Mistähän se

ihan siitä seurustelun alun ihastuksesta, joka saa ihmisen janoamaan tietoa ihastuksestaan ja ikävästä joka on toisen luo koko ajan. Jos olet ikinä tosissasi ollut ihastunut, niin että se on johtanut pidempään suhteeseen, tiedät mitä tarkoitan.

Ei ystävä sinua ole unohtanut. Ystävällä ja kumppanilla on ratkaiseva ero - jokainen ihminen tuntee jossain vaiheessa elämäänsä halua tulla hyväillyksi ja rakastetuksi seksuaalisessa mielessä. Sitä et voi tarjota vaikka bestiksiä olisittekin.

Ihastusjakso kestää ihmisestä ja suhteesta riippuen n. puoli vuotta. Tämän jälkeen ihminen palaa yleensä maan pinnalle. Onhan tietysti ikävää että kaverisuhde väljentyy, mutta yritä ajatella, että kaverisi on onnellinen.

Itse kärsin yksinäisyydestä, kun paras ystäväni alkoi seurustella ja itse olin sinkkuna. Sinä aikana näimme erittäin harvoin, meni kuukausia ennen kuin näimme. Etsin sinä aikana uusia ystäviä, jotka ovat tälläkin hetkellä erittäin hyviä ystäviäni. Kun ensi-ihastus haihtui, ystäväni palasi luokseni. Hän oli kuitenkin pitänyt minuun maililla yhteyttä, että oli pysynyt mukana "piireissä".

Tiedän nimittäin niitäkin ihmisiä, joita ei sitten seurustelun alettua näe enää missään. Nämä ystävyyssuhteet katkeavat hyvin nopeasti.

Itse olen ollut yhdessä mieheni kanssa puolitoista vuotta, ja meilläkin oli se kiehnäysvaihe n. 4 kk. Mutta tänä aikana näin ystäviäni, eli välit pysyivät suht samoina kuin ennen seurusteluani, ainoa ero oli että baarissa en mennyt kaikkeen säätöön mukaan, koska varattu kuitenkin olin. Kun ihastus laimenee ja suhde arkistuu, alkaa kaivata niitä ystäviä. Silloin viimeistään kaverisi havahtuu siihen että olisi hyvä pitää yhteyttä. Tuo vaihe siis menee kuitenkin ohi.

Jos ystävä on sinulle tärkeä, puhu hänen kanssaan. Kyllä hän varmasti ymmärtää, jos sanot ihan rauhallisesti, että olet onnellinen hänen puolestaan, mutta että sinulla on ikävä häntä ja toivoisit että viettäisitte enemmän aikaa yhdessä. Älä katkeroidu pojalle, koska silloin teidän suhteenne kärsii.

Ota myös huomioon, että ihmisen kasvaessa ja kehittyessä ystävien merkitys vähenee, tämä tapahtuu n. 17 ikävuoden jälkeen kun elämään tulee poikaystäviä ja oma elämä kenties omassa kodissa. Siinä vaiheessa ei enää olla kuin paita ja peppu, vaikka parhaita ystäviä oltaisiin.