MITEN mies osoittaa rakastavansa?

Niin, mitäköhän ne kolme sanaa merkitsee.. hmm, ehkä nimenomaan sitä että rakastaa toista. Yksinkertaista vai mitä?? Joten onko nyt vielä epäselvää miksi haluamme kuulla ne sanat? Luulitkos olevasi nyt kovinkin fiksu "sanat eivät merkitse mitään, teot puhuvat puolestaan"- teorialla? Voisithan mennä halaamaan vastaantulevaa naista tarkoittamatta että rakastat häntä. Miksi sanojen ja tekojen pitäisi sulkea toisensa pois??

Ja jos sanat eivät merkitse mitään niin kuinka reagoit naiseesi joka sanoo että "en rakasta sinua pätkääkään mutta saanko halata sinua"?

kellistä kirjoitti:

Niin, mitäköhän ne kolme sanaa merkitsee.. hmm, ehkä nimenomaan sitä että rakastaa toista. Yksinkertaista vai mitä?? Joten onko nyt vielä epäselvää miksi haluamme kuulla ne sanat? Luulitkos olevasi nyt kovinkin fiksu "sanat eivät merkitse mitään, teot puhuvat puolestaan"- teorialla? Voisithan mennä halaamaan vastaantulevaa naista tarkoittamatta että rakastat häntä. Miksi sanojen ja tekojen pitäisi sulkea toisensa pois??

Ja jos sanat eivät merkitse mitään niin kuinka reagoit naiseesi joka sanoo että "en rakasta sinua pätkääkään mutta saanko halata sinua"?

Lue lisää

En kai minä mene vieraita ihmisiä halailemaan, sellainen olisi aivan liian intiimiä. Enkä minä halaile mielelläni tuttujakaan, ellen tunne jotakin heitä kohtaan.

Uskon myös, että jos vaikka suutelen naista, hän aistii suudelmastani olenko tosissani. Ainakin minä aistin romanttisessa kanssakäymisessä aika herkästi, onko partneri täysillä mukana vai yrittääkö hän vain miellyttää minua. Mutta jos joku sanoo minulle "rakastan sinua", en voi millään tietää onko hän tosissaan.

Sitäpaitsi: Jos minä sanon "rakastan sinua", se ei välttämättä tarkoita mitään tai voi tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita. Voihan ihminen rakastaa lapsiaan, puolisoaan, Jumalaa jne. ja kaikissa näissä tapauksissa sanalla "rakkaus" on hyvin erilainen merkitys, eikös vain?

Ihminen voi siis sanoa rehellisesti ja vilpittömästi "rakastan sinua", mutta sillä lausella voi olla aivan erilainen sisältö kuin mitä kumppani ajattelee. Mutta tekojen suhteen ei ole samanlaisia epäselvyyksiä.

Jos nainen sanoo minulle "en rakasta sinua pätkääkään mutta saanko halata sinua", oletan häntä ohjaavan puhtaan seksuaalisen himon minua kohtaan. Hyvä niinkin, mikäli en odota suhteelta muuta.

Kolli Kellinen kirjoitti:

En kai minä mene vieraita ihmisiä halailemaan, sellainen olisi aivan liian intiimiä. Enkä minä halaile mielelläni tuttujakaan, ellen tunne jotakin heitä kohtaan.

Uskon myös, että jos vaikka suutelen naista, hän aistii suudelmastani olenko tosissani. Ainakin minä aistin romanttisessa kanssakäymisessä aika herkästi, onko partneri täysillä mukana vai yrittääkö hän vain miellyttää minua. Mutta jos joku sanoo minulle "rakastan sinua", en voi millään tietää onko hän tosissaan.

Sitäpaitsi: Jos minä sanon "rakastan sinua", se ei välttämättä tarkoita mitään tai voi tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita. Voihan ihminen rakastaa lapsiaan, puolisoaan, Jumalaa jne. ja kaikissa näissä tapauksissa sanalla "rakkaus" on hyvin erilainen merkitys, eikös vain?

Ihminen voi siis sanoa rehellisesti ja vilpittömästi "rakastan sinua", mutta sillä lausella voi olla aivan erilainen sisältö kuin mitä kumppani ajattelee. Mutta tekojen suhteen ei ole samanlaisia epäselvyyksiä.

Jos nainen sanoo minulle "en rakasta sinua pätkääkään mutta saanko halata sinua", oletan häntä ohjaavan puhtaan seksuaalisen himon minua kohtaan. Hyvä niinkin, mikäli en odota suhteelta muuta.

Lue lisää

Intiimiäkö ei olisi sitten tunnustaa palavaa rakkauttaan vastaantulijalle?

