Terve!!
Mun tilanne on nyt tämä. Mä jätin mun tyttöystäväni pari päivää sitten. Syynä tähän oli ehkä se että musta tuntui että se ei välittänyt musta ja sen takia mihin suuntaan hän meidän suhdetta oli viemässä.
Kaikki oli hyvin ensimmäiset viisi kuukautta, mä olin onnellisempi kuin koskaan ja pitkästä aikaa tuntui että uskallan antaa itseni rakastua pitkästä aikaa. Sitten kaikki alkoi yhtäkkiä muuttua..
Tyttöystäväni aloitti työt paikallisessa baarissa. Seksi alkoi vähentyä yhteen kertaan kuukaudessa, hän alkoi kiukuttelemaan mitä pienimmistä asioista, sekä kielsi mua tulemasta hänen luokse, koska siellä kuulemma oli sotkuista, eikä hän myöskään suostunut tulemaan mun luokse koska ei pitänyt mun asunnosta.
Tätä jatkui seitsemän kuukauden ajan. Seksi elämä kuoli viimeisten kuukausien aikana yhteen kertaan parin kuukauden aikana. Hän ei edelleenkään tullut mun luokse enkä mä saanut olla hänen luonaan. Yhteisiä öitä viimeisen seitsemän kuukauden aikana oli ehkä n.20 (jos sitäkään) jolloin hän sattui päästämään mut luokseen tai sitten vastaavasti suostui tulemaan mun luokse..
Mä turhauduin.. lopussa tää purkautu mun kohdalla typeränä kiukutteluna ja piikittelynä tyttöystävälle, kunnes päätin että tämä suhde saa nyt loppua.
Nyt sitten mä oon ihan paskana. Kelaan kokoajan sitä että teinkö oikein.. Musta tuntuu että mun pään sisällä on kaksi puolta. Tunne puoli, joka ikävöi tyttöystävääni ja sanoo kokoajan että mun olis pitänyt yrittää vielä kerran. Järki taas joutuu kokoajan todistelemaan niitä järkiperäisiä syitä miksi tämän suhteen lopetin.. Mulla pitäis olla kokoajan joku mmun vieressä huutamassa mulle että siinä suhteessa ei ollut mitään hyvää, koska mä kokoajan pelkään tehneeni virheen..
Mä nimittäin pelkään että tyttöystäväni työ ravintolassa stressasi häntä niin paljon että hän ei kunnolla pystynyt panostamaan tähän suhteeseen, ja jos hän olisi lopettanut työnsä suhde olisi kukoistanut taas. Kertokaa mulle voiko asia olla näin????? Mä syytän kokoajan itteeni siitä että tein hätiköidyn päätöksen. Voiko työnteko tosiaan sotkee suhteen noin pahasti pitkäks aikaa??!!
Ps. En usko että se petti mua.. PPs. oon 26 ja tyttöystäväni 22 vuotias.
Mun tilanne on nyt tämä. Mä jätin mun tyttöystäväni pari päivää sitten. Syynä tähän oli ehkä se että musta tuntui että se ei välittänyt musta ja sen takia mihin suuntaan hän meidän suhdetta oli viemässä.
Kaikki oli hyvin ensimmäiset viisi kuukautta, mä olin onnellisempi kuin koskaan ja pitkästä aikaa tuntui että uskallan antaa itseni rakastua pitkästä aikaa. Sitten kaikki alkoi yhtäkkiä muuttua..
Tyttöystäväni aloitti työt paikallisessa baarissa. Seksi alkoi vähentyä yhteen kertaan kuukaudessa, hän alkoi kiukuttelemaan mitä pienimmistä asioista, sekä kielsi mua tulemasta hänen luokse, koska siellä kuulemma oli sotkuista, eikä hän myöskään suostunut tulemaan mun luokse koska ei pitänyt mun asunnosta.
Tätä jatkui seitsemän kuukauden ajan. Seksi elämä kuoli viimeisten kuukausien aikana yhteen kertaan parin kuukauden aikana. Hän ei edelleenkään tullut mun luokse enkä mä saanut olla hänen luonaan. Yhteisiä öitä viimeisen seitsemän kuukauden aikana oli ehkä n.20 (jos sitäkään) jolloin hän sattui päästämään mut luokseen tai sitten vastaavasti suostui tulemaan mun luokse..
