Olemme vaimoni kanssa olleet lähes 10 vuotta yhdessä, muutaman naimisissakin ja meillä on pieni poika. Vaimoni on viime aikoina menestynyt työssään ja muutenkin tsempannut. Hän on upea. Samaan aikaan hän on kokenut, että kotona kaikki polkee paikallaan ja toimii minun ehdoillani.
Näin saattoi ollakin, mutta tältä osin luulin tilanteen duuni- ym. muutosteni takia parantuneen. Erehdyin, enkä reagoinut oikein viime kuukausien muutamiin pahoihin mykkäkouluihin.
Vaimolle tuli muun menestymisensä vuoksi usko siihe, että hän voi tosta noin laittaa koko elämänsä uusiksi ja siitä seurasi pieni työpaikkaihastuminen (eroamassa oleva duunikaveri haki laastariseuraa), kiinnijääminen ja kova riita kotona. Eroakin alettiin väsäämään siltä istumalta.
Tunsin itseni loukatuksi, mutta päätin, että katsotaan kortit loppuun saakka.
Nyt tilanne on hieman rauhoittumassa ja olemme saaneet puheyhteyden takaisin. Sovimme, että käymme tosissamme läpi yhteistä elämäämme. En tiedä vielä onnistummeko, mutta minulla on halu tsempata - ja tsempata häntä.
En halua vain takaisin vanhan suhteemme välinpitämättömyyttä ja rutiineja vaan oikean uuden alun. Jos tapahunutta vain pyöritellään viikko tai kaksi ja todetaan, että se siitä, niin samassa tilanteessa ollaan taas jomman kumman puolesta kahden, viiden tai viidentoista vuoden päästä.
Onko muilla kokemuksia, miten tällaisessa tilanteessa kannattaa edetä tuloksia saaden. Painostamatta, mutta niin, että muutos alkaa.
Näin saattoi ollakin, mutta tältä osin luulin tilanteen duuni- ym. muutosteni takia parantuneen. Erehdyin, enkä reagoinut oikein viime kuukausien muutamiin pahoihin mykkäkouluihin.
Vaimolle tuli muun menestymisensä vuoksi usko siihe, että hän voi tosta noin laittaa koko elämänsä uusiksi ja siitä seurasi pieni työpaikkaihastuminen (eroamassa oleva duunikaveri haki laastariseuraa), kiinnijääminen ja kova riita kotona. Eroakin alettiin väsäämään siltä istumalta.
Tunsin itseni loukatuksi, mutta päätin, että katsotaan kortit loppuun saakka.
Nyt tilanne on hieman rauhoittumassa ja olemme saaneet puheyhteyden takaisin. Sovimme, että käymme tosissamme läpi yhteistä elämäämme. En tiedä vielä onnistummeko, mutta minulla on halu tsempata - ja tsempata häntä.
En halua vain takaisin vanhan suhteemme välinpitämättömyyttä ja rutiineja vaan oikean uuden alun. Jos tapahunutta vain pyöritellään viikko tai kaksi ja todetaan, että se siitä, niin samassa tilanteessa ollaan taas jomman kumman puolesta kahden, viiden tai viidentoista vuoden päästä.
Onko muilla kokemuksia, miten tällaisessa tilanteessa kannattaa edetä tuloksia saaden. Painostamatta, mutta niin, että muutos alkaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Heip
Mykkäkoulut on aina pahan alku joten asiat pitäisi hoitaa illansuussa pois. josko mahdollista.?
Kumpi teistä on kussut enemmän toista silmään, sinä joka pidät kaiken paikallaan vaiko vaimosi joka on käynyt laastaroimassa? MIten pitkältä se ongelma juontaa loppujen lopuksi vai onko syynä kateutesi vaimon menestykseen? Iloa et ilmeisesti siitä ole vaimollesi jakanut.
Halu yrittää ,on paljon mutta puheet on puheita ja teot on tekoja.
Raapikaa ongelmat esiin, ihan niin paljon kun niitä tulee ja vaikkakin sattuu niin molemmipuolinen anteeksianto on paikallaan. Anteeksianto tarkoittaa tulevaisuudessa sitä, että ne asiat on haudattu eikä niillä enää lyödä.
