Aloitan nyt uuden ketjun, vaikka tätä aihetta käsiteltiin tuolla aiemminkin tuossa ketjussa, jossa puhuttiin lihavien naisten seksielämästä. Joku totesi, että läskeiltä saa aina, koska ne on niin epätoivoisia. Joku taas oli sitä mieltä, että pään sisältö menee ulkonäön edelle. Mielipiteitä on monia, mutta näin homma menee käytännössä:
Kuulun itse siihen lihavien ryhmään. Aiemmin, kun painoa oli parikymmentä kiloa vähemmän, olin nätti, ja vientiä riitti. Kiloja tuli erään sairauden myötä ja parin vuoden pituisessa suhteessa, jossa illat meni usein sohvalla lojuessa ja herkutellessa. En siis tosiaankaan voi laskea vahvuuksiini hyvää kroppaa tai kauneutta. Mielestäni olen aika fiksu ja mukava, ja saan aina hyvää palautetta töissä, koulussa ja kaveripiirissä luonteestani ja iloisesta ja ystävällisestä olemuksestani. Se ei vaan auta näissä jutuissa.
Hyvä kaverini taas edustaa toista ääripäätä. Hän on 170-senttinen, todella hoikka ja ihan kauniskin. Hän on mukava ja osaa olla tosi hauska, mikä on tietysti plussaa. Huonoa hänessä on itsekkyys ja se, että hän ajattelee pärjäävänsä joka paikassa sillä, että tekeytyy vauvaksi (puhuu lässyttäen, ruinaa niin kauan että saa periksi, ja tekeytyy marttyyriksi, jos joku ei toimi). Älykäs hän ei ole, vaikka ovela kylläkin, mutta ei kukaan häneltä sitä vaadikaan. Miehiä riittää. Useimmat joutuvat pettymään joko pakkeihin heti alkumetreillä, tai sitten vähän myöhemmin, kun tytön todellinen luonne paljastuu. Kaverillani kun on varaa kyllästyä nopeasti näihin toinen toistaan herttaisempiin miekkosiin.
Suhteiden solmimisessa ei siis ole väliä sillä, oletko älykäs vai et. Ne asiat punnitaan vasta paljon myöhemmin. Voitte sanoa mulle, että laihduta hyvä nainen ja ala samalle linjalle kuin kaverisi. :D Laihdutan kyllä, vaikka urakka onkin vasta alkumetreillä. Ja tämähän on ikuisuusongelma, jolle ei mitään voi. Ketuttaa vaan, kun tiedän, että olisin hyvä tyttöystävä jollekin, ja siltikin miehiä pompotteleva ja välillä uskomattoman tyhjäpäinen kaverini saa kaikki miehet. Itse tyydyn kurinalaiseen sinkkuiluun, koska yhden yön jutut kenen tahansa kanssa ei innosta (sellaisiinhan aina olisi mahdollisuus, mutta kun haluttaisi tutustua kunnon tyyppeihin!) - toisin kuin joku meistä lihavista väitti.
Kuulun itse siihen lihavien ryhmään. Aiemmin, kun painoa oli parikymmentä kiloa vähemmän, olin nätti, ja vientiä riitti. Kiloja tuli erään sairauden myötä ja parin vuoden pituisessa suhteessa, jossa illat meni usein sohvalla lojuessa ja herkutellessa. En siis tosiaankaan voi laskea vahvuuksiini hyvää kroppaa tai kauneutta. Mielestäni olen aika fiksu ja mukava, ja saan aina hyvää palautetta töissä, koulussa ja kaveripiirissä luonteestani ja iloisesta ja ystävällisestä olemuksestani. Se ei vaan auta näissä jutuissa.
