Rakkaat kanssaihmiset. Kertokaa kuinka pääsen pois tästä kamalan ihanasta tunteesta... Hieman taustatietoa. Olen ihastunut itseäni n. 30 vuotta vanhempaan mieheen. Itse seurustelen kolmatta vuotta ja elämme onnellisesti (!!!) yhdessä. Rakastan poikaystävääni, enkä haluaisi loukata häntä. Kotona ollessani saatan kuitenkin joskus hymyillä itsekseni miettiessäni HÄNTÄ, mutta joka kerta olen yrittänyt repiä itseni pois pilvilinnoista. Mielestäni HÄN on ikäisekseen hyvännäköinen ja -kuntoinen, hauska, fiksu ja rauhallinen. HÄN on lisäksi työtoverini. Näin ollen yhteisissä illanvietoissa on minua tanssitettu ja meillä on ollut mukavaa. HÄNEN tunteistaan minulla ei ole mitään varmaa tietoa, en edes ole varma onko HÄN naimisissa tms seurusteleeko. Tästä syystä juuri haluaisin eroon tästä ahdistavasta olotilasta. Tekosyitä keksimällä olen silloin tällöin päässyt aika pitkälle, mutta minkä tälle tunteelle voi? Kuin olisi ensi kertaa rakastunut.. Tiedän olevani erittäin nuori, mutta mielestäni kypsä ja asioita harkitseva. Mikä minulle nyt on tullut? Auttakaa, neuvokaa ja kannustakaa!!!
30 vuotta ikäeroa (21 + 55?)
hukassa
6574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni olisi parempi jättää se työkaveri sinne unelmiesi pilvilinnoihin. Siellä hänen on hyvä olla! Rakkaudessa pitää olla myös JÄRKEÄ mukana. Kuten sinulla ja poikaystävälläsi, jotka elätte onnellisesti (!) yhdessä. Ihastuksia tulee ja menee.
varmasti huolii, kuka tahansa 35 nai sun ikäistä mielellään
kysytty mitään!
Kyllähän sitä voi aina ihastua mitä erilaisimpiin ja -ikäisiin ihmisiin, mutta miksi koko elämä pitäisi järjestää uusiksi niiden mukaan?
Ajattele nyt vaikka sitä että kun hän olisi 70 ja kenties jo kovasti sairas, sinä olisit vasta n. 40 ja elämäsi tunnossa ja kunnossa.
Moikka. mä en nyt tiedä liittyykö tää mitenkään aiheeseen,mutta itse seurustelen tällä hetkellä 44v. miehen kanssa ja itse olen 19v. Eli meilläkin tuota ikäeroa on 25 vuotta. En itse koe sitä häiritseväksi muttahän kokee sen aina välillä,mutta silti olemme onnellisia yhdessä. Olemme aika paljon samoilla tajuuksilla, ja hän monesti sanookin minua vanhemmaksi kuin olen. Muut ihmiset eivät sitä välttämättä hyväksy,mutta äitini ja ystäväni ovat ainakin sen jo hyväksyneet.hänen puoleisista ihmisistä en tiedä,meillä on tähän mennessä ollut aika pitkälti salasuhde. Koska hän on juuri eronnut ja hänellä on kolem poikaa. Yksi poika jo tietää,nuorin joka asuu vielä isän kanssa. Hän ei ole ainakaan sanonut isälleen mitään. Vain sen ettei puhu asiasta kenellekkään,mutta tiedä häntä.
Ole siis huoletta ihastunut, katso onko hänellä samat tunteet ja mieti jatkoa vasta sen jälkeen.
Tässä asiassa kyllä nainen on se, joka ottaa riskin: Miehellehän on mitä ihaninta turvata vanhuuden päivät nuorella vaimolla!
Lasten saaminen silloin, kun äiti on hehkeä kaksikymppinen ja mies käy kuudettakymmentä (=siis isoisän ikäinen), saattaa tuottaa sellaisia tilanteita, joihin ei ole edes pahimmissa kuvitelmissaan pystynyt.