Varmasti on muillakin kokemusta anopista joka haluaa sisustaa teidän oman kodin. Luulisi, että omassakin kodissa riittää, mutta ei, kun pitää tunkea se nokka sinne miniän ja pojan kämppään ja tuppautua mummo verhoineen ja ideoineen sinne, siinä sivussa sitten haukkua miniän sisustus lyttyyn ja kehutaan kuinka itse ollaan niin hyviä sisustajia että.
Inhoan sitä, kun anoppini tulee kylään meille, hän aina kurkkii kaappeihin ja sanoo: jaa tämäkin on siirretty tänne ja missä on se ja se. Omia verhojaan on jatkuvasti tuputtamassa vaikka olenkin sanonut hänelle suoraan, että olen kiitollinen hänen "avustaan", mutta että emme juuri nyt tarvitse verhoja emmekä mitään muutakaan krääsää. Viimeksi kun hän tuli kylään hän sisusti mielessään huushollimme aivan uusiksi, hän selitti minulle, että tuo ja tuo huonekalu pitäisi siirtää tuonne ja että se ja se pitäisi ostaa uusi ja lisäksi kehtasi vielä sanoa, että minun pitäisi alkaa säästämään, että olisi varaa ostaa uusia huonekaluja, ilmeisesti juuri niitä mitä hän oli meille suunnitellut. En todellakaan tiedä, että mitä tässä pitäisi tehdä jotta tuosta kiusankappaleesta päästäisiin eroon, sillä pelkään, että jos lähden reissuun niis se todellakin käy vaihtamassa sisustuksen meidän asuntoon. Suoraa kohteliasta puhetta olen kokeillut ja se ei tehoa, päin vastoin. Luulen, että ongelman ydin on se, että asuntomme on hänen omistuksessaan joten hän ehkä kuvittelee, että näin voi käyttää valtaa ja puuttua asioihimme. Olenkin jo ehdottanut ukolleni, että muuttaisimme vuokralle johonkin toiselle paikkakunnalle..jos jollain on kokemusta samanlaisesta tilanteesta niin kertokaa miten olette selviytyneet, muutto on kuitenkin jo aika radikaali ratkaisu.
Mieheni on reagoinut tilanteeseen ottamalla etäisyyttää äitiinsä, eli ei esim. vastaa soittopyyntöihin tai valehtelee ettemme ole kotona, tämäkään ei silti auta. Silloin kun kyläilyn aika on, niin aina vaan pahempaa tekstiä...
Inhoan sitä, kun anoppini tulee kylään meille, hän aina kurkkii kaappeihin ja sanoo: jaa tämäkin on siirretty tänne ja missä on se ja se. Omia verhojaan on jatkuvasti tuputtamassa vaikka olenkin sanonut hänelle suoraan, että olen kiitollinen hänen "avustaan", mutta että emme juuri nyt tarvitse verhoja emmekä mitään muutakaan krääsää. Viimeksi kun hän tuli kylään hän sisusti mielessään huushollimme aivan uusiksi, hän selitti minulle, että tuo ja tuo huonekalu pitäisi siirtää tuonne ja että se ja se pitäisi ostaa uusi ja lisäksi kehtasi vielä sanoa, että minun pitäisi alkaa säästämään, että olisi varaa ostaa uusia huonekaluja, ilmeisesti juuri niitä mitä hän oli meille suunnitellut. En todellakaan tiedä, että mitä tässä pitäisi tehdä jotta tuosta kiusankappaleesta päästäisiin eroon, sillä pelkään, että jos lähden reissuun niis se todellakin käy vaihtamassa sisustuksen meidän asuntoon. Suoraa kohteliasta puhetta olen kokeillut ja se ei tehoa, päin vastoin. Luulen, että ongelman ydin on se, että asuntomme on hänen omistuksessaan joten hän ehkä kuvittelee, että näin voi käyttää valtaa ja puuttua asioihimme. Olenkin jo ehdottanut ukolleni, että muuttaisimme vuokralle johonkin toiselle paikkakunnalle..jos jollain on kokemusta samanlaisesta tilanteesta niin kertokaa miten olette selviytyneet, muutto on kuitenkin jo aika radikaali ratkaisu.
