Hei auttakaa nyt minua! olen ollut mieheni kanssa yli 5 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Nykyään kaikki miehessäni ärsyttää. Nuo ärsyttävät piirteet olivat tiedossani jo seurustelun alkuvaiheessa, mutta eihän silloin alkuvaiheessa mikään haitannut... Voiko näille asioille mitään: mies on sottapytty, ylipainoinen, laiska, ei huolehdi terveydestään. Lisäksi alkuinnostus lapsestamme (nyt 1 v.) on mieheni osalta ohi, joten sekin jää lähes kokonaan mun hoidettavaksi. Erota en haluaisi, enkä kyllä tällä hetkellä harkitsekaan! Hyviäkin päiviä on; meillä on kuitenkin jotain yhteisiä harrastuksia. Mitä kannattaisi tehdä. Emme mene ammattiauttajalle, mieheni ei suostu, eikä muuten mieheni mielestä meidän suhteessa ole mitään vikaakaan. Itse olen väsynyt. Silti, suhteessamme ei ole väkivaltaa, alkoholia eikä jatkuvia riitoja.
kaikki ärsyttää
nisse
7635612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
ahkerammin pillua
se pillun antaminen osuu tavallaan asian ytimeen. Jos "omit" lapsen itsellesi, teet kotityöt, hoidat kodin, otat vastuun kaikesta etkä anna tarpeeksi pillua niin miehesi jää ulkopuoliseksi omassa kodissaan. Ota äijä mukaan vaikka väkisin, pistä muksu anopille ja vie se äijä johonkin missä molemmat tykkäätte olla ja anna sille pillua. Kyllä se siitä.
On se ihmeellinen vekotin tuo pillu,sieltähän se apu löytyy kaikkeen vaivaan. Niin vain äitisikin varmaan käytti sitä hyväkseen, mutta sinua tehessä olisin puristanut reidet tiukasti yhteen...tuli näätsä suuri moka, kun maailmaan pääsit tulemaan.
..mitä puhetta!!! Että sit ärsyttää tuo ainainen p***lun antaminen. Menkään "p**llun" vonkaajat itteene.Ei se aina kuule ole antamisesta kiinni.
Jos ukko röhnöttää sohvalla ja viis veisaa siitä et olis lapsi hoidettavana tai kotityöt tehtävänä niin luuletteko tosiaan et naista tosiaankin huvittaa antaa sitä "yhtä" miehelle??? EI TOSIAANKAAN!!!
Jos ei kerran osallistu mitenkään perheen yhteisen kodin tai lapsen hoitamiseen niin sit saa olla ilman sitä " yhtä" vehjettä.
Ja jos mies on vastenm ielinen niin se sit vaan on...! Ei mies ole tän maailman napa..se alkaa jossain vaiheessa tökkii...ikävä tunnustaa. Että teille miehille tiedoksi vaan et teissä on se paha vika et te alatte äklöttää jossain vaiheessa ja se teidän " joka raon rassausharja" !!!
Ei se ole mikään lääke suhteen ylläpitämiseen...siihen tarvitaan muutakin.
joten miehet...ryhdistäytykää...jos aiotte sitä "Yhtä" paikkaa saada koko liittonne ajan. Ja jossette saa niin "harjahan" löytää kyllä uuden reiän. Mutta miehet ovat kuuluisia siitä että ne osaa kierrättää...tosin sitä yhtä asiaa vaan. Ja ikävä kyllä kantavat kaikkein eniten tauteja...hyi!
Jos ei ole muuta neuvoa antaa kuin tuo mitä on edellä jo mainittu niin pitäkää suunne kii.
te ette tiedä miltä tuntuu ku suhde jurpoo ja ukko äklöttää!!!!
Sinä aloitat aivan väärästä päästä koko jutun.Sexsi ei toimi jos mies makaa sohvalla,ja on lihava kuin sika,huolimaton ulkonäöstään,ei auta kotona ollenkaan kotitöissä,niin varmati tunteet kuolee.Milloin te miehet opitte puhumaan sexsistä eritavalla se ei ole uhrautumista,vaan se on tosi kaunista kahden ihmisen välillä jotka rakastavat toisiaan.Oletteko ajatelleet että suhde on kuin kukka sitä on hoidettava muuten se kuihtuu.Voin antaa takuut että tämäntyyppiset miehet jäävät yksin istumaan sohvaan jo muutaman yhdessä eletyn vuoden jälkeen,jos ei malli muutu.
LÖYTYISI VIKA PEILISTÄ ...KATO SINNE
On meissä miehissäkin romantikkoja, jotka elävän tunteella elämäänsä. Kaunein asia, joka on miehen ja naisen välillä, on kaupallistettu. Seksiä ja erotiikkaa tulvii joka tuutin täydeltä.
Pitää välillä nollata ympäristö ja sen ärsykkeet,
minulla sellainen nollaus tapahtuu luonnon parissa. Olen vakaasti sitä mieltä..Emme kaikki ole Sikoja, joukkoon mahtuu monenlaisia kenkienkuluttajia....
