Mistähän mahtaa johtua, että näin vuoden seurustelleena tunnen itseni puolikuolleeksi ?
Haluaisin pettää, tuntea seikkailua ja jännitystä, mutten ole saanut siihen mahdollisuutta. Varmasti ihan hyväkin. En haluaisi vajota niin alas, että petän. Toisaalta rakastan avopuolisoani, mutta suhteeni on tylsä.
Vika on varmaan minussa, haluan kaiken. Sinkkuelämän tarjoaman seikkailun viehätyksen, parisuhteen tarjoaman turvallisuuden ja kiintymyksen tunteen. Vai johtuuko kaikki siitä, että olen nuori ja viriili ? Jokatapauksessa olo on, että jotain menee hukkaan.
Haluaisin pettää, tuntea seikkailua ja jännitystä, mutten ole saanut siihen mahdollisuutta. Varmasti ihan hyväkin. En haluaisi vajota niin alas, että petän. Toisaalta rakastan avopuolisoani, mutta suhteeni on tylsä.
Vika on varmaan minussa, haluan kaiken. Sinkkuelämän tarjoaman seikkailun viehätyksen, parisuhteen tarjoaman turvallisuuden ja kiintymyksen tunteen. Vai johtuuko kaikki siitä, että olen nuori ja viriili ? Jokatapauksessa olo on, että jotain menee hukkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
alat pettää avopuolisoasi silloin menee ainakin paljon hukkaan: Koko ihmissuhde. Ellet pysty olemaan uskollinen, eroa.
Heti tekstisi luettuani tuli mieleeni kysymys / ajatus, että onkohan sinulla aiempia vakavia suhteita? Onko kokemuksesi uusi; asua yhdessä ihmisen kanssa, josta välittää ihan h*lvetisti (en uskaltanut käyttää sanaa r a k a s t a a , koska et sitä itse tekstissä käyttänyt)... ?? Minulle se oli. Uusi tilanne siis. Vietin "villiä sinkkuelämää" ja yhtäkkiä huomasin eräässä "yhteisessä krapulassamme", että olen vakiintunut. Järkytyin. Halusin pois, ja toisaalta mahdollisimman lähelle. Se kulutti! Olin 18, nyt vain muutaman vuoden vanhempi, ja voi sanoa, että jonkun verran kokeneempi -> asioita jonkun verran kun tuli käsiteltyä omassa päässä. Elämääni tuli ihminen, uusi, josta en halunnut kieltäytyä, mutta sen silti tein. Siksi, etten halunnut pettää rakastani. En silti osannut lähteä suhteesta, vaan jatkoin omaa sekoamistani. Läheisyydentarve mieheeni oli niin mieletön. Hän petti minua myöhemmin. Nyt olen kiitollinen siitä. Elin suhteessa, saman katon alla, ihmisen kanssa, jota kohtaan minulla oli epäilyitä. Tai jollei häntä, niin suhdettamme kohtaan. Se ei siis VOINUT OLLA OIKEIN. Jos hän ei olisi satuttanut minua hyppäämällä vieraan ämmän mukaan, tuskin olisin osannut irtaantuakaan hänestä.
Jos tuntuu, että jotain menee hukkaan (lainatakseni sanojasi), kokeile muuta. Mikään ei olisi inhottavampaa, kuin joutua myöhemmin joskus kelaamaan, että KAIKKI TOSIAAN MENI V*TUIKSI.
Kaikkea hyvää sulle.
Miksi suhteesi on tylsä????
Suhde on tylsä vain jos siitä _itse_ tekee tylsän. Älä odota, että kumppanisi tekisi elämästäsi/-nne jännittävän seikkailun, vaan tee se itse. Parisuhteen eteen on jatkuvasti tehtävä töitä, ei se itsestään pystyssä pysy.
Elämään saa seikkailua ja jännitystä muutenkin kuin pettämällä. Jos et muita keinoja keksi, olet kyllä melkoisen tylsä ihminen itse...
Eikä pettämisen jännitys ole mitään muuta kuin pelkoa, saako kumppani tietää. Aika tylsää jännitystä, jos saan sanoa.
Suosittelen sinkkuelämää ! olet sen verran nuorikin vielä .... ja tollaset fiilikset... nauti elämästä ja tee niitä sekoiluja niin ettet loukkaa ketään...jos voit :) seurustelu ei noilla fiilareilla kannata !