Tämä tarina on tosi. Tarinassa on kaksi päähenkilöä, minä ja Satu (nimi muutettu), sekä vierailevana tähtenä Antero (nimi muutettu).
Tarina alkaa syyskuussa 2005 kun tapaan Satun ensimmäistä kertaa. Käymme yhdessä lenkillä. Illalla saan tekstiviestin, että "olit tosi positiivinen yllätys, nähtäiskö joskus uudestaan?". Tästä innostuneena tapaamme uudelleen, itse huomaan heti ensimmäisten tapaamisten aikana, että tästä tytöstähän voisi oikeasti tykätä. Pari viikkoa myöhemmin olen onneni kukkuloilla, kaikki vaikuttaa uskomattoman hyvältä. Tyttö on mukava, todella kaunis ja tunnen että hän myös pitää kovasti minusta. Seksi on hyvää ja elämä raiteillaan, käytännössä asun tytön luona. Eräänä iltana Satu sai puhelimeensa viestin Anterolta, joka on hänen exänsä. Antero on ollut ulkomailla kesästä asti, eivätkä ole Satun kanssa pidelleet yhteyksiä.
Viestin saatuaan Satu menee sekaisin. Hänen suhtautumisensa minuun muuttuu täysin ja seksi loppui kuin seinään. Paljastuu että Satulla on kuin onkin jotain tunteita Anteroa kohtaan. Itse olen edelleen niin ihastunut Satuun, että ajattelen, että "kyllä se tästä ajan kanssa". Aikaa kuluu, näemme edelleen päivittäin, autan Satua kouluhommissa, kotihommissa ja teen kaikkeni miellyttääkseni häntä. Mielessäni vain toive, että joku päivä olisimme yhdessä, kenties harrastaisimme seksiäkin joskus. Pikkuhiljaa Satu alkaa kertoa seuraavanlaisia kommentteja "Sun kanssa on tosi hyvä olla, kun oot noin kiltti ja sun kanssa pystyy puhumaan kaikesta. Ja ennenkaikkea kun tykkäät musta tällaisena kuin olen". Varsin hyvältä kuulosti, koska Satu oli kertonut minulle, että esimerkisksi Anteron kanssa homma oli näiltä osin vaikeampaa. Sen lisäksi täytyy mainita, että Satu suunnitteli meille jo yhteistä lomamatkaakin. Mikäs sen mukavempaa, homma lämpenee ja kaikki näyttää menevän parempaan suuntaan.
Omasta mielestäni olimme kuin pari, joka ei sekstaile. Seksinpuute ei siis missään nimessä johdu siitä, ettenkö minä haluaisi, jostain syystä Satu ei vain kykene siihen. Väitti että hänestä tuntuu kuin hän pettäisi Anteroa. Hyvinkin kummallista mielestäni, koska he olivat keskenään yhdessä muutamia kuukausia joskus keväällä / kesällä eivätkä siis sen jälkeen kun erosivat olleet pitäneet yhteyksiä. Satu tosin oli syksyn mittaan lähetellyt Anterolle viestejä, postia ja joulukortinkin jouluksi. Mihinkään näistä ei Antero vastaa millään lailla, esim kiittämällä kortista tms.
Homma etenee osapuilleen tätä rataa tammikuulle -06 asti, jolloin välimme alkavat entisestään lämmetä. Satu sanoo "Pitäis meidän varmaan olla yhdessä". Muutaman päivän päästä tiedustelen asiaa jolloin Satu sanoo, että tarvitsee viikon miettimisaikaa ja sitten todennäköisesti olisimme pari. Kuinka ollakkaan Antero onkin juuri lomilla, ja yllättäen Satu onkin kiinnostunut tapaamaan hänet. Puhelimessa Satu täräyttää että "Haluaisin harrastaa seksiä Anteron kanssa. En kuitenkaan ikinä tekisi sitä, jos menetän sut sen seurauksena". Järkytyn. Hän haluaa harrastaa seksiä Anteron kanssa, mutta ei ilmeisestikään minun kanssani. Lyön luurin korvaan ja mietin että miten se voi sanoa mulle edes tuollaista, just puhuttiin, että aletaan olemaan yhdessä.
