Moikka vaan!
Haluaisin vähän apua!!! Miten aloittaisin?! Olen seurustellut n. 2 vuotta. Olen edelleen rakastunut, mutta säröjä tullut kuitenkin. Toisen osapuolen käytös loukkaa minua ja olen siitä sanonut jankutukseen saakka. En tiedä enää mitä tehdä. Eihän hänen käytöksensä sen kummempaa ole kuin, että yhdessäkin liikkuessamme hän katselee KAUAN IHAN FLIRTTIIN asti toisia naisia. Minua tämä loukkaa, loukkaa syvästi. Tunnen olevani ilmaa ja koen hänen viestittävän katselullaan/flirtillään, ettei hän välitä minusta ja haluaa osoittaa toisille naisillekin sen.Hänen käytös on huomattaavaa pää kääntyy niin, että niskat meinaa mennä sijoiltaan ja varmasti tekee niin kauan kuin nainen huomaa. Pieni kaupunki niin samat naiset kohteena. Itse hän sanoo ettei tarkoita flirtata eikä omasta mielestään flirttaa, mutta sokeakin näkee...Hän on aivan tavallisen näköinen mies ei siis mikään komeuksien huippu. Olen mustasukkainen enkä oikein tiedä miten mennä eteenpäin??? Varmaan monesti kuultu tarina, mutta kohdallani ensimmäistä kertaa. Olemme riidelleet aiheesta ja melkeinpä eronneetkin. Olemme muuttamassa yhteen kohtapuoliin. Sekin hermostuttaa. Olette fiksuja ihmisiä keksisittekä jotain?
Haluaisin vähän apua!!! Miten aloittaisin?! Olen seurustellut n. 2 vuotta. Olen edelleen rakastunut, mutta säröjä tullut kuitenkin. Toisen osapuolen käytös loukkaa minua ja olen siitä sanonut jankutukseen saakka. En tiedä enää mitä tehdä. Eihän hänen käytöksensä sen kummempaa ole kuin, että yhdessäkin liikkuessamme hän katselee KAUAN IHAN FLIRTTIIN asti toisia naisia. Minua tämä loukkaa, loukkaa syvästi. Tunnen olevani ilmaa ja koen hänen viestittävän katselullaan/flirtillään, ettei hän välitä minusta ja haluaa osoittaa toisille naisillekin sen.Hänen käytös on huomattaavaa pää kääntyy niin, että niskat meinaa mennä sijoiltaan ja varmasti tekee niin kauan kuin nainen huomaa. Pieni kaupunki niin samat naiset kohteena. Itse hän sanoo ettei tarkoita flirtata eikä omasta mielestään flirttaa, mutta sokeakin näkee...Hän on aivan tavallisen näköinen mies ei siis mikään komeuksien huippu. Olen mustasukkainen enkä oikein tiedä miten mennä eteenpäin??? Varmaan monesti kuultu tarina, mutta kohdallani ensimmäistä kertaa. Olemme riidelleet aiheesta ja melkeinpä eronneetkin. Olemme muuttamassa yhteen kohtapuoliin. Sekin hermostuttaa. Olette fiksuja ihmisiä keksisittekä jotain?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lisään vielä, että en ole ihan nuori vaikka nuori olenkin 36v ja toinen osapuoli on 43v
No mulla on ollut ihan samanlaisia ongelmia ja olen pähkäillytkin aina että olenko ainoa joka tuntee noin? Tavallaan helpotuin kun kuulin, että noita "possuja" taitaa olla muillakin..heh.:)Minunkin mieheni on melkein alusta asti ollut sellainen että se katselee muita naisia..etenkin tissit ja pylly on hyvinkin kiikaroinnin kohteena jos joku hyvä, muodokasvartaloinen pimu sattuu kävelemään ohi tms.Itse en ole isoilla enkä edes keski-isoilla varustettu nainen, joten tunnen monesti että minulta puuttuu ihan selkeästi jotain mitä niillä muilla naisilla on. Tajuan itsekin kuka on hyvännäköinen hänen mielestään ja sillä joskus aina tarkkailenkin ihan piruuttani, että mitähän nyt tapahtuu..tipahtaako leuka ja pyörähtääkö silmät sen päässä..heh.Olen kyllä useasti sanonut oman mustasukkaisuuteni mutta hän on aina paikannut tilanteen,ettei ole ihanampaa kuin minä jne..En silti pidä sellaisesta toljottamisesta, koska enhän minäkään tee niin muita miehiä kohtaan.Tilannetta vaikeuttaa myös se,että jos itse olen yrittänyt (vastoin omaa periaatettani) flirttailla muille tai kehumalla muiden miesten ominaisuuksia, ulkonäköä tms.niin se ei herätä hänessä mitään mustasukkaisuuden tuntemuksia..ei pienintäkään. Kerran hän tosin suutahti minulle ja sanoi,että laput silmilläkö hänen täytyisi kävellä joka paikassa. Sekin sattui, ja tunsin kuin minun olisi pitänyt tuntea häpeää että olin mustasukkainen eikä hänen joka flirttaili.:( Olen vain yrittänyt olla välittämättä sillä kaikki ystäväni ovat lohduttaneet että kaikki miehet ovat samanlaisia siinä asiassa eikä sille voi mitään.. Olen ihan pelännyt ajatustakin että menisimme joskus naimisiin, jos hän saisi silloin totaallisen "vapaat kädet"-tunteen. Onnea sinulle..En tainnut keksiä mitään ratkaisua,olen pahoillani, mutta kyllä me tästä vielä näytetään kyntemme eiks vaan.. Täytyy vain olla kuin ei mitään..tai jos siihen ei pysty ja se yhä ärsyttää niin pitää vaihtaa vissiin miestä joka sitä ei niin näkyvästi harrasta..heh. (vitsi) :D
Siis samoin kokeneita löytyy. Ei ole mukavaa, että loukataan, mutta nyt minulla on joku jonka kanssa jakaa asia. Kiitos kirjoituksestasi!
