Haluan kysyä tällasen kysymyksen. En tiedä miksi olen antanut kaiken anteeksi...Ehkä tunteita on liikaa ja sen lisäksi meillä on yhteinen lapsi. Muutimme kuitenkin eri osoitteisiin lokakuussa miehen päihteiden käytön ja aggressiivisuuden takia. Nyt on ollut helpompaa, välillä tosi ihanaakin, kun tietää, että on turvallinen ja rauhallinen paikka molemmilla, minne mennä jos tulee riita. Riitelemme todella paljon, ihan aika pienistäkin asioista. Minusta tuntuu, ettei mies vain kertakaikkiaan pysty/halua keskustella vakavista asioista aikuiseen tapaan. Hän on joko aina oikeassa tai alkaa heti väittämään että MINÄ olen aina oikeassa...Ihan typerää, kun ei ole ollenkaan aina kyse siitä, kumpi on oikeassa, vaan asioista pitäisi pystyä puhumaan.
Joka tapauksessa, mies ei ole minua pettänyt kenenkään naisen kanssa, koska "hän ei ole sitä tyyppiä". Hän on sitä tyyppiä, joka pettää minua päihteiden kanssa. Ei sille naiset merkkaa juuri mitään, kaverit sille on tärkeitä ja pään sekottaminen. Tiistaina sanoi minulle, että tulen sitten loppuviikoksi teille yöksi, tänään menen kotiin niin saan nukkua. Ok. Keskiviikkona se tuli, meille tuli hirveä riita suurinpiirtein makaronista. Siis ihan typerää. Hän alkaa heti huutamaan "Joo, vittu minä en osaa mitään tehdä, ja sinä tiedät kaiken, täällä ollaan tossun alla" yms. Minä sanoin vaan, että voit lähteä kämpilles nukkumaan ihan saman tien. Mä en jaksa yhtään tapella sen kanssa. (samassa asunnossa kun asuttiin, 10kk, tappelimme joka ikinen päivä, ja minä itkin joka ikinen päivä. nyt en jaksais enää millään riidellä ihan joka vitun pienestä asiasta) Mikä miehen saa aloittamaan riidan joka asiasta? Mikä sen saa noin hermoherkäksi, että on kuin aikapommi, eikä kestä lähelle mennä yhtään? No, keskiviikon jälkeen tuli torstai. Ei lähtenyt huonekalukauppaan mukaan, oli kuulema ylitöissä. Normaalisti työt loppuu kahdelta, se oli neljään saakka töissä. Soitin huonekalukaupasta viideltä, että olis tullu makutuomariks vähän kattomaan kans...Ei ollu silloin omien puheidensa mukaan enää töissä. Oli menossa suihkuun. Seitsemältä se soitti mulle itse, että on menossa autolla lähikauppaan. (tosi ihme tuokin, kauppaan on n.100m, yleensä se aina kävelee sinne) Oltiin puolisen tuntia puhelimessa, mutta sen puhelun aikana mies ei mennnyt kauppaan, en tiedä istuiko vain autossa vai mitä... Sanoi, ettei tule tänäänkään yöksi, kun haluaa levätä ja nukkua että on virkeä sitten perjantaina, jos mentäis vaik elokuviin. Kuullostaa ihan hyvältä. Kymmenen aikaan laitoin viestin, että olis ihan kiva vielä kuulla sun ääni. Soitti, ja taustalta kuului meteliä, riitelyn ääntä ja sellasta. Yleensä se mun luona jo simahtaa kymmeneltä... Mies korotti aina omaa ääntään puhelun aikana jos taustalta alkoi kuulua kovaa ääntä. Kysyin missä se on , "kotona oon, rupeen laittamaan makaronisotkua huomiseks töihin" Ihmettelin meteliä, sanoi että telkkari on päällä ja stereoista kuuluu. Sit meni kuulema makkariin ku tuli hiljasta, kysyin, että miks et vaan laittanu hiljemmalle jos kerta oot yksin kotona... Jotain ihme sepostusta sain vastaukseks...Sitten kuului jo sellasta ääntä että oli ulkona kävelemässä...Mun mielestä se oli selvää baarin ääntä, mikä taustalta kuului. Mies väitti kiven kovaa vastaan, ihan viimeseen asti. Lopulta annoin jo tavallaan periksi, koska en jaksanut väittää. Olen kuitenki sitä mieltä, että baarin ääniä ne oli. Perjantaina miehellä piti olla työpäivä. Se vastaa aina puhelimeen töissäkin. Soitin puoli 11, ei vastannut. 