Jos pillua ei tule koko suhteen ajan, niin nainen kiertoon. Naiset olleet samaa mieltä että sexiä on oltava kun olen pihtaillut ihan kokeilumielessä. Pari viikkoa riittää ja nainen alkaa epäillä syrjähyppyjä. Sitten alkaa naisella pakonomainen tarve saada kullia. Naiset tuntien jalat on levällään heti kun mies on hiukan vaikeammin saatava.
Mitä te sekoilette. sinä, kuten tuo edellinenkin vastailette mitä sattuu. Pillua... anna sille pillua.
Näkyy että sinä olet ilman sitä kun et osaa muuta syytä keksiä. Kirjoittajahan juuri kertoi että se puoli on jäänyt hänen hoidettavakseen eli ymmärtääkseni nainen on se joka haluais, mut mies on vaan läskiensä kanssa sottaisena eikä innostu mistään.
- Ei mitään muuta kuin terapiaan tollanen mies kuuluu, mutta kun ei halua, niin aika toivotonta. Elämänlaatu rakennetaan itse ja jos ei itse sitä tajua on jonkun potkastava perseelle.
Kehotankin tätä naista ottamaan ohjat käsiin, niin kuin äiti konsanaan ja vaatia pesulle menoa ja huolehtimaan jäljistään (olematta kuitenkaan äiti hänelle). Näyttää siltä että poika on ollut ilman neuvoja ja opastusta jo nuoresta.
Vastuu se pitää kantaa myös siitä parteneristaan.
jos ette ole kokeillut. Tosin voi sitten halutakkin vain peppua:)
jos sun mies on niit hemmoi ,että mailma pyörii, mut se pyörii vaan hänen ittensä ympärillä (miten sit pyöriikään ).
No sun pitää saada käännettyä sun omat ideat, ajatukset jen... et ne olis tullut sen päästä tai et se ois keksinnyt ne.
Sehän on tavallaan vähän julmaa ,ehkä ,mut siit vois lähtteen varovasti liikkeelle.
Kokeile.
Hei!
Noita muita ominaisuuksia en pitäisi niin hirveän ylitsepääsemättömän pahoina, mutta se, ettei hän osallistu lastenne hoitoon on paha juttu. Toisen käytöstä on vaikeampi muuttaa kuin omaa - mutta kun muuttaa omaa käytöstään, toisen on joskus vastattava siihen muuttamalla omaansa. Jospa siis miettisit, oletko esim. "ominut" lapsenne omaksesi. Yritä kannustavalla tavalla jättää vastuuta lapsesta myös miehellesi.
Jos mies on sottapytty, niin tähänkin voi auttaa sama: et nalkuta, vaan vastuutat. Yrität olla reilu ja jättää "tilaa" miehellekin hoitaa kotia ja perhettä. Toisinaan se toimii, nimim. kokemustakin on.
Keskustele uusista kulmista...
- Innostuksen lapseen voi rakentaa voi vain mies itse. Täytyy ollaa siis sillanrakentajana ajatuksen herättäjänä... Jos haluat muutoksia mieheesi niin muutosten täytyy tapahtua pikku hiljaa. Älä tyrkytä kaiken aikaa kaikkia mielipiteitäsi. Muutokset voi tehdä vain mies itse. Viljele silloin tällöin ajatus tai toinen miehesi "vioista".
Avainkysymykset miestä vastaan:
Mitä?...
Miksi?...
Millä?...
(Mitä sinä oikein haluat lapsellesi)
(Miksi jätät tekemästä jotain noin yksinkertaista?)
(Millä oikeudella sinä...)
Vaikka tulisit miehesi kanssa toimeen vaikka kuinka hyvin niin mieheesi moitteiden kasaantuminen on vain huono juttu.
Jos miehesi jättää vessan vetämättä niin kysy
"Miksi jätit tuon tekemättä?"
Jos hän vastaa että en jaksanut niin silloinkin voit kysyä
"Miksi et jaksa tehdä jotain noin yksinkertaista?".
(suosittelen tuijottamis leikkiä tässä yhteydessä)
Tätä pallottelua edes takaisin. Jos mies kyllästyy tähän pallotteluun niin suosittelen peilaamaan sen jälkeen miehen vikoja tai palloittelemaan esimerkiksi lapsestasi, yksinkertaisilla kysymyksillä.
Siis mitään kokemusta mulla näistä ei ole mutta mieli on meillä ihmisillä loppujen lopuksi aika yksinkertainen. Olet perheesi äiti.
Nykyaikainen yhteiskuntamaailma yksinkertaistaa jopa nerot tälle logiigalle.
Itse aloittaisin puhumalla. Mieti vaikka etukäteen mitä sanot (mutta ei nyt mitään kässäriä tartte kirjottaa). Käytä ystävällistä ja maltillista, mutta silti painokasta äänensävyä ja yrität saada perille miehesi pääkoppaan, että sulla ei ole kivaa. Varsinkaan jos lapsen joudut hoitamaan yksin kun mies kattelee jalkapalloa kaljan kera (kuvaennollisesti). Siispä puhu, kommunikoi selvästi äläkä vihjaile jne.
Kuitenkin hienoa, että yrität itse jne, etkä heti mitään avioeroja ottamassa.
