uskottomuudesta pitäisi saada rangaistus . teko on verrattavissa varastamiseen, tuhopolttoon, rattijuopumukseen,raiskaukseen, veropetokseen yms. joista kiinnijäänneet saavat rangaistuksen. esim. avioliitossa annetaan tiettyjä lupaksia ja pettäjä rikkoo nämä lupaukset ja silloin kuuluisi rangaista. miksikö. luottavainen osapuoli rakentaa tulevaisuutensa lupauksien varaan, tekee lapsia, ottaa velkaa jne. pettäjä turhuuden kuvallaan ja mielihaluillaan pahimmillaan tuhoaa kaiken, raiskaa henkisesti, petoksella peittelee jälkiänsä, petetty voi saada sukupuolitaudin , menettää mielenterveytensä, taloudelliset menetykset avioeron myötä,lapsilta viedään eheys. tuhot voivat olla pitkäkantoisia... tämä kaikki vain että toinen voisi saada kunnon panon. kiinnijäänneen rangaistus voisi olla porttolaan työntekijäksi.. siellä sitten voisi tyydyttää mielihalujaan toiseen samanlaiseen...
uskottomuus
///
101340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käyhän ostamassa parit uudet löysät housut ja sipsipussi ja rauhoitu!
vaikka Saudi-Arabiaan. Tervemenoa.
jos joku veisi sinulta rahaa niin nostaisit varmasti metelin,lainaisi luvatta autoasi vain ajallakseen huvikseen tai joku hyväksikäyttäisi tyttäresi tuskin asia jäisi siihen. miksi aviopuolison pitäisi niellä kaikki , pettävä osapuoli voi mennä naida lutkauttaa, pitää suhdetta yllä ja kiinnijäätyään päästä kuin koira veräjästä. se koira älähtää kehen kapula osuu.. taisi osua sinuun
pahemmin yhteistä omaisuutta, aviolupausta, lapsia, velkaa. Silloin on vastuussa vain sille toiselle osapuolelle! ?
Ja sinulle, ja vapahtajalle?
luulin että olemme ihan tavallinen onnellinen viisihenkinen perhe. lapset 11, 8 ja 5 v . mieheni olisi halunnut vielä lisää lapsia mutta minulle riitti nämä. mieheni on yrittäjä ja näin ollen joutuu matkustelemaan jonkin verran.koti ja lapset ovat pääsääntöisesti jääneet minun harteilleni toki mies auttaa kun töiltään kerkeää. itse teen kolmivuorotyötä.eli jos mieheni joutuu reissunpäälle joudun sumlimaan työvuorojani ja käyttämään mol. vanhempien apua, mikä välillä vaikeaa pitkien matkojen vuoksi . noin kolme vuotta siten rakesimme unelmakotimme pikku kuntaan. koko edellis kevään ja kesän ahersin pihan kimpussa jonka sainkin mukavaan kuntoon ja suunnittelimme mökin ostoa.
lasten harrastuksiin kuuluu mm.jääkiekkoa ja ratsastus.edellis syksynä mieheni käytös muuttui yllättäin. matkat lisääntyivät yllättäin ja rahaa kului. minä laskujen maksajana huoleistui asiasta.tiliotteissa hotellilaskut näkyivät . lopuksi selvisi että miehelläni oli toinen myös naimisissa oleva kahden lapsen äiti. he tapailivat hotelleissa yöpyen. avioerohan siitä tuli sekä heille että meille. minä muutin lasten kanssa kolmioon ja mies yksiöön. velkanen talo myyntiin.tulevaisuudennäkymät muuttuivat ja unelmat paskaksi. lapset kiukkuisia kun menettivät omat huoneensa. harratuksista on pitänyt tinkiä. näkevät isäänsä noin kerran kaksi kuussa. tämä uusi tyttöystävä kun ei hyväksy miehen lapsia. mies ilm. muuttamassa naisen luo uusioperheen onneen. mikä eniten tässä harmittaa, että lapsiltani viedään kaikki koti, isä, harrastukset jne.eivät he tahdo ymmärtää että isin pikku harrastus vei kodin ,isi ei enää tulekkaan kotiin, äiti on surullinen. rahaa pitää venyttää .nuorimmainen on alkanut kastelemaan.yhtääkkiä sitä vaan huomasi olevansa kolmen lapsen kanssa yksin ja vielä edellis syksynä käytiin katselemassa kesämökkejä ja haaveiltiin... pitää vain hymyillä ja antaa auringon paistaa
lohduttaa, mutta minä ajattelen näin:
Ihmisen tunne-elää ei lakkaa lupausten myötä. Jos muistat itse sen rakastumisen tunteen, niin tiedät miten mahdoton sitä vastaan on taistella. Eli miehesi ei järjellä ole päätöksiään tehny, vaan miestä suurempi voima on niitä ohjannut. Hän ei varmasti ole sinua tai elämäänne ja unelmianne tietoisesti vertaillut toiseen ja todennut huonommaksi.
