Olisin kiinnostunut kuulemaan suhteesta muslimimieheen ja kokemuspohjalta.Voisiko seurustelu/liitto pidemmän päälle onnistua?Itselläni kokemusta pari kuukautta ja ihanaa aikaa on ollut, tosin hieman arvelluttaa miten pitkään jatkuu... Ennakkoluulojen ati pelkojen vangiksi en tahtoisi langeta.
Muslimimies
melkolailla ihastunut
375472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Muslimi rakastaa Muhammedia, ei sinua. Jos siis on vahvassa uskossa. Koraanissa nainen ei oo mikään muu kuin miehen palvelija ja lastentekokone. Lisäks mies varastaa lapsesi kun rupsahdat ja lähtee lasten kanssa kotimaahansa nuoren vaimon kanssa. Moniavioisuus koskee jokaista muslimia, et todellakaan ole tyypin viimeinen vaimo. Islam on sairas uskonto. Huomaa myös että jos perheeseen syntyy vammainen ei se ole minkään arvoinen muslimimiehesi silmissä. Vielä pahempaa seuraa jos vammainen on tyttö
sinä pas---- oikeesti ei noi asiat ihan noin mene..
just noin..
Myös minun mieheni on muslimi, kylläkään se ei näy arjessa juuri mitenkään. Hän ei käy moskeijassa, ei rukoile kotona(vaikka en sitä pahana pitäisi), ainoa mikä on erilaista meillä on se, ettei hän syö sianlihaa eikä käytä alkoholia. Avioliittoomme islam ei ole kyllä vaikuttanut mitenkään, kuten ei minunkaan uskontoni. Kulttuurieroja kyllä on jonkin verran, molempien on vaan tajuttava se, että mikä on lapsena opittu ei helpolla unohdu, pitäisikökään? Asioista on yritettävä puhua ja paljon, selvitettävä mikä on systeemi täällä Suomessa. Ihan sama se oli silloin kun asuimme hänen kotimaassaan, ei sielläkään voinut olla kuin Suomessa. Tärkeintä on puhua miehesi kanssa, kysele häneltä hänen uskonnostaan jos se sinua mietityttää, hän varmasti kertoo siitä sinulle mielellään. Anna itsesi olla onnellinen äläkä murehdi tulevaa, Jumala yksin tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihan sama se on suomalaisissakin liitoissa, on kasvettava yhteen, tutustuttava toisiinsa.
Miksi et testaisi miestäsi. Sano että haluat hänen vaihtavan ev. lut. kirkkoon. Ei pitäis olla iso juttu, sama jumala molemmilla
En nyt oikein ymmärrä miksi hänen täytyisi edes testausmielessä vaihtaa ev.lut.kirkkoon. Ei hänkään ole ehdottanut minulle että minun täytyisi muslimiksi kääntyä. Voisitko vähän selventää asiaa? :)
luterilaisesta "rahastaja" kirkosta. Miten hyödyttää moinen "testaaminen"?
Kyllä täällä palstalla saa niin monet naurut ruokatunnille!
Sun kirjoituksesta paistaaläpi niin voimakkaasti että Teillä menee hyvin!! Tulee niin kivalle tuulelle! Nää kirjoitukset tällä ko. palstalla on aina niin melankoolisia tai katkeria ym....
HYVÄ VIIVI!!
Susta paistaa läpi aika vahvasti, että et ole juurikaan kouluja käynyt.
Ettei nyt alotettais mitään sanasotaa tästä asiasta. :) Peace my friend :)
Enhän minä sinulle mitään sanonutkaan vai kirjoitteleeko Viivi kenties täällä kahdella nimimerkillä ja jopa vastailee itselleen.
Ihan vaan kirjoitin ajatukseni asiasta. Kun on osoittautunut aika turhaksi se sanasota. No hard feelings :)
Asutte kuitenkin Suomessa niin ja sä oot ev .lut. niin miksei miehesi vois aivan hyvin vahtaa uskontoa. Itse uskon että se jättäis sut ennekö vaihtais.