Mä turhauduin.. lopussa tää purkautu mun kohdalla typeränä kiukutteluna ja piikittelynä tyttöystävälle, kunnes päätin että tämä suhde saa nyt loppua.
Nyt sitten mä oon ihan paskana. Kelaan kokoajan sitä että teinkö oikein.. Musta tuntuu että mun pään sisällä on kaksi puolta. Tunne puoli, joka ikävöi tyttöystävääni ja sanoo kokoajan että mun olis pitänyt yrittää vielä kerran. Järki taas joutuu kokoajan todistelemaan niitä järkiperäisiä syitä miksi tämän suhteen lopetin.. Mulla pitäis olla kokoajan joku mmun vieressä huutamassa mulle että siinä suhteessa ei ollut mitään hyvää, koska mä kokoajan pelkään tehneeni virheen..
Mä nimittäin pelkään että tyttöystäväni työ ravintolassa stressasi häntä niin paljon että hän ei kunnolla pystynyt panostamaan tähän suhteeseen, ja jos hän olisi lopettanut työnsä suhde olisi kukoistanut taas. Kertokaa mulle voiko asia olla näin????? Mä syytän kokoajan itteeni siitä että tein hätiköidyn päätöksen. Voiko työnteko tosiaan sotkee suhteen noin pahasti pitkäks aikaa??!!
Ps. En usko että se petti mua.. PPs. oon 26 ja tyttöystäväni 22 vuotias.
Vastaukset 8
Vanhimmat
työnteko sotkenut. Työnteko voi ottaa veronsa, mutta väsynyt tyttöystävä tai kumppani kaipaa ehkä vielä enemmän läheisyyttä ja hellyyttä, kuin pirtsakka vipeltäjä. Äksöniä ei väsyneenä välttämättä kovin usein jaksa.
Kyllä epäilen, että taustalla on aivan muut syyt kuin työ.
Teit oikean ratkaisun ja kirjoituksestasi paistaa, että olet halunnut yrittää, eikä yli voim ien kannata yksin yrittää. Anna menneisyyden olla, kasaa itsesi pikku hiljaa uudelleen ja katso tulevaisuuteen positiivisesti, vaikka tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan yhtä paskaa.
Tyttöystävälläsi taisi olla vielä paha menovaihe päällä.
Teit ihan oikein, minä ainakin jos olen stressaantunut töistä tai muusta niin oman kullan kainalo on sillon paras... ja jos toista oikeesti haluaa nähdä niin ei se asunto ole esteenä... se sun tyttöystäväs vaan ei ehkä osannu jättää sua niin se roikku niin pitkään mukana ku sinä jätit sen, mulle on käyny kerran niin mut sillon jätkä ei osannu jättää...
Mielen lujuutta sinulle! Minun mielestäni päätöksesi kertoo, että arvostat itseäsi. Et anna kohdella miten vain. Sinunlaisesi toisia ajatteleva ja huomioiva ihminen löytää uusia ihmisä elämäänsä. Vähän aikaa tuntee tyhjyyttä, surua ja kaipausta, mutta huomaat pian ajattelevasi muita asioita esim edelläkulkevaa takapuolta! Huumoria, aikaa ja luottamusta itseesi sinulle!!!
Nyt mä oikeastaan tajuan kuinka heikko mä oikeastaan olen. Mä joudun kokoajan todistelemaan itselleni että tein oikean ratkaisun. Samoin kerjään sitä kokoajan mua ympäröiviltä ihmisiltä. Pitää vaan toivoa ettei ne kyllästy..
joka kerta kun puhelimeeni on näinä lähipäivinä tullut teksti viesti, oon pelänny että saan tältä tytöltä sydäntä raastavan teksti viestin.. Mua pelottaa se ihan älyttömästi, mä pelkään että mä murtuisin siihen paikkaan, kun kokoajan mielessä kolkuttaa että tein virheen. Ehkä nyt tyttöystäväni olisi muuttunut ja suhde taas kukoistaisi ja mä tyhmä tein typerän virheen jättäessäni hänet..