11 aikaan soitti itse täysin unenpöpperöisenä! Sanoin heti, että et sitte menny töihin...Alkoi väittämään, että minä oon töissä. Ruokatunnilla. Ihan varmalla oon töissä. Yhden aikaan soitti, että on pankissa. Työt kestää siis kahteen, eikä sieltä poistuta niin vain pankkiin... Sitten tuli meille puoli kaksi ja oli edelleen ihan nukkuneen näköinen. Väitti menneensä jo viiteen töihin, että pääsi jo yhdeltä. Jaaaaa, vittu valheita valheita valheita kaikki. Nyt eilen jouduin melkein pakottamaan sen mukaan päivystykseen, kun tytöllä oli korvatulehdus. Siellä alkoi jo hermot kiristyä, kun menee niin kauan. Se sanoi jo alkuillasta ennen kun lähdettiin lääkäriin, että aikoo mennä kotiinsa yöksi, koska on pyykkiä ja siivota pitää. Eli ei pitäny tiistain puheet yhtään paikkaansa "minä tulen sitten loppuviikoksi teille, tänään meen kotiin yöksi" No, ei soiteltu enää sen jälkeen kun vihdoin päivystyksestä päästiin pois. Oli vain puhe, että mies tulee aamulla tyttöä katsomaan, että minä pääsen harrastuksiini. Kolmelta yöllä tuli viesti "en saa unta, miks" Arvasin jo, että juomassahan se taas on. Soitin sille, ja todennäköisesti vahingossa puhelu meni läpi, koska kerkesin kuulla kovan musiikin ja baarin hälyn. Pari sekuntia, ja puhelu "katkesi" Ei siis keretty puhua sanaakaan. Koitin soittaa uudelleen, se painoi vain punaista luuria koko ajan. Kohta tuli viesti, "ei pysy puhelin päällä, akku loppu" Joo, paskapuhetta. Kysyin tekstarilla, että missä oot, kotona. Ei jumalauta mä en jaksa tätä valehtelua! Tää menee jo ihan yli. Sit tuli koko ajan jotain ihme seposteluviestejä, niistäkin näki jo että kännissähän se oli. Soitin sille 15 yli 5 yöllä, puhui jonkun miehen kanssa, taas vahingossa meni puhelu läpi. Soitti mulle takaisin puolen tunnin päästä, "en voi nukkua kun koko ajan tulee näitä tekstareita" Olin ihmeissäni, kun sehän se mulle niitä laittoi ja minut herätti keskellä yötä... Sitten viimeisen puhelun aikaan vasta kuulosti tasan siltä, että se oikeesti oli kotona, hiljasta ja sellanen kaiku takana, niinku yleensä sen puheluissa on jos se soittaa kotoaan. Nyt sen piti siis tulla tyttöä katsomaan aamupäivällä, ei ole näkyny. Tekstareita on pari laittanu, että en kuulema usko mitään mitä se puhuu...Miksi uskoisin kun paskaahan tuo jauhaa sen minkä kerkeää! Ja noin läpinäkyvää paskaa vielä, ei vittu miten tyhmänä se mua pitää!! Luulee, että mä en nää enkä kuule mitää, etten tajua ero selvän ja kännisen ihmisen välillä! Väittää taas kovasti olleensa koko yön kotona. Tiedän, että se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Jos se olis oikeesti menny viiteen aamulla töihin, (ei oo nukkunu päivälläkään), se ois kotona simahtanu jo kymmeneltä ja nukkunu aamuun asti. Tää on jotain ihme paskapeliä mitä se pelaa.
