Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa yli 6 vuotta. On ollut huonojakin hetkiä, mutta onneksi hyviä (luultavasti) enemmän. Pahin ongelma suhteessamme on miehen itsetunto-ongelmat ja siitä johtuva mustasukkaisuus. Olen niin kyllästynyt toistamaan samaa lausetta "EN OLE PETTÄNYT SINUA, ENKÄ KOSKAAN PETÄ. EN OLE SELLAINEN IHMINEN". Mies ei vain usko. Mukaan on tullut myös alkoholi...pitää kuulemma nollata omaa päätä. Juuri nytkin on juomassa vaikka jäin kotiin itkemään. Olemme monesti riidelleet juomisesta ja pettämisestä (mitä ei ole edes tapahtunut). Vaikka poikaystäväni näkee miten paha olo minulla on hänen juomisestaan ja minun yksin jättämisestä baarin takia, hän tekee sen silti. MIKSI??!!??
Ennen kuin hän tänään lähti baariin, riitelimme taas sen takia, kun hän ei pysty luottamaan minuun, enkä minä pidä joka viikonloppuisin tapahtuvasta juomisesta. Väsyttää vaan niin vitusti...
Poikaystäväni muuttuu muutaman kaljan jälkeen todella itsekkääksi. Huomaan sen hänen silmistään, miten hän katsoo minua aivan eri tavalla...kuin haluaisi minun olevan jossain muualla. En jaksaisi itkeä hänen peräänsä joka viikonloppu. Viime viikonloppuna itkimme molemmat kun puhuimme siitä millainen hän oli edellisenä päivänä ollut minua kohtaan. Hänellä oli paska ja syyllinen olo. Eipä siis ainakaan itsetunto noussut asiasta. Tänään vain taas tuntuu, että mikään ei mennyt perille viime viikonlopun keskustelusta, koska on valmis tekemään sen taas. Eikö hän vain tajua vai missä mättää??
Itse en ole niin baari-ihminen, että jaksaisin roikkua siellä joka viikonloppu. Mielestäni minulla on oikeus omasta mielestäni mukavaan viikonloppuun poikaystäväni kanssa. Hän on ihana selvinpäin ja minulla on ikävä niitä viikonloppuja, kun kaikki menee hyvin. Miksi minun pitää aina olla se, jonka täytyy itkeä toisen perään? Miksi hän luulee korjaavansa pahaa oloaan juomalla, kun häntä kuitenkin masentaa seuraavana päivänä se, miten paska on minua kohtaan ollut? Yleensä siitä hän saa vain lisää vettä myllyyn, kun luulee minun kostavan hänen paskat tekonsa pettämällä...hohhoi.
Ehkä olen liian heikko...en osaa jättää ja lähteä...en pysty siihen näin monen vuoden jälkeen. Olemme hitsautuneet yhteen, eikä kumpikaan varmasti osaisi elää ilman toista. En vain ymmärrä miten saisin poikaystäväni itsetunnon kohoamaan ja hänet uskomaan minua, ja oikeasti kuuntelemaan sitä miltä minusta tuntuu. Tänäänkin hän taas sanoi, ettemme voi varmaankaan olla yhdessä, koska hän ei luultavasti koskaan pysty luottamaan minuun. En ole koskaan antanut edes aihetta mustasukkaisuuteen, joten syytöksiä on todella rasittava kuunnella!
Kuinka siis nostaa miehen itsetuntoa, josta tämä kaikki johtuu? Jos jollain on kokemusta ja vinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan.
En jaksaisi itkeä enää...
p.s. sori jos oli epäselvä teksti...toivottavasti joku tajuaa mitä halusin sanoa.
Ennen kuin hän tänään lähti baariin, riitelimme taas sen takia, kun hän ei pysty luottamaan minuun, enkä minä pidä joka viikonloppuisin tapahtuvasta juomisesta. Väsyttää vaan niin vitusti...
Poikaystäväni muuttuu muutaman kaljan jälkeen todella itsekkääksi. Huomaan sen hänen silmistään, miten hän katsoo minua aivan eri tavalla...kuin haluaisi minun olevan jossain muualla. En jaksaisi itkeä hänen peräänsä joka viikonloppu. Viime viikonloppuna itkimme molemmat kun puhuimme siitä millainen hän oli edellisenä päivänä ollut minua kohtaan. Hänellä oli paska ja syyllinen olo. Eipä siis ainakaan itsetunto noussut asiasta. Tänään vain taas tuntuu, että mikään ei mennyt perille viime viikonlopun keskustelusta, koska on valmis tekemään sen taas. Eikö hän vain tajua vai missä mättää??
Itse en ole niin baari-ihminen, että jaksaisin roikkua siellä joka viikonloppu. Mielestäni minulla on oikeus omasta mielestäni mukavaan viikonloppuun poikaystäväni kanssa. Hän on ihana selvinpäin ja minulla on ikävä niitä viikonloppuja, kun kaikki menee hyvin. Miksi minun pitää aina olla se, jonka täytyy itkeä toisen perään? Miksi hän luulee korjaavansa pahaa oloaan juomalla, kun häntä kuitenkin masentaa seuraavana päivänä se, miten paska on minua kohtaan ollut? Yleensä siitä hän saa vain lisää vettä myllyyn, kun luulee minun kostavan hänen paskat tekonsa pettämällä...hohhoi.
