Elän tällä hetkellä melkoisessa epävarmuudessa, koska olemme olleet yhdessä vaimoni kanssa jo 7,5 vuotta naimisissa 2,5.
Viimeiset kaksi vuotta on ollut itseni kannalta välillä aika vaikeita, koska tulee vaikeita ajanjaksoja jolloin miettii miksi olemme yhdessä.
Yksinkertaisesti en vain tunne tällä hetkellä mitään vaimoani kohtaan ja hän taas tuntee rakastavansa minua todella paljon, mutta ei ole mielestäni mitään syytä jatkaa avioliittoamme ellen itse tunne samoin.
Miksi itse en tunne mitään tällä hetkellä vaimoani kohtaan on varmaankin se ettemme tee oikein mitään yhdessä ja muutenkin elämämme on todella yllätyksetöntä.
Esimerkkejä siitä miten emme toisiamme tyydytä ainakaan omasta mielestäni on, että vaimoni haluaisi tanssia tanssilavoilla itse taas bilettäisin discossa ja tähän auttaa se ettei vaimoni juo ollenkaan, kun taas itse välillä tulee irroiteltua.
Rakastelumme on aika yksitotista ja kerratkin ovat harvenneet noin 2:n kertaan 3:ssa kuukaudessa.
Itseäni rassaa rakastelussa se kellosta katsominen, koska voimme rakastella ettei mene joku ohjelma ohi tai sitten on liian myöhäinen ajankohta eikä sekään auta ettei rakasteluasentomme ole vaihtunut sitten viime kevään.
Itsessäni vihaan yhtä piirrettä ja se on etten osaa arvostaa vaimoani, koska hän on aika helposti pyöristyvää tyyppiä ja hänellä on todella huono itsetunto.
Välillä saamme siitä pienen riidan aikaiseksi, kun kiellän häntä esim. kaupassa ostamasta jotain tiettyä herkkua ja kuitekin hän itsekkin harmittelee miten lihoaa.
Yksi asia joka on todellinen ongelma on yhteisen tekimisen puuttuminen ja tällä hetkellä olen siinä tilanteessa etten jaksa edes ehdottaa mitään.
Myös lapsen hankinta on tullut meille yhdeksi riidan aiheeksi, koska vaimoni haluaisi todella lasta ja yhdessä vaiheessa ei muusta puhuttukkaan, vaikka ymmärrän kyllä naisten vauvakuumeen.
Jossain vaiheessa vain alkoi todella stressaamaan, kun jokaiselta ja joka paikassa kysytään "joko on tulossa?" enkä voi sanoa haluavani lasta vaimoni kanssa.
Olen kuitenkin lueskellut täältä neuvoja ja mielipiteitä, että tulen ottamaan vaimoni kanssa puheeksi lähiviikkoina yhteisen tulevaisuutemme, koska ei se voi näinkään jatkua...
Viimeiset kaksi vuotta on ollut itseni kannalta välillä aika vaikeita, koska tulee vaikeita ajanjaksoja jolloin miettii miksi olemme yhdessä.
Yksinkertaisesti en vain tunne tällä hetkellä mitään vaimoani kohtaan ja hän taas tuntee rakastavansa minua todella paljon, mutta ei ole mielestäni mitään syytä jatkaa avioliittoamme ellen itse tunne samoin.
Miksi itse en tunne mitään tällä hetkellä vaimoani kohtaan on varmaankin se ettemme tee oikein mitään yhdessä ja muutenkin elämämme on todella yllätyksetöntä.
Esimerkkejä siitä miten emme toisiamme tyydytä ainakaan omasta mielestäni on, että vaimoni haluaisi tanssia tanssilavoilla itse taas bilettäisin discossa ja tähän auttaa se ettei vaimoni juo ollenkaan, kun taas itse välillä tulee irroiteltua.
Rakastelumme on aika yksitotista ja kerratkin ovat harvenneet noin 2:n kertaan 3:ssa kuukaudessa.
Itseäni rassaa rakastelussa se kellosta katsominen, koska voimme rakastella ettei mene joku ohjelma ohi tai sitten on liian myöhäinen ajankohta eikä sekään auta ettei rakasteluasentomme ole vaihtunut sitten viime kevään.
Itsessäni vihaan yhtä piirrettä ja se on etten osaa arvostaa vaimoani, koska hän on aika helposti pyöristyvää tyyppiä ja hänellä on todella huono itsetunto.
Välillä saamme siitä pienen riidan aikaiseksi, kun kiellän häntä esim. kaupassa ostamasta jotain tiettyä herkkua ja kuitekin hän itsekkin harmittelee miten lihoaa.
Yksi asia joka on todellinen ongelma on yhteisen tekimisen puuttuminen ja tällä hetkellä olen siinä tilanteessa etten jaksa edes ehdottaa mitään.