Ihmettelen vain, miksi miehet tekee tällasta, jos niillä on vaara menettää 2 omien sanojensa mukaan elämänsä tärkeintä ihmistä?
Mitä tällasella käytöksellä haetaan?
Miten paljon nainen voi antaa anteeksi?
Minä en ole koskaan nöyryyttänyt miestäni näin, en ole pettänyt, enkä ole sitä edes suunnitellut. Olen antanut anteeksi kaikki uhkailut ja huudot ja riidat ja kodin rikkomisen kun yhdessä asuttiin. Miten paljon vielä jaksan?
Joka tapauksessa, mies ei ole minua pettänyt kenenkään naisen kanssa, koska "hän ei ole sitä tyyppiä". Hän on sitä tyyppiä, joka pettää minua päihteiden kanssa. Ei sille naiset merkkaa juuri mitään, kaverit sille on tärkeitä ja pään sekottaminen. Tiistaina sanoi minulle, että tulen sitten loppuviikoksi teille yöksi, tänään menen kotiin niin saan nukkua. Ok. Keskiviikkona se tuli, meille tuli hirveä riita suurinpiirtein makaronista. Siis ihan typerää. Hän alkaa heti huutamaan "Joo, vittu minä en osaa mitään tehdä, ja sinä tiedät kaiken, täällä ollaan tossun alla" yms. Minä sanoin vaan, että voit lähteä kämpilles nukkumaan ihan saman tien. Mä en jaksa yhtään tapella sen kanssa. (samassa asunnossa kun asuttiin, 10kk, tappelimme joka ikinen päivä, ja minä itkin joka ikinen päivä. nyt en jaksais enää millään riidellä ihan joka vitun pienestä asiasta) Mikä miehen saa aloittamaan riidan joka asiasta? Mikä sen saa noin hermoherkäksi, että on kuin aikapommi, eikä kestä lähelle mennä yhtään? No, keskiviikon jälkeen tuli torstai. Ei lähtenyt huonekalukauppaan mukaan, oli kuulema ylitöissä. Normaalisti työt loppuu kahdelta, se oli neljään saakka töissä. Soitin huonekalukaupasta viideltä, että olis tullu makutuomariks vähän kattomaan kans...Ei ollu silloin omien puheidensa mukaan enää töissä. Oli menossa suihkuun. Seitsemältä se soitti mulle itse, että on menossa autolla lähikauppaan. (tosi ihme tuokin, kauppaan on n.100m, yleensä se aina kävelee sinne) Oltiin puolisen tuntia puhelimessa, mutta sen puhelun aikana mies ei mennnyt kauppaan, en tiedä istuiko vain autossa vai mitä... Sanoi, ettei tule tänäänkään yöksi, kun haluaa levätä ja nukkua että on virkeä sitten perjantaina, jos mentäis vaik elokuviin. Kuullostaa ihan hyvältä. Kymmenen aikaan laitoin viestin, että olis ihan kiva vielä kuulla sun ääni. Soitti, ja taustalta kuului meteliä, riitelyn ääntä ja sellasta. Yleensä se mun luona jo simahtaa kymmeneltä... Mies korotti aina omaa ääntään puhelun aikana jos taustalta alkoi kuulua kovaa ääntä. Kysyin missä se on , "kotona oon, rupeen laittamaan makaronisotkua huomiseks töihin" Ihmettelin meteliä, sanoi että telkkari on päällä ja stereoista kuuluu. Sit meni kuulema makkariin ku tuli hiljasta, kysyin, että miks et vaan laittanu hiljemmalle jos kerta oot yksin kotona... Jotain ihme sepostusta sain vastaukseks...Sitten kuului jo sellasta ääntä että oli ulkona kävelemässä...Mun mielestä se oli selvää baarin ääntä, mikä taustalta kuului. Mies väitti kiven kovaa vastaan, ihan viimeseen asti. Lopulta annoin jo tavallaan periksi, koska en jaksanut väittää. Olen kuitenki sitä mieltä, että baarin ääniä ne oli. Perjantaina miehellä piti olla työpäivä. Se vastaa aina puhelimeen töissäkin. Soitin puoli 11, ei vastannut. 