Ero on aina ero. Se sattuu , rikkoo, (ehytää) mutta vaatii aikaa. JOs teillä on kaikki muut asiat kunnossa eli ei lyömistä jne..ja tunnetta ja kunnioitusta on edes hitusen niin jatkoon sano tuomari.
On turha pelätä sitä mitä on 5 tai 10 vuoden päästä, se aika tulee aikanaan. 10 vuotta on pitkä ja hieno saavutus. Siihen aikaan mahtuu paljon ja nyt teillä on mahdollisuus aloittaa elämää puhtaammalta pöydältä.
Tsemppii teille
Ps(20 vuotta ja samantapainen tilanne itsellä)
No nyt olen kaksi päivää koittanut saada tätä keskustelua alkamaan. Olen molempina iltoina puhunut omista tuntemuksistani (hänen näkökulmaansa korostaen) about tunnin vaimolleni, mutta toisaiseksi hän vain kuuntelee ja heittää pari kommenttia. Se on tosi rankkaa kun ei vastata.
Hän on aika lailla lukossa. Tuo laastarisuhde ja sen paljastuminen kun laitoin hänet selkä seinää vasten varmaan vaikuttaa, vaikka hän on kahdesti sanonut, ettei nyt ole kolmatta ennen kun tämä on selvitetty. Hän sanoi, että kyllä hän vielä puhuu.
Minunhan tässä pitäisi olla lukossa?
Onko ainoa viisaus vain antaa ajan kulua ja odottaa, että hän on valmis puhumaan?
Anna aika hoitaa omalta osaltaan. Laastarin paljastuminen sinänsä vaikuttaa varmasti. Laitappa ittes vaimon tilanteeseen. Ei se helppoa ole jos vaimo on kunnollinen aina ollut.
Kaikki me tehdään virheitä ja niistä pitäisi oppia. Toiset rikkovat pettämisellä itseään enemmän kuin puolisoaan. Minä tekisin niin, että pyytäisin vaimoa puhumaan asiasta heti kun pystyy mutta kuitenkin pitäsin huolen, että sitä itse asiaa ei hukattasi. Saattaa käydä niin, että asia voi kadota helposti vaikka riitaan.
Päätös on teillä ja sopu on ainoa millä ratkaisuun päästään. Muista se sopu vaikka kuinka ottaisi pattiin;). Kyseessä on niin henkilökohtaiset asiat ja tavat ettei mitään hokkuspokkus konstii oo. Nyt homma menee teillä kuitenkin eteen päin,,sulla on malttii ja viisautta, loppu pohdintasi kertoo sen..Pidä siitä kiinni.
Ps katsoppa vaimoasi ja mieti mihin aikanan rakastuit.. Siinä tämä sama olento on yhä;)
Tervesin
Kanslainen
Kiitos kannustuksesta, mutta pahuksen raskasta tämä on.
Hän on luvannut, ettei mitään kolmatta ole nyt kun tämä on käymättä läpi. Pakko kai se on vain luottaa vaikka nytkin se on duunissa sen laastarinsa kanssa... Ja odottaa.
Koko viikonlopun hän yritti käyttäytyä mahdollisimman rauhallisesti - kuin mitään ei olisi tapahtunut. Antaa epämääräisiä vinkkejä tuttujen kutsumisesta kylään, suostui yhteen yhteiseenkin menoon. Toisaalta sormusta ei sormessa, kännykkä piippaa edelleen aika usein (voi olla sen bestiskin jolle tekstaa)
Ehkä tulkitsen vähän liikaa yksittäisiä asioita.
Olen kahtena ilta puhunut hänelle pitkät pätkät, vaikka yleensä minä olen ollut se pidättyvämpi.Toisaalta tuntuu kohtuuttomalta: paljonko minun pitää antaa narua?