Mulla melkein sama ongelma....paitsi mun mies ei ole laiska muualla kuin kotihommissa. Harrastuksiin kyllä on aikaa ja työpaikalla "ykkösmiehiä", mut kotona ei kyllä tee paljon mitään jos jonkun tekeekin niin siitä täytyy sanoa sata kertaa. Olen yrittänyt aina ensin hyvällä pyytää ja kuuluu vaan, että joo ja mitään ei tapahdu sit menee hermo ja täytyy jo koventaa ääntään. Ei se näköjään miksikään muutu niin kuin ei kukaan. Ne asiat jotka alkuaikoina olivat pieniä ongelmia ovat muuttuneet ajan myötä suuremmiksi, koska toista ei voi mitenkään muuttaa. Sitä alussa rakastuneena kuvitteli ettei se aina voi olla tuollainen ja hyväksyi viat...mutta todellisuus tulee vasta muutaman vuoden seurustelun jälkeen. Täytyy hyväksyä toinen sellaisena kuin on, muuten ei hommasta tule mitään. MUTTA ei se niin helppoo ole...
käske sun äijän kutsua työkaverit kylään sit jos se ilmoittaa että ne tulee kokeile siivoaako ukkos jos ei jätä "PASKAT" SIIHEN JA SYYTÄ UKKOOS
KYLLÄ PÄÄSET SIITÄ EROON.
...niinku vähäku Salkkareilta. Kun ei oikeestaan oo mitään hätää, niin jostain se on väkisin väännettävä.
Voi olla että äijäs lähtee kälkkimään ilman sen suurempia seremonioita.
Mikään ei ole kauheempaa kuin itseensä turhautunut motkottava muija.
senkun lähtee...ei harmittas pätkääkään. Tulis elämä paljon helpommaks, kun ei tartteis passata ketään aikuista miestä.
ihan suoraan joskus, että homma ei voi jatkua näin. Että mittä tulee kyllä täyteen ennen pitkään. Tee selväksi, että olet tosissasi:ellei meno muutu, ei ole yhteistä tulevaisuustta. Ei se kaikille tepsi, mutta jos järkeä on, aikuinen ihminen suostuu tulemaan itse puolitiehen vastaa, jotta homma saadaan toimimaan. Varsinkin, jos itse on tyytyväinen suhteeseen. Pitää vaan tehdä selväksi, että uhakilusta ei ole kyse, vaan toisasioista.
Ota itsellesi omaa aikaa mene vaikka uimaan tai jumppaan kävelylle tai ala opiskella ,jotain jonnekin niin ettet voi lasta ottaa mukaan. Järjestät niin että mies saa olla kahdestaan lapsensa kanssa sen aikaa,ja saa sitä vastuuta lapsen hoidosta.
Kun sinä olet kotona ja hoidat kaiken,ei silloin miehelle jää muuta kuin olla vaan.
Kun alat hoitaa itseäsi ja otat aikaa "omaan hyvään oloosi" alat kiinnittää huomiotasi muuhunkin kuin ukkosi huonoihin puoliin ja toivottavasti se mieskin sieltä nirvanastaan herää,sellaisia ne suomalaiset miehet ovat eivät mitään gigoloita,mutta niin tuttuja ja turvallisia.
Mun mies ei tehnyt kotona mitään muuta paitsi sotki.Ja meni omia menojaan joka päivä töiden jälkeen.Ei siis siivonnut omiakaan jälkiä.Meillä 2 lasta. Siivosin siis 3:n ihmisen jälkiä.Lapsetki siivos enemmän.Puhuin hyvällä,puhuin pahalla,kiitin,huomioin pienenkin teon(kerran kuukaudessa kun jotain teki:tiskasi),,sanoin jopa että jos homma ei muutu;eroan hänestä.Ja niin sitten erosin vuoden vaihteessa.Niin siinä käy miehet!
Vaikka tämä on pelkkää jälkiviisastelua, sanonpa kuitenkin. Jos vaikka joku luettuaan älyäisi ajatella silloin, kun se valinnan paikka on.
Miten ihmeessä te naiset tällaisten miesten kanssa olette ikinä yhteiselämään menneet???
Miehet- noin yleensä - eivät ole tällaisia.
Sen enempää kuin naisetkaan jotain - yleensä...
Ikävä pattitilanne, mutta rakentavia neuvojakin tässä ketjussa ilokseni näin.
Kun ei ne miehet suhteen alussa semmoisia olleet...
Ja syy on mielestäni alunperin kasvatuksessa,kun ei perusasiat ole elämässa kunnossa.Kuten esim.toi omien jälkien siivoaminen.
... mutta hyvä kun pääsi susta. Maksoi kai linja-auto lipunkin? Mä ainakin olsin. SANO MUN SANONEEN!
En käytä linja-autoa,omistan kaksi henkilöautoa. Ja niin se meni että minä käskin miehen lähteä kodistamme.
Onko niin että kun kukaan ei viitsi kuunnella tällaisten surkimusten typeriä komentteja livenä, niin ne tunkevat näille keskustelupalstoille asiallisia keskusteluja pilaamaan, turvallisesti nimimerkillä?
Lesboksi!
Vittu miten vajaata kommenttia!!!
Jes,anna vaan lisää p****a .Yleensä auttaa :P
Hei!
