Kun äiti aikoinaan kuoli yllättäin,olimme sisarteni kanssa vielä niin pieniä ettei ymmärretty kuolemaa.Me ei saatu nähdä ruumista ja niin jäimme kuvitelmiin että äiti jätti meidät,vielä murrosikäisenä etsin ihmisjoukosta äidin kasvoja.Toki viimein aikusena olen pystynyt ymmärtämään tosiasiat,ja haluankin sanoa viestiksi,että antakaa lapsenne hyvästellä rakkaansa,ettei jää omiin kuvitelmiin.Kaikille rakkaansa menettäneille voimia!
äiti "jätti"
Surusimmu
11267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, ei kait mikään voi ikinä korvata menetettyä äitiä.Varmasti myös pettymys huomata että isä on luuseri, mitättömyys, tai ei välitä.Oma psyykkinen häiriöni em. seurauksena on väliinpitämättömyyteni naiseuttani kohtaan ja miesten arvosteluun.Näytän siis aika ylirennolta tyyliltäni, so 2 speak.Jos joku haukkuu rumaksi (mies/nainen)olen surullinen mutta en kyllä riennä meikkiostoksille.Tietty räväkkyys puuttuu minusta, joka tekisi minusta naisellisen naisen.
Tapanani on lyyhistyä kasaan jos minua vihataan liikaa.Jos eläisin sata vuotta taaksepäin agraariyhteisössä, olisin se tyttö (paimentyttö) joka hukutti itsensä metsän jokeen.Ihan tosi.Katosi kenenkään huomaamatta, marttyyrinä.