IHMETYTTÄÄ TODELLA!!!!

siis en mä sitä rahaa ja muuta niiltä kaipaa, vaan että perkele vaivautuisivat tulemaan meillekin käymään joskus..Olisi mukavaa keitellä kahvit ja kuulla heidän mielipiteitään meidän kämpästä jne jne. Hienoahan se on että auttavat ja tekevät ruokaa, mutta pyydettiin syömään meille, niin ei kelpaa. Emme ole käsi ojossa siellä ruinaamassa rahaa tai mitään, mutta anoppi silti luulee, ettemme todellakaan pärjää, tuputtaa (yleensä vanhoja) ruokia, leipää, maitoa.. Mikä ihmeen avustuskohteena se meitä pitää, joille kelpaa myös homeessa oleva safka. Söisitkös itse?

"Oletko varma muuten, että se vastahankainen on nimenomaan anoppi?"

Juuri niin! Ainakin meillä istuu appi auton ohjaimissa eikä saa rakkinetta kulkemaan kuin suoraan pisteiden A ja B välillä. Kaikki poikkeamat ovat pois suljettu.
EI NYT, vastaa hän, vaikka kuinka perustellen ehdottaisi, että käytäisiin vaikka nyt pojan perhettä tapaamassa tuossa matkan varrella. SIELLÄ MENEE KUITENKIN MONTA TUNTIA sanoo hän.
Mitään kiirettä ei kuitenkaan ole. Perille päästyään appi avaa Tv:n ja olutpullon.
Rasittavan ajon päälle ei muuta tarvita.

Kun jatkuvasti pitää vireillä näitä poikkeamisia kesämökkimatkoilla, saa kuulla sitten olevansa rasittava nalkuttaja, sillä sinne mennään sitten, kun on parempaa aikaa, vähemmän liikennettä, parempi keli, valosampi aika jne. NYT ei mennä.

Oikeaa hetkeä ei sitten ikinä tule.

anoppi itsekin kirjoitti:

"Oletko varma muuten, että se vastahankainen on nimenomaan anoppi?"

Juuri niin! Ainakin meillä istuu appi auton ohjaimissa eikä saa rakkinetta kulkemaan kuin suoraan pisteiden A ja B välillä. Kaikki poikkeamat ovat pois suljettu.
EI NYT, vastaa hän, vaikka kuinka perustellen ehdottaisi, että käytäisiin vaikka nyt pojan perhettä tapaamassa tuossa matkan varrella. SIELLÄ MENEE KUITENKIN MONTA TUNTIA sanoo hän.
Mitään kiirettä ei kuitenkaan ole. Perille päästyään appi avaa Tv:n ja olutpullon.
Rasittavan ajon päälle ei muuta tarvita.

Kun jatkuvasti pitää vireillä näitä poikkeamisia kesämökkimatkoilla, saa kuulla sitten olevansa rasittava nalkuttaja, sillä sinne mennään sitten, kun on parempaa aikaa, vähemmän liikennettä, parempi keli, valosampi aika jne. NYT ei mennä.

Oikeaa hetkeä ei sitten ikinä tule.

Anoppini ja appeni, isäni ja äitini, minä ja mieheni - miksi aina vieraillaan pareittain?

Ottaisin mielelläni meille kylään vaikka moneksi päiväksi anoppini ja äitini, mutta tosiaan appiukolle ja isälle ei olisi puhuttavaa kuin muutamaksi minuutiksi. Ei miehissä muuta vikaa ole kuin että heidän kanssaan saan yksin pitää keskustelua yllä (siinä television ääressä).

Mutta eivätpä naisimmeiset liikahda kotoaan ilman puoliskojaan.

Mitä jos ottaisit jonain päivänä taksin ja ajaisit vierailulle? Ei ole mikään hullumpi idea ja mitä harvemmin käy sen halvemmaksi tulee.

Ei tuo pareittain vierailu ole edes mikään ikäkysymys, koska mieheni on myös sellainen, että mihinkään ei menisi ilman vaimoaan. Ja minua ahistaa.

Minä kun mielelläni vierailen ihan yksinkin tuttavien ja sukulaisten luona. Ihana mennä joskus kantakodissa käymään niin, ettei ole miestä mukana. Lapset otan kyllä aina mukaan, sillä onhan jo matkanteko junalla heille seikkailu.

Mies taas on sitä mieltä, että jos hän menisi vaikka yksin käymään äitinsä luona, niin siellä äiti olisi ihan varma, että avioero on tulossa. Yksin kyläillään siis vain siinä tapauksessa, että pariskunnan välit ovat tosi huonot.

Kuinkas moni noin yleensä tunnistaa itsensä tai vanhempansa tästä parittain kyläilyseremoniasta?

Parillinen kirjoitti:

Anoppini ja appeni, isäni ja äitini, minä ja mieheni - miksi aina vieraillaan pareittain?