Onpa hienoa kuulla ettet ole heti ajattelemassa avioeroa vaan yrität ensin löytää tähän ratkaisun=)
En tunne teitä kumpaakaan niin on hyvin vaikeaa ajatella että millaisia persoonia olette.
On kyllä totta, että ne puutteet ja viat jotka näemme ehkä seurustelu vaiheessa tai emme piittaa niitä katsellessamme punaisten silmälasien takaa niin ne samat viat jatkuvat vielä avioliitossa ehkäpä vaan tälläkertaa paljon suuremmassa mitassa.
Meidän täytyisi muistaa aina se että itse emme toista pysty muuttamaan. Kyllä se pitää omasta halusta lähteä.
On vaan helpompi aina löytää toisesta niitä vikoja.
Itse menin naimisiin 8 vuotta sitten ja silloin jo vuoden päästä sitä piti avioliittoa itsestään selvyytenä ja löysi toisesta vikoja jotka ärsyttivät. Yhtenä päivänä vaan kuulin olevani vakavasti sairas ja minulle annettiin viikko elin aikaa. Vasta silloin tajusin kuinka itsestään selvyytenä oli sitä pitänyt. Nyt kun paranin niin avioliittomme kukoistaa. On vaan harmi että tällaiset asiat täytyy oppia vasta lähellä kuolemaa.
En ehkä vieläkään saa miestäni tekemään kotitöitä mutta olen huomannu et jo pienikin kiitos kannustaa miestä. Oletko milloin viimeksi kiitänyt häntä siitä että hän on antanut teille hienon lapsen. Tai siitä että hän käy töissä (jos käy)tai hän on ehkä tehnyt jotain ihan pientä mm..vienyt roskat. Ketä huvittaisi tehdä töitä jos tuntuu että sitä ei arvostettaisi.
Kerran kuulin hienon sanonnan siitä kuinka erillaisia me miehet ja naiset olemme. Jos kyse on roskisten viemisestä niin nainen ajattelee sen tunteella: "hän ei rakasta minua kun ei auta viemään roskiksia" kun taas mies ajattelee sen" kerkeehän nuo roskikset viedä, aina se on nalkuttamassa". Ja näin näitä erimielisyyksiä syntyy. Eli ensimmäinen lähtökohta on kiitos ja arvostus. Seuraavaksi ois hyvä kertoo miehellesi miltä sinusta tuntuu, mistä olet huolissasi. Mut ei sellaiseen sävyyn että olet häntä tuomitsemassa. Pikemminkin kiitä ja kannusta.
Ole hänen tukenaan auttajana.
Muista hoitaa myös itseäsi. Käy jossain hemmottelussa ja ehdota hemmottelu hetkiä myös miehellesi.
Toivottavasti saatte vielä avio onnen kukoistamaan. Mutta muistakaa et ei sellaista elokuva romanttista avioliittoa olekaan, niimpä täytyy olla aina realistinen.
nettiin purnaamaan, se yleensä auttaa. tässä tapauksessa voisin suositella esim www.demi.fi
kirjoitin jo ajatukseni tuonne alemmaksi ennen kuin luin tämän kirjoituksesi. olen omassa liitossani todennut kumppanin arvostamisen kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Pienistä asioista kiittäminen....
ihmetyttää se, että MIKSI NAISEN tarvii tehdä kotityöt ja kaikki muut jutut niin kuin se olis ihan itsestään selvää??! Kertokaa mulle mikä on se logiikka!!?
Mulla ihna vastaava tilanne kuin alkuperäisellä. Erota ei aiota. ODOTAN vaan vai?
Kai se on sitten vaan niin että meidän naisten on vaan alistuttava.
Ei muakaan kiitetä siitä että puunaan ja putsaan sekä hoidan kakarat.
Pillusta onneksi saan kehuja!!! (sentään jotain positiivista)
JA mies valittaa kun ei koskaan saa hellyyttä ja kiitosta ja pilluakin vaan 1-4 krt viikossa.
Mutta siis: parempia aikoja odotellessa.
Mennään muuten avioliitto-kurssille kohta. :)
(tiedän kyllä kokemuksesta, että on toisenlaisiakin miehiä; ex mieheni putsasi ja puunasi yhtä paljon kuin minä; toisaalta sexi ällöttää vieläkin...)
t. oma on valintani
asiaa enää tyhjentävemmin asiaa sanoa. Kiitos siitä. Ja se kiitos todellakin tekee ihmeitä:)
jätä se jätkä ja tule tänne. Mä olen urheilullinen ja reipas, joka pitää naisesta huolta.
muita reippaita? Hmmm...
pellolle tai hae talkkari kylään muutaman kerran pikku flirtti olisi paikallaan kyllä ukkos huomaa sinut ja kohtelee toisin
Ainoa asia, jota voit tehdä jos suhteenne on muuten kunnossa, on arvostaa miestäsi. Pienissä asioissa antaa kiitosta siitä mitä hän tekee hyvin. Varmasti hän jossain on hyvä, jos kerran olet häneen ihastunut. Älä sorru siihen mihin suurin osa avioliitoista kariutuu, nimittäin haukkumiseen ja alistamiseen, kiukkuamiseen...
että näinhän se menee... Tukka hapsottaen ja housut roikkuen naputat miehellesi tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Sitten näistä neuvoista valkkaat sen ylivertaisimman,eli pukkaat rakkautenne hedelmän miehellesi,ja otat omaa aikaa.