Kumpikin on huonoja ouhumaan kioeistä asioista. Nyt olisi tarve selvittää Juttuja, mutta en pysty aloittamaan eikä toinen taas vastaamaan. Sanoi ettei pysty henkeviin keskusteluihin. Mä aloin purkaa asiaa tekstareilla. Ei tarvinnut kohdata ja toinen pystyi vastaamaan tunteettomana. Hyvä tai huono en tiedä vielä, mutta homma jatkuu. Kirjottamisessa on se hyväpuoli, että se on helpompi hallita kuin puhuminen. Toisaalata vastauksia saa huonosti ja oikeisiin kysymiksiin väärään aikaan. Kirjottaminen omista tuntemuksista tosin helpotti aika paljon
Älä anna liikaa aikaa, koska asia ajan myötä muuttuu, menettää merkitystäänn.. ja tulee uudelleen esille samanlaisena myöhemmin.
Sano vaimollesi että nyt on hänen puheenvuoronsa, ota kainaloon ensin, kerro että sinä vain kuuntelet, et kommentoi, et nyt, etkä myöhemmin, paitsi jos hän haluaa sinun kommenttejasi. Onhan sinusta miestä tähän, se ei ole helppoa, kuunnella puolison puhetta kommentoimatta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000408&posting=22000000013372550
Kauniisti kirjoitettu. Enpä taida vielä lähettää hänelle tätä. Pitää varmaan antaa vielä sen ajan kulua?
Itselläni oli suht samanlainen tilanne. Vanhat tavat päällä ja ei kertakaikkiaan mitään ymmärrystä, mihin suuntaan muuttua. Ahaa elämykseni sain Dr Philin Miten pelastat parisuhteesi -kirjasta. Tiedän, esitystyyli on mitä on mutta siinä on kuitenkin palikkaohjeita MITÄ tehdä eikä yleisiä Eeva-lehden tai *tieteellisten* esitysten hevonpaskahyminöitä siitä millainen jokin asia pitäisi olla. Onneksi otin myös riittävän pitkän aikajänteen sille milloin pitäisi tuloksia tulla - Viimeiset puoli vuotta on tupakan kekäle palanut aika kirkkaana, mutta se sittenkin kannattanut!
Eilen hän sanoi
1) ei halua puhua, puhuu joskus kun on valmis
2) erikseen tivattuani halukas käymään yhdessä läpi, ei kuitenkaan lupaa yhteisestä jatkosta mitään
3) kolmas pyörä jäissä (ei sanonut että kokonaan poissa)
4) ei haeta ulkopuolista apua
5) aktiivisuuteni painostaa
Mitä tehdä? Pitääkö vain kiltisti odottaa? Omat tuntemukset alkavat kääntyä, koska jokin raja se on minunkin kohtelulla tässä.
Aktiivisuus painostaa koska ei tilanne ole hänellekkään selvä. Ne ketkä on hairahtanut tietävät sen, että aina jotain menee rikki. Asiat palautuvat mutta hitaasti ja joskus käy niin ettei paludu samaan jamaan enää ollenkaan vaan muuttuu paremmaksi
Se, että hän puhuu kun on valmis on totta, aiemmin ei homma toimi ei vaikka mitä tekisi.
Se miten kauan homma kestää on vaikea sanoa. # pyörii samalla työmaalla jne.muitta vaimosi on se joka tekee lopulliset ratkaisut niin puhumisessa kuin erossa.
Voihan olla niin, että jonkinajan päästä kelpaa myös ulkopuolinen apukin. Nyt tilanne on vielä sekava.
Nuo omat tunemukset menevät varmaankin kaikki tunneelämän vaiheet läpi.) On helppo sanoa Älä kiirehdi mutta et hosumalla tätä voita. Alussa sanoit, että antaako ajan tehdä työtä ;
Kun mietit rajan vastaan tulemista omalta kohdaltasi niin se on ihan ymmärettävää,,kiukku puskee läpi. Tappelu on kuitenkin väärä tie nyt kaikki on liian pinnassa..joten pura raivo lenkkeilyyn esim..
Kirjoitin ekassa vastauksessa 20v ja samalainen tilanne. Olen itse ollut keskellä korpea nyt viikon pohtimassa liittoa ja vielä pitäsi olla pari viikkoa. Loppuu pinna ja korpee muakin mutta pakko on kestää. Lopussa kiitos vielä seisoo ja liitto jatkuu(ehkä)
Olen pitänyt yhteyttä ja yrittänyt keskustella mutta meilläkään vaimo ei puhu , ei osaa näin sanoo. Kumma homma kun riidellä osaa ja silloin sanat löytyy;) Naisen logiikkaa. Aikansa asioita paaettuaan rupesi textaria tippumaan kun se on kuulemma helpompaa.
Tuossa oli joku toinenkin kirjoittanut , että kirjoittaminen on ollut helpompaa ja voittehan kokeilla sitäkin. Rakkaudessa on kaikki sallittua.
Tsemii
Kannustavaa. Kiitos.
Joutuuhan tässä aika lailla käymään itse tunteitaan läpi eli haluaako itse aidosti jatkaa vaiko vain ripustautuu tottumuksesta. Muutos ei ole helppo. Kohta nelikymppinen ei voi olla ikuinen pikkupoika.
Olen tällä hetkellä laittanut ajatuksiani ja toiveitani järjestykseen, joka on
1) uusi elämä vaimon kanssa
2) uusi elämä (joskus) jonkun muun kanssa
3) vanha elämä vaimon kanssa
4) vanha elämä (joskus) jonkun muun kanssa
Elämällä tarkoitan tietysti elämisen tapaa, välinpitämättömyyttä ja suhteen yliarkistumista.
Täytyy tuon pohdinnan olla vaimollekin vaikeaa kun tilanne on noin lukkoinen. Hänelle vaihtoehto 2 voi tuntua nopeimmalta ja helpoimmalta ratkaisulta.
" on aina helppo mutta jos on yhtään toivoa, halua, rohkeutta astua ongelmien tai erheitten ytimeen ja selvittää ne niin lopputulos on "oletettavsti" vahvempi ja hyvä liitto. Liitto jossa ei tapella turhasta, puhutaan, näytetään tunteen ja tehdään asioita eikä piiloteta elämää valheisiin..
Ei olla enää pikku poikia kun äänikin on möree) Nyt on muutosten aika..Ei se liitto hetkessä ole vinoon mennyt(tarkoitan nyt omaani) vaan siihen on mennyt pidempi aika, että tunteet kuoletuvat. Sitten tulee sopiva(mukamas)hetki ja sitten ryssitään loputkin..ihmisen luonne ilmeiseti. (ei me virheittä opita) vaikka ne joskus maksaakin.
Itse olen varutunut olemaan vielä 2 viikkoa yksinäisyydessä ja sitten vasta lähden puntaroimaan asioita pesueen kanssa..Turpa on piettävä kiinni ja katsottava kauempaa. Kun on "kieroon" kasvettu 20 vuotta ni ei se hetkessä oikene(jos koskaan)..
Sinulla riittää empatiaa vaimoa kohtaa, se on hyvä. Odota maltilla. Jos kun on rakkautta niin se tulee sieltä läpi, odottaen anteeksiantoa.
Ja jos pitää sitten mennä ja todeta ettei toimi niin sitten pitää ottaa ja lähteä..Se on vaihtoehto missä muutkin..40 on vielä hyvää markkinatavaraa(toivottavasti)
Sitten alkaa sama souvi seuraavan kanssa, siellä on toinen rikkinäinen jonka taakaa saa ruveta kantamaan ja ja ja mrr..meillä on yksi ainoo ole ja sekin pitää aina ryssii;)
Mutta joka tapauksessa tsempii tällekin päivälle.)
Tänään aamulla viimeksi otin puheeksi asian vaimon kanssa. Sanoin, että haluaisin puhua ongelmien syistä, en ongelmista. Hän vastasi, että mikä kiire tässä.
Ehkä sielläkin mietitään mitä on tullut tehtyä?
Kun olotilat rauhottuu ja ajatus tasaantuu niin silloin lienee paras mahdollisuus lähteä asiaa puimaan. Ajattellaan asiaan niin, että 10v yhdessä voi kaatua 1 yöhön, kun tämä kaatuminen ei silloin tullutkaan niin 1 tai 2 viikkoa odotellen, että tuo 1 yö selviäsi ja samalla muistaen tuota 10v niin mittasuhteet ovat käsitteellisiä. 4 viikkoa kärsien tuo uudet 5 vuotta tai jäätää kaiken tuohon 1 yöhön, sekin on myös mahdollsta.
Ise olin nyt 2 yötä kotona ja aika hankalaa on tuo ongelmiin tarttuminen. Odottelen siis paossa taas ensi viikon;)
Tsemppii vain
Viikonloppuna se sitten avautui: sanainen arkku. Täyslaidallinen kaikista minussa häntä 10 vuotta häntä rassanneista asioista. Kuuntelin ja myönsin aiheelliset. En viitsinyt antaa takaisin samalla mitalla.
Toisaalta kolmas pyörä näyttäisi kaikkien järjellisten merkkien ja puheiden mukaan olevan ainakin toistaiseksi jäissä.
Vaimo ei halua tehdä yhdessä juuri mitään, käpertyy tuota pamausta lukuunottamatta itseensä. Pahan olon täytyy olla suuri kun hän on ikänsä ollut kiltti, jonka siivet paloi nyt pahasti.
On helkkarin raskasta kantaa koko taakka ja pitää liittoa pystyssä. Itsekin joutuu aika lailla miettimään haluaako sitä ja onko itsestä siihen.
Hienoa,,aika tekee omiaan. Nyt tuli asioita joita on käsitelty pitkin matkaa ja asioita joita ei ole käsitelty lain.(ehkä) niin se lähtee työ käyntiin, tunteen laantuu, viha, kiukku, pettymys väistyy ja tilalle tulee tyhjyys joka on ainaskin itselleni outo tila.
Tunteet on poissa, järki rakuttelee omiaan ja päätöksiä pitäisi tehdä? Taakka on ihan kiva, joskaan ei tapa mutta miksi itse pitää sitä kantaa kun toinen fibaa.
Pastorihan sanoi jotain myös siitä vastamäestä ja taitaa olla, että se "vahva" vaimo joka oli heikko tarvii sitä apua ja ymmärrystä tämän kaiken keskellä. JOs se yhteiselo loppuu niin ei sitä kannata hätiköiden ja riidassa tehdä.
Nyt kun puhe on aloitettu niin kannattaa sitä välillä pitää yllä ja katsoa voiko niitä asioita muuttaa tai voi tapojaan muuttaa niin, ettei toisen tarvitsis kärsii. Ylös ja ulos molemmat.
Sen takia naisella on mies, että se kantaa sitä kun se on heikompi osapuoli;)
Tsemppii
Ei aika mitää ratkaise vaan teot. Ajan kuluminen helpottaa päästä keskustelemaan ja tekemään oikeita ratkaisuja, mutta jos kuvittelee, että pelkällä ajan kulumisella asiat ratkaistaan niin hiekalle rakensit. Itse olen joutunut kamppailemaan tosi paljon, nyt kun en enää ole kuuman hellan päällä, että keskustelisin ja ratkaisisin ongelmamme. On paljon vaikeampaa etsiä oikeaa tilaisuutta puhua ongelmistamme kuin olla siinä valheellisessa tyhjyyden tilassa.
Itsekin kuvittelin että tuo toinen olisi vahvempi. Ei ollut, joissain asioissa ehkä mutta viivan alla minulla on kuitenkin enemmän voimia, joita nyt tulee käyttää.
Kun aloimme keskustella kaikki mitä sanoin hän käsitti omalta kantiltaan, minulle haitalliseksi. Tuli paljon asioita joita en kerta kaikkiaan ollut käsittänyt tai kuullut. Miehen aivot? Piru tietää. Mikä auttoi oli se, että kirjasin sanotut ylös. Nyt en enää unohtanut tärkeitä aiheita ja monta kertaa vasta jälkeenpäin tajusin luetusta mitä se toinen yritti sanoa. Samoin pystyin poimimaan ne asiat uudelleen keskusteluun jotka oli minulle tärkeitä ja jotka eivät olleet menneet siinä riidan huumassa toiselle jakeluun.
