En tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa tästä asiasta mutta ajattelin vähän purkaa tuntojani.
Olin ollut aviossa yli 20 v ja huomasin lasten yksi toisensa lentäessä pesästä, että miehelläni ja minulla ei muuta yhteistä ollutkaan. Kahden viimeisen lapsen ollessa 10 ja 13 vuotiaita, ja monen surullisen vuoden jälkeen hankin asunnon ja muutin pois. Lapset jäivät yhteishuoltajuuteen.
Alku sujui hyvin, kävin tansseissa, harrastin liikuntaa ja tapailin ystäviä.
Sitten tapasin ihanan miehen. Keskustelimme tuntikausia, kävimme kylpylöissä ja nautimme toisistamme. Rakastuttiin todella. Hän oli valmis menemään jopa naimisiin kanssani mutta en uskaltanut sitoutua liian äkkiä.
Olin tämän miehen kanssa niin paljon että en enää ehtinyt tavata lapsiani. Minulla oli vuorotyö ja olin paljon uuden miehen luona. Tästä aiheutui minulle henkinen paha olo. Keskustelimme siitäkin yhdessä. En vain keksinyt millään ratkaisua tilanteeseen. Lisäksi murrosikäiset lapseni eivät suostuneet tulemaan minulle silloin kun mies oli kylässä.
Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja. Tuskallinen päätös: Jätin
Kului kaksi viikkoa. Aluksi oli helpottunut olo, kun päätös oli tehty. Lapseni tulivat taas minulle ja oli aikaa heille. Auvoisaa aikaa ei kestänytkään kauaa. Kaksi viikkoa ja kauhea tuska siitä että olin jättänyt sielunkumppanini. Ei ollut ketään jolle puhua ja jonka kanssa sai nauraa.
Laitoin miehelle tekstarin että on ikävä häntä ja keskustelujamme. Mies vastasi: Hänellä uusi nainen ja uusi elämä.
Tällainen tarina. Hän löysi muutamassa päivässä uuden ihmisen minun tilalleni. Ei ollut vaikeana aikana edes henkisesti rinnallani. Ei odottanut hetkeä että saisin ajatukseni kuntoon ja löytäisin kultaisen keskitien asioille. Hän vain kylmästi ilmoitti ettei halua kuulla minusta enää ikinä.
Hän soitti eräänä yönä ja puhuimme 1.5 tuntia. Hän kertoi löytäneensä uuden ja paremman ja jolla ei ollut murrosikäisiä lapsia riesanaan.
Puhuimme aina että suhteemme oli kaunis, se alkoi kuukauden kestäneellä kirjeenvaihdolla netissä. Kuukauden päästä tapasimme ja se oli menoa heti. Nyt uuden naisen kanssa oli kirjoitellut pari päivää ennen tapaamista ja sanoi minun kanssani kirjeenvaihdon olleen pitkästyttävää. Se haukkujen määrä minua kohtaa oli uskomaton. Kaikki mihin olin uskonut, sain vetää vessanpöntöstä alas.
Mikään ei ollut totta.
Mitä minulle jäi?
Jäi muistot ihanasta ajasta. Jäi lapset.
Näin käy kun ei osaa yhdistää vanhaa ja uutta elämää samaan nippuun, ainakaan minulta se ei onnistunut.
Olin ollut aviossa yli 20 v ja huomasin lasten yksi toisensa lentäessä pesästä, että miehelläni ja minulla ei muuta yhteistä ollutkaan. Kahden viimeisen lapsen ollessa 10 ja 13 vuotiaita, ja monen surullisen vuoden jälkeen hankin asunnon ja muutin pois. Lapset jäivät yhteishuoltajuuteen.
Alku sujui hyvin, kävin tansseissa, harrastin liikuntaa ja tapailin ystäviä.
Sitten tapasin ihanan miehen. Keskustelimme tuntikausia, kävimme kylpylöissä ja nautimme toisistamme. Rakastuttiin todella. Hän oli valmis menemään jopa naimisiin kanssani mutta en uskaltanut sitoutua liian äkkiä.
Olin tämän miehen kanssa niin paljon että en enää ehtinyt tavata lapsiani. Minulla oli vuorotyö ja olin paljon uuden miehen luona. Tästä aiheutui minulle henkinen paha olo. Keskustelimme siitäkin yhdessä. En vain keksinyt millään ratkaisua tilanteeseen. Lisäksi murrosikäiset lapseni eivät suostuneet tulemaan minulle silloin kun mies oli kylässä.
Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja. Tuskallinen päätös: Jätin
Kului kaksi viikkoa. Aluksi oli helpottunut olo, kun päätös oli tehty. Lapseni tulivat taas minulle ja oli aikaa heille. Auvoisaa aikaa ei kestänytkään kauaa. Kaksi viikkoa ja kauhea tuska siitä että olin jättänyt sielunkumppanini. Ei ollut ketään jolle puhua ja jonka kanssa sai nauraa.