Mieheni on reagoinut tilanteeseen ottamalla etäisyyttää äitiinsä, eli ei esim. vastaa soittopyyntöihin tai valehtelee ettemme ole kotona, tämäkään ei silti auta. Silloin kun kyläilyn aika on, niin aina vaan pahempaa tekstiä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ongelma varmasti liittyy asunnon omistussuhteisiin. Kun anoppisi omistaa asuntonne hän tulee teille kuin toiseen kotiinsa, ja kuvittelee hänellä olevan oikeutta puuttua asunnon sisustukseen. Toivottavasti muuten maksatte asunnosta käypää vuokraa? Jos ette, anopin puuttuminen on vielä ymmärrettävämpää.
Neuvoisin teitä muuttamaan pikimiten muualle. Ei ole hyväksi miehesikään aikuisuudelle, että asutte anopin helmoissa. Minulla itsellä on suvussa surullisia esimerkkejä lapsista, jotka eivät koskaan täysin irroittautuneet vanhemmistaan. Asumalla vanhempien omistamassa asunnossa jäätte lapsen asemaan, eli riippuvaiseksi vanhemmista.
No sepäs siinä onkin kun tavallaan maksetaan vuokraa, ja tietenki omat sähkö ja vesi ym. maksut. Siksi olen miehelleni puhunut pois muutosta, että pääsisimme täysin itsenäistymään, minä en ainakaan ole riippuvainen omista vanhemmistani ja omat laskuni ja talouteni hoidan, mutta en tiedä sitten mikä on totuus mieheni kohdalta. Voihan olla etten tiedä kaikkea...
haaveni on oma talo ja olisin valmis alkamaan maksamaan sellaista yhdessä ukon kanssa, mutta suhteemme on melko tuore, joten en uskalataisi vielä tässä vaiheessa ottaa sellaista askelta, varsinkin kun mieheni tosiaan on ns. anopin helmoissa :). Pitänee ottaa asoista selvää, kuinka pitkälle anopin lonkerot ulottuvat mieheni talouteen...hirvittää jo ajatuskin siitä, että suhteemme alussa erittäin itsenäiseltä vaikuttanut mies olisikin riippuvainen ja sidoksissa äitiinsä. Noh, käytöstapoja silti pitää anopiltakin löytyä...eihän sitä vuokralaistenkaan koteihin mennä "sisustelemaan" :).
Sitä tarkoitinkin. Anoppi kyllä huomaa vieraiden vuokralaisten kyseessä ollessa ettei asuntoon ole mitään asiaa, vaikka se oma onkin. Jostain syystä asia on aina aivan toinen kun vuokralainen on oma lapsi.
Ota asiaksesi ainakin pitkällä aikavälillä päästä omaan yhteiseen kotiin miehesi kanssa, uskon että sitten asiat selkiytyvät.
Nämä surulliset kokemukset omasta suvusta osoittivat että jos on jossain suhteessa riippuvainen vanhemmistaan (asuminen), on sitä helpommin myös muissa asioissa. Jotenkin tilivelvollinen vanhemmilleen kaikenlaisesta, esim. rahankäytöstä tyyliin: "Jaa että lähdette sitten tuollaiselle kalliille reissulle, eipä vaan olisi mahdollista jos maksaisitte täyttä vuokraa asumisestanne..." Anopeilla kun voi olla epärealistisia ajatuksia myös asuntonsa "oikeasta" vuokratasosta, koska eivät sitä ole vapailla markkinoilla kaupanneet.
Minulla auttoi kun muutin toiseen kaupunkiin ja jätin miehen! Mutta en silti suosittele jos teillä kuitenkin asiat hyvin ilman anoppia. =) Koita jaksaa
puolisoni äiti tunki rojua himaamme ja viimeinen tikki oli päiväpeitto, kaksikin.
Itseppintaisesti toi, minä kiitin ja heivasin veks. Siis en koskaan käyttänyt mitään hänelt' saamiamme kamoja. Paitsi sivustavedettävää jota pysimme saada omaan kotiimme.
