kävi niin että eukko jätti ja otti lennosta uuden miehen suurinpiirtein,vielä alle viikko ennen erosta ilmoitti miten tärkeä olen jne jne!ei tässä muuten mitään mutta tällä kertaa kyseisestä henkilöstä oli odotukset todella korkealla ja kuvittelin että tämä ihminen ei ikimaailmassa voisi tehdä näin,pidin häntä kunnon tyttönä.eikä ollut eka kerta kun käy samalla tavalla,alkaa olla usko mennyt lopullisesti naisiin enkä ehkä ikinä enää pysty rakastamaan ketään...
ennenkin olen yli päässyt mutta nyt tuntuu ottavan aika koville jotenkin.2 viikkoon ei ole ruoka maistunut ja minulla on ollut "pientä kuumetta"koko tämän ajan,tosin aika lievää jotain 37 tuntumassa ja vähän ylikin eikä kuume laske sitten millään.koko ajan tärisyttää ja paleltaa vaan:(
yleensä on ollut vastaavissa tilanteissa tullut eron jälkeen mietittyä pää puhki ja ajateltua ja mietittyä asioita,syitä ja kaikkea mahdollista...mutta onko tämä turhaa?pitäisikö minun yrittää sulkea tämä henkilö kokonaan ajatuksista ja väkisin yrittää unohtaa hänet?aika hankalalta ainakin tuntuu kun ajattelen häntä melkein koko ajan ja ikävöin häntä kaikesta huolimatta...:/
ennenkin olen yli päässyt mutta nyt tuntuu ottavan aika koville jotenkin.2 viikkoon ei ole ruoka maistunut ja minulla on ollut "pientä kuumetta"koko tämän ajan,tosin aika lievää jotain 37 tuntumassa ja vähän ylikin eikä kuume laske sitten millään.koko ajan tärisyttää ja paleltaa vaan:(
yleensä on ollut vastaavissa tilanteissa tullut eron jälkeen mietittyä pää puhki ja ajateltua ja mietittyä asioita,syitä ja kaikkea mahdollista...mutta onko tämä turhaa?pitäisikö minun yrittää sulkea tämä henkilö kokonaan ajatuksista ja väkisin yrittää unohtaa hänet?aika hankalalta ainakin tuntuu kun ajattelen häntä melkein koko ajan ja ikävöin häntä kaikesta huolimatta...:/
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole mitään nopeaa keinoa toipua. Onneen ei ole oikotietä. Sydän tarvitsee eheytymiseen oman aikansa, ei sille voi mitään. Sun pitää antaa sen surra ja kokea kaikki tuntemukset. Jos et näin tee, tulee samat ongelmat/vaikeudet eteesi seuraavassakin suhteessa. Kyllä se siitä helpottaa ajan myötä. Välillä tuntuu että helpottaa ja sitten taas iskee rankasti takaisin. Niin se menee. Jos olet lukumiehiä niin kirjastosta kannattaa mennä lainaamaan/lukemaan John Grayn kirjoittama kirja Uusi rakkaus. Se auttaa ymmärtämään missä mennään ja mitä pitää tehdä jotta selviytyy erosta. Kirjassa on myös tehtäviä mutta ne kandee jättää väliin. Luet vaan alkuosion ja miehille tarkoitetun osian. Voimaa sinulle löytää uusi rakkaus kun olet siihen valmis.
yrittää unohtaa. Ei se kuitenkaan onnistu. Minusta kannattaisi jatkaa mietintöjä, mutta yrittää siirtyä miettimään sitä, miten jatkossa voisit välttää tapahtumien toistumisen. Ihmisillä on usein tapana toistaa jotain kaavaa ja olisi hyvä pyrkiä selvittämään sitä miksi tuo kärsimyksesi toistuu. Esim. voisit miettiä millä perusteilla ihmisiin ihastut ja millä tavoin toimit suhteessa. Ei niin että syyllistäisit itseäsi vaan niin että yrittäisit ymmärtää mikä sen tapahtumaketjun taustalla oikein on.
ni KANNATTASKOHAN KATTOO JO PEILIIN??
Tuo se valtavasti lohduttaakin.
vaikken tätä viesti ketjua aloittanut, mutta kukas pelle sinä olet? mistä vitun viemäristä aina sikiätte.
Itsellä kävi täsmälleen samankaltainen juttu pitkän ja onnellisen seurustelun päätteeksi. Eli kyllä meitä kohtalontovereita löytyy, näennäisen vakaatkin naiset saattavat muuttua täysin tuulella käyviksi sopivan ihastuksen tullessa kuvioon. Kohta kuukauden olen jo ollut täysin hajonnut tämänhetkiseen elämään, mutta eiköhän se kohta helpota? Pohjalta ei ole kuin yksi suunta :)
Kolmisen viikkoa olen kärvistellyt yksin yksiössä, kun avovaimo päätti jatkaa elämäänsä yksin. Uutta miestä hän ei ole sentään vielä hankkinut, mutta tosi paskalta tämä kuitenkin tuntuu. Toisaalta ymmärrän niitä, jotka syöksyvät samantien uuteen suhteeseen. Silloin ei tarvi kärsiä tästä helvetillisestä yksinäisyyden tunteesta. Mutta edellinen suhde rasittaa varmasti uutta, jos ei ole ehtinyt kunnolla käsitellä eroa.
Eli - vaikka otsikko saattaa äkkiseltään kuulostaa todella tunteettomalta olen aidosti sitä mieltä, että kenet tahansa kykenee jättämään taakseen ja jatkamaan elämää.