11 aikaan soitti itse täysin unenpöpperöisenä! Sanoin heti, että et sitte menny töihin...Alkoi väittämään, että minä oon töissä. Ruokatunnilla. Ihan varmalla oon töissä. Yhden aikaan soitti, että on pankissa. Työt kestää siis kahteen, eikä sieltä poistuta niin vain pankkiin... Sitten tuli meille puoli kaksi ja oli edelleen ihan nukkuneen näköinen. Väitti menneensä jo viiteen töihin, että pääsi jo yhdeltä. Jaaaaa, vittu valheita valheita valheita kaikki. Nyt eilen jouduin melkein pakottamaan sen mukaan päivystykseen, kun tytöllä oli korvatulehdus. Siellä alkoi jo hermot kiristyä, kun menee niin kauan. Se sanoi jo alkuillasta ennen kun lähdettiin lääkäriin, että aikoo mennä kotiinsa yöksi, koska on pyykkiä ja siivota pitää. Eli ei pitäny tiistain puheet yhtään paikkaansa "minä tulen sitten loppuviikoksi teille, tänään meen kotiin yöksi" No, ei soiteltu enää sen jälkeen kun vihdoin päivystyksestä päästiin pois. Oli vain puhe, että mies tulee aamulla tyttöä katsomaan, että minä pääsen harrastuksiini. Kolmelta yöllä tuli viesti "en saa unta, miks" Arvasin jo, että juomassahan se taas on. Soitin sille, ja todennäköisesti vahingossa puhelu meni läpi, koska kerkesin kuulla kovan musiikin ja baarin hälyn. Pari sekuntia, ja puhelu "katkesi" Ei siis keretty puhua sanaakaan. Koitin soittaa uudelleen, se painoi vain punaista luuria koko ajan. Kohta tuli viesti, "ei pysy puhelin päällä, akku loppu" Joo, paskapuhetta. Kysyin tekstarilla, että missä oot, kotona. Ei jumalauta mä en jaksa tätä valehtelua! Tää menee jo ihan yli. Sit tuli koko ajan jotain ihme seposteluviestejä, niistäkin näki jo että kännissähän se oli. Soitin sille 15 yli 5 yöllä, puhui jonkun miehen kanssa, taas vahingossa meni puhelu läpi. Soitti mulle takaisin puolen tunnin päästä, "en voi nukkua kun koko ajan tulee näitä tekstareita" Olin ihmeissäni, kun sehän se mulle niitä laittoi ja minut herätti keskellä yötä... Sitten viimeisen puhelun aikaan vasta kuulosti tasan siltä, että se oikeesti oli kotona, hiljasta ja sellanen kaiku takana, niinku yleensä sen puheluissa on jos se soittaa kotoaan. Nyt sen piti siis tulla tyttöä katsomaan aamupäivällä, ei ole näkyny. Tekstareita on pari laittanu, että en kuulema usko mitään mitä se puhuu...Miksi uskoisin kun paskaahan tuo jauhaa sen minkä kerkeää! Ja noin läpinäkyvää paskaa vielä, ei vittu miten tyhmänä se mua pitää!! Luulee, että mä en nää enkä kuule mitää, etten tajua ero selvän ja kännisen ihmisen välillä! Väittää taas kovasti olleensa koko yön kotona. Tiedän, että se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Jos se olis oikeesti menny viiteen aamulla töihin, (ei oo nukkunu päivälläkään), se ois kotona simahtanu jo kymmeneltä ja nukkunu aamuun asti. Tää on jotain ihme paskapeliä mitä se pelaa.
Ihmettelen vain, miksi miehet tekee tällasta, jos niillä on vaara menettää 2 omien sanojensa mukaan elämänsä tärkeintä ihmistä?
Mitä tällasella käytöksellä haetaan?
Miten paljon nainen voi antaa anteeksi?