Tarinan kliimaksi sijoittuu lähimenneisyyteen, enteellisesti perjantaille 13 päivä. Itse olen yövuorossa, tiedän että Satu on baarissa. Kuinka ollakkaan Satu on itse ottanut Anteroon yhteyttä ja he tapaavat baarissa, suutelevat ym. Sen jälkeen Satu pyytää Anteron asunnolleen, jossa he harrastavat seksiä. Mulla soi puhelin ennen viittä aamulla, kun yritän saada unta töistä tultuani. Satu soittaa ja kysyy, että enhän ole suuttunut kun näin pääsi käymään. Palaa lakki, ajan Satun kämpille, kerron oman kantani asioista ja sanon että voi unohtaa suoraan kaikki ajatukset meistä. Satu sanoo mm."Eihän me ole oltu muutakuin kavereita", "Voidaanhan olla vieläkin kavereita?", "Oon ollut sekaisin".
Nykyhetki: Aikaa tarinan kliimaksista on kulunut alle 24h, mutta jo nyt tuntuu, että en kaipaa koko ihmistä enää ollenkaan. Enää ei edes sureta, pikemminkin ällöttää. Vaikka meillä oli todella paljon hyviä hetkiä ja rakastuinkin Satuun, niin nyt mua kuvottaa edes ajatus koko ihmisestä. Tuntuu, että en voi edes olla hänen lähellään. Sen voin jo nyt luvata, että koskaan en pysty enää kyseiseen ihmiseen luottamaan niin paljon, että tulisimme olemaan yhdessä. Tällä hetkellä en todellakaan voi ajatella edes että olisin missään tekemisissä Satun kanssa. En ole koskaan ollut niin ahdistunut kuin tuona iltana kun tiesin että ovat yhdessä baarissa. Järkyttävä olo kun kuulin mitä tapahtui. Niin paljon tuskaa on tuo tyttö minulle aiheuttanut, että en usko että ajan kanssakaan meistä tulee enää ystäviä. Pahinta kaikessa on, että Satu valehteli monesta asiasta ja minusta tuntuu että hän toimi tilanteessa täysin suunnitelmallisesti, ajattelematta hetkeäkään minun tunteitani. Miten voi olla mahdollista että kaiken Sadulle tekemäni jälkeen ansaitsen tällaisen kohtelun?
Tilanteessa minua eniten hämmästyttää seuraavat asiat:
1) Minä & Satu olemme yhdessä käytännössä joka päivä 4kk ajan, teen kaikkeni Satun hyväksi, kuuntelen sen murheet ja autan kaikissa arkiasioissa. Joka kerta kun se soitti mulle ja tarvitsi jotain, autoin. Yhtään parempi ihminen minä en voi koskaan olla kenellekään, kuin mitä Satulle olin.
2) Antero, mies joka siis ei suomeksi sanottuna välittänyt paskaakaan Satusta tulee käymään ja Satu on heti sekstaamassa. Tokihan varmaan hyvää seksiä saivat molemmat.
3) Minkä helvetin takia minä olin niin idiootti, että en tajunnut jo kauan kauan sitten asioiden oikeaa laitaa??
4) Onko kaikki Satun puheet meistä yhdessä olleet vain teatteria, jolla saadaan ihastunut miespolo pysymään rinnalla hyvänä ajanvietteenä parempaa odotellessa? Tuntuu järkyttävältä, että oon todennäköisesti ollut vain varavaihtoehto.
Pidä tunkkisi, toivottavasti oli sen arvoista, et olis mua ansainnutkaan. Toivottavasti joku päivä heräät todellisuuteen ja ymmärrät mitä menetit.
No, sellainen vuodatus tuli raapusteltua. Sori, jos meni sekavaksi, väsyttää.. Kommentoikaa jos huvittaa. Kellään muulla samankaltaisia tilanteita?
Tarina alkaa syyskuussa 2005 kun tapaan Satun ensimmäistä kertaa. Käymme yhdessä lenkillä. Illalla saan tekstiviestin, että "olit tosi positiivinen yllätys, nähtäiskö joskus uudestaan?". Tästä innostuneena tapaamme uudelleen, itse huomaan heti ensimmäisten tapaamisten aikana, että tästä tytöstähän voisi oikeasti tykätä. Pari viikkoa myöhemmin olen onneni kukkuloilla, kaikki vaikuttaa uskomattoman hyvältä. Tyttö on mukava, todella kaunis ja tunnen että hän myös pitää kovasti minusta. Seksi on hyvää ja elämä raiteillaan, käytännössä asun tytön luona. Eräänä iltana Satu sai puhelimeensa viestin Anterolta, joka on hänen exänsä. Antero on ollut ulkomailla kesästä asti, eivätkä ole Satun kanssa pidelleet yhteyksiä.