Olen itse ollut tosissaan ihastunut ehkä kaksi kertaa (olen 26) ja kumpainenkin tyttönen tuntui aluksi mahdottomalta unohtaa. Pelkkä ajatuskin elämästä ilman tätä kyseistä ihmistä tuntui kauhealta tuskalta, jossa ei ollut mieltä eikä loppua.
Mutta elämän mahdollisuudet eivät lopu mihinkään ellet pääse hengestäsi tai heittäydy toivottomuuteen (huumeet/ viina yms).
Myös sellainen hyvin pieni ja helppo asia saattaa auttaa, että pidät silmäsi auki ja näet kuinka paljon on kauniita, kivoja naisia.
En suosittele jahtaamaan ketään jos sydän on särkynyt, vaan huomaamaan kuinka paljon on odotettavaa huomiselta!
Kyllähän sitä henkiin jää, mutta esim. 25 vuoden avioliiton jälkeen toista ei pysty unohtamaan mitenkään. Hän kulkee rinnalla aina, vaikka olisi kuollut.
Et siis halua ajatella häntä? Hommahan käy näin: joka kerta kun huomaat ajattelevasi häntä annat itsellesi kivuliaan läimäyksen esim. reidelle. Läps! Jossain vaiheessa huomaat ettet enää ajattelekaan häntä... oho... läps!
Ja sitä rataa niin pitkään kun on tarpeen.
olikin mies.
Mitäs tuumaisit jos tarinani on muuten sama mutta jos sun siippas olisikin vielä salaa sun seläntakana jättänyt erohakemuksen. ei merkinnyt mitään ei minä, ei lapset.
Tässähän mietin miksi?
Toi edellinen voi olla hyvä neuvo.
Mutta kyllä unohtaminen on hankalaa kun takana on todella se 25 vuoden suhde, se ei käy tosta vaan. meneeköhän pelkäksi läiskimiseksi ;)
Nojoo tähän sanoisin että!!
Olen itse ollut se pettäjä suhteessa.
3 vuotta tässä meni ihan nätisti ja sitten aloin kaveroitua yhen muijan kans, no kaverinaha siinä aikansa oltin kunnes. Tapahtui se odottamaton, kännissä tietty jaja ei tämä ole helppoa ollu itelläkään ku ajoin 1600km ja kerroin tapahtuneen silloiselle tyttöystävälleni. Turpaan tuli itku pääsi, sekä ja että.
Nyt on kk menny ja koko ajan sitä syyttää itsiä niinku kait pitääki, mutta eipä tässäkään mudassa jaksa kauaa möyriä.
Perään on itketty, soiteltu, viestiä lähtetelty, tehty vaikka ja mitä,.
No jooo sen ymmärsin itekki että kerta siitä ihmisestä niin taivaallisesti välitän niiin annan hänen mennä ja olla onnellisempi mitä itseni kanssa on ollut.
Rankkaa on sitä en kiellä mutta en ajatellut tähän jäädä!
Kerran sitä ihminen erehtyy, mutta sitä saattaa joutua elämään koko loppu elämänsä sen kanssa että, Vain kerran ihminen tuntee aidon rakkauden ja jos sen itse vielä pilaa niin....
Elämä jatkuu, ajatellen että toivottavasti hän on onnellinen.
"KOIN"^^ Hyi vittu mikä sika.. Toivottavasti tuleva muijas pettää sua samalla lailla ja saat kokea saman tuskan minkä itse olet rakkaimmallesi tehnyt
" :("
Näin toivon itsekkin!
Niin,tuntuu tosiaan,et usko menny naisiin.6v sit erosin,vaimo nappas parhaan kaverini,oli monta kertaa kateissa.Jouduin olla silloin 8v tyttäreni kanssa kaksin,pyytää naapuri laittaa lapseni kouluun,ku menin duuniin aikaisin.Si otin asuu venäläis syntyisen naisen,kaikki vaikutti hyvältä,mut alko pitää yhtäaikaa mua ja niinsanottua entistänsä.Sit asuin 3v yhen naisen ja hänen poikiensa kanssa.Alussa oli seksiäkin,sit loppu,teki ruuat pojille,lösähti soffalle,nukahti,nukku aamuun.Usein oli näin.Jos nukku vieressäni,ni nukku melkein kengät jalassa.Mä en ollut mitään,ei yhteisiä juhlapyhiä viettänyt kanssani.Uusi vuosi meni yksin,uudenvuoden päivänä vain pamautti,et eiks ole parempi mennä erilleen.Myöhemmin kerto,et on saanut kämpän,ja ollaan silti yhes ja katellaan miten menee.Mut ku halusin nähdä,aina oli jotain.Viime viikolla näin,taas puhu et katellaan,päivä kerrallaan.Lauantaina sattumalta näin,ja pamautti,et ei seurustella,haluaa olla kaveri vaan.En anna anteeksi,ku asun omakotitalossa,ei hänen tarvinut maksaa ku 140,joka kuukausi kuluista oli puolet.Ku hänel oli ulos otot päällä,ni vaikuttaa,et asu vain sen takia kanssani,et saa luotot maksettua,ja luottotiedot kuntoon,ja sit saa kaupungin kämpän.Avioeron jälkeen olen ollut helppo saalis tommoisille.
Nimimerkki "Fantasiaako". Lienet takuuvarmasti löytänyt uuden naisen. Älä huoli,sillä et sinä yksin jää. Naisia on moneen lähtöön.
Niin, ja yksinolokin on joskus ihan paikallaan...
voiei:( jos hänellä tosiaan on jo uusi kumppani, ei ehkä kannata mennä siihen väliin.. Mutta jos naisella ei ole ketään, voihan sitä aina yrittää jos vielä voit luottaa häneen ja pidät hänestä oikeasti.