Kävimme juuri äsken kahvilla.. Hän näytti musta edelleenkin maailman kauneimmalta naiselta, ehkä hieman surulliselta. Mä tiedän että mulle olis parempi jos en näkis häntä ollenkaan, vaikka itse en häntä nyt kahville pyytänytkään.. No pahaahan toi tapaaminen mulle taas teki.
Mä aloin ajattelemaan että olisiko parempi olla onnettomassa suhteessa rakastamansa naisen kanssa, kun nyt yksin.. Järki sanoo että ei tietenkään mutta tunteet antaa jotenki anteeks kaiken huonon, jos edes yksi päivä on onnellinen kaiken välinpitämättömyyden keskellä.
ei ne tunneasiat aina ole niin yksinkertaisia -- vaikka toisaalta onkin.
tunne on oikeastaan ihan yksinkertainen juttu: Mulla on hyvä olo, mulla on paha olo. Jos tarkastelee jotain asiaa järjen avulla, sitä voi ruotia kyllä loputtomiin. Mutta sitten ottaa se tunnekin siihen mukaan.
ajatella joku tietty asia. sitten 'kuulostella' itseään. Mikä tunne mun sisällä on kun ajattelen sitä asiaa.
Kaikki me ollaan ihan 'heikkoja' ja joudutaan monta kertaa vatvomaan omia tekoja, oliko se nyt oikein tai olisko mun pitänytkin tehdä toisin. Jossain vaiheessa kannattaa kuitenkin komentaa itsensä lopettamaan se vatvominen. Tehty mikä tehty, ja nyt ajattelenkin aivan muita asioita.
MITÄ sun ent tyttöystävä on sanonut tähän teidän eroon johtaneeseen prosessiin? Siis omaan käytökseensä niinä seitsemänä kuukautena? Vaiko yhtään mitään? Mitä Hän sanoi siitä että jätit hänet? Hyvä että olet tavannut hänet. Varmasti voit ja ehkä selititkin omat tuntemuksesi.
Kun 'kuuntelet' mitä hän sanoo, ja sun omaa tunnetta niistä kuukausista, minkälainen olo sulla on? Sun tunneminällä, siis.
Kyllä ne oikeimmat asiat on sen tunneminän tunteet, ei se mitä järjen avulla 'ajattelemme'. Kuten sinä että "olisiko parempi olla onnettomassa suhteessa...kuin nyt yksin."
Joku vihjaisi, että hän ei ehkä ollut niin kiinnostunut olemaan enää sinun kanssasi. Sekin voi olla totta. Tärkeää olisi, että olet puhunut hänen kanssaan ja tietäisi todellisen syyn hänen käytökseensä.
Parasta antaa nyt muutaman ajan kulua, näetkin asian selvemmin ja olet myös riippumattomampi hänestä. Antaisit myös itsellesi 'lomaa' kun päättäväisesti suuntaat ajatuksesi muihin (hyviin ja iloisiin) asioihin ja tekemisiin, jos ajatukset alkavat taas kiertää tuota tein-oikein-todistelukehää.
"MITÄ sun ent tyttöystävä on sanonut tähän teidän eroon johtaneeseen prosessiin? Siis omaan käytökseensä niinä seitsemänä kuukautena? Vaiko yhtään mitään? Mitä Hän sanoi siitä että jätit hänet?"
Eilen taas juteltiin puhelimessa.. Ei se ole sanonut mitään oikeastaan liittyen tähän eroon johtaneeseen aikaan. Taisi eilen taas syyttää sitä sen tarjoilijan duunia, että käyttäytyi oudosti. Jotenkin mä en usko sitä, ei mun mielestä työnteko voi ihmistä tollaseen lukkoon pistää. Hän ikäänkuin sulki mut elämästänsä. Lopettamalla mun mielestä aivan normaalit asiat parisuhteessa. Kai sille jotenkin on vaikeeta avautua ja puhua tunteistaan, kun se ei oikeastaan tunteistaan puhunut mulle koko parisuhteen aikana, lukuunottamatta niitä kertoja kun se sano että tykkää musta (tämäki tapahtui harvoin). Ja sitten tietysti jonkun todella ison riidan jälkeen jolloin se tunsi suhteen uhatuksi, se lähetti teksti viestin missä kertoi rakastavansa ja välittävänsä musta. Koskaan se ei sanonu mulle kun oltiin kahdestaan että se rakastais mua. (mä kerroin, vaikka en sitä heti olekkaan viljelemässä)
Ei se ole mitään sanonu siihen kun jätin. ei sanaakaan. Mä taas eilen sorruin nyyhkyttää puhelimeen kuinka mua vituttaa se että meidän juttu ei toiminu, se että rakastuu ja olis valmis melkeen mihin tahansa kyseisen tyypin kanssa... Eise ite edes maininnu että olis musta pitänyt, kuunteli vaan hiljaa mun ruikutusta.