Miehet eivät usein ajattele tyttöystäväänsä kun katselevat muita naisia...he eivät ymmärrä sitä että se loukkaa!sinun tapauksessasi olisin omakohtaisesti ehkä tullut hulluksi:)minusta tuntuu todella pahalta jo pelkästään se, että mieheni katselee ja arvostelee julkisuudenhenkilöitä joita ei voi edes saavuttaa..!kenelläkään ei ole kuitenkaan oikeutta mielestäni loukata toista julkisesti "kääntymällä vielä perään" kun nainen menee ohi..oletko kysynyt poikaystävältäsi miltä hänestä tuntuisi jos sinä tekisit samallatavalla??ja kun sanoit että olette meinanneet erotakin sen takia niin sinuna harkitsisin vielä sitä yhteenmuuttamista!asiat ei parane, eikä ongelmat häviä yhteenmuuttamisella..päinvastoin, melkeinpä pahenee!sanot poikaystävällesi suoraan että joko sinä tai ne toiset naiset jos mikään muu ei enää tehoa..ehkä se laittaa hänet hiukan ehkäpä miettimään..?!
Minä rakastan vaimoani! Olen tehnyt hänen kanssa kolme ihanaa lasta! Olemme olleet 17 vuotta naimisissa ja aiomme olla ainakin samanverran lisää ;)
Minä en ole koskaan käynyt vieraissa eikä minulla ole syytä uskoa että vaimonikaan ole. Mutta ja ISO mutta...
Minä ajattelen sitä jotenkin alkukantaisena reaktiona, mutta aina kun joku "herkkupeppu" on näköpiirissä, minun katseeni kohdistuvat siihen.
Olemme käyneet lukemattomat riidat asian tiimoilta, ja olen jopa suostunut terapiaan mutta mikään ei auta. Minä vahdin itseäni kokoajan ja niin kauan kun pysyy "skarppi päällä" en katso. Sitten kun en muista enää skarpata, katson taas herkun perään, ikäänkuin tiedostamatta, automaattisesti. Kun tilannetta jälkeenpäin puidaan, saattaa olla etten pysty muistamaan koko naista/hetkeä jolloin katsoin.
Lisää ruutia paloon ajaa se seikka, että emme enää sextaa niinkuin ennen. Vika on minussa, tavallaan, koska vaimossani on jonkunverran "vihkimätöntä lihaa" ja minulla ei enää ota eteen kun häntä näen. Toki rakastelemme, mutta sitä tapahtuu harvakseltaan (1-2krt/kk) eikä siinä enää ole intohimoa, lähinnä hellyyttä.
Vaimoani nimenomaan luokkaa syvästi että katselen herkkujen perään, mutta en hänen... Kuitenkaan en koskaan pettäisi häntä (usko tai älä) vaikka kuinka herkullista olisi tarjolla!
Ajattelen asiaa näin: Miehen geneettinen perintö on vielä tämä- "Levitä geenisi mahdollisimman laajalti"
Miehen kulttuurillinen perintö on tämä- "Pitäydy yhdessä naisessa ja kasvata lapsiasi hyvin"
Ja sitten vaaditaan vielä pehmo-isyyttä ja apua taloustöissä eikä mies saa olla sankari enää...=)
Tiedätkö, uskon ettet ole pettänyt vaimoasi. Uskon myös ettei minun mieheni ole pettänyt minua. Tässä ei ole kyse pettämisestä.... vai onko sittenkin...?? Onko flirttaaminen ensiaskel pettämiseen? Laittaisin flirttaamisen ja herkkupeppujen/-rintojen katselemisen eri kategorioihin vai teetkö sinä molempia? Olisi kiva kuulla miehen näkökulma näihin asioihin!
Niin, ei minun mielestä katsominen ole pettämistä, mutta kohtuuttoman paljon riesaa siitä tulee. Turhia riitoja ja minulle epämieluisia hetkiä kun olen jossain vaimoni kanssa missä on kauniita ihmisiä.
Flirtti on mielestäni jo silmäpeliä/sanallista viestintää, eikä sitä saa harrastaa kun toinen on siinä loukkaantumassa, sehän on selvä.
Minun puolesta hän saisi katsella muita miehiä ihan vapaasti, enkä minä siitä suutu. Tiedänhän minä, etten ole maailman komein mies, varmasti on paljon miehiä mitkä hän pitää hyvännäköisinä, katselkoon niitä.
Onkohan tämä oikeastaan minun ongelmani miehenä? Vai onko se niin, että niitä kauneusihanteita tyrkytetään niin joka suunnasta naisille, ja kun useimmat eivät pysty täyttämään niitä, kokevat sitten alemmuudentunteita ja purkavat niitä miehiinsä?
No, jatketaan elämää ja yritetään suvaita toisissamme myös ne epämiellyttävät piirteet.