Viestin saatuaan Satu menee sekaisin. Hänen suhtautumisensa minuun muuttuu täysin ja seksi loppui kuin seinään. Paljastuu että Satulla on kuin onkin jotain tunteita Anteroa kohtaan. Itse olen edelleen niin ihastunut Satuun, että ajattelen, että "kyllä se tästä ajan kanssa". Aikaa kuluu, näemme edelleen päivittäin, autan Satua kouluhommissa, kotihommissa ja teen kaikkeni miellyttääkseni häntä. Mielessäni vain toive, että joku päivä olisimme yhdessä, kenties harrastaisimme seksiäkin joskus. Pikkuhiljaa Satu alkaa kertoa seuraavanlaisia kommentteja "Sun kanssa on tosi hyvä olla, kun oot noin kiltti ja sun kanssa pystyy puhumaan kaikesta. Ja ennenkaikkea kun tykkäät musta tällaisena kuin olen". Varsin hyvältä kuulosti, koska Satu oli kertonut minulle, että esimerkisksi Anteron kanssa homma oli näiltä osin vaikeampaa. Sen lisäksi täytyy mainita, että Satu suunnitteli meille jo yhteistä lomamatkaakin. Mikäs sen mukavempaa, homma lämpenee ja kaikki näyttää menevän parempaan suuntaan.
Omasta mielestäni olimme kuin pari, joka ei sekstaile. Seksinpuute ei siis missään nimessä johdu siitä, ettenkö minä haluaisi, jostain syystä Satu ei vain kykene siihen. Väitti että hänestä tuntuu kuin hän pettäisi Anteroa. Hyvinkin kummallista mielestäni, koska he olivat keskenään yhdessä muutamia kuukausia joskus keväällä / kesällä eivätkä siis sen jälkeen kun erosivat olleet pitäneet yhteyksiä. Satu tosin oli syksyn mittaan lähetellyt Anterolle viestejä, postia ja joulukortinkin jouluksi. Mihinkään näistä ei Antero vastaa millään lailla, esim kiittämällä kortista tms.
Homma etenee osapuilleen tätä rataa tammikuulle -06 asti, jolloin välimme alkavat entisestään lämmetä. Satu sanoo "Pitäis meidän varmaan olla yhdessä". Muutaman päivän päästä tiedustelen asiaa jolloin Satu sanoo, että tarvitsee viikon miettimisaikaa ja sitten todennäköisesti olisimme pari. Kuinka ollakkaan Antero onkin juuri lomilla, ja yllättäen Satu onkin kiinnostunut tapaamaan hänet. Puhelimessa Satu täräyttää että "Haluaisin harrastaa seksiä Anteron kanssa. En kuitenkaan ikinä tekisi sitä, jos menetän sut sen seurauksena". Järkytyn. Hän haluaa harrastaa seksiä Anteron kanssa, mutta ei ilmeisestikään minun kanssani. Lyön luurin korvaan ja mietin että miten se voi sanoa mulle edes tuollaista, just puhuttiin, että aletaan olemaan yhdessä.
Tarinan kliimaksi sijoittuu lähimenneisyyteen, enteellisesti perjantaille 13 päivä. Itse olen yövuorossa, tiedän että Satu on baarissa. Kuinka ollakkaan Satu on itse ottanut Anteroon yhteyttä ja he tapaavat baarissa, suutelevat ym. Sen jälkeen Satu pyytää Anteron asunnolleen, jossa he harrastavat seksiä. Mulla soi puhelin ennen viittä aamulla, kun yritän saada unta töistä tultuani. Satu soittaa ja kysyy, että enhän ole suuttunut kun näin pääsi käymään. Palaa lakki, ajan Satun kämpille, kerron oman kantani asioista ja sanon että voi unohtaa suoraan kaikki ajatukset meistä. Satu sanoo mm."Eihän me ole oltu muutakuin kavereita", "Voidaanhan olla vieläkin kavereita?", "Oon ollut sekaisin".