Toinen asia mitä teen, on pyrkiä näyttämään hyvät puoleni. Kiinnitän enemmän huomiotani omaan käyttäytymiseen, ulkoasuun, kodin siisteyteen ja huomioin puolisoani niinkuin kalleinta aarrettani etc. Ja nämä nimenomaan teoin ei nettikirjoitteluna, hyvistä aikeista ei kukaan piittaa. Eikä ensin edes teoista.. ajan kanssa kylläkin.
Vaikeatahan se tapojen muuttaminen on. Jos on vuosia tehnyt jotain niin muutos vie kanssa vuosia ja aina tulee jossain takapakkia, mutta kun 100 % yrittää niin kääntyy se isokin laiva.
Et taas tee mitään ilman aikaa. Kun jos ei puhuminen ja asioiden selvittely toimi niin on ihan sama mitä teet koska ethän tiedä mitä muuttaisit.
Ihan oikein puhut teoista ja asiaan tarttumisesta, ei ne asiat netin kautta hoidu mutta pahaole saattaa helpottua ja siitä ei pitäisi toisia lähteä syyllistämään. En usko, että moni hakee täältä ratkaisua vaan lähinna jakavat sitä mitä toisilla on ollut ja mitä sieltä voisi poimia.
Se mikä ei sovi sinulle saattaa sopia minulle.)
Sinä olet polkuasi tasoitellut ja käynyt asiat läpi, ei liennyt kaikki ihan niin helppoa kuin nettikirjoitus antaa ymmärtää ..tierä häntä
Jaa sitä mitä sinulla on , se voi antaa elämää jollekkin toiselle.
Onnea jatkoon
*Kun jos ei puhuminen ja asioiden selvittely toimi niin on ihan sama mitä teet koska ethän tiedä mitä muuttaisit*
Väärin. Johan tossa aikaisemmassa viestissäni kahden kappaleen verran sanoin mitä tehdä. Näytä ne hyvät puolet itsessäsi, joiden takia toinen voi/haluaa jatkaa. Keskustelulla on aikansa ja sitten kun se on, älä aja ohi voimien vähyyden takia.
Niin tai näin tee harkittu ratkaisu ja toteuta se sataprosenttisesti, älä jää tuleen makaamaan.
P.S. Ei ole tarkoitus vittuilla, kärsivällisyys vaan on ollut hieman kortilla.
Tulee lisää meikäläisiä..Pointti on ymmäretty;) mutta tykistökeskitykseen ei saa juosta;;}
Eihän tämä netti mitään ratkaise, mutta on jotenkin tsemppaavaa saada kommentteja - oli lopputulos mikä tahansa.
Olennaista tässä on se, että koen tapahtuneen suurelta osin aiheuttamakseni ja osin myös ansaituksi, vaikka pettäminen tietysti sattui mielettömästi. Siksi tsemppaan. Vaimo joutuu ainakin tosissaan käymään asian läpi.
Hei !!!
Koet vaimosi pettämisen olevan omaa syytäsi.
Älä hyvä mies ajattele tällä tavoin ja syytä itseäsi.
Kyllä jokaisessa avioliitossa on hyviä ja huonoja aikoja,
eritoten pitkissä suhteissa. Itse olen ollut mieheni kanssa
21v, josta avioliitossa 16 v.
Kyllä on pettäjän oma valinta viime kädessä lähteekö vieraisiin vai ei. Ihastumisia tapahtuu puolin ja toisin se on aivan luonnollista.
MUTTA mitä sen ihastumisen tunteen kanssa teet se on
ratkaisevaa. Sen voi kuolettaa, tukahduttaa jos oma mies ja perhe ovat niin tärkeitä ettei heitä halua vaarantaa, menettää.
TAI voi lähteä seikkailemaan.
Mutta seikkailemisen syyksi ei aikuiselle ihmiselle mielestäni riitä tylsä arki tai rutinoitunut suhde jne. nämähän niitä syitä usein ovat. Tai se etten saanut sinulta tarpeeksi huomiota ja hellyyttä jne, jne.
En tiedä mitä syitä vaimosi on sinulle kertonut, mutta muista
että vaimosi on pettänyt ja yrittää nyt saada omaan huonoa omaatuntoaan kevyemmäksi syyttäessään sinua.