-Meikkaat ja puunaat ja tälläät ja menet ja nautit...
Veikkaanpa että ei tehoa mieheesi.
-Ehkä löydät uuden.Ja paremman?
Tuskin parempaa ainakaan.
-Ehkäpä koetat sitä,millä hänet alunperinkin sait innostumaan...?
Siis se P-alkuinen.
Mieti oletko saanut sen mitä ansaitsit?
On nimittäin olemassa toisenlaisiakin miehiä.
Oot tosi yksinkertanen.BLONDI kenties,ei omia aivoja.Et varmmaankaan täältä sääliä osaksesi saa!SÄÄLITÄÄ!!
SÄÄLITÄÄ... siellä kun yks kirjotus taitoinen... voi...
ei oo helppoo jos miehesi on sinua laihempi ja nuorekkaamman näköinen, varsinkin nyt kun olet synnyttänytki.
kyllä sekin jumpasta käy
"Avioliitto leiriltä" eväitä, siellä järjestetty
lasten kaitseminenkin valmiiksi! Katseleppa: Nuorten naisten NMK,n järjestämiä, suosittelen!
Ovat tosi hyviä, vieläpä ammattilaisten vetämiä!
Tuloksia syntyy... Et pääse itsekkään pälkähästä!
Lämpimästi suosittelen kaikille, ei tarvi mitään syytä tai vikaa suhteessa olla! Rakentamaan suhdetta, siitä kyse!
Jos olet vasta vuoden vanhan lapsen äiti, olet varmaan kotiäiti ja miehesi on joutunut toiseksi, luulisin ja nehän ovat kanssa lapsia, kuten kirjoituksesta päättelen, ehkä on jäänyt toiseksi lapsen syntymän jälkeen, ja käyttäytyy välinpitämättömästi itseänsä kohtaan, teidän pitäisi vaan päästä keskustelemaan kahden kesken, toivottavasti se siitä paranee, teidän suhteenne
Älä tee yhtään mitään, jätä kaikki koti-ym. työt miehesi tehtäväksi. Jospa hän sitten arvostaisi sinua. Lapsen hoidosta tietenkään et voi tinkiä, mutta pane ukkosi tiskaamaan ja siivoamaan.Ylipainokin lähtee, kun saa itse kokata.
jos jollain menee vuosien jälkeen tosi romanttisesti ja muuta höpinää niin kyllä silloin on jo jossain vika,arki tulee yleensä vastaan.
Ollaanpas sitä kyynisiä. Itse tunnen mummoni kautta ihanan pariskunnan, jotka ovat olleet naimisissa 61 vuotta ja vieläkin erittäin rakastuneita toisiinsa. Ihana heidän luonaan käydä kyläilemässä, kun näkee parisuhteen, joka todella toimii ja on toiminut kauan.
Eikä suhteen tarvitse olla mikään yltiöromanttinen, että kotihommat hoituisivat. En voisi kuvitellakaan, että itse joutuisin kotona tekemään kaikki kotityöt sun muut. Miksi joutuisin? Meitähän on kaksi, jotka asuvat asunnossa yhtä paljon. Sillä tavalla ollaan jaettu, että minä laitan useimmiten ruokaa, koska teen sitä mielummin kuin imuroin. Tiskaamista vuorotellaan tai useimmiten tiskataan yhdessä (toinen tiskaa, toinen kuivaa). Tällä tavalla kotitöistä saa sen vastenmielisyyden pois.
Kovasti neuvotaan kiittelemään miestä jos tämä sattuu viemään roskat ulos kerran parissa viikossa. Kiitoksella ja maanittelullahan lapsikin saadaan tietenkin tekemään asioita, mutta nyt on kyse aikuisesta ihmisestä. Miksi naisen oletetaan olevan aina se pyyteetön osapuoli, johon kotityöt ja lastenhoito ovat ikään kuin ohjelmoituja toimintoja eli kuuluvat ns. peruspakettiin. Nyt äly hoi!
Itselläni oli samanlainen ongelma... Arjen astuessa suhteeseen tietyt piirteet alkoivat ärsyttää, eikä siitä meinannut päästä yli sitten niin millään. Suhde väljähtyi pelkäksi selviytymistarinaksi työn ja lastenhoidon ohessa... Siihen saakka kunnes satuin ihastumaan työkaveriini, meillä oli pikainen tulinen suhde jonka hiivuttua näin silloisen mieheni aivan uudessa valossa. Ilmeisesti tunne oli molemmin puolinen, hän tunsi mustasukkaisuutta yllättäen lisääntyneiden menojeni vuoksi ja oppi arvostamaan minua enemmän. Menettämisen pelosta mutta kuitenkin.. Suhde (tosin nyt jo ex) toimi sen jälkeen huomattavasti paremmin, ja luultavasti sen seurauksena kestikin muutaman vuoden pidempään.
Niin että vaikka se ehkä hullulta kuulostaa, suosittelen... Tiedän monta tapausta ja suhdetta jotka ovat pelastuneet kyseisellä tavalla. Jollet edes halua harkita miehesi jättämistä, salainen suhde arjen keskellä antaa muutenkin voimia, piristää ja auttaa jaksamaan paremmin myös lapsesi kanssa. Ja jollet ala nähdä miestäsi paremmassa valossa, voihan olla käydä myös toisinpäin, ehkä saat tarpeeksi voimaa ja aihetta irtautua huonosta suhteesta..
Että järjestetäänpä vielä lisää vaikeuksia entisten päälle, niinkö?
Ei toista ihmistä pidä tieten tahtoen satuttaa.
Tämän harkitsemattoman "neuvon" voi unohtaa.
kateellinen kun yrität antaa sellaisia neuvoja, joista ei hyvää seuraa.
Ihastu sinä minkä kerkiät ja petä minkä jaksat, mutta pidä mölyt mahassasi.
Asenteella minähän en koskaan kultaani pettäisi mistään hinnasta ja halveksittavia ihmiset jotka niin tekevät, ajattelin minäkin asioita ennen... Asiat ja ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia, joka muuta väittää niin valehtelee. Tai vaihtoehtoisesti ei ole kunnollista rakkaussuhdetta koskaan kokenut.. Suhdetta jossa todella toista rakastaa ja kunnioittaa huonoista puolista huolimatta.
Arki koittaa joka suhteessa aivan varmasti ja siitä eivät kaikki ilman kepulikonsteja selviä. Toki toiset ihmiset onnistuvat, ja väittämänsä mukaan ovat vieläpä onnellisia, heille nostan hattua....
Mutta jokainen tekee niinkuin oikeaksi näkee ja hyvältä tuntuu, toisia tuomitsematta.. Minun mielestäni nyt vain hyvä tarkoitus pyhittää keinot..
itsekin pitkässä suhteessa eläneenä tiedän, että elämässä tulee vaikeuksia.
Niistä yhdessä selvitään.
MUTTA pettäminen on toisen ihmisen aliarvioimista ja halveeraamista.
Mielestäni pettäminen on petos. Pettää voi missä asissa tahansa. Pettäjään ei voi koskaan luottaa. Sitä ei kannata puolustella.
mieti mitä sinä haluat ja sitten se keskustelu.. Vaikeaa on ,tiedän mutta oma ns.tiukka asenne auttaa kyseisiin asioihin tai ainakin se auttoi minulla..,aikoinaan...
Taidat olla väsynyt ja stressaantunut, silloin kaikki ärsyttää ja ongelmat tuntuvat suuremmilta. Voisitko esim. järjestää viikoloppuloman miehesi kanssa ilman lasta, rentoutua ja puhua asiasta. Voisit selittääettä olet väsynyt ja tarvitsisit hänen apuaan kotitöissä ja lapsen hoidossa, ja sitten ehkä sinulla olisi enemmän aikaa ja energiaa miehesikin tarpeiden huomioimiseen. On kohtuutonta vaatia, että arjen pyörittämisen lisaksi pitäisi vielä paapoa miestäkin kaiken muun lisäksi, jos mihinkään ei tule vastaavasti helpotusta. Uskon, että ystävällinen “hunajatekniikka” toimii paremmin kuin nalkutus (vaikka hammasta purren). Toivottavasti miehesi tulee asiassa vastaan, niin että teille jää yhteistä aikaa toistenne hyvistä puolista nauttimiseen.
NIIN JUST. VAIHDA MIES NAISEEN, NIIN HUOMAAT KUINKA SUJUU ASIAT. EI TARVI KATELLA LIKASTA LAISKAA ÄIJÄÄ, JA ORGASMITKIN ON PAREMPIA NAISEN KANSSA, KYLLÄ NAINEN OSAA TOISEN NAISEN TYYDYTTÄÄ.
Juu homoksi taidankin ryhtyä!Naiset kun ottavat nykyään liikaa paineita yhteisöstä,sitten purkaavat niitä miehiinsä :(
olet ihan normaali suomilehmä...
jokaisen yhteiselämään tulee nuo kriisit jopa väitetään että ensimmäinen tulee viidenvuoden päästä ja kaikista pahin seitsemän.mutta tärkeintä on kuitenkin puhua asiasta ei saa olla hiljaa ja alistua asiat vain pahenevat muuten.joten puhumaan ja puhumaan kyllä se siitä rupeaa luistamaan suuntaan tai toiseen.
Tuli meillä vasta sitten kun lapset saatiin maailmalle ja minä luulin että nyt meillä alkaa se uusi kuhertelu.
Olen aina tehnyt koti muita töitä niin paljon kuin suinkin ehtinyt. Ennen se riitti ja sain kiitostakin. Hellittelin häntä päivittäin, niin kuin vieläkin. Lempeäkin oli kuulema riittävästi (myöskin minun mielestä). Luulin kaiken olevan ok.
Sitten hänellä täyttyi 45 rajapyykki ja hormoonitoiminta muuttui. Hänestä tuli ilkeä, sosiaalipornotäti ja miesten syyttelijä. Kuuluin kuulema samaan kastiin.
Nykyisin vaikka yritän tehdä hänelle kaiken valmiiksi(ruoka, siivous muut juosevat asiat)ei riitä, tehty kuulema huonosti.
Työnsä hän hoitaa, muun ajan vie tv,naistenlehdet, lenkilläkäynti ja matkustelu. Ei ole tietoakaan romanttisesta yhdessäolosta niin kuin ennen aina suunniteltiin yhdessä.
Yksi elämään pettynyt mies.(elän toivossa että jospa kuitenkin se muuttuu vielä)
vaikuttaa siltä että olet liian kiltti vaimosi ei osaa antaa arvoa sille.pistä hanskat naulaan ja lähde tekemään jotakin poikkeuksellista esim.matkalle olen aivan varma jos muutat asennetta vaimosi suhteen käyttäytymällä toisin se saa hänetkin ajattelemaan että et olekkaan itsestäänselvyys.
Jos sulla on 45-vuotias ämmä kotona joka ei oikein vastaa odotuksiasi niin vaihda se kahteen 22,5 vuotiaseen... tai vaikka 20 v. ja 25 v. Siihen on sulla miehenä oikeus. Ja threadin aloittaja ja muut naiset voisivat katsoa peiliin, sielä se vika yleensä on.
Niin ja miehet eivät yleensä voi tehdä kotitöitä, koska heillä on pippeli edessä. Esim. käsin tiskaaminen ja kokkaaminen vaativat yleensä jonkin tason edessä seisoskelua joka on evolutiivisistä syistä ns. "naisten hommaa"
Onko tullut mieleesi, että myös sinussa on ärsyttäviä piirteitä.
Ota itsellesi juopppo, väkivaltainen mies, niin eiköhän ala asiat selvtä.
näytä kirjoituksesi miehellesi !
Moikka kohtalotoveri !
Ymmärrän varsin hyvin tilanteesi..miksikähän jossain vaiheessa suhteen täytyy mennä tohon suuntaan ? Miehestä tulee täysi "laiskimus" ja nurkissa kyhjääjä..ei kiinnosta enää mikään tms. Itselläni myös kokemusta samanlaisesta suhteesta..paitsi että meillä myös väkivalta oli kuvioissa mukana. Se ei todellakaan ollut mitään herkkua katsella miestä joka vaan löhösi sohvalla ja pyysi kaljaa ja sitten vielä päälle päätteeksi veti turpaan jos kaikki ei mennyt hänen toiveiden mukaan. Toivottavasti maailmalla on vielä ihania miehiä jäljellä meillekin! Kaikkee hyvää ja tsemppiä :)
p.s. itse olen törmännyt muutamaan ns. hyvään ehdokkaaseen mutta en uskalla ottaa vakavampaa yhteyttä vielä tässä vaiheessa..täytyy miettiä ja harkita kunnolla/tarkkaan ennen kuin olen täysin valmis kenties vaikkapa uuteen suhteeseen..
sähän oot siis hengannu matti nykäsen kanssa... aina kännissä makoilee ja vetäsee lopuks turpaan.
Siis sulla täytyy kyllä olla jotain ongelmia..suurempiakin. Elämäs kanssa.. ei tommonen ihme kommentointi/asennevamma oo ihan normaalia mun mielestä. Eikä varmaan monen muunkaan mielestä. Mut koitahan parantua asennevammastas jotenkin. Hakeudu vaikka ammattiauttajan juttusille, se voi auttaakin sua.
Olet löytänyt todellisen kaikkien suomalaismiesten prototyypin, todellisen mediaanimiehen. Mikäs siinä nyt enää auttaa, risti on kannettava. Ei muuten, mutta kun on se lapsi. Kannattais kattoa ennenkuin katuu. Ei se kumppanin löytäminen ole maailman ainoa onni. Tiedän itse koska olin 18 vee naimisissa (kunnes lapsi aikuinen). Nyt oon ollu seurustelemattakin muutaman vuoden, koska en viitsi vetää perässäni a) haisevaa, b) laiskaa, c) moniongelmaista äijää. Muunlaisia en oo koskaan tavannutkaan. Ilmoittautukoon se, joka taatusti ei ole a) b) eikä c).
elämä on hyvin yksikertasista sinkkuna. onko joku koskaan kuullut että yksikään nainen olisi tyytyväinen mieheensä jonka kanssa on asunut muutaman vuoden. miehet haisee... pitää pikkansa, yleensä hikiset lätkä kamppeet tai muut urheilu vatteet aiheuttaa valitusta. laiskuutta on monenlaista, joskus se on hyvä jos osaa ottaa vähän rennommin eikä tarvi pingotaa että koti on kauniimpi kuin naapurilla. miehillä ei ole kuin yksi ongelma, nainen. jos on monta naista, niin sitten on moniongelmainen...
voin vakuuttaa etten kuulu kumpaaankaan kategoriaan,samalla voin ilmoittaa etten olisi sekuntiakaan noin moniongelmaisen muijan kanssa,voi tuota katkeruuden määrää.Onneksi olin valppaana vaimoa valitessani,etten törmännyt sinunlaiseen.Sain hyvän ja rakastettavan vaimon ja stondis on mahtava vielä kymmenenkin avioliittovuoden jälkeen.
muija,taitaa se suurin vika teidän perheessänne löytyä sieltä.
Kuvittelitko että lapsi muuttaa miehesi ylipainoisesta sohvaplösöstä joksikin muuksi? Nyt sulla on sitten kotona jo toinen lapsi entisen lisäksi. Ikävä juttu, mut näihin kumppanin ominaisuuksiin on tapana kiinnittää huomiota ENNEN suhteilun aloittamista. Onko sulle pariutuminen ja lasten hankkiminen jokin opittu pakkomielle? Ikävä juttu lapsesi kannalta, hylkäämiskokemukset ja isän läsnäolottomuus petaavat tietä myöhemmin puhkeaville neurooseille ja luonnehäiriöille.
ja 10 vuoden rassauksen jälkeen erottiin. Puhukaa jos vain riitelemättä pystytte, hakekaa ammattiapua, pohdi mihinkä aikanasi rakastuit miehessäsi ja yritä etsiä niitä piirteitä mistä miehessäsi pidät ja nostaa ne mielessäsi pinnalle. Miehesi on voinut erkaantua lapsestanne, ja kokee ettei enää osaa hoitaa/olla lapsen kanssa. Ota omaa aikaa ja anna miehesi olla lapsen kanssa kahden. Parisuhteessa tilanne meni meillä ainakin siihen että toista piti "itsestäänselvyytenä" ja kaikki epäoleellinen nousi pintaan. Suhteen eteen pitää tehdä työtä, arvostaa toista osapuolta. Jos tilanteesi ei raukea, ottakaa esim. aikalisä suhteeseenne, ja muuttakaa erilleen hetkeksi. Silloin kyllä huomaa arvostavansa entistä ja älyää mitä menettää jos suhteelle ei tee mitään. Toivon teille onnistumista jo lapsenkin takia.
Hei auttakaa nyt minua! olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja meillä on vielä yksi lapsi kotona. Nykyään kaikki miehessäni ärsyttää. Nuo ärsyttävät piirteet olivat tiedossani jo seurustelun alkuvaiheessa, mutta eihän silloin alkuvaiheessa mikään haitannut... Voiko näille asioille mitään: mies on ei ole sottapytty mutta ei seuraa muotiakaan, ylipainoinen mutta laihduttaa ja laihtuu nopeasti, ei laiska, huolehtii terveydestään mielestäni ihan liikaa, lenkkeilee ja kuntoilee. Minua ärsyttää se, että hän välittää omasta fyysisestä hyvinvoinnistaan.
Alkuinnostus lapsestamme (nyt 13 v.) ei ole mieheni osalta ohi, mutta minä haluan omia lapsen itselleni, joten sekin jää lähes kokonaan mun hoidettavaksi. Minä haluan olla se, joka tekee lasta koskevat päätökset, ja aina tilaisuuden tulleen kyllä mollaan miestäni lapsen silmissä.
En tiedä haluanko erota, enkä kyllä tällä hetkellä sitä miehelleni kertoisikaan! Ehkä koitan kiduttaa sen ulos kotoa. Olen muutaman kerran ehdotellut sille poismuuttoa.
Hyviä päiviä ei ole; meillä ole yhtään yhteistä harrastusta. Mina harrastan lähinnä kolmoskanavan ja subtv:n ohjelmien katsomista iltaisin. Me ei haaveilla mistään.
Mitä kannattaisi tehdä. Emme mene ammattiauttajalle, mieheni kyllä suostuisi. Kerran tosin soitin kännipäissäni mieheni parhaalle ystävälle, ja haukuin mieheni pataluhaksi. Ystävä lupasikin auttaa. Seuraavana päivänä kun olin selvin päin, niin kieltäydyin avusta.
Suhteessamme on paljon vikaa. Itse olen väsynyt.
Suhteessamme ei ole ollenkaan seksiä. Läheisyyden korkein muoto on se, kun mieheni hieroo joskus varpaitani, jos se sattuu katsomaan kanssani televisiota. Minä moitin sitä sitten väärällä tavalla hieromisesta.
Suhteessamme on väkivaltaa, tänään viimeksi löin miestäni. Olen lyönyt miestäni usein, myös teräaseella kaksi kertaa. Alkoholia emme käytä nykyisin kumpikaan. Meillä on jatkuvia riitoja, tänään oli jo kolme klo 17:00-18:30 välisenä aikana. Tämän jälkeen mieheni meni onneksi toisiin huoneisiin, ja minä saatoin taas selittää tyttärelleni tapahtuneen omasta näkökulmastani.
Meillä vähän samaa, riitelyä riitelyä eikä kumpikaan osaa ratkaista ongelmaa. Ollaan vähän väliä umpikujassa ja solmussa ja eroo tekemässä ja haaveet kaatuu ja taas rakennetaan kaikki alusta.Semmosta se elämä on. Ajattelin alkaa käymään punttisalilla.
Lähes kaikki suomalaiset miehet ovat ylipainoisia, eivät huolehdi terveydestään ja ovat laiskoja (tuijottavat vain teeveetä kun vaimo siivoaa).
Ja ihan kaikki miehet OVAT sottapyttyjä! Kuseksivat pöntön yli, röyhtäilevät, piereskelevät, jättävät likaiset sukat lattialle...
Muista, että miehesti on MIES.