Nykyhetki: Aikaa tarinan kliimaksista on kulunut alle 24h, mutta jo nyt tuntuu, että en kaipaa koko ihmistä enää ollenkaan. Enää ei edes sureta, pikemminkin ällöttää. Vaikka meillä oli todella paljon hyviä hetkiä ja rakastuinkin Satuun, niin nyt mua kuvottaa edes ajatus koko ihmisestä. Tuntuu, että en voi edes olla hänen lähellään. Sen voin jo nyt luvata, että koskaan en pysty enää kyseiseen ihmiseen luottamaan niin paljon, että tulisimme olemaan yhdessä. Tällä hetkellä en todellakaan voi ajatella edes että olisin missään tekemisissä Satun kanssa. En ole koskaan ollut niin ahdistunut kuin tuona iltana kun tiesin että ovat yhdessä baarissa. Järkyttävä olo kun kuulin mitä tapahtui. Niin paljon tuskaa on tuo tyttö minulle aiheuttanut, että en usko että ajan kanssakaan meistä tulee enää ystäviä. Pahinta kaikessa on, että Satu valehteli monesta asiasta ja minusta tuntuu että hän toimi tilanteessa täysin suunnitelmallisesti, ajattelematta hetkeäkään minun tunteitani. Miten voi olla mahdollista että kaiken Sadulle tekemäni jälkeen ansaitsen tällaisen kohtelun?
Tilanteessa minua eniten hämmästyttää seuraavat asiat:
1) Minä & Satu olemme yhdessä käytännössä joka päivä 4kk ajan, teen kaikkeni Satun hyväksi, kuuntelen sen murheet ja autan kaikissa arkiasioissa. Joka kerta kun se soitti mulle ja tarvitsi jotain, autoin. Yhtään parempi ihminen minä en voi koskaan olla kenellekään, kuin mitä Satulle olin.
2) Antero, mies joka siis ei suomeksi sanottuna välittänyt paskaakaan Satusta tulee käymään ja Satu on heti sekstaamassa. Tokihan varmaan hyvää seksiä saivat molemmat.
3) Minkä helvetin takia minä olin niin idiootti, että en tajunnut jo kauan kauan sitten asioiden oikeaa laitaa??
4) Onko kaikki Satun puheet meistä yhdessä olleet vain teatteria, jolla saadaan ihastunut miespolo pysymään rinnalla hyvänä ajanvietteenä parempaa odotellessa? Tuntuu järkyttävältä, että oon todennäköisesti ollut vain varavaihtoehto.
Pidä tunkkisi, toivottavasti oli sen arvoista, et olis mua ansainnutkaan. Toivottavasti joku päivä heräät todellisuuteen ja ymmärrät mitä menetit.
No, sellainen vuodatus tuli raapusteltua. Sori, jos meni sekavaksi, väsyttää.. Kommentoikaa jos huvittaa. Kellään muulla samankaltaisia tilanteita?
Vastaukset 15
Vanhimmat
tiedän kokemuksesta mikä on olo, kun huomaa että on ollut toiselle vain varalla.... korvike ...
ei ole mukava tunne, erittäin loukkaavaa.
vie aikaa päästä yli, eikä ole takeita että pystyy pitkään aikaan luottamaan keneenkään. toivottavasti he joskus tajuavat kuinka suuresti loukkaavat käytöksellään. toivon sinulle kaikkea hyvää, ja muistutan että eivät kaikki ole samanlaisia....
"Sadun" olisi pitänyt kertoa sinulle jo heti alussa, että tämä on kaveruutta ja eikä päästää sinua sitoutumaan häneen. Mutta tuo exään sitoutuminen kuullosti liiankin tutulta. Eli on "Sadulla" tunteita exää kohtaa ja selvittämättömiä asioita. Ja siinä mittelössä ei ole hyvä olla välissä.