Ottaisin mielelläni meille kylään vaikka moneksi päiväksi anoppini ja äitini, mutta tosiaan appiukolle ja isälle ei olisi puhuttavaa kuin muutamaksi minuutiksi. Ei miehissä muuta vikaa ole kuin että heidän kanssaan saan yksin pitää keskustelua yllä (siinä television ääressä).

Mutta eivätpä naisimmeiset liikahda kotoaan ilman puoliskojaan.

Mitä jos ottaisit jonain päivänä taksin ja ajaisit vierailulle? Ei ole mikään hullumpi idea ja mitä harvemmin käy sen halvemmaksi tulee.

Ei tuo pareittain vierailu ole edes mikään ikäkysymys, koska mieheni on myös sellainen, että mihinkään ei menisi ilman vaimoaan. Ja minua ahistaa.

Minä kun mielelläni vierailen ihan yksinkin tuttavien ja sukulaisten luona. Ihana mennä joskus kantakodissa käymään niin, ettei ole miestä mukana. Lapset otan kyllä aina mukaan, sillä onhan jo matkanteko junalla heille seikkailu.

Mies taas on sitä mieltä, että jos hän menisi vaikka yksin käymään äitinsä luona, niin siellä äiti olisi ihan varma, että avioero on tulossa. Yksin kyläillään siis vain siinä tapauksessa, että pariskunnan välit ovat tosi huonot.

Kuinkas moni noin yleensä tunnistaa itsensä tai vanhempansa tästä parittain kyläilyseremoniasta?

Nyt olikin kysymys siitä, miksi ei pistäydytä, kun kuitenkin ohi ajetaan.

Voisi yleisemminkin keskustella siitä, mikä on miehen ja naisen ero näissä kyläilyissa ja pistäytymisissä. Kesämökkimatka kulkee vuosikausia samojen nähtävyyksien ohi.
Kuinka moni aviomies haluaa pysähtyä niitä katsomaan?

Mahtaako olla niin, että mies juuttuu vanhoihin kaavoihinsa niin ettei pois pääse. Ajaa samaa tietä kymmeniä vuosia, ottaa samasta paikasta bensat, juo kahvit samassa kuppilassa jne. Kun vaimo haluaisi jotain vaihtelua pitkästyttävään rutiiniin, mies pitää häntä kiusankappaleena.

Saattaapa olla myös niin, että appi on se, joka ei halua lähteä pojan perheeseen. Hän ei halua syödä miniän tekemää ruokaa, koska arvelee, että miniä salaa panee siihen sipulia tai peräti valkosipulia. Hän ei halua juoda rasvatonta maitoa eikä syödä kahvin kanssa muunlaista pullaa kuin oman eukon paistamaa.
Monissa perheissä appiukko on se salajarru, jonka hangoittelu pannaan anopin piikkiin.

anoppi itsekin kirjoitti:

Nyt olikin kysymys siitä, miksi ei pistäydytä, kun kuitenkin ohi ajetaan.

Voisi yleisemminkin keskustella siitä, mikä on miehen ja naisen ero näissä kyläilyissa ja pistäytymisissä. Kesämökkimatka kulkee vuosikausia samojen nähtävyyksien ohi.
Kuinka moni aviomies haluaa pysähtyä niitä katsomaan?

Mahtaako olla niin, että mies juuttuu vanhoihin kaavoihinsa niin ettei pois pääse. Ajaa samaa tietä kymmeniä vuosia, ottaa samasta paikasta bensat, juo kahvit samassa kuppilassa jne. Kun vaimo haluaisi jotain vaihtelua pitkästyttävään rutiiniin, mies pitää häntä kiusankappaleena.

Saattaapa olla myös niin, että appi on se, joka ei halua lähteä pojan perheeseen. Hän ei halua syödä miniän tekemää ruokaa, koska arvelee, että miniä salaa panee siihen sipulia tai peräti valkosipulia. Hän ei halua juoda rasvatonta maitoa eikä syödä kahvin kanssa muunlaista pullaa kuin oman eukon paistamaa.
Monissa perheissä appiukko on se salajarru, jonka hangoittelu pannaan anopin piikkiin.

Enpä tullut tuota ajatelleeksi.. Tosiaan.. Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin anoppi tosiaan kyllä pyytelee kylään ja kun silloin pyysimme heitä meille joskus, niin anoppi katsoi appiukkoon!! Samperi mikä äijä..
Aivan.. Mieheni pääsee töistä aina puoli kymmenen jälkeen illalla ja sen jälkeen pitäisi mennä käväisee vanhempiensa luona! Joskus aikoinaan kyselimme heitä meille, niin appi sanoi, että HÄN pääsee niin myöhään töistä (aina kuitenkin ennemmin kuin poikansa) ja HÄN ei enää sen jälkeen lähde minnekään.. Voi kiesus. Tyhmä mies. Täytyykin kokeilla, jos anoppi haluaisi tulla käymään, YKSIN. Jos haluaa, niin minä sitten vaikka haen ja vien takaisin..
Kiitos, nyt tajusin tosiaan että appihan se taitaakin olla se itse piru tässä hommassa.