Kyllä loukkantui, mutta joku sitten vissiin sanoi niin pahasti, että loppui tyrkyttäminen.
Jossain vaiheessa oli tunkemassa meille sydänkuppeja, joista oli kahviteltu poikansa ensimmäisiä kihlajaisia..
Käydessään kylässä maiskuttelee paheksuvasti ja kehuu muodon vuoksi sisustustamme, ja hyvähän tämä onkin koskapa kaikki on itse valitsemiamme. Eihän siinä mitään jos maku olis yhdenmukainen mutta kun ei niin ei. Ei eukko ymmärrä hyvän päälle, ei edes miniänsä...
Siispä, heivaa sekä kamat että eukko.
meilläkin anoppi tuo kaiken näköisiä hirveyksiä.. vanhoja kattiloita..pannuja.. mattoja..yms.
luulen että meillä ongelma on siinä kun ukkoni siinä talossa poikamiehenä asusteli,eikä silloin itse sisustanut yhtään, saati sitten ostellut kippoja ja kuppeja sinne, vaan hänen äitinsä.. nyt anoppi on luultavasti tottunut tähän ja jatkaa sitä kun minäkin asun siellä.
raivostuttavaa!! sinne se tulee meille ja rupeaa siivoamaan.. tiskaamaan.. olisihan se eri juttu jos olisin pyytänyt apua mutta en ole! kerran oli vaihtanut keittiön kaapin järjestystä! olemme muuttamassa uuteen kotiin pian.. toivon että se sitten loppuisi.. huonolta kyllä vaikuttaa.. nyt se tunkee meille jo tapetteja.. aivan hirveitä!otettiin me ne ystäällisesti vastaan mutta seinään ne ei ikinä tule!
haluan niin kovasti siitä eukosta eroon!!
Kotona ollessa: ei ole olemassa lakia etta teidan taytyy avata ovi aina ovikellon soidessa. Anopin tullessa vierailulle, voitte sopia siita puhelimessa etukateen. Tuossa on parasta se ettei teidan edes tarvitse tavata asunnossa. Voitte taydellisen hyvin menna vaikka kahvilaan tai jonnekkin ruokapaikkaan vaihtamaan kuulumisianne kummallekin sopivana ajankohtana.
Niina harvoina kertoina kun tapaatte anopin maksamassa asunnossa ota ihmeesa vastaan hanen tuomat tavaransa! Han antaa ne antamisen ilosta, miksi pilaisisit sen hanelta? Taaskaan laki ei maaraa etta sinun taytyy tehda niista sukuperintoja. Tee sina puolestasi joku onnelliseksi ja laita lahjat kiertamaan, esim. pelastusarmeijan kautta. (on pieni vaivan nako sovun yllapitamiseksi piipahtaa tyomatkalla pelastusarmeijan kautta ja vieda tavarat muille jotka kenties voivat kayttaa niita)
Kunnioita anoppiasi miehesi aitina: ilman hanta sinulla ei olisi miestasi.
Kuinka vaikeaaa on sanoa kaikkeen mita han ehdottaa: "niin niin , onhan se niinkin". Seuraavassa tuokiossa pyyhkia kaikki tuo hopina pois muistipankista.
Riitaa ja epasopua on aivan tarpeeksi jo jokapuolella, miksi juuri sinun pitaisi olla se joka tuottaa sita lisaa. Vain anna anopin touhujen menna ylitsesi kuin vesi sorsan selasta, VARSINKIN kun kun asutte anopin maksamassa asunnossa. (Sita kuusta kuuleminen jonka juurella asunto)
Joten jos haluatte taydellisesti olla riippumattomia hanesta, olkaa taloudellisesti omillanne :(
viestisi oli varmaan asiaa, mutta jotenkin hankalaa lukea ilman suomalaisia kirjaimia. Pidetäänkö nuo äät ja öötkin vielä kunniassa?
terv Minä
Lukuisista yrityksistani huolimatta koneeni kieltaytyy kirjottamasta kaikkia suomalaisia aakkosia. Tama aparaatus tuntee vain engl. kieliset aakkoset :( :(