Valitettavasti tuollaisia huoria löytyy ihan liikaa. Tsemppiä ja jaksamisia sinulle, kyllä se oikea Nainen sinulle vielä jostain löytyy !
ohje/neuvo/kehotus/läksy vastaavassa tilanteessa oli "anna itsellesi anteeksi". Kun kiukutti ja harmitti ja raivostutti, että annoin kohdella itseäni niin. Etten nähnyt, etten suostunut näkemään missä mennään, että kuvittelin rakkauteni riittävän (hah!), kun annoin hänelle aikaa ja tukea selvitellä tilannetta.
Ehkä Sinunkin tapauksessasi Satu halusi pitää Sinut lähellä, olit kuitenkin tärkeä ja läheinen, kun hän ei vielä tiennyt, kuinka Anteron kanssa kävisi. Koska jos hän olisi kertonut todellisista tunteistaan Anteroa kohtaan, Sinäkin olisit lähtenyt, eikä sitten olisi ollut ketään.
Minäkään en halua olla missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Aikaa on kulunut puolitoista vuotta. Pikku hiljaa olen työstänyt asiaa, ymmärtänyt oman arvoni, sisäistänyt ajatusta (hymyilee), että hän ei olisikaan ansainnut minua, että elämäni olisi mennyt hukkaan noin häilyväisen ja haahuilevan tyypin kanssa. Ettäko "voitaisiin olla ystäviä"? Ei voida, ei voida olla edes tuttavia, ei sen jälkeen, kun hän ei arvostanut minua tippaakaan, ei (aikaisemmasta) pyynnöstäni huolimatta kertonut ajoissa (ennen kuin "mitään" tapahtui) eikä itse asiassa myöhässäkään. Vasta kun itse näin. "Tää tuli vähän äkkiä."
EVVK. Siinä asia, minkä toiset ihmiset huomioon ottava joutuu opettelemaan pärjätäkseen muiden kanssa. Kyynistyy. Lukee rivien välistä, ennakoi (kenties väärään, siihen huonompaan, suuntaan) uusien ihmisten käyttäytymistä, kun suojelee itseään vastaavilta jutuilta jälkeenpäin.
Enää en "rakasta" vain antamalla, vaan pidän itseäni arvossa. En muuta itseäni ja jousta tärkeiksi kokemistani arvoista toisen takia, pidän puoleni ja suojelen itseäni.
Vihan jälkeen: anna ITSELLESI anteeksi. Kerää palaset. Sinä olet hyvä, aito, Sinulla on tunteita. Sinä olet Sinä - se riittää. Jos tällä hetkellä tuntuu, että tulevaisuutta ei ole, että kipu on ylitsepääsemättömän suuri, "count your blessings". Niin paljon hyvää, niin paljon ihania ihmisiä (ja eläimiä), niin paljon hyviä piirteitä Sinussa! Haava on nyt syvä, mutta se arpeutuu (tai sitten laastaroit sen tiukasti itseäsi suojellaksesi, kunnes joskus elämä on kuljettanut tarpeeksi paljon uusille vesille). Sitten voit vain ihmetellä, miten elämä kantaa).
Se kantaa, sittenkin.
en ole keskustelun aloittaja, mutta jotenkin tämä viestisi kolahti hyvin omaan tilanteeseeni, jossa olen kai vieläkin hieman vihainen itselleni siitä, että suostuin pompottelun kohteeksi ja "annoin parhaimpani" miehelle, joka ei sitä ansainnut. Nyt kuitenkin huomaan olevani jo jokseenkin selvillä vesillä ja kirjoituksesi auttoi siihen lisää. Meillä on tulevaisuus!
Minulla on tilanne jossa olen tuntenut erään miehen kohta 4 vuoden ajan. Alussa hän myöskin kertoili minulle murheitaan ja soitteli silloin tällöin, olimme ystäviä. Olin hänen kuuntelijansa ja välitin hänestä. Vähitellen tunteet lämpenivät rakastumisen tasolle puolin ja toisin. Mies sanoo että hän ei ole koskaan tavannut minunlaistani naista, olen hänen mielestään lähes täydellinen ja niin lempeä ja ystävällinen. Suhteemme on mennyt sille tasolle että olemme rakastavaiset, ja olemme harrastaneet seksiä jo usean vuoden ajan.
Syksyllä elokuussa miehen asunnon rappuun muutti yksinäinen nainen jonka kanssa miehellä alkoi heti seksisuhde. Olin ällistynyt ja todella loukkaantunut. Nyt nainen vaatii että minun pitää lopettaa yhteydenpito mieheen. Mies taas on niin "lälly" ettei pysty sanomaan naiselle suoraan, että hänellä on suhde minuun, hän on nyt jo yhtenäkin päivänä kieltänyt ottamasta yhteyttä häneen siltä varalta että nainen on hänen luonaan. Kuitenkin hän sanoo rakastavansa minua sydämestään eikä halua että hylkäisin hänet. Minut hän kuulemma vain haluaisi, mutta.... KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!
Kumpa sitä voisikin eron jälkeen nollata tunteet ja aloittaa uudelta puhtaalta pöydältä, mutta varmasti on paljon juuri tällaisia tapauksia kun tunteet exään eivät ole kuolleet ja ne tulevat uudelleen pintaan kun tavataan. Tunteiden hallitseminen on vaikeaa, usein järki sanoo muuta kuin tunteet. Ihanteellista olisi löytää kumppani jolla ei ole ollut edellisiä suhteita mutta niitähän on harvassa jos ollaan jo hieman vanhempia kuin parikymppisiä.
Satu vaikuttaa tosiaan siltä että hän ei ole päässyt eroon tunteistaan exäänsä, ehkä sitten tilanne olis toinen jos exä löytäisi itselleen uuden ja esim. menisi naimisiin.
Tuntuu sille että sinun ei tosiaan kannata jatkaa tämän Sadun kanssa koska hän ilmiselvästi pitää sinua varalla. Etsi sellainen joka on sinut tunteidensa kanssa eikä roiku entisissä.
Mukava lueskella, että muillekkin on sattunut ja tapahtunut vastaava. Tai siis eihän se tietysti mukavaa ole, älkää käsittäkö väärin, eihän tätä kenellekkään toivoisi. Mutta saa vähän perspektiiviä tilanteeseen. Kiitos kaikille vastanneille.
"Onko kaikki Satun puheet meistä yhdessä olleet vain teatteria, jolla saadaan ihastunut miespolo pysymään rinnalla hyvänä ajanvietteenä parempaa odotellessa? Tuntuu järkyttävältä, että oon todennäköisesti ollut vain varavaihtoehto."
Sähän itse tiesit että nainen haikailee entisen perään ja silti jatkoit yhdessä oloa, vähän epäreilua nyt alkaa syyttämään naista tuommosesta kun olisit voinut itse lopettaa jo paljon aikaisemmin!?! Itse hyysäsit ja olit naisen luona vaikka hän oli kertonut sulle että on tunteita entistä kohtaan.
Luulitko että saat jonkun marttyyri urhoollisuus-palkinnon?
Totta toki tuokin. Monta kertaa olin päättänyt että tämä homma saa luvan loppua, kattelen ittelleni naisen joka on oikeasti minusta kiinnostunut. Mutta mutta... Kuinka ollakaan juuri näinä hetkinä tyttö sitten lämpenikin ja puhui tyyliin, joka antoi mulle luvan odottaa jotain konkreettista meidän välille hyvinkin pian. Muutahan en sitten tarvinnutkaan, kun olin taas pilvilinnassani miettimässä meidän "parisuhdetta", joka ei sitten puheista huolimatta koskaan ollut parisuhde.
Noh, mitäpä tätä märehtimään, eteenpäin, niinkuin se kuuluisa mummokin sanoi siellä lumihangessa.
Toi on just sellaista huomiohuoramaista käytöstä, nainen on kanssasi tasan niin kauan kun saa sinulta rahaa, huomiota tai markkina-arvoa. Kun osoitat etääntymisen merkkejä paskanarttu alkaa keimailla, jottei menettäisi tärkeää pelinappulaansa tai ylläpitäjäänsä.
Googleta vaikka "attention whore" ja viisastu. Ikävän monet kauniit naiset sijoittuu tähän kategoriaan, valitettavasti.