Sinuna olisin tarkkana. En välttämättä usko, että suhde mieheen on ohi. Vaimosi voi odotella ja kuulostella rauhassa olisiko hänestä ja työkaverista sittenkin tulossa jotain.
Tämän ajan hän pitää sinua "matkan päässä", eikä suostu esim.
hakemaa ulkopuolista apua.
Sinuna keskustelisin myös vaimosi työkaverin kanssa.
Kaikki mitä vaimosi sinulle kertoo, ei välttämättä ole totta.
Yritähän pärjätä, kaikesta huolimatta.
Kiitos.
Noin olen viime aikoina ajatellut. Koska keskustelu ei etene, niin hän ehkä pyörittää eri vaihtoehtoja päässään - siis kahta miestä. Hän ei myöskään ole ollut halukas ulkopuoliseen apuun.
Minun syyllistämiseni hänen uskottomuudestaan ja puhumattomuus vaikuttaa juuri tuolta ja olenkin alkanut miettiä aluanko häntä enää takaisin, vaikka hän haluaisi.
Saman katon alla vielä ollaan, mutta ei kai se ole vain minun tehtäväni joustaa ja "ymmärtää". Mieli kaipaa parempaa.
Kiitos Peppi. Pidin tuon tekstisi lopun mielessä ja varauduin siihen.
Takapakkia tuli. 3.pyörä ei olekaan jäissä vaikka niin väitetiin. Nyt tilanteen korjaamisen vetovastuu on siirtynyt pois minulta.
Pettämisen olisin antanut anteeksi, sen jälkeistä valehtelua tuskin.
Kolmatta kertaa mua ei huijata.
Nyt lienee homma sitten katottu, ihmiset punnittu ja köykäseksi havaittu. Loppusuora on käsillä ja maaliviiva näkyy.
Onnea sulle, teit miehentyön kun et lähtenyt lyömään/ kostamaan vaan katsoit pelinj loppuun asti niin kuin pitää. Ei tarvitse surkutella joskus sitä , että en yrittänyt;;. Enkeli paikkaa itse siipensä, jos paikkaa mutta ei liene enään sun asia..)
Keskustelua ja sun aatoksia oli kiva seurata ja on hienoa, että on suomalisia miehiä jotka pystyvät ottamaan asiat asioina, hienoa..
Tsemppii matkalle
Enpäs ole lyönyt hanskuja tiskiin. Ajattelin katsoa vielä hetken.
En oikein jaksa uskoa vieläkään tuon kolmannen pyörän kestävyyteen. Voi olla jopa niin, että vaimokin on "jätetty" - jotenkin hän on niin ahdistuneen oloinen aiempaan verrattuna.
Vaimon suhtautuminen minuun on vieläkin väkinäistä. Tulee sekä positiivista että negatiivistä viestiä - ehkä ylitulkitsen myös. Viikonloppu oltiin matkoilla muttei se mitään juhlaa ollut. Välteltiin aihetta. Ihan ok silti.
Hän ei puheissaan mitenkään viittaa haluun erota, on vain puhumatta koko aiheesta. Ei halua puhua tulevasta mitään. Toisaalta tulee kiltisti kotiin, eikä juokse iltamenoihin.
Olenko luuseri jos annan vielä narua?
;) Miksi hetken huuma joka perustuu sexiin kestäisi pitkään? Eihän se avioliitossakaan kestä aina o´nnellisesti auvoisena orgasmitaivaana joka päivä.
Syrjis on huumaa, itseinhoa, toivoa, sexiä joskus uusi liitto mutta monta kertaa ihan jotain muuta.
Kun kaksi ihmistä pettää kahta muuta niin heidän lojaalisuus toisiaan kohtaan ei liene kaikkein parasta kuitenkaan kun moni asia on yksinkertisesti mahdotonta. Elää pitää salaelämää, jäljet pitää peittää jne.
Se on hyvä, että tulee viestiä sillä kun saa meiliä niin tietää elävänsä ja myös sen, että toinenkin elää. Sitten kun ei jaksa tapella nin sitt ei oo enää mitää