En ole koskaan seurustellut.Pakkeja olen saanut ja itsekin olen niitä antanut.Eli siis minulla ei ole sydän särkynyt sen vuoksi, että esim. kumppani jättää pitkän yhteiselon jälkeen.Mutta olo on niin paha, että kuolemantoiveet ovat voimakkaita.Ja jos joku kysyy että miksi en nyt kolmekymppisenä etsi kumppania, vastaus on se, että minulle se on samanlainen tilanne kuin että jos lapsensa menettäneille vanhemmille ehdotettaisiin uuden lapsen tekemistä.Niitä yksinäisiä menetettyjä vuosia ei mikään korvaa ja paranna alkuunkaan.Olisiko minun pitänyt aloittaa seurustelu sellaisen kanssa joka oli minusta kiinnostunut vaikka en itse ollut kiinnostunut? Olen ollut aina melko sulkeutunut ja ujo, osittain koulukiusaamisenkin takia.Melkein pahinta ovat kuitenkin itsesyytökset: Jos olisin pannut itseni uhkarohkeammin likoon, en ehkä olisi nyt yksin.Toisaalta asian hankalammaksi teki se, että olisin halunnut vain seurustella, lapsia en ole halunnut.Ja jos tyttö olisi sitten jättänyt sen vuoksi, minulle olisi tullut siitä niin paha olo ehkä koko loppuelämäksi, että olisin toivonut kuolemaa(Pidin itseäni henkisesti terveenä nuorena, mutta nyt tiedän, että minulla oli jo silloin epävakaa persoonallisuus ja masennustakin.Vastaavia kokemuksia?
PS. Eikös se sanontakin kuulu, että on parempi rakastaa ja sitten menettää se rakkaus, kuin olla kokonaan ilman.
PS. Eikös se sanontakin kuulu, että on parempi rakastaa ja sitten menettää se rakkaus, kuin olla kokonaan ilman.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...On kaikenlaisia ammattilaisia jotka voivat sinut leimata vaikka miksi persoonaksi ja ym siis näkemättä sinua , kunhan saavat oman potilaansa voivaan paremmin. Omakohtaisia kokemuksia. Mutta minkä sille voi, elämä on. Tärkeintä on että pidät mielessä että jos ei sinua tunne ei voi sinua tuomita. Juorut, puheet jopa valheet voivat tuhota kenet tahansa.
Koita jo unohtaa menneet, et ole ainoa. Ja kaikenlaisia ihmisiä ja kohtaloita on. Keskity positiivisuuteen. Lähetä katkeruus pois. Voisit kaikesta huolimatta yrittää, tavata ihmisiä. Lue miten muilla menee, niin saatat huomata kuinka paljon mahdollisuuksia sulla on. Nyt vain uskoa itseen, jokainen ihminen on upea ja arvokas.
Minä uskon, että kypsällä iällä löytyvä palava rakkaus korvaa kyllä nuoruusvuosien puuttuvat kokemukset. Sinun olisi hyvä päästä tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen ilman pariutumispaineita. Hyvä ympäristö siihen on lavatanssit. Yhdessä tanssi-illassa tutustut helposti 10-20 naiseen, koska lavatansseissa ei ole tapana antaa pakkeja. Lavalla käydään tanssimassa pääasiassa silkasta tanssimisen riemusta, eikä (seksi)kumppanin löytäminen ole tanssijoilla päällimmäisenä mielessä toisin kuin ravintoloissa.
Lähde siis tanssikurssille ja suuntaa sen jälkeen tanssipaikalle. Kun tanssitaito karttuu ja tanssipaikkojen naiset alkavat tuntea sinut, niin tansseissa käymisestä tulee nautinnollinen kokemus. Tanssimisen riemu täyttää elämän tyhjyyden ja yksin oleminen ei tunnu enää niin pahalta. Ajan mittaan saattaa myös löytyä se todellinen rakkaus ilman sen kummempaa yrittämistä.
Lavatanssit voi tuntua vastenmieliseltä ajatukselta niihin tottumattomasta, mutta voin vakuuttaa, että niihin tutustuminen kannattaa. Itse olin hevimies henkeen ja vereen vielä 10 vuotta sitten, mutta kaverin painostuksen takia lähdin kerran lavatansseihin ja jäin saman tien koukkuun. Muusiikkihan siellä on perseestä, mutta tanssiminen on mahtavaa!