Ihmeellistä kuitenkin oli siinä puhelussa se että vaikka se ei tunteistaan yhtään puhunut, niin se ei haluaisi että lähden tänään ulos kavereitteni kanssa. Sanoi mulle että kuitenkin mä meen sinne iskemään muita naisia.. Tänään aamulla oli tullut tekstiviesti missä se kutsu mut kattomaan sen luokse elokuvia jos en lähde käymään baarissa. Eipä mua nyt kuitenkaan tällä hetkellä naisten iskeminen baarissa mitenkään erityisesti kiinnosta..
No kuitenkin.. Enhän mä sen luokse voisi mennä, vaikka mulle jollain oudolla tavalla tulee paha mieli. En jotenkin haluis loukkaa tätä tyttöä enään millään tavalla. Jos tää suhteen lopettaminen sitä millään tavalla edes loukkasi.
Pahimmassa tapauksessa jos alan tapailla häntä ja perun omat menemiseni, löydän itseni tilanteesta jossa en seurustele hänen kanssaan, mutta hän ikäänkuin hallitsee mua ja mun menojani "haudan takaa"..
Mutta en mä voi tähän loppuun muuta sanoa että vaikka mä olen elämäni aikana seurustellut jonkun kerran niin tässä suhteessa tapahtuneet asiat ovat menneet TÄYSIN yli mun ymmärryksen.. Eikä varmaan koskaan tule selviämään teinkö itse jotain virheitä vai piileekö se virhe aivan jossain muualla..
paljon kiitoksia niille ihmisille jotka ovat vaivautuneet vastaamaan..
hei
jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, kuin musta aukko. Mikään tunneasia ei sieltä tule ulos.
Minusta on aivan kidutusta, ettei toiselta heru mitään hellyyden sanoja tai rakastavia sanoja!!
Minusta ne kuuluu rakkaussuhteeseen oleellisesti.
tai että niitä sitten heruu sieltä vain aivan ääritilanteessa...Kuten jos pelkää että suhde loppuu - kuulostaapa peräti laskelmoinnilta.
Vaikuttaa siltä, kuitenkin, että hän välittää sinusta tai nyt tuntee olonsa yksinäiseksi tms kun kerran kutsui sinut katsomaan videoita tai mitä se olikaan. Ehkä hän ei ole rakastanut sinua, mutta olemassaolosi ja rakkautesi häneen on ollut imartelevaa.
'Hän sulki minut ikäänkuin elämästään' - sinä tunnut onneksi näkevän tilanteen vähän laajemminkin. Pidä kiinni omasta näkemyksestäsi, vaikka pettymys on varmasti iso ja rakastuminen satuttaa.
Täältä aivan asian ulkopuolelta ja vain sinun pohdintojasi seuranneena tulee kyllä mieleen, että tyttösi on syystä tai toisesta tunne-elämältään lukossa. Syitä voi olla monia.
SInun ei tarvitse olla terapeutti tai 'avain'. Säilytä (varovainen) ystävyys, siis olet juuri tarkkana ettei hän mitenkään ala hallita sinua.
Anna nyt vähän 'pölyn laskeutua' ja hengähdä ja anna kevätauringon parantaa haavoittuneita tunteita. Ihminen joka avosylin ottaa sinut elämääsi, tuhlaa sinuun hellyyttä ja rakkauden sanoja, haluaa jakaa sinun kanssasi arjen ja juhlan, voi piankin tulla sinun elämääsi!
Halauksia, tsemppiä toivottaen
Teit aivan oikein! Olette suhteen alussa ja nuoria - ei työ ole mikään syy mihinkään. Vaistosit ihan oikein ja teit ihan oikean päätöksen. Nyt vaan vielä miellät että tyttö ei ollut arvoisesi ja ansaitset parempaa. (tekee jo tuloaan :-))