Niinpä, ei ne kaikki "kullat" oli ne sitten miehiä tai naisia, osaa tai älyä "kultaansa" huomioida.

    >>>Nyt voisi kysyä että mikä oikein on, mutta empä kuitenkaan kysy. Kerron vain mikä "mättää". Vaikka tätä tunnetta onkin jotenkin kauhean vaikeaa pukea sanoiksi.

    Olen seurustellut naiseni kanssa nyt 7kk, ja viime aikoina olen yrittänyt saada häntä kertomaan mitä tuntee minua- ja tätä suhdetta kohtaan.
    Itse yritän ja sanonkin vähintään kerran päivässä rakastavani häntä. Vaikka kuulin nyt vuodenvaihteessa (en häneltä, vaan eräältä yhteiseltä ystävältä) että jos tuota sanaa hokee joka päivä se kokee "inflaation" ja menettää samalla uskottavuutensa.
    Mutta ongelma on se, että hän, naiseni, ei koskaan sanoa rakastavansa minua, tai edes että joskus ikävöisi tai kaipaisi minua.
    Olen sitä joskus häneltä oikein kysynyt, (viimeaikoina kuitenkin vähemmän ja vähemmän) mutta ei, en saa häntä sitä minulle sanomaan.
    Eikä enää "kiinnosta" kysyäkkään ja "rukoilla" häntä kertomaan tunteistaan. On vain jotenkin niin tyhjä ja turhautunut olo.
    Olen varmaan vain tyhmä ja hölmö, kun edes ajatelen koko asiaa. Mutta nyt viimeaikoina se on alkanut aina vaan enemmän ja enemmän pyörimään mielessä, ja joka päivä. Useammin ja useammin.
    Ikää meillä molemmilla on jo reilusti yli 40v. Eli ei ole mistään kainoudesta tai kokemattomuudestakaan kysymys. Emme asu yhdessä, ja näemmekin kummankin työ,ym kiireiden takia ehkä kerran 2vk.
    Pitäiskö mun nyt vain kuvitella, ettei häntä oikeasti sitten kiinnostakkaan. Eikö hän sitten kaipaakkaan minua, rakastamisesta puhumattakaan...

    Typerää aikuiselta ihmiseltä että pohdin tälläistä. Mutta kun itse kaipaan häntä ja rakastankin niin paljon.

    En tiedä mitä sanoa,tehdä...

    Ehkäpä kannattaa kokeilla vaikuttaako asiaan jos jätät raukkauden tunnustukset vähemmälle. Kuulostaa siltä, että hän pitää sinua itsestään selvänä asiana ja rakkauttasi. Kokeile vähän aikaa tätä ja luulen kumppanisi havahtuvan. Tai ehkäpä rakkaus on hänelle niin selvää, että hän ajattelee sinun sen tietävänkin...

    Näin nainen huomaa, että et kerro rakkauttasi hänelle niin usein ja saattaa olla että ymmärtää laiminlyöneensä omaa osaansa vaikka sinua rakastaakin. Kaikkien ei ole myös yhtä helppo tunnustaa rakkautta...varsinkin jos on saanut monta kertaa siipeensä ...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


raxtan sua kirjoitti:

Aamulla töihin lähtiessä ajelinkin naiseni luo, hänellä on oma talo noin kilsan päässä mun kämpiltä, jossa asuu lapsineen. Tiedän mihin aikaan hän lähtee töihin, joten tiesin että hän on vielä kotonaan.
Astelin sisään ja kahmaisin hänet hellään halaukseen, annoin pitkän suudelman ja sanoin hänelle "ihana kun olet olemassa ja hyvää työpäivää". Lähdin sit samatein ajelemaan töihin. Äsken tuli textari "Ihana, kun tulit antamaan aamupusun, partaveden tuoksu jäi, jota nuuskuttelen. Olen onnellinen ja rakastunut".

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu