Kertokaapa jehovalaiset omakohtaisia kokemuskia tuosta niin paljon toitottamastanne "Jehovan siunauksesta" ja "suojelusta", millaisia henkilökohtaisia kokemuksia teillä on?
Näyttöä on siitä, että jehovalaisia on jopa tapettu heidän ollessa esim. kenttäpalveluksessa tai kuolllut kokouksissa jonkin luonnonkatastrofin takia(muistaakseni aaac:n sivuilla on muutama esimerkki)
Minulla on jehnuajoilta pari omituista juttua, toinen on "suojelu" tilanteessa jossa olisi varmasti käynyt huonosti ja toinen on sellainen, että auto hajosi kesken konventtimatkan, mutta päästiin jotenkuten perille. Konvasta takaisin tullessa vika ei ilmennyt mitenkään, vasta kun oltiin päästy takaisin, alkoi oireet taas ilmetä(moottorin kansi oli halki, saattoi olla että jokin kökkäre tukki vuodon takaisin lähtiessä))
Eiköhän se ole niin, että kun jehovalaisuus on suorituskultti, niin tekeville kaikenlaista tapahtuu aina sillointällöin, mutta mitään todistetta mistään siunauksesta tai suojelusta ei ole. Kyse on sattumasta. Näitä samanlaisia tarinoita kerrotaan muissakin uskonnoissa ja arvatkaapa milaisia juttuja kuulen helluntailaisilta tutuiltani=)
Näyttöä on siitä, että jehovalaisia on jopa tapettu heidän ollessa esim. kenttäpalveluksessa tai kuolllut kokouksissa jonkin luonnonkatastrofin takia(muistaakseni aaac:n sivuilla on muutama esimerkki)
Minulla on jehnuajoilta pari omituista juttua, toinen on "suojelu" tilanteessa jossa olisi varmasti käynyt huonosti ja toinen on sellainen, että auto hajosi kesken konventtimatkan, mutta päästiin jotenkuten perille. Konvasta takaisin tullessa vika ei ilmennyt mitenkään, vasta kun oltiin päästy takaisin, alkoi oireet taas ilmetä(moottorin kansi oli halki, saattoi olla että jokin kökkäre tukki vuodon takaisin lähtiessä))
Eiköhän se ole niin, että kun jehovalaisuus on suorituskultti, niin tekeville kaikenlaista tapahtuu aina sillointällöin, mutta mitään todistetta mistään siunauksesta tai suojelusta ei ole. Kyse on sattumasta. Näitä samanlaisia tarinoita kerrotaan muissakin uskonnoissa ja arvatkaapa milaisia juttuja kuulen helluntailaisilta tutuiltani=)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse en nähnyt siunauksia missään suorituksissani enkä edes saanut apua Jehovalta, vaikka kuinka rukoilin oli kuin tyhjille seinille rukoilua.
Minulle hoettiin, että se kun saamme tehdä tätä työtä on jo siunaus itsessään eli se, että saamme palvella ainoata oikeata Jumalaa on suurin siunaus ja etu mitä voimme saada ikuisen elämän ohella, että mitä enemmän tekee sitä enemmän saa siunauksia eli sinaukset käsitin mielihyväksi tehdystä työstä ja onnellisuus tunteena siitä, että on saanut kerrottua hyvää uutista muille ja saanut täten Jehovan hyväksynnän. Kaikkein suurin siunaus oli se, että sai jonkun kiinostumaan tai mukaan. Jehova ei puutu kenenkään ihmisen elämään tässä asiainjärjestelmässä vaan saa aikaiseksi kasvua maailman jokaiseen kolkkaan jonne tätä hyvää uutista viedään. Onnellisuus ja ilo olisi pitänyt olla se ns. siunaus.
vihdoin huomasit kuinka seura käyttää
jäseniään omien mielipiteittensä levittämiseen.
Palkaksi luvattiin olemattomia.
Valtaherrat Proklynissä katselevat lehtien ja
kirjojen levityslukuja ja menevät kammioihinsa
väsäämään entistä sykähdyttävämpää henkiravintoa.
Suurimman tyydytyksen nuo kammiomiehet saavat
kun voivat poukottaa kuutta miljoonaa ihmistä
kuinka haluavat.
Siinä samalla rahaakin virtaa kaikkialta
aarrekammioihin.
Siitä rahasta nämä herrat eivät hyödy vähääkään, sillä niillä rakennetaan uusia Valtakunnansaleja köyhiin maihin, jotta veljillä ja siskoilla on paikkoja missä kokoontua. Lisäksi painetaan tervehenkistä lukemista, jotta ihmiset voivat tyydyttää hengellisen ravinnon tarpeen. Siis tarkoitan niitä jotka kaipaavat hengellisyyttä elämäänsä.
Kun panettelija kiusasi Jeesusta erämaassa ja sanoi Jeesukselle että käskisi kivien muuttua leiviksi sanoi Jeesus hänelle vastaukseksi
"On kirjoitettu: Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta joka lähtee Jehovan suusta."