Voi hyvänen aika! Jos uskonnolla ei ole meidän perhe-elämässä sen suurempaa väliä, miksi siitä täytyy show täällä tehdä? Minua ei voisi vähempää haitata olipa mieheni muslimi, hindu tai vaikka ateisti, se on hänen valintansa ja sen hän on lapsuudessaan oppinut. Meille uskonto tuo lähinnä henkistä "turvaa" ajatella että on olemassa Jumala joka kuuntelee ja suojelee. Mitä jättämiseen tulee, jos minulla olisi tarve vaatia häntä vaihtamaan uskontoaan, testimielessä tai miten vaan, eipä kai siinä liitossa olisi muutenkaan mitään järkeä jatkaa?
"Mitä jättämiseen tulee, jos minulla olisi tarve vaatia häntä vaihtamaan uskontoaan, testimielessä tai miten vaan, eipä kai siinä liitossa olisi muutenkaan mitään järkeä jatkaa?"
Kysypä tätä niiltä sadoilta muslimeiksi kääntyneiltä suomalaisilta naisilta. Ihanko itse luulet heidän kokeneen valaistumisen ja allahin armon? ;)
mitään muiden puolesta, puhuin vaan minun ja mieheni elämästä. Hän ei ole kertaakaan ehdottanut että minun täytyisi muslimiksi kääntyä, eikä minullakaan se ole mielessä käynyt. En yksinkertaisesti koe sen "helpottavan" elämäämme mitenkään. Uskonnosta ei meillä kinastella, kuten sanoin, kulttuurikömmähdyksiä kyllä on ja tulee olemaan, se täytyy molempien sisäistää. Ne suomalaiset naiset jotka ovat kääntyneet muslimiksi ovat varmaankin löytäneet islamista ne asiat mitä ovat uskonnolta etsineet. Jos tarkoitat, että heidät on pakotettu vaihtamaan uskontoaan, kaikkihan vatmaan on sitä mieltä että se on väärin. Suomessa on käsittääkseni uskonnonvapaus. Toivottavasti ketään ei ole pakotettu tekemään niin.
Länsimaistunut tavallinen pulliainen. Oikeastaan väärin Islamia kohtaan sanoa tuollaista muslimiksi.
että muslimi joka ei rukoile ja on naimisissa ei uskovaisen kristityn kanssa EI OLE OIKEA MUSLIMI VAAN VERRATTAVISSA USKOTTOMIIN....vielä viittii maiostaa et moinen olis islamia...heheee tai ukko muslimi....
vaihtakaa uskontoa tai lopettakaan islamin maineen pilaaminen
Tiedän paljon muslimeja, kuten myös meitä kristittyjä jotka eivät sen kummemmin "harjoita" uskontoaan. Kyllä luulen ihan hyvällä omallatunnolla voivani sanoa itseäni kristityksi, uskovaiseksikin sen verran jonka koen itselleni tarpeelliseksi. Minulle itselleni on lapsesta asti opetettu uskonasiat tosi kauniisti, kerrottu tarinoita ja koulussakin tykkäsin kovasti uskontotunneista. Tunnen itseni Jumalani edessä sen verran pieneksi olennoksi tässä maailmassa ettei minulla ole mitään varaa mennä kieltämään Hänen olemassa oloaan. Meillä mieheni kanssa on hyvin samanlaiset tuntemukset omia uskontojamme kohtaan ja meillä kotona ne loksahtavat ihan hyvin yhteen. Kuten sanoin, meillä ei kotona uskonnosta kinastalla, ei ole siihen tarvetta. Kun menimme naimisiin, meillä oli myös moskeijassa Nikkah seremonia, ihan imaami on antanut meille luvan olla naimisissa, hän varmaan tuntee islamin paremmin kuin minä ja sinä. Kyllä kristityllä ja muslimilla on ihan islamin suoma oikeus olla naimisissa. Jos minä täällä islamin maineen pilaan kirjoituksillani omista kokemuksistani, se on aika käsittämätöntä. Voisiko joku ihan oikeesti muslimi kertoa, olenko ihan totta loukannut islamia?
