monista alkaneista suhteista pystyy miltei heti sanomaan, onko niillä tulevaisuutta vai ei? Siis ulkopuolinen pystyy, muttei kumpikaan suhteen osapuolista. Sitten parin vuoden päästä kumppanit ovat hämmästyneitä kuinka toinen on muuttunut! Ja erotaan.
Onko teillä vastaavia kokemuksia? Olisiko ystävien parempi jarrutella suhteen etenemistä? Tai edes yrittää sitä? (Käytännössä jarruttelu ei varmaankaan kovin hyvin ainakakaan pure?).
Vai pitäisikö vaan antaa olla? Miten pitäisi suhtautua ystävään, jonka mies vaatii naistaan olemaan pelkästään kotona ja vahtimassa hellaa?
Jos toinen puolisoista jatkuvasti haukkuu toista, niin pitääkö ohittaa asia vai sanoa haukkuvalle osapuolelle jotain? Entä jos itse onkin sen haukuttavan ystävä?
Onko teillä vastaavia kokemuksia? Olisiko ystävien parempi jarrutella suhteen etenemistä? Tai edes yrittää sitä? (Käytännössä jarruttelu ei varmaankaan kovin hyvin ainakakaan pure?).
Vai pitäisikö vaan antaa olla? Miten pitäisi suhtautua ystävään, jonka mies vaatii naistaan olemaan pelkästään kotona ja vahtimassa hellaa?
Jos toinen puolisoista jatkuvasti haukkuu toista, niin pitääkö ohittaa asia vai sanoa haukkuvalle osapuolelle jotain? Entä jos itse onkin sen haukuttavan ystävä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
oma ystäväni seurusteli miehen kanssa ja näin heti että ero tulee ja nopeasti.periaatteet ja elämänarvot oli selvästi ihan eri luokkaa.ja ero tuli,kesti 1kuukauden!olisin voinut arvata ajankin kuukausi oli ihan maksimi että kestäisi.Vaan enpä sanonu ystävälle sanaakaan että sori mut ero tulee,etkö itte nää...ei parhaimmalle ystävälle sillee sanota ehei!ystävää kuuluu tukea ja kannustaa.en itsekään haluis kuulla että ei teijän suhde kestä.siinähän parku pääsis ja menettäis itsekin uskon koko mieheen!
" Olisiko ystävien parempi jarrutella suhteen etenemistä? Tai edes yrittää sitä?"
-jos oletettaisiin, etta seurustelen (oikeasti olen naimisissa ja seurustelusuhde siis takana) mina ainakin loukkaantuisin jos ystavani tai sukulaiseni tulisi sanomaan minulle, ettei minulla olisi tulevaisuutta seurustelukumppanini kanssa. (sehan olisi vihjailua siita etten osaa valita kunnon kumppania). eika se suhde edes heille kuuluisi. enka usko etta ystavani jotain niin tyhmaa edes minulle tulisi sanomaan, perheestani puhumattakaan.
"Miten pitäisi suhtautua ystävään, jonka mies vaatii naistaan olemaan pelkästään kotona ja vahtimassa hellaa? "
-jos tilanne olisi todellakin noin, kirjaimellisesti, mina menisin sen aijan juttusille ja sanoisin pari valittua sanaa. sitten puhuisin ystavalleni, ystavana, joka valittaa hanesta ja haluaa hanen parastaan. en kuitenkaan alkaisi sanomaan mita tehda, vaan antaisin lohdutusta ja omia mielipiteita.
"Jos toinen puolisoista jatkuvasti haukkuu toista, niin pitääkö ohittaa asia vai sanoa haukkuvalle osapuolelle jotain?"
-tottakai pitaa sanoa!
"Entä jos itse onkin sen haukuttavan ystävä? "
-siita huolimatta pitaisi sanoa. se on tavallaan "velvollisuus".
Vaikka kuinka luulisi(usein oikeassa ollenkin),että ystävän juuri alkanut suhde ei kestä, niin pitäisi pystyä pitämään se sisällään. Jos olisin juuri alkanut seurustella(mitä tosin en ole,siitä on jo aikaa...) ja ystäväni tulisi sanomaan,ettei suhteemme kestä,niin en käsittäisi ystävääni enää kovin hyvänä ystävänä. Minähän se siinä olisin se,joka "tuhlaa" elämäänsä huonoon parisuhteesen.. toisekseen,kokemus kartuttaa. Ei ole muiden asia koittaa väen vängällä rikkoa hyvin tai huonosti alkaneita suhteita. Jos aikomuksesi oli mainita ystävällesi jotain hänen uudesta suhteestaan,niin kehottaisin olemaan ihan hiljaa vain...