Minä en ole koskaan nöyryyttänyt miestäni näin, en ole pettänyt, enkä ole sitä edes suunnitellut. Olen antanut anteeksi kaikki uhkailut ja huudot ja riidat ja kodin rikkomisen kun yhdessä asuttiin. Miten paljon vielä jaksan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tarkoita syyllistää sinua kommenteilla, mutta ajatellaanpa, jos kaikki naiset olisivat niin vahvoja, etteivät sietäisi tuollaista kohtelua, niin loppujen lopulta tuskin löytyisi paljoa miehiä jotka noin naisia kohtelisivat..
Miehesi kohtelee sinua huonosti uudelleen ja uudelleen, ja valehtelee sinulle uudelleen ja uudelleen, kun sallit sen. Ja kertomuksesi perusteella hän vaikuttaa perusluonteeltakin "hermoheikolta". Luepa itsekin tekstisi, ajattele että se olisi jonkun toisen kirjoittama - mitä ajatuksia se sinussa herättää? Sinähän voit antaa anteeksi niin pitkään ja paljon kuin itse haluat, jokainen määrää sen rajan itse. Mutta kannattaako se? Oletko miettinyt asiaa lapsesi kannalta, kun elämänne on ailahtelevaa ja jatkuvaa riitaa, miten tasapainoinen hänestä mahtaa kasvaa?
Tietysti ajattelin luettuani tekstin, että herää ja jätä se mies, mutta sen sanominen tuskin mitään auttaa, sinun pitäisi itse hoksata tilanne..
miehes on alkoholisoitunut.. näkyy selviä merkkejä. jatkuva valehtelu ja piilottelu siitä että hän on kännissä. alkoholistin perusmerkit. tai näin ainakin itse näkisin asian koska olen kokenut hieman vastaavaa erään ihmisen kanssa joka oli pahasti alkoholisoitunut.
Lähesty häntä ystävänä ja unohda kiukku ja raivo.Jos hänellä on alkon kanssa pahakin ongelma, yritä ohjata häntä hoitoon tai edes vähentämään.Ehdota vaikka yhteistä matkaa,reissua tms, jotain jossa olette pois tutuista kuvioista ja on muuta tehtävää ja ajateltavaa kuin juominen.Käyttääkö miehesi jotain lääkkeitä? Ne jos mitkä tekevät hermoheikoksi:(
eikä edes kovin etäinen sellainen. Nythän mun on aika vaikea tietää käyttääkö jotain nappeja vai ei, mutta käytös on kyl minunkin mielestä just samanlaista outoa hölmöilyä, ku sillon ryynipäissään. Uskokaa vaan, tämän miehen kanssa olen nähnyt ne kaikki. En tiedä miten se ikinä kuvittelee, etten erottaisi millon se on selvä tai kännissä tai muuten sekaisin, kun todellakin on tullut nähtyä ne kaikki vaiheet.
Kysyinkin, kuinka paljon voin antaa anteeksi, menettämättä minuuttani ja omanarvontuntoa?
"Ei lähtenyt huonekalukauppaan mukaan, oli kuulema ylitöissä. Normaalisti työt loppuu kahdelta, se oli neljään saakka töissä. Soitin huonekalukaupasta viideltä, että olis tullu makutuomariks vähän kattomaan kans...Ei ollu silloin omien puheidensa mukaan enää töissä. Oli menossa suihkuun. Seitsemältä se soitti mulle itse, että on menossa autolla lähikauppaan. "
Kun yöllä oltiin uudestaan puhelimessa, mies sanoikin olleensa töissä puoli kuuteen saakka. Tästä nousi uusi riita, koska minulle sanoi viideltä olevansa kotona suihkuun menossa. Todella outoa ja päämäärätöntä valehtelua! Minä en ainakaan ymmärrä tällasen motiivia. Sanoi vaan olevansa sellanen hömelö, joka puhuu välillä mitä sattuu. VAI NIIN.
Ajoi muuten silloin torstai-yönä autolla vielä poliisiasemalle puhaltamaan, että uskoisin, ettei ole ollut juomassa. Puhallus antoi 0,11 promillea, poliisi puhui puhelimessa kanssani. (mistä voin olla varma, että se oli oikea poliisi, eikä ohikulkija?)
toimesta. En kuulema anna hänen tarpeeksi juoda ja käydä baareissa. Täytyyhän nyt miestä ymmärtää jos pikkasen viinaa tekee mieli.