Sua on kohdeltu väärin. Mutta älä menetä uskoasi naisiin. Myös mulla on vastaavia kokemuksia miehistä, jotka ikäänkuin käyttävät sua ja heittävät kuin rätin syrjään kun eivät enää välitä. Olen kovin pahoinvoiva ja olo on surkea ja vaikeaa on katsoa tulevaisuuteen valoisin silmin, niin on kuitenkin vain yritettävä.t,Auli
Joo, ehkä ajattelemalla omaa uhrautuvaisuuttasi vaikka tiesit että Sadulla oli tunteita toista miestä kohtaan, voit myös käsittää Satua. Siis ehdottoman väärinhän se oli että hän oli sinun kanssasi (käytännössähän te seurustelitte vaikkei se ollutkaan virallista) mutta se että hän meni aina exänsä perään kun mahdollista on yhtä ymmärrettävää kuin se että sinä annoit Sadun pompotella itseäsi. Sehän siinä juuri on kun tekisi mitä vaan että saisi olla sen kanssa johon on rakastunut. Järkevä ihminen ei tekisi kuten sinä tai kuten Satu mutta rakastuneena järki on usein aika kaukana teoista.
Anna anteeksi itsellesi ja anna anteeksi Sadulle. Mutta pääasia ettet enää jatka hänen "ystävänään". Olet kuitenkin hyvässä tilanteessa nyt kun et halua nähdäkään häntä enää. Ei siitä tarvi tuntea huonoa omaatuntoa, se on itsesuojelua. Saat varmasti aika pian takaisin itsetuntosi ja pääset jatkamaan elämääsi eteenpäin.
Onnea jatkoon! Vielä tapaat sellaisenkin naisen joka on kokonaan sinun ja himoitsee sinua juuri niin kuin sinä himoitsit Satua tai Satu Anteroa.
>Tilanteessa minua eniten hämmästyttää seuraavat asiat:
>1) Minä & Satu olemme yhdessä käytännössä joka päivä 4kk ajan, teen kaikkeni Satun hyväksi, kuuntelen sen murheet ja autan kaikissa arkiasioissa. Joka kerta kun se soitti mulle ja tarvitsi jotain, autoin. Yhtään parempi ihminen minä en voi koskaan olla kenellekään, kuin mitä Satulle olin.
Virhe, laiminlöit emotionaalisen kirjanpitosi ja sijoitit suhteeseen enemmän mitä sinulla oli "varaa". Mielinkielin olo on naiselle merkki takertuvaisuudestasi ja siitä että tie on auki enemmälle hyväksikäytölle.
>2) Antero, mies joka siis ei suomeksi sanottuna välittänyt paskaakaan Satusta tulee käymään ja Satu on heti sekstaamassa. Tokihan varmaan hyvää seksiä saivat molemmat.
Sä et voi olla varma siitä mikä heidän suhteensa laatu on/oli. Sadun kertomaan kannattanee suhtautua skeptisyydellä.
>3) Minkä helvetin takia minä olin niin idiootti, että en tajunnut jo kauan kauan sitten asioiden oikeaa laitaa??
Olit rakastunut, ei kokemusta vastaavista kuvioista aiemmin. Turha syytellä itseä, nyt ainakin tiedät mitä suhteelta et halua.
>4) Onko kaikki Satun puheet meistä yhdessä olleet vain teatteria, jolla saadaan ihastunut miespolo pysymään rinnalla hyvänä ajanvietteenä parempaa odotellessa? Tuntuu järkyttävältä, että oon todennäköisesti ollut vain varavaihtoehto.
Alussa on voinu olla vilpitöntäkin mutta naiset ovat labiileja otuksia, jotka vaihtavat mielipidettä lennossa loogis-moraalisista ristiriidoista välittämättä. Älä kuvittele naisen toimivan omien moraalisääntöjesi mukaisesti. Tai sitten sulla on ollut vain välineellistä arvoa wanhan suhteen elvyttämiseksi, ikäänkuin alleviivaamassa eksälle Sadun "markkina-arvoa".
Noh, oon mäkin menny kerran eräille treffeille, joille silloinen huomiohuorapaskanarttu toi mukaan poikaystävänsä, jonka aiemmin oli väittänyt pahoinpitelevän itseään. Jos paskanarttu alkaa vinkua sulle miten kurjaa on olla hakattavana suhteessa, on aika ottaa jalat alleen. Paskanarttuilu ei parane kuin pitkäaikaisessa terapiassa jos sielläkään.
samantapanen tarina mullakin,voisi vain miehen muuttaa tekeväski/pettäväksi osapuoleksi