Jos suhteessa sanoo ne kolme sanaa niin ei toisella osapuolella varmastikaan jää epäselväksi lauseen merkitys. Kysymys on siis vain siitä rakastaako toista vai ei. Ongelmahan onkin siinä että miksi sitä ei voi sanoa jos rakastaa. Sinun antamasi selitykset ei sitä selvitä. Ja kyllä ainakin minun oli helpompi suhteen alkuvaiheessa, kun en vielä tiennyt tunteistani varmaksi, halailla ja pusailla kuin sanoa "minä rakastan sinua".
Miehet ovat usein juroja, joten johtunee kait siitä tuommoinen "sanakammo". Onneksi itsellä on mies joka muistaa sanoa ne sanat päivittäin, oma-aloitteisesti.

Olen samaa mieltä (teot vers. sanat). Mutta valitettavasti olen myös huomannut, että voi välittää toisesta tosi paljon ja pitää hyvänä jne ilman sitä että rakastaa. Vähän niinkuin rakastais ystävää. Siksi on ehkä tärkeätä, että toinenkin rakastaa - just sillä oikealla mies-nainen tavalla ;9

Toisaalta, alkup. kirjoittaja sanoi, et pakko vastata näin takas. Minusta ei ole pakko sanoa mitään takas jos ei tunnu samalta, esim. voi sanoa "tykkään susta tosi paljon". Eikä saa loukantua jos toinen ei ole vielä ehtinyt "rakastan sua"-kohdalle. :)

Voi kolli sinua. Kuule kyllä ne sanat ovat naisille etenkin tärkeitä. Eikä tunnu mukavalta jos yksin saa sanoja suoltaa. Kyllä rakkaansa suusta tulevat sanat tuntuvat ihanilta ja luovat varmuutta ja onnellisuutta. Tietenkin teot ovat tärkeintä mutta sanoja ei pidä väheksyä. Mikä siinä omien tunteiden kertomisessa sanoin voi olla niin hemmetin vaikeaa miesten mielestä?
Juuri siihen puhumattomuuteen yleensä avioliitotkin kaatuvat.

hyssykät! kirjoitti:

Intiimiäkö ei olisi sitten tunnustaa palavaa rakkauttaan vastaantulijalle?

Jos suhteessa sanoo ne kolme sanaa niin ei toisella osapuolella varmastikaan jää epäselväksi lauseen merkitys. Kysymys on siis vain siitä rakastaako toista vai ei. Ongelmahan onkin siinä että miksi sitä ei voi sanoa jos rakastaa. Sinun antamasi selitykset ei sitä selvitä. Ja kyllä ainakin minun oli helpompi suhteen alkuvaiheessa, kun en vielä tiennyt tunteistani varmaksi, halailla ja pusailla kuin sanoa "minä rakastan sinua".
Miehet ovat usein juroja, joten johtunee kait siitä tuommoinen "sanakammo". Onneksi itsellä on mies joka muistaa sanoa ne sanat päivittäin, oma-aloitteisesti.

Lue lisää

Minullakin on sanakammo niitä kolmea sanaa kohtaan. Ei siitä silti voi päätellä etten rakastaisi. Mitä hienoa siinä on, että toiset sanovat suuria sanoja tuosta vaan vaikkeivat edes tarkoittaisi ? Toiset osoittavat rakkauttaan toisilla tavoilla ja kyllä sen ilman sanojakin tietää rakastaako toinen vai ei. Tuollainen tiettyjen sanojen kerjääminen on huonoa itsetuntoa.

Vaikka uskon hänen rakastavan minua, niin tiedän sen vasta sitten kun hän sen sanoo.

Ehkäpä hän pitää minusta paljon, mutta ei kuitenkaan rakasta. Voihan sitä halitella ja pusutella vaikka ei rakastaisikaan.

Minä rakastan häntä ja jos hän ei rakasta minua, niin en tiedä, että haluanko olla hänen kanssaan.

MIKSI sitä on niin vaikea sanoa??

Olen sen hänelle muutamia kertoja sanonut, mutta nyt en aijo sanoa enää ollenkaan. Miksi sanoisin sen hänelle ja saisin hänet tuntemaan olonsa rakastetuksi jos hän ei sano..

Kysyäkään en viitsi.. Jos en saakaan sitä vastausta mitä haluan..

Ei rakkauden.. kirjoitti:

Vaikka uskon hänen rakastavan minua, niin tiedän sen vasta sitten kun hän sen sanoo.

Ehkäpä hän pitää minusta paljon, mutta ei kuitenkaan rakasta. Voihan sitä halitella ja pusutella vaikka ei rakastaisikaan.

Minä rakastan häntä ja jos hän ei rakasta minua, niin en tiedä, että haluanko olla hänen kanssaan.