Laitoin miehelle tekstarin että on ikävä häntä ja keskustelujamme. Mies vastasi: Hänellä uusi nainen ja uusi elämä.
Tällainen tarina. Hän löysi muutamassa päivässä uuden ihmisen minun tilalleni. Ei ollut vaikeana aikana edes henkisesti rinnallani. Ei odottanut hetkeä että saisin ajatukseni kuntoon ja löytäisin kultaisen keskitien asioille. Hän vain kylmästi ilmoitti ettei halua kuulla minusta enää ikinä.
Hän soitti eräänä yönä ja puhuimme 1.5 tuntia. Hän kertoi löytäneensä uuden ja paremman ja jolla ei ollut murrosikäisiä lapsia riesanaan.
Puhuimme aina että suhteemme oli kaunis, se alkoi kuukauden kestäneellä kirjeenvaihdolla netissä. Kuukauden päästä tapasimme ja se oli menoa heti. Nyt uuden naisen kanssa oli kirjoitellut pari päivää ennen tapaamista ja sanoi minun kanssani kirjeenvaihdon olleen pitkästyttävää. Se haukkujen määrä minua kohtaa oli uskomaton. Kaikki mihin olin uskonut, sain vetää vessanpöntöstä alas.
Mikään ei ollut totta.
Mitä minulle jäi?
Jäi muistot ihanasta ajasta. Jäi lapset.
Näin käy kun ei osaa yhdistää vanhaa ja uutta elämää samaan nippuun, ainakaan minulta se ei onnistunut.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sanoiko juuri että kirjeenvahto oli ollut pitkästyttävää?? No oliko se? Luulen että mies oli vaan katkera siitä että jätit? Voisiko asia olla niin? Valitsitlapset etkä häntä?
Juuri siksi se koko seurustelu molempien mielestä oli niin kaunista, koska se alkoi kirjeenvaihdolla, toinen toisiimme hiljalleen tutustumalla. Kirjoittelimme pitkiä kirjeitä, jotka hän sitten tulosti ja laittoi kansioonsa.
Seksi alkoi myös pikkuhiljaa, ei moneen päivään siitä kun tutustuimme vaikka tapasimme päivittäin ja soittelimme toisillemme useasti päivässä.
Merkillisiä yhteensattumia oli paljon seurusteluaikana. Eräs kummallisin oli se kun lähdin hänen luokseen ja otin ylimääräisen kotini avaimen mukaan antaakseni sen hänelle. Hän oli samana päivänä käynyt teettämässä minulle avaimensa. Ihan outo juttu, tapasimme päivittäin tai ainakin joka toinen päivä ja avainta vaihdettiin yhtaikaa.
Mutta kaikki olikin harhaa.
Minut sai korvattua parissa päivässä uudella naisella, joka oli sopivan kokoinen ja asui sopivan matkan päässä.
Tällaista on elämä.
.. oli sopivan kokoinen? Miten tämä nyt kokoon liittyy? Vai oliko hän kenties hoikempi kuin sinä, tai paremman naköinen?
Ikäväähän tuommoiset asiat on. Itsekkin juuri eronneena tiedän. Vie kauan ennenkö tästä pääsee eteenpäin ettei entinen kummittelisi mielessä
Vastaus "edelliselle"
En aluksi uskonutkaan että hänellä on uusi nainen. Kun hän auliisti kertoi että oli löytänyt uuden naisen ja suhde näyttää hyvin lupaavalta. Hän kertoi että tämä on sopivan kokoinen ja näköinen ja asui lähellä, lapsetkin lähteneet jo maailmalle joten mikäs on alkaessa seurustelemaan kun ei ollut mitään ongelmia.
Miehellä oli ennenkin tarkka tieto siitä että seurustelukumppani ei saa olla liian lyhyt hänelle eikä lihava eikä ainakaan häntä vanhempi.
Minä olin myös aivan sopiva.
Mutta kun löytyi vielä parempi.
Mutta vieläkin kaivertaa se kun hän sanoi että minun kanssani kirjeenvaihdon aikana syntyi molemmille toisesta kuva, joka vastasi totuutta täydellisesti kun sitten lopulta tapasimme.
Tämän uuden kanssa kirjeenvaihto johti heti tapaamiseen ja niin sen hänen mielestään kuuluukin tapahtua eikä jahkailemalla.
Hänen saama kuva sinusta oli ilmeisesti väärä, koska lemppasit hänet julmasti.
Nykyisen vaimoni suku ei aluksi ottanut minua vakavasti, piti ns. nettimiehenä.
Kai netti vilisee noita surullisenkuuluisia lyhyiden suhteiden metsästäjiä, jotka jättävät sopivan tilaisuuden tullen. Vaimollanikin on karvaita kokemuksia sellaisista. Selitykset edellisille ovat mitä sattuu.