Muslimimiehellä on oikeus mennä naimisiin kristityn naisen kanssa, toki on toivottavaa että tämä kääntyy muslimiksi.
Musliminainen ei saa mennä naimisiin muun muslimimiehen kanssa, yleensä. Joitain poikkeuksia saattaa löytyä esim. Libanonista tai Egyptistä, mutta 90 % islamilaista maailmaa käytäntö on tämä.
Että tälläisen uskonnon kanssa taas yksi sinisilmäinen suomiblondi flirttailee. Onnea vaan kovasti.
Jos islaminuskolla ei ole mitään tekemistä miehesi päivittäisessä elämässä, hän on maallistunut musli ja sinä olet ilmeisesti maallistunut kristitty, mutta onneksi Sinulla on valinnanvapaus!
Maallistuneita kristinuskoisia (luterialisia,ortodokseja ja katolilaisia) on pilvin pimein.
Mutta. Jos kristillisen elämänkatsomuksen omaava henkilö haluaa harjoittaa omaa uskontoaan; rukoilee, käy kirkossa, osallistuu seurakuntansa toimintaan; miten silloin islaminuskoinen osapuoli suhtautuu?
Elämänkatsomustani vakaumukseensa ja kristillisen kirkkomme traditioihin sitoutuneena ortodoksina, en ole helpoksi kokenut muslimituttavieni keskuudessa. Tämän takia pyrin välttämään teologisia keskusteluja ja vakaumukseni esittämistä, aina kun olen tekemisissä islaminuskoisten kanssa. Mutta, tämä ei kanna hedelmää!
Kuka uskaltaa tehdä aloitteen avoimen ja monia näkökantoja (kristinusko, islam, juutalaisuus - koska nämä ovat nykysin aina "napit vastakkain") huomioon ottavaan julkiseen keskusteluun?
Maria Magladena
täytyy vaihtaa uskontoa ja epäilen että edes vaihtaisi islamista kristinuskoon,ja en usko että suhteen onnistuminen on kiinni uskonnosta joillei ole ihan uskovainen.
Jep, voisimme kai mieheni kanssa sanoa itseämme maallistuneiksi uskonasioiden suhteen. Kuitenkin asia meitä molempia kovasti kiinnostaa, siksi luemme paljon asiaan liittyvää kirjallisuutta ja keskustelemme asioista yhdessä. Eilen illalla vietimme useita tunteja tutkien erästä hyvää nettisivua, jossa kerrotaan kaikista maailman uskonnoista, mitä niissä on yhteistä, mitä eroa. Pitkään juttelimme siitä miksi ihmeessä esim. Israelissa ja Palestiinalaisalueilla ihmiset ovat sotineet vuosisatoja, juutalaisuudella ja islamilla kun ei ole paljonkaan eroa. Aina he kuitenkin molemmin puolin leimaavat sotimisensa uskonnon nimiin.
Me olemme asuneet mieheni kotimaassa jonkin aikaa, se on muslimimaa, kristittyjä siellä asuu vain muutama prosentti väestöstä. Minulle paikallinen kirkko oli siellä kuin toinen koti, jonne olin aina tervetullut. Kenelläkään mieheni suvusta ei ollut mitään sitä vastaan että kävin kirkossa ja että olen kristitty. Kirkolla oli paljon erilaisia tapahtumia, johon myös mieheni ja hänen perheensä usein osallistui. Jos tuntisin tarvetta harjoittaa uskontoani täällä Suomessa, miehelläni ei varmasti olisi mitään sitä vastaan.
Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia puhua uskonasioista muslimien kanssa, päinvastoin, he ovat kertoneet uskonnostaan erittäin kauniisti ja mielellään, samoin kuin he ovat kyselleet minun uskonnostani.
http://www.geocities.com/Athens/Rhodes/9005/Muslimi.html
jotka rukoilevat säännöllisesti päivittäiset 5 rukousta sekä osallistuvat perjantai- sekä vuoden muihin seurakunta rukouksiin.
http://www.geocities.com/Athens/Rhodes/9005/Kotisivu.html
http://www.islamopas.com/familj1.html
Muslimiehen on kuitenkin sallittu mennä naimisiin uskovan kristityn tai juutalaisen naisen kanssa, mutta tämä ei ole mitenkään suositeltavaa ja siihen liittyy tiettyjä ehtoja: Naisen täytyy sitoutua kasvattamaan parin lapset Islamin mukaisesti. Jos naimisissa oleva mies kääntyy Islamiin ja hänen vaimonsa on kristitty tai juutalainen eikä tahdo kääntyä, avioliitto voi jatkua tavalliseen tapaan, mutta jos vaimo kuuluu kiellettyihin lajeihin ja pysyy epäuskossaan, on avioelämän päätyttävä. Hänelle täytyy kuitenkin antaa aikaa miettiä asiaa ensin. Jos naimisissa oleva nainen kääntyy Islamiin ja mies ei ole muslimi, päättyy avioelämä välittömästi ja naisen tulee kohtuullisen ajan kuluessa hakea juridista eroa.
Ja kuka ei rukoile on epäuskova ei siis ansaitse muslimi nimitystä oli sitten mies tai nainen...
http://63.175.194.25/index.php?ln=eng&ds=qa&lv=browse&QR=72245&dgn=4
Ja edeleenkin todetaan....
http://63.175.194.25/index.php?ln=eng&ds=qa&lv=browse&QR=50508&dgn=4
Pikkurouva on hyvä ja lukee mikä on muslimi ja sen ehdot niin elämässä kuin avioliitossa että islamissa....
http://63.175.194.25/index.php?ln=eng&ds=qa&lv=browse&QR=21380&dgn=4
Eli jos miehesi ei olekaan koraanin mukaan uskova vaan epäuskova ja itsekään et harjoita edes kristinuskoa niin olette molemmat epäuskovia eli senkun jatkatte vaan ei tartte olla huolissaan jatkosta...
mutta jos miehesi on todella muslimi ei sille ole sallittu naida sinua jos et ole uskovainen kristitty (siis harjoittava sellainen kirkossa sunnuntaina...you know.. etc.)Siis jos sulla on jumala mielessä ja housut jalassa...päättele itse ja opiskele äläkä puhu puutaheinää islamista/muslimeista ja sen säännöistä ja vaikkapa en minäkään voi sanoa pääseekö miehesi paratiisiin tai onko hän muslimi vai ei niin edellisestä voit ihan itse ottaa selvää onko miehesi tai poikaystäväsi muslimi vai ei..siis täyttääkö koraanin kriteerit muslimista...joita ei kyllä mieheskään tiedä!
niinkuin joku edellinen jo totesi taitaa äijä olla ihan tavallinen länsimaalaistunut pulliainen eikä mikään muslimi...ei ainakaan harjoittava...täältä löytyy lisää asiasta..
Islam Question & Answer
http://63.175.194.25/index.php?ln=eng
http://63.175.194.25/index.php?search_text_box_dsn4=christian wife&lv=search&formtrans=dgn=4|&ln=eng&ds=qa&sensitivity=2&searchquestions=1&searchtitles=1&searchanswers=1&searchsources=1&pg=result&offset=0&msubmit=1
European Council for Fatwa and Research
http://www.e-cfr.org/eng/index6.shtml
Ja Koraanista löytyy ihan tarkin tieto...
Terveisin: ihan oikea muslimi!