Hyvä kaverini taas edustaa toista ääripäätä. Hän on 170-senttinen, todella hoikka ja ihan kauniskin. Hän on mukava ja osaa olla tosi hauska, mikä on tietysti plussaa. Huonoa hänessä on itsekkyys ja se, että hän ajattelee pärjäävänsä joka paikassa sillä, että tekeytyy vauvaksi (puhuu lässyttäen, ruinaa niin kauan että saa periksi, ja tekeytyy marttyyriksi, jos joku ei toimi). Älykäs hän ei ole, vaikka ovela kylläkin, mutta ei kukaan häneltä sitä vaadikaan. Miehiä riittää. Useimmat joutuvat pettymään joko pakkeihin heti alkumetreillä, tai sitten vähän myöhemmin, kun tytön todellinen luonne paljastuu. Kaverillani kun on varaa kyllästyä nopeasti näihin toinen toistaan herttaisempiin miekkosiin.
Suhteiden solmimisessa ei siis ole väliä sillä, oletko älykäs vai et. Ne asiat punnitaan vasta paljon myöhemmin. Voitte sanoa mulle, että laihduta hyvä nainen ja ala samalle linjalle kuin kaverisi. :D Laihdutan kyllä, vaikka urakka onkin vasta alkumetreillä. Ja tämähän on ikuisuusongelma, jolle ei mitään voi. Ketuttaa vaan, kun tiedän, että olisin hyvä tyttöystävä jollekin, ja siltikin miehiä pompotteleva ja välillä uskomattoman tyhjäpäinen kaverini saa kaikki miehet. Itse tyydyn kurinalaiseen sinkkuiluun, koska yhden yön jutut kenen tahansa kanssa ei innosta (sellaisiinhan aina olisi mahdollisuus, mutta kun haluttaisi tutustua kunnon tyyppeihin!) - toisin kuin joku meistä lihavista väitti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
On sulla outoja kavereita.
No joo. Onhan se niin, että se kaunis ulkomuoto kiehtoo
aluksi miehiä, koska he eivät sillä hetkellä mitään muuta
tiedä siitä naisesta. Tuskin he kuitenkaan kauaa
häntä jaksavat, jos ei päästä löydy mitään.
Ihmisiä löytyy kaikenlaisia. On fiksuja lihavia, tyhmiä
lihavia, tyhmiä taviksia, fiksuja hoikkia jne.
Sitten löytyy vielä niitä jotka ovat kauniita ja älykkäitä,
mutta sen lisäksi vielä nöyriä ja mukaviakin.
Kehtaavatkin olla niin täydellisiä :)
Tyhmiä ihmisiä ei ole olemassakaan, vaan on enemmän viisaita, niin siis enemmän viisaita..
Toi kolmas kappale on ... aijai...ja voi.
Sellaisiakin löytyy :).
Mulle ei oikein auennut kirjoituksesi tarkoitus. Olet siis mielestäsi mukava ja lihava, ja kaverisi on hoikka ja yksinkertainen/juonitteleva. Mitä sitten?
Tietysti miehet tykkäävät panna kauniita ja hoikkia, onko tämä jotenkin ihmeellistä? Toki moni mies ei yksinkertaista naista kauaa kestä, mutta tuossa vaiheessahan miehen päätavoite eli sänkyyn pääsy on jo saavutettu.
Pointti oli vaan todeta ääneen tämä ikivanha fakta. Yleisvitutuksen hetkinä on ihan paikallaan käydä vähän angstaamassa tällaisilla palstoilla. =) Ja huomaan, että onneksi (tai no ei sitä kyllä ehkä onneksi voi sanoa) on muitakin, jotka toisinaan pyörittelee tätä samaa aihetta mielessään.
Astuin hetki sitten kotiin, baarireissulta - yksin. Sinkkuna olen viihtynyt muutaman kuukauden, pidemmän seurustelun loputtua. Ja joka kerta, kun olen tässä samassa tilanteessa, mietin päässäni, miksi en kiinnostunut siitä mukavasta tytöstä, joka tuli juttelemaan baarissa: Se ei ollut tarpeeksi hoikka ja seksikäs ulkomuodoltaan.