Myös lapsen hankinta on tullut meille yhdeksi riidan aiheeksi, koska vaimoni haluaisi todella lasta ja yhdessä vaiheessa ei muusta puhuttukkaan, vaikka ymmärrän kyllä naisten vauvakuumeen.
Jossain vaiheessa vain alkoi todella stressaamaan, kun jokaiselta ja joka paikassa kysytään "joko on tulossa?" enkä voi sanoa haluavani lasta vaimoni kanssa.
Olen kuitenkin lueskellut täältä neuvoja ja mielipiteitä, että tulen ottamaan vaimoni kanssa puheeksi lähiviikkoina yhteisen tulevaisuutemme, koska ei se voi näinkään jatkua...
Vastaukset 10
Vanhimmat
keskustele vaimosi kanssa. teet väärin häntä kohtaan jatkaessasi liittoa, vaikket häntä kohtaan mitään tunne. Vai haluatko tieten tahtoen loukata häntä?
miksi menitte naimisiin, kun jo puolen vuoden kuluttua olit sitä mieltä, että virhe tuli tehtyä? Kirjoituksestasi päätellen; olet ollut 2,5 v. naimisissa ja 2 vuotta olet kärvistellyt ja tuskitellut.
Olittehan te yhdessäkin jo 5 vuotta, eikö silloin tullut mitään mieleen?
No, myöhäistä olla jälkiviisas, ihan tosi. Mutta kummastuttaa, eikö mikään varoittanut sinua jo aiemmin. Edes hetken verran?
Sä saat täältä varmasti paljon palautetta, odota vain. Otat ne kaikki vastaukset ja tämän oman tekstisi ja näytät ne vaimollesi. Sitten te istutte ja keskustelette, mitä tästä eteen päin.
Jos sinun rakkautesi vaimoosi riippuu hänen pyöreydestään, niin kovin on heppoiset tunteet. Miten se henkinen puoli, onko sitä ja kuinka tyydyttävää. Katsotko vain ulkomuotoa?
Oletko itse joku atleetti, vai kaljamahainen, kaljuuntuva, vanheneva mies? Ajattele asiaa vaimosi kannalta.
Voithan yrittää tsempata vaimoasi painonhallintaan.
Yhteiseksi tekemiseksi voisitte ottaa säännölliset lenkit. Mieluummin joka päivä, mutta edes kolme kertaa viikossa. Ja kunnon pituiset. Pari kilometriä ei ole mikään lenkki. Ja ruoanlaitto yhdessä. Satsatkaa siihen kevyempään ruokaan. Käytte kaupassa yhdessä, kuten sanoit. Silloin katsotte todella, mitä sieltä tuotte. Yhdessä.
Jos vaimosi haluaa lapsen, hänen on ensin huolehdittava omasta terveydestään. Tulee olemaan todella raskasta liikapainon kanssa hoidella vielä pikkuistakin. Siitä saatte lisäargumentteja painonhallintaan. Yhdessä toteutettu painontarkkailu on paljon helpompaa, kuin se, että toinen syö mitä tykkää ja toisen täytyy katsoa tarkkaan, mitä suuhunsa laittaa. Siitä tulee vain kateelliseksi ja lipsuu helpommin kiellettyihin asioihin.
"Yksinkertaisesti en vain tunne tällä hetkellä mitään vaimoani kohtaan ja hän taas tuntee rakastavansa minua todella paljon, mutta ei ole mielestäni mitään syytä jatkaa avioliittoamme ellen itse tunne samoin."
- minä myös kiinnitin huomiota tuohon että lähes koko naimisissa olonne ajan olet potenut epävarmuutta siitä haluatko ollenkaan edes olla vaimosi kanssa yhdessä. epävarmuus tulla tupsahti vasta naimisiin mentyänne?
"Miksi itse en tunne mitään tällä hetkellä vaimoani kohtaan on varmaankin se ettemme tee oikein mitään yhdessä ja muutenkin elämämme on todella yllätyksetöntä."
- taitaa olla ennemminkin toisinpäin, koska et/ette koe yhteenkuuluvuutta ja kumppanuutta ei teitä/sinua huvita yhteinen tekeminenkään, tai mukavien yllätysten järjestäminen toisillenne.
"Esimerkkejä siitä miten emme toisiamme tyydytä ainakaan omasta mielestäni on, että vaimoni haluaisi tanssia tanssilavoilla itse taas bilettäisin discossa ja tähän auttaa se ettei vaimoni juo ollenkaan, kun taas itse välillä tulee irroiteltua."
- sinä kokisit että "tyydyttäisitte toisianne" paremmin jos vaimosi olisi kiinnostunut samoista vapaa-ajanviettotavoista kuin sinä itse olet? hmmm, selvisikö sinulle vasta naimisiin mentyänne että olette noissa asioissa erilaisia?