Montaako suomalaista voi vastaavasti sanoa oikeiksi kristityiksi? Sinä eikä kukaan mukaan ihminen et ole oikeutettu määrittelemään kenenkään muslimin tai kristityn uskon aitoutta. Eiköhän sen tiedä vain ja ainoastaan "yläkerran isäntä".
Naisen paikka on nyrkunja hellan välissä, kävelee takavasemmalla, pukeutuu hameeseen/kaapuun, ei meikkaa, saattaa käyttää huntua, ei sananvältaa asiosta päätettäessä.
Hei, ystäväni, jotka ovat seurustelleet muslimin kanssa ovat kertoneet, että ääretön mustasukkaisuus on suhteessa pahinta. Naiset vaan tahtovat ottaa sen ihailuna tai välittämisenä ainakin alkuun. Sille ei kuitenkaan tule loppua joten sinun kannattaa tässä vaiheessa tutkia sitä puolta tarkasti.
Käy ulkona tyttökavereidesi kanssa, älä jätä mitään menemisiä sen takia jos hän ei siitä pidä. Testaa oikein kunnolla.
Itselläni on vain vuoden mittainen kokemus seurustelusta muslimimiehen kanssa ja jo tänä aikana huomasin tuon mustasukkaisuuden. Esim. Menin lähikauppaan ostoksille ja hän tuli hetken kuluttua perään tiukasti kysellen, olinko soittanut puhelinkioskista jollekin...tuohon aikaan kun ei vielä ollut kännyköitä. Mitään aihetta mustasukkaisuuteen en antanut.
Mieti mieti ja mieti. Mieti haluatko elää joidenkin erikoisten rajoituksien kanssa lopun elämää vai arvostatko itseäsi niin, että etsit miehen joka arvostaa ja luottaa sinuun.
Miksi ne on mustiksia onko nillä machoilla kuitenkin lopulta niin huono itsetunto vai mistä johtuu?
Nauti ihastuksestasi ja elä päiväkerrallaan. Jos jotain ongelmia tulee, niin niitä tulee joka liitossa uskontoon tai syntyperään katsomatta.
Tämähän laittoi paremmin kuin uskoinkaan keskustelua liikkeelle.Olen koko pienen ikäni ajatellut että muslimille en anna edes tilaisuutta, tämä kuitenkin tapahtui, tosin kyseinen mies salasi aluksi uskontonsa, sillä keskustelimme jo ensitapaamisella "sattumalta" islamista ja eihän nainen joka tulee maasta jossa nyt ainakin vielä toistaiseksi on naispresidentti, voi suvaita tapaa jolla ainakin jotkut muslimit kohtelee kauniimpaa ihmislajia, näin kävin ja haukuin islamin alkukantaiseksi ja naiset jotka heihin jää koukkuun, eivät minusta osanneet todellakaan arvostaa itseään. Ja tässä nyt itse olen, enkä siksi ettenkö arvostaisi itseäni.Naisiin kohdistuvaa keskustelua on käyty yhden jos toisenkin kerran, mies ei tahdo että pukeutuisin huntuun, mies väittää etsivänsä naista vierellensä eikä hellan ja siivousmopin väliin,tosin mies ei aluksi pitänyt juurikaan tavastani suuttua(saatan joskus paiskoa tavaroita tähtäämättä kuitenkaan ihmiseen=) )Ynnä muuta testauksia on kokeiltu ja yhteenvedoksi voisin sanoa, että hän suhtautuu asioihin kutakuinkin inhimillisesti.Sinisilmäinen en ole, enkä siksi tule,jokaista asiaa en purematta niele jos nielen ollenkaan.Eli jos nyt kuitenkin varoituksista huolimatta kokeilen jäätä, ei ainakaan jää sitten harmittamaan myöhemmin.Voihan siinä saada siipeensä,mutta jos sitä pelkää,mitä elämältä voi koskaan edes saada.Kiitos teille varoituksista ja kannustuksista.
olisi varoitettu, tosin kaikki kasvattaa, mikä ei tapa. Mutta mahdollisia sielullisia vammoja ei voi korjata.