Kiitos kaikesta tyhjästä mitä lupasit
Kuulostaa niin tutulta toi teidän suhde.. Mun lapsen isä oli just samanlainen ja mä käyttäydyin just samalla tavalla kuin sinä. Mä yritin takoa sen päähän järkeä, kerroin kuinka "normaalit" ihmiset käyttäytyy ja kuinka "normaalit" isät hoitaa lapsiaan. Jankutin ja painostin, yritin kerätä todisteita että saisin sen kiinni valheesta. Kaikki ihan turhaan. Ei vaikuttanu mitenkään. Oikeastaan kaikki mun jäkättäminen vain pahensi tilannetta, mitä enemmän valitin, sitä enemmän mies valehteli ja esitti jotain mitä ei pystynyt olemaan todellisuudessa.
Ajoin itteni niin loppuun että masennuin ja aloitin terapian. Eli siis siinä voi todella mennä liian pitkälle, menetin hetkeksi itseni kokonaan. Elin miehen elämää en omaani ja siksi en enää muistanut edes kuka itse olin. Lopeta elämäsi uhraaminen heti, ennenkuin sairastut!!
Pikkuhiljaa keräsin itseni kokoon. Erottiin eikä mua pitkään aikaan kiinnostanut miehen tekemiset ja menemiset. Keskityin vain itseeni ja lapseen. Ja kas kummaa! Se vaikutti myös mieheen! Jälkeenpäin olen tajunnut että mun ois pitäny lähteä jo kauan sitten ja näin näyttää hänelle että itse päätän kuinka minua saa kohdella ja etten siedä kaikkea. Viesti meni perille. Kohtelee mua nykyään ansaitsemallani kunnioituksella.
Mun terapeutti sano jotain joka sai mussa aikaan muutoksen: "ihmistä ei voi toinen ihminen muuttaa, hän muuttuu vaan jos itse haluaa." Tietysti otin sen riskin kun erottiin että hän ois antanu palaa vaan ja ois paskat välittäny meistä enää.. Mutta meidän tapauksessa kävi niin onnellisesti että mies tajus mitä menetti ja käänsi kelkkansa, alkoi itsekin pohtimaan asioita.
Mun neuvo sulle on se että ota etäisyyttä, keskity omaan elämääsi, käyttäydy hänen seurassaan kylmän rauhallisesti- älä provosoidu! Katso mitä tapahtuu.. Voimia!
"Ajoin itteni niin loppuun että masennuin ja aloitin terapian. Eli siis siinä voi todella mennä liian pitkälle, menetin hetkeksi itseni kokonaan. Elin miehen elämää en omaani ja siksi en enää muistanut edes kuka itse olin. Lopeta elämäsi uhraaminen heti, ennenkuin sairastut!! "
Tämä on totta minun kohdallani sillä erotuksella, etten ole hakeutunut pitkäkestoiseen terapiaan. Olen kyllä kriisikeskuksella joutunut asioimaan, mutta en ole aloittanut mitään pidempää terapiaa. Minä olen elänyt vain mieheni elämään, täysin ajatellen vain sitä, että hän olisi tyytyväinen ja pysyisi juuri kuten sanoit, NORMAALINA.
Luultavasti minäkin olen jo sairastunut. Ainakin olen erittäin järkyttynyt tästä kaikesta, kun olen huomannut, että toinen ihminen voi muuttaa toista todella paljon huonompaan suuntaan. Ja kaikki pelkästään siksi, että minä olen yrittänyt nostaa jotain ihmistä ylös rupusakeista ja narkkipiireistä. Tämä on vaivan palkka. Rakkaudesta sen tein, mutta mitä minä sain? Särkyneen sydämen ja huudot siitä, kun en usko valheita. Mieli on ihan palasina. Toivottavasti saan sen kasaan ennenkuin on oikeasti liian myöhäistä.