"Itseäni rassaa rakastelussa se kellosta katsominen, koska voimme rakastella ettei mene joku ohjelma ohi tai sitten on liian myöhäinen ajankohta eikä sekään auta ettei rakasteluasentomme ole vaihtunut sitten viime kevään."
- joo, kellosta katsomisen rassaavuuden ymmärrän hyvin, mutta... tarkoitatko että yksin vaimosi vastuulla olisi järjestää sinulle virikkeellisempää seksiä?? katsos kun... ainakin oma kokemukseni on että seksiin heijastuu kovin kovin herkästi suhteen muu hyvin- tai huonostivointi. ja se, minkä kerrot, eli että et voi arvostaa vaimoasi, että sinua häiritsee hänen pyöristymisensä ja huono itsetuntonsa, ja että kaupassa KIELLÄT (huh huh) häntä jostain ostoksesta - eli asetut hänen holhoojakseen, väheksyt hänen itsemääräämisoikeuttaan - mieti nyt itsekin, tuolta pohjaltako sitten odotat että vaimosi innostuu seksielämäänne kohentamaan?? toivottavasti olen väärässä, mutta jotenkin mulle välittyi kirjoituksestasi sellainen tunnelma, että sinun mielestäsi on vaimosi "velvollisuus" antaa sinulle seksiä, siis huolimatta siitä että et koko naisesta erityisesti välitä, häntä arvosta ja kunnioita.... eieiei, seksi on kahdensuuntaista kommunikaatiota ja sidoksisssa suhteen kokonaislaatuun. noin minä sen koen. jos en koe suhteessa olevani arvostettu ja rakastettu niin saattaa hyvinkin kotikatu mennä seksistä ohi...ja ihan syystä.
"Jossain vaiheessa vain alkoi todella stressaamaan, kun jokaiselta ja joka paikassa kysytään "joko on tulossa?" enkä voi sanoa haluavani lasta vaimoni kanssa."
- tuo ehkä kertoo aika paljon suhteestanne, tai sinun suhteestasi vaimoosi; et sano että et halua lasta, vaan että et halua lasta VAIMOSI KANSSA.
siinä olet oikeassa että ei noin voi, tule, saa jatkua. kirjoituksesi pohjalta minulle tuli kuva melko itsekeskeisestä ja epäkypsästä, pinnallisesti ajattelevasta, biletysikään "jääneestä" vaikka jo kohta kolmikymppisestä nuoresta joka on jotenkin "ajautunut" avioliittoon ja joka ei pysty/halua edes vaimonsa kanssa rehellisesti kommunikoimaan ja ehkä edes lainkaan näkemään/ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeita kuin omiaan :( ....jolle saattaisi ehkä sinkkuelämä sopia paljonkin paremmin kuin avioliitto. hmmm, minua kieltämättä kiinnostaa "täysihoitoko" sinut sai menemään naimisiin vai mikä syy??
millekään muulle ei voi minkäänmuotoista toimivaa ihmissuhdetta rakentaa kuin rehellisyydelle itseä ja toista kohtaan.
Vedet tuli silmiin, kun luin tekstiäsi. Muistuttaa niin paljon minun avioliittoani. Avioliittoa, johon minä menin rakkaudesta, mieheni jostain muusta syystä.
Tällä hetkellä olemme asumuserossa. Reipas kuukausi sitten mieheni ilmoitti haluavansa erota. Silloin sanoi asiaa miettineensä kesästä asti. Jälkeenpäin tuli ihan muuta kautta esille, että hän oli jo VIISI vuotta miettinyt asiaa. Viisi vuotta tietänyt, että minä olen hänelle se väärä ihminen.
Et usko, kuinka suurta loukkausta tunnen. Mieheni ei puhu minulle asiasta mitään, esittää viisi vuotta rakastavansa minua. Naimisiin menimme vasta kolme vuotta sitten. Kysyn vain miksi? Minä en ymmärrä, miksi hän teki minulle näin. Koskaan en saa vastausta kysymykseeni. Minä olen ollut hänelle velvollisuus vähintään viisi vuotta. Ottaa niin päähän, ettei sanat riitä kertomaan. Elämästäni on mennyt täysin hukkaan vähintään nuo viimeiset viisi vuotta. En ymmärrä, mitä hänen päässään on mahtanut liikkua.
Vieläkään emme ole asiasta keskustelleet. Hän lähti jälkiä siivoamatta. Minä jäin katkerana ja loukattuna miettimään miksi. Tiedän, että kun pahin surun aika on ohi, näen tämän eron pelkästään positiivisena asiana. Missään tapauksessa en halua olla PAKKO. Mutta juuri nyt koskee niin pirusti.