Itse olin toinen nainen. Suhde lopetettiin kun miehen kotona alkoi olla eron uhka realistinen, kuitenkin lapsia, talo, velkaa, aivan kuten sinunkin tilanteessasi... En voi olla ihmettelemättä, niinköhän vaimo nyt on tyytyväinen (tosin ei voinut olla aikaisemminkaan, kun eivät pariin vuoteen olleet edes nukkuneet samassa huoneessa). Tod. näk. hän on tietoinen, että ei tunteet mihinkään ole kuolleet, eihän niitä voi vain napsauttaa pois päältä, vaan mies pysyy hänen luonaan velvollisuudesta ja käytännön syistä ja ikävöi minua. Itse en moista kotia tahtoisi, mieluummin olisin yksin...
Yksi lapsista oli saanut käsiinsä puhelinnumeroni ja otti yhteyttä. Hänelle lupasin, että minä en edes vahingossa kävele kaupungilla vastaan, pysyn todellakin poissa. Minun vuokseni ainakaan ei tarvitse hänen vanhempiensa riidellä tai erota, pysyn kaukana. Omalla tahollani kärsin, mutta tässä vaiheessa en muuta voi kuin antaa heille aikaa omissa oloissaan yrittää paikata välejään. Jos se ei onnistu, tuskin voin olla avaamatta ovea miehelle, mutta sittenhän ovat tehneet omat ratkaisunsa minusta riippumatta ja tilanne olisi toinen...
Teen varmaankin sinunkin mielestäsi nyt oikein, mutta kun otat kaiken huomioon, olisitko toivonut miehesi ja hänen naisensa toimivan samoin? Nyt kuitenkin sinullakin on vapaus ja mahdollisuus oikeaan rakkaussuhteeseen...
..kahden aikuisen ihmisen "ihastumisesta".
Arki se tulee tähän "uusperheeseenkin" ja ehkä isä huomaa muutaman vuoden päästä että ei ole herkkua toisen lasten kanssa asua kun omiakin on, tällaisella on kyllä lyhyet jäljet.
Voimia sinulle, huonommin vielä voisi asiat olla.
Ihmetyttää sen naisen itsekkyys, ex-miehesi ja lastesi isä tulee tässä perheessä asumaan mutta akka ei hyväksy teidän yhteisiä lapsianne??
Haloo! Missäs ex-miehes selkärankaisuus ja isyys?
Älä vaan ota sitä ukkoas takaisin jos tulee häntä koipien välissä ruikuttamaan.
Ala elämään omaa elämää. Pidä huoli lapsistasi.
Huolehdi itsestäsi, kunnostasi ja elämäntavoistasi.
Paljon olet joutunut uhraamaan ja liian kallis hinta tuli maksettavaksi..elämä kuitenkin jatkuu ja toivotan sinulle ihanaa, lämpöistä kevään odotusta.
Mistäköhän johtuu, että kauneimmat rakkaustarinat ja muistelmat liittyvät aina niihin, joita emme saaneet elämäämme?
Sitä haluaa syyttää kohtaloa siitä, ettei se mahdollistanut vuosituhannen rakkaustarinalle onnellista loppua. Samoin sitä romantisoi loppu elämänsä, että ei se saavuttamaton unelma kunppani ole koskaan onnellinen, koska se onni olisi ollut vain ja ainoastaan mahdollista saavuttaa elämällä kanssani.
Niin, koska ne tunteet ei kuole; rakkaus ei kuole.
Tuokin muistetaan, kun sitä saavuttamatonta muistellaan. Mutta rakkaus on automaattisesti kuollut siinä suhteessa, johon se saavuttamaton jäi. Eli on siis pakko olla kahdenlaista rakkautta: saavuttamatonta ja saavutettua. Outoa myös se, että rakkaus kestää "hylkäämisen" saavuttamattomana; elää ja voimistuu vain. Mutta saavutetussa suhteessa luonnollisestikin rakkaus kuolee ensimmäiseen "virheeseen" tai hylkäämiseen..
Minusta on todella liikuttavia nämä toteutumattomaksi jääneet kakkosesta ykköseksi tarinat. Erityisesti se, että kakkonen näkee itsensä kanssa eletyn elämän kaiken mahdollistavana, ykkösen kanssa ei vain kurjuutta ja kärsimystä.. Mutta mikä on varatussa vikana, jos valitsee mieluummin kärsimyksen, kituuttavan elämän kuin että lähtisi onnea ja rakkautta kohden?
Ikävä sanoa tämä, mutta ei kai miehelläsi sitten ollut ihan hyvä kotona, kun piti lähteä vieraan mukaan. Ei sitä kukaan huvikseen petä ja jätä.
tapahtuu. ei tarvi kotona asiat olla huonosti. nykypäivästä vaan on tehty pettämisen paratiisi. mitä julkut edellä. oikein naurattaa toi keskisen vesakin.. kuinka kusi nousi sille päähän.