Heippa
Naiset, kaipaan mielipiteitänne. Kuinka monella, pitkään tai lyhyemmän aikaa olleella, teistä on "sitoutumiskammo"? Tiedättekö, kohtaatte mukavan kaverin, homma sujuu, mutta sitten tulee paniikki tyyliin "apua, mä oon ihastunut", "mitä kaverit ajattelee, jos sitoudun" jne. Kertokaa kokemuksistanne. Ja huomatkaa, kaikki ilman hammastenkiristelyä, jokainen tavallaan, sitoutuen tai sitoutumatta, mutta jos olette kohdanneet ko. ilmiötä, kertokaa siitä mielipiteitänne.
Naiset, kaipaan mielipiteitänne. Kuinka monella, pitkään tai lyhyemmän aikaa olleella, teistä on "sitoutumiskammo"? Tiedättekö, kohtaatte mukavan kaverin, homma sujuu, mutta sitten tulee paniikki tyyliin "apua, mä oon ihastunut", "mitä kaverit ajattelee, jos sitoudun" jne. Kertokaa kokemuksistanne. Ja huomatkaa, kaikki ilman hammastenkiristelyä, jokainen tavallaan, sitoutuen tai sitoutumatta, mutta jos olette kohdanneet ko. ilmiötä, kertokaa siitä mielipiteitänne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselle tulee sitoutumiskammo ajatuksesta, että jos alkaa viihtyä jonkun seurassa, niin kohta olisi vuorossa jokin sitoutumispakko. Sitoutuminen rajoittaa elämääni, tulee tunne että on tilivelvollinen toiselle.
Mulla ei ole koskaan ollut tuota propleemaa että "mitä kaverit ajattelee jos sitoudun". Kuulostaa enemmän teini-ikään sopivalta.
Kannatan toki sitoutumista silloin kun on toiveena löytää puoliso ja on tavannut kumppanin jonka kanssa yhteiset tavoitteet ja halu tehdä lapsia ja haluaa perhe-elämää "loppuelämänsä".
Olen Marjon kanssa aika pitkälti samaa mieltä.
Missä kohtaa mielipiteesi sitten poikkeaa?
Sitoutumiskammo iskee päälle silloin kun iki-ihanan mies hyvin kevyesti suhtauttuu sitoutumiseen. Kestä ei valat rakkauden, silloin kun ne heitetään kevyesti pilaillen. Miehen on kyettävä rakastamaan minua, ennen kun alkaa ehdottelemaan yhteiselämää. Talouskoneeksi / hyödyksi itselleen vaimoa etsivät kaverit saavat sitoutumisen kuulostamaan vankilalta. Kavereiden mielipidettä en ajattele.