Kaipa olen siis samanlainen pinnallinen ihminen, jota myös itse halveksin. Tosin en edes tiedä, olisinko halunnut sitä diskoprinsessaa, jolta olisin saanut nenäkäästi jotain yhden yön haparoivaa seksiä.
Elämä on laiffia on ehkä paras selitys koko asialle. Ei se komea ja fiksu mieskään aina pärjää naisten maailmassa.
Ajattelin, että olen ainoa, joka pohtii ks. "ongelman" kanssa, mutta noin se on aina ollut minunkin elämässä. En tosin väitä, että olisin huippuälykäs, mutta aina se on vierestä viety. Olin sitten kuinka kiva kaveri tahansa, miesten päätavoite on ollut viedä kaverini, joka taas pettää vakikumppaniaan pelkän munan takia ja tuskailee myöhemmin sitä, että miehet jäävät roikkumaan häneen, jne. No, ehkä olen vain ujo seuranpitäjä. Mutta mm. töissä miehet pitävät minua ihan hyvänä kamuna, tosin heillä on vaimot kotosalla ja minunkin kanssa on ihan kiva lähteä lätkämatsiin porukalla :) Mutta sitten seuraelämä muuten kusee...
Elämä on... Se nyt vaan menee niin että luonto suosii niitä kauniita/ komeita yksilöitä. Silloin on muka hyvät geenit tai jotain. Ymmärrän kyllä ongelmasi. Itse olen mies ja "ongelma" on vähän toisenlainen mutta periaatteessa sama lopputulos. Itse olen normaalivartaloinen mutta lyhyt mies ja sehän taas ei tunnu sopivan useimmille naisille alkuunkaan. Tuntuu että lyhyyteni jotenkin aina karkottaa naiset. Ketään ei edes kiinnosta lähteä tutustumaan että voisinkohan olla ihan oikeasti potentiaalinen kumppani jos pituus unohdetaan. Sitä vastoin kaveri on pitkä, reilut 190 senttiä, ajatuksen juoksu ei ole, hmmm mitenköhän sen kauniisti sanoisin, kovinkaan vikkelää mutta kyllä naisia vaan ympärillä pyörii aina kun baarissa ollaan. Ulkonäkökysymys, sanoisin.
Tuo on kyllä totta. Ei se auta vaikka olen kasvoiltani
komea, urheilullinen, korkeasti koulutettu ja hyvä
keskustelija, koska en ole pitkä. Lyhyt varsi on
monelle naiselle sen verran kova turn off, että eivät
vaivaudu sen syvemmin tutustumaan.
Noh... enhän minä sille mitään voi jos ei lyhyt mies
kiinnosta. Turha siitä on katkeroitua. Sillä on
pärjättävä mitä on, eikä jäädä surkuttelemaan.
Meidän "jämien" pitäisi yhdentyä :D
ei minusta oikeastaan ole este seurustelulle:) jos oikeanlaisen ihmisen löytää:)
itse seurustelen lyhyen miehen kanssa ja olen tasapaksu pökkelö (omasta mielestäni). miesystävänikin on samaa sarjaa mutta mutta eipä se kumpaakaan ole haitannut ei muodot eikä pituus:)
btw itsekkään kun en ole hongan kolistaja.
että kirjoituksesi perusteella sinä olisit ollut jo alkupeleissä teistä kahdesta se, josta olisin kiinnostunut. Kyllä se vaan on niin, että kuori on kuori ja ihminen on ihminen. Banaanillakin on kuoret, ja vaikka niistä pidänkin, niin en ole niistä liiemmin kiinnostunut...
Mahdolliseen loppupeliin pääsemisen olisikin sitten ratkaissut se niin paljon puhuttu kemia ;)
ja naisethan on tunnetusti paljon miehiä vaativampia.
On totta että nätillä naamalla nainen saa helposti miehiä, oli hänen olemus sitten kuinka huono tahansa, mutta tuskin mitään kauhean pitkäaikaista suhdetta, kun taas miehen pitää vielä olla komean lisäksi erittäin kiinnostava muillakin tavoilla...