Ole kiitollinen, ettei hän alkanut pitämään sinua "hoitonaan".
Kunnioitin miestä hänen periaatteittensa vuoksi. Hän ei missään nimessä olisi voinut pettää minua, hänet oli oma vaimo kylmästi pettänyt ja jättänyt joskus aikoinaan.
Hänellä oli "hoito" ennen minun tapaamista ja tälle hän ilmoitti saman tien että on turhaa odottaa puheluita ja tapaamisia enää, on löytynyt uusi. Hän poisti jopa puhelinnumeron. Sanoi että kun ja jos meidän suhteemme päättyy, on turhaa odottaa häneltä minkäänlaista yhteydenpitoa, hän ei perään soittele. Loppu mikä loppu.
Se on mielestäni hyvä piirre, koska entinen on entistä.
Periaatteen mies kaikinpuolin.
Niitäkin on, jotka käyvät entisensä luona, kun sattuvat sille tuulelle tai tulee muuta asiaa paikkakunnalle. Naiset sitten odottavat heitä hämmästyttävän uskollisesti.
Toivossa on kai hyvä elää!
Kun aloin seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa, sanoin että tehdään tämä sinulle helpoksi. Sinun ei tarvitse sitoutua mihinkään ja jos haluat lopettaa, minä en sinua sen jälkeen häiritse.
Aikanaan hän muutti luokseni ja pitää hyvää huolta sähköntuotantoalan vanhasta mestaristaan.
Tuossahan se selitys hänen käytökselleen tuli. Hän ei katso taakseen. Sinä lopetit suhteen, hän otti sen tosissaan ja lähti etsimään uutta vanhaa miettimättä. Se on stten toinen juttu että miten totta se on että se uusi on parempi tai sopivampi. Pitäähän hänen itsensä ainakin niin ajatella että pääsisi eteenpäin. Ja sinulle sanoa jos on katkera siitä että sinä halusit erota.
Jotkut ihmiset vaan ovat tuollaisia. Mennyt on mennyttä. Harvempi on noin ehdoton. Olisi minunkin vaikea ymmärtää kun mielessä kävisi itsellä ne hetket joita parempia ei toisen ihmisen kanssa ole koskaan kokenut eikä usko enää kokevansa. Mutta exäsi ei varmasti mieti tällaisia. Ei voi miettiä jos meinaa päästä noin nopeasti eteenpäin.
Miehen sydän särkyi kun jätit hänet koska murkkuikäiset lapsesi käskivät. KÄSKIVÄT! Mieti nyt! Ei kaikkea tarvi tehdä mitä lapset haluaa.
Kyllä mulla ainakin palaisi hihat jos mut jätettäis sen takia että kun lapset haluaa niin. Ei heillä ole oikeutta niin tehdä ja heidän on se opittava elämästä ennemmin tai myöhemmin. Siitä miehestä tuntuu että hän ei merkannut sinulle mitään. Saattaa olla että hän keksi nuo jutut toisesta naisesta kostaakseen sinulle kohtelunsa.
"Hän löysi muutamassa päivässä uuden ihmisen minun tilalleni. Ei ollut vaikeana aikana edes henkisesti rinnallani." Kuulostaa itsekkäältä että halusit hänen tukevan sinua vielä sen jälkeen kuinka sinä häntä kohtelit.
kanssasi.. mun mielestä lapset ja yksityiselämä on eri asioita. Se on sun elämäsi ja toivon että kärsit hölmöydestäsi. Jos mulle muija sanois näin, saattasin vittuuntua ihan täysin tilanteeseen. Ymmärrän kyllä jos lapset on tärkeintä elämässä mutta rajansa kaikella. Mä olisin kyllä miehenä ottanu asian lasten kans esille ja kertonu mikä asia kuluu kellekin. Mua ärsyttää ainakin jos joku kakara alkaa suutaan soittamaan ja neuvomaan väkisin "vanhempiaan". Kasvattajilla ei ole auktoriteetti asemaa nykyään enään pätkääkään. Sen olen huomannu monessakin perheessä. Mä olen saanu aina kuriin huutamatta ja väkivallatta murrosikäiset kakarat jos haluan. Mun yli en anna minkään keskenkasvusen kävellä. Mene itseesi hyvä ihminen ja kato peiliin missä on vika.
tuntuu siitä miehestä tai tuntui ilmoituksesi jälkeen?
joku sanoikin että aivan oikein että tuntisit pientä kärsimystä.
no sä olet sitten muksujen kanssa, nauti siitä.
ja loppujen lopuksi luulen että ei sillä uutta oo, saa olonsa ja "kasvonsa" säilytettyä.
On sillä uusi, ei se mies valehtele. Periaatteen mies ei valehtele.
