Olen miettinyt sitä, kun on ihmisiä, jotka roikkuvat mukana uskonnollisissa piireissä, vaikkei itse uskokaan. Alla linkki hyvään esimerkkiin lestadiolaisesta, joka kertoo, ettei usko ja epäilee saarnojen olevan potaskaa, mutta on mukana siksi, kun suku ja juuretkin on. Olen joskus ollut itse vastaavassa tilanteessa. Olin mukana, kun muutkin olivat. En ole enää. Päätin etsiä oman tieni, sen minkä katsoin oikeaksi olevan. Minulle ei sovi "massa-aivot". Haluan ajatella omillani.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000013190818
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000013190818
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on traagista ja surullista ja yleistä tiukoissa liikeissä ja aina pitää pyrkiä ajattelemaan aivoillaan ei antaa pelon viedä porukasta toiseen, se että ajattelee pikemminkin lisää uskoa yliluonnolliseen kuin vähentää sitä, nämä uskonnollisten liikkeiden tai muidenkin ismien tai poliittisten suuntausten "kaikivoipaisuus" on kyllä kevyeksi todettu.
Koitahan jaksaa iloisin mielin!
Että olit mukana kun muutkin olivat.
Siis sulta puuttui henkilökohtainen ratkaisu.
Ja jos sulla ei ole uskoa,voisitko pyytää sitä Jumalalta? Koska Hän antaa uskon.
Edes sinä itse et voi sitä tietää,kuinka Jumala sen sulle antaa,mutta se on Hänen vallassaan.
Ja se on varmaa,ettet saavuta varmuutta,olemalla vain mukana,kun muutkin on.
Sinun itsesi tulee olla tietoinen,että sinun on kohdattava Jeesus,ja sitten jatkettava Hänen tahtonsa mukaan,sanokoot muut mitä hyvänsä.
Olin - kunnes ymmärsin. En ole enää.
Sain rohkeutta tehdä niin kuin järjellistä on. Päätin, ettei toiset enää ajattele puolestani!
Ajattelen nykyään omilla aivoillani. Hyväksi havaittu kokemus, suosittelen.