MIKSI sitä on niin vaikea sanoa??

Olen sen hänelle muutamia kertoja sanonut, mutta nyt en aijo sanoa enää ollenkaan. Miksi sanoisin sen hänelle ja saisin hänet tuntemaan olonsa rakastetuksi jos hän ei sano..

Kysyäkään en viitsi.. Jos en saakaan sitä vastausta mitä haluan..

Lue lisää

Itselläni oli kumppani (asuimmekin yhdessä), joka muutamien kuukausien yhdessäolon jälkeen tokaisi lätkämatsin erätauolla rakastavansa minua, sitten keskityttiin taas peliin ja bisseen. Ja ei siitä aiheesta sitten sen enempää, vähän siihen tyyliin, että johan se kerran on todettu, palataan asiaan jos tilanne muuttuu :)

Enkä minä niitä sanallisia rakkaudentunnustuksia sen kummemmin kaivannut, onhan niitä joskus kiva kuulla, mutta jos mies ei kertakaikkiaan ole mitään lepertelijätyyppiä, niin kylläpä tuo tunteensa muulla tavoin sitten osoittaa. Ei sen tarvitse oikeasti olla sen kummempaa, kuin pieniä arkipäiväisiä tekoja, joista huomaa, että hän on ajatellut sinua.

Ei rakkauden.. kirjoitti:

Vaikka uskon hänen rakastavan minua, niin tiedän sen vasta sitten kun hän sen sanoo.

Ehkäpä hän pitää minusta paljon, mutta ei kuitenkaan rakasta. Voihan sitä halitella ja pusutella vaikka ei rakastaisikaan.

Minä rakastan häntä ja jos hän ei rakasta minua, niin en tiedä, että haluanko olla hänen kanssaan.

MIKSI sitä on niin vaikea sanoa??

Olen sen hänelle muutamia kertoja sanonut, mutta nyt en aijo sanoa enää ollenkaan. Miksi sanoisin sen hänelle ja saisin hänet tuntemaan olonsa rakastetuksi jos hän ei sano..

Kysyäkään en viitsi.. Jos en saakaan sitä vastausta mitä haluan..

Lue lisää

Mitä on rakkaus? Minulle se on sitä, että voisin kuolla toisen puolesta. Eipä sellaista miestä ole eteen tullut ja ikää on jo riittävästi toteamaan, ettei koskaan tulekaan. Lasteni puolesta voisin kuolla, heitä rakastan. En valehtele, siispä miehelle en koskaan ole sanonut rakastavani. Eipä onneksi ole vaatinutkaan. Jos teot ei riitä, menköön sitten sellaisen naisen luo, joka noita isoja sanoja helposti latelee. En myöskään itse halua kuulla mitään imelyyksiä mieheltä. Tiedän kyllä muutenkin rakastaako vai ei.

Kerro ihmeessä miehellesi noista ajatuksistasi! Ehkä hänelle ei ole tullut mieleen, että sinä kaipaat sanallisia rakkauden tunnustuksia. Jos ne eivät vaikka hänelle ole niin tärkeitä. Mitä sinä menettäisit, jos puhuisit miehesi kanssa tästä sinua vaivaavasta asiasta?

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Puoli vuotta kun oli seurustellut tiesin kyllä tykkääväni tapauksesta erittäin paljon mutta jos oisin sanonut rakastavani olisin valehdellut ja silloin sen sanominen olisikin tuntunut hyvin epämiellyttävältä.

No, nyt kun on kohta kaksi vuotta takana niin se on jo sanottu (en kyllä ikinä uskonut että näin lyhyen seurustelun jälkeen olisin tässä vaiheessa). Jossain vaiheessa se vain alkoi tuntua oikealta. Siltä että tämä voi olla se mies jonka kanssa viettää loppu elämänsä. Tulevaisuus näyttää....

Joku tuossa jo sanoi rakastavansa lapsiaan niin että voisi vaikka kuolla heidän puolestaan. Minun tapauksessani tuo rakastamieni piiri on laajempi (vaikka niitä lapsia ei vielä olekaan), sisältää nykyisen (vanhemmat ja sisarukset) ja tulevan perheeni (mies kuuluu myös perheeseen, ei pelkästään lapset).

..meilläkään ei kotona asuessani käytetty oikeastaan koskaan sanoja "minä rakastan sinua.." Nyt mieheni käyttää noita sanoja ehkä liiankin usein..rakastelun jälkeen..puhelimessa..Saatan kuulla "minä rakastan sinua..***" Monesti päivässä. Ja tietenkin minun pitää aina vastata. Mutten ole tottunut näin usein toistuviin rakastan sanoihin. Pitää kait opetella!!