Kun kerroin hänelle jättäväni, niin hän soitteli perään muutaman päivän ajan. Muuta hän ei tehnyt. Olisipa tullut oveni taakse tervehtimään ja kysymään että missä mennään. Olisin nähnyt hänet ja perunut puheeni, aivan varmasti.
Siitäkin tiedän että hänellä on uusi, koska tein kerran jotain typerää. Työmatkalla poikkesin tapaamassa häntä. Tiesin että hänellä on iltavuoro ja hänen poikansa oli koulussa. Soitin ovikelloa vaikka olisin voinut mennä omilla avaimillakin. Hän avasi oven ja oli hyvin "kylmä". Olin siellä tunnin ja puhuimme. Hän haukkui koko ajan minua. Lähtiessä kävin vessassa ja siellä oli jo uuden ystävän hammasharja hänen harjansa vieressä (minä laitoin omani aina poislähtiessäni kaappiin) sekä uuden ystävän pyyheliina minun naulassani, ei kuitenkaan sama. Vain kaksi viikkoa erosta uuden naisen tavaroita hänen kodissaan, nöyryyttävää. En ollut hänelle yhtään mitään.
Lähtiessäni pois halasin häntä "kylmää miestä" ja kas kummaa hän suuteli minua samalla tavalla kuin seurusteluaikoina. Jatkoin matkaani autolle, en enää katsonut taakseni ja se jäi viimeiseksi tapaamiseksemme.
tästä miehestä on se tuntunut kun ilmoitit "eroavasi"?.
puolustan tätä miestä sillä että hän on todenäköisesti rakentanu tulevaisuuttaan sinun varaan aika pitkälle, kuten mainitsit, hän on suunnitelmallinen mies, jopa ehkä liikaakin.
mun mielestä et ainakaan säälipisteitä täältä kovin moneltaa saa, jo siksi että et ole enää ollu nuori tyttönen "eroa" tehdessäsi.
mutta ns.opetuksena tästä voit miettiä vastaisuudessa suhdetta lapsiisi, ja omaakin elämääsi.
uskon että löydät hyvän kumppanin tulevaisuudessa, jo silläkin että osaat ajatella tunteella ja tuntemuksilla.
hyvää jatkoa...t.yx mies
Ei se nyt ihan noinkaan yksinkertaisesti mene. Ellei ihmissuhteissa tunnettaisi armoa ja ymmärrystä niin harvempi olisi parisuhteessa 2 viikkoa pidempään. Tietysti se on totta että se joka jättää, saa varautua siihen ettei toinen tule enää takaisin vaikka pyytäisi mutta ei sekään kuullosta kovin luonnolliselta että 2 viikon päästä erosta on jo toinen muuttanut sisään. Jos miesystäväsi olisi ollenkaan tuntenut sinua niin hän olisi kyllä tiennyt että teit ratkaisusi lastesi takia ja myös sen ettet oikeasti halunnut erota ja paluu olisi mahdollinen. Varmasti satutit häntä ja tuo uusi on nyt joku kostotoimenpide mutta lapsellista joka tapauksessa.
Voithan ajatella tästä toisaalta niin että jos mies on noin "armoton" niin ei siitä yhteiselostakaan olisi lopulta tullut mitään.
Hienoa että joku osaa ajatella asiaa noinkin. Armottomuus monessa asiassa olikin se kummajainen, joka ehkä pani hälytyskellot päälle. Rakastin miestä todella ja meillä oli hyvä olla yhdessä. Monesti mietin että miten mies olisi ollut minun lasteni kanssa jatkossa. Äitinä tunnen vastuuta lapsistani ja ajattelen että minunkin aikani vielä tulee, vaikka tämän saman miehen kanssa joskus tulevaisuudessa.
Jos meidät on tarkoitettu yhteen niin tapaamme varmasti vielä.
Silti tuntui pahalta että hän löysi uuden niin nopeasti. Itse en olisi voinut ajatellakaan uutta ihmistä rinnalleni, enkä edes katsele ympärilleni sillä mielellä. Yksi hyvä mies teki sen että en ole muista kiinnostunut.
Ei voi olla toista niin ihanaa.
Mutta on sekin tullut mieleen, että onko elämä noin yksinkertaista. Kun etsii, löytää heti uuden, entistä paremman eikä tarvitse kenenkään olla yksin milloinkaan. Minä ehdin olla yksin melkein vuoden ennenkuin tapasin tämän miehen. Yrityksiä oli montakin mutta ne lopahtivat samantien kun ei yhteistä säveltä ja rakkautta löytynyt.
Toiset ehkä osaa asiansa paremmin. Tämä mies löytää ja rakastuu saman tien, joten kyllä hänen elämänsä on helppoa.
Ei sentään, kerran petetyksi tulleena hän on sisältä rikki koko elämänsä ajan.