Ole sinä fiksumpi ja käyttäydy aikuismaisemmin kuin minun mieheni. Keskustele vaimosi kanssa nyt. Älä heitä elämäänne hukkaan. Joka "leikkiin" ryhtyy, se leikin kestää saa. Ainakin minulle aikanaan opetettiin ja niin myös lapsillemme olen opettanut, että leikin jälkeen on jäljet siivottava.
Voimia teille. Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun.
yhdessä tähän maailmaan. lapset murentavat ehyttäkin suhdetta, mutta tuomitsevat tuhoon teidän suhteenne. lapset eivät ole sementtiä, vaan merivettä.
teillä on paljon asioita käymättä läpi. ymmärrän tunteesi ja tilanteesi paremmin kuin uskotkaan, olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa. erosimme kakasi vuotta sitten. mieheni puhui usein kuinka kyllästynyt hän on ja yritin tukea häntä työssä ja harrastuksissa. olin jo itse ajautunut uskomaan, että kaikki oli vain puhetta ja siksi lähtö tuli lopulta yllätyksenä.
puhu vaimollesi, avatkaa keskustelu. menkää parisuhdeneuvolaan keskustelemaan. tiedän, ettet edes halua korjata liittoanne, vaan mietit vain, miten pääset siitä helpoimmin irti. anna vaimollesi kuva, että olet edes yrittänyt korjata asiaa. silloin häneen sattuu vähiten ja kuitenkin keskustelette avioliitostanne ennen eroa.
Lueskelin läpi kirjoituksianne ja olen kyllä saanut niistä hyvää pohjaa asioiden pohdinnalle sekä onhan tällainen tilanne muutenkin itsetutkiskelun paikka.
Kuitenkin olen sitä mieltä ettei minun saatikka vaimoni tule katua yhdessä viettämäämme aikaa, koska on ollut paljon ilojenkin hetkiä, mutta tuntuu vain turhalta itsestä, kun ei ole mitään tunteita ollut viime aikoina.
Lapsien teon olen ajatellutkin jättäväni, koska ei ole tervettä saattaa lapsia suhteeseen mikäli omat välimme eivät ole kunnossa.
Ottaessani puheeksi nykytilanteemme vaimoni kanssa pyrin kuitenkin satuttamaan häntä mahdollisimman vähän, vaikka se tuskin tulee olemaan mahdollista ja hänen vuokseen voin yrittää parisuhdeneuvontaa, vaikka tuskin näen siitä olevan apua...
Eroa nyt ihmeessä sillä et ole vaimosi rakkauden arvoinen!!!!! Hyi, että joku voi puolisostaan puhua noin rumasti. Mitä ajattelit aikoinaan alttarilla??? Seksiäkö vain?? Eikö käynyt mielessä että arki on arkea?? Katsopa alas, onko sinulla huippuun trimmattu sikspäkki vaiko kaljamaha ja nafti pipeli???
Mitä tulee siihen, että olenko itsekäs sika se voi hyvinkin olla mahdollista.
Kuitenkin mennessämme naimisiin tunsin silloin rakastavani ja kunnioittavani vaimoani.
Muistan myös nauttineeni häistämme todella paljon enkä voi sanoa katuvani hääpäiväämme.
Voi olla myös, että vaadin puolisoltani liikaa, koska itse olen todella hoikka enkä helposti mihinkään pöyristy.
Kuitenkin naimisiin mennessämme vaimoni oli n.15kg pöyreämmässä kunnossa mitä nykyään ja tästä olen hänen kohdallaan erittäin ylpeä.
Se vain ärsyttää, kun itse hän tietää ettei pitäisi mässäillä tulee sitä kuitenkin tehtyä ja hetken päästä harmitellaan itse kun on tullut painoa lisää.
Mitä naftiin pippeliin tulee, niin en koe mitään alemmuuskompleksia sen suhteen...tietääkseni.
Se mitä kirjoituksellani hain on se, että miten voi kertoa vaimolleen sen ettei rakasta tätä enää tai miten on yleensäkään mahdollista lakata rakastamasta...
Ei kannattaisi lainkaan mennä naimisiin jos "ei tunne mitään". Suosittelen myös eroa sillä tuo kuulostaa niin typerältä tekosyyltä. Toinen vaihtoehto voisi olla ryyppäämisen lopettaminen ja kallonkutistajalle hakeutuminen.
Kiitos mielipiteestäsi.
Hieman selvennän sinulle asiaa, eli vielä mennessämme naimisiin kunnioitin ja rakastin vaimoani...lue edeltävä viestini.
Neuvosi ovat todella hyviä ja kallonkutistajaa voisin kyllä vakavasti harkita, koska ei tämä epävarmuus liitostaan ole todellakaan henkisesti helppoa...itsellenikään.