Suoraan sanoen vaikutat aika lapselliselta. Eiköhän sinunkin olisi parempi etsiä itsellesi länsimainen mies, jos vaan rahkeet riittää. Jos ei, ja seuranpuute on kova, niin tee nyt ainakin avioehto.
Täällä yksi jo noin 15 vuotta muslimimeehen kanssa naimisissa ollut.Mieheni ei ole vienyt lapsiamme beduiinien silvottavaksi,olemme kyllä yhdessä vierailleet beduiinien luona.Sielläpä vasta oltiinkin vieraanvaraisia ja kohteliaita.Kahden kulttuurin liitossa on aina ongemia, koska ollaan eri lähtökohdista, mutta yhteinen sävel kyllä löytyy.Meillä uskonto ei ole koskaan ollut ongelma.Mieheni ei ole kovinkaan aktiivinen näissä uskonasioissa ja ehkä siksi emme ole koskaan riidelleet uskonnosta.Pari vuotta sitten minulle tapahtui asioita, jotka saivat mielenkiintoni heräämään islamia kohtaan ja olen nyt muslimi, joskaan en hyvä sellainen.Mieheni oli iloinen asiasta, mutta mikään muu elämässämme ei ole sen jälkeen muuttunut.
Tuntuu omituiselta, että täällä kirjottelevat tietävät noin paljon tapauksia, joissa lapsia on kaapattu isän synnyinmaahan (97%).
Vaikka minulla on paljon ystävinä maahanmuuttajia, en tunne yhtäkään perhettä jossa näin olisi tapahtunut.
Tulet alistumaan islamiin. Uskontomme leviää. Hyvä niin.
Vinkkejä:
- Tarkasta miehen taustat (voi olla vaikeaa)
- unohda koko juttu jos miehellä ei ole kunnon koulutusta
- Älä ryntää suinpäin suhteeseen
- ÄLÄ MENE KIHLOIHIN TAI NAIMISIIN PITKÄÄN AIKAAN
- Keskustelkaa siitä mitä te kumpikin haluatte omalta elämältämme (Olette kusessa jos huomaatte häiden jälkeen, että teillä on
joistain asioista hyvinkin vastakkaiset näkemykset)
- Älä ole liian herkkäuskoinen
- jos mies käyttäytyy uhkaavasti (edes kerran), rajoittaa tekemisiäsi tai on liian mustasukkainen potkaise hänet pihalle lopullisesti.
- Älä nai kiihkouskovaista
- mies antaa periksi jos rakastaa sinua
- hänen täytyy kunnioittaa uskontoasi, tapojasi ja kulttuuriasi
- Älä pukeudu musliminaisten asuihin (sinun ei tarvitse kääntyä muslimiksi miehesi vuoksi ja on helvetin tyhmää tehdä se)
Suomessa on hyviä ja kunnollisiakin ulkomaisia miehiä, mutta paskiaisia on moninkertaisesti enemmän (Jostain kumman syystä kaikki kusipäät näyttävät muuttavan Suomeen) Kunnon muslimimiestä ei ole helppo läytää. Jos miehesi juo alkoholia ja kuitenkin vetoaa uskontoonsa ei hänellä ole vakaumuksensa suhteen ihan kaikki kunnossa (kunnon muslimi EI JUO ALKOHOLIA) Joillakin "muslimeilla" on tapana ryypätä ja vittuilla lähimmilleen uskonnon nimissä (näitä on paljon)
myös suomalaisen miehen kanssa hynttyitä yhteen lyödessä. On järkevää TUNTEA toinen olipa hän kotoisin mistä tahansa.
"- Älä pukeudu musliminaisten asuihin (sinun ei tarvitse kääntyä muslimiksi miehesi vuoksi ja on helvetin tyhmää tehdä se)"
ai tämänkin? :)