Ehkä olen liian heikko...en osaa jättää ja lähteä...en pysty siihen näin monen vuoden jälkeen. Olemme hitsautuneet yhteen, eikä kumpikaan varmasti osaisi elää ilman toista. En vain ymmärrä miten saisin poikaystäväni itsetunnon kohoamaan ja hänet uskomaan minua, ja oikeasti kuuntelemaan sitä miltä minusta tuntuu. Tänäänkin hän taas sanoi, ettemme voi varmaankaan olla yhdessä, koska hän ei luultavasti koskaan pysty luottamaan minuun. En ole koskaan antanut edes aihetta mustasukkaisuuteen, joten syytöksiä on todella rasittava kuunnella!
Kuinka siis nostaa miehen itsetuntoa, josta tämä kaikki johtuu? Jos jollain on kokemusta ja vinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan.
En jaksaisi itkeä enää...
p.s. sori jos oli epäselvä teksti...toivottavasti joku tajuaa mitä halusin sanoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on ollut samoja ongelmia mieheni kanssa kun hän juo melkeinpä huvikeseen joka lauantai. Raivo kohtaukset on pahempia ja hän saa niitä melkein mistä vaan. Toisinaan hän on ihana ja sanoo ettei voi elää ilman minua. Moni on sanonut että " jätä se, ei se ole sun arvoises" mutta kuinka sanon sen n. 9 vuoden jälkeen ettei halua jatkaa ja haluaa etsiä uuden.Toisen tuntee kauttaaltaan, jopa ilmeestä tietää mitä se on mieltä. Kuinka sitä löytää kestävän suhteen toisen kanssa. Olen kyllä sitä mieltä että jätä se mies ja etsi uusi vaikka se tuntuukin vaikealta. Elämä kouluttaa meitä niin paljon, että älä tuhlaa aikaasi häneen vaan etsi ihan oikeasti se uusi. Arvosta itseäsi edes sen verran että mies on itsesi arvoinen.
Se kun olisikin niin helppoa...luulen että tiedät sen itsekin. Minusta ei ole jättämään häntä..ei ainakaan vielä. Jotenkin vain tuntuu, että toisen itsetunto-ongelma ei ole oikea syy jättämiseen, vaan siihen täytyisi löytää jokin parannuskeino. tiedän, että hänen itsetuntonsa vain laskisi, jos päättäisin jättää hänet.
Muita ratkaisuja odotellessa..
ei se ole helppoa, mutta jos teet kaikkesi että suhde toimii ja mies on tyytyväinen niin mitä muuta voisit tehdä. Tukea häntä itsetunnon kanssa ja kysyä että mikä hänellä on se suurin ongelma. Jos tiedät että et halua muita ja hän tiettää että et haluaa muita niin silloin suhde luulisi parantuvan. Itse olen oppinut sen ettei itse pidä ottaa vastuuta toisen elämästä ja tavoista. Ne viikonloput kun juo ja juo niin se ei ole normaalia. Kun toinen osa puoli tyydyttää toista niin ei se tarvitse siihen mitään viinaa ja baareja usko pois.
Sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa tai kannatella toista aikuista ihmistä. Ja alko-ongelmista pääsee eroon nopeimmmin, kun jättää itsekseen pärjäilemään. Tällöin ratkaisun avaimet ovat "potilaalla" itsellään.
Luulisinpa että miehesi käyttäytyminen/syyttely/riitojen aloittaminen johtuu vaan siitä, että hänen on helpompi lähtee sinne ravintolaan, juuri riitojen jälkeen.Lukemani perusteella hän kyllä tietää, että sinä odottelet kotona joka tapauksessa.
Olen itsekkin usein miettinyt miesten aiheetonta mustasukkaisuutta ja tullut siihen johtopäätökseen että: Joko he itse pettävät, tai ajattelevat pettävänsä.Tosi mustasukkainen äijä ei jättäis sua yksin kotiin, jos epäilee että petät, vaan kyttäis sun jokaisen askeleen. Tuskin sun miehes itsetunnossa on mitään vikaa. Syyllistää vaan sua omien temppujensa takia.
Järjestä itsellesi ystäviesi kanssa jotain kivaa silloin kun äijäs on taas ryypping ja yritä olla miettimättä.Ehkäpä se laittais hänet ajattelemaan asioita eritavalla, koska huomaa ettet odottelekkaan häntä siellä kotona ja että sinullakin on omaa elämää.
T: Mummu vm.-60
Taitaa pettää itse kun noin mustis on.
Moi!
Kuulostaa tutulta tuo sun tilanne,itsekin olen jääny kotiin itkemään kun mies on häipyny baariin ja vaikka olen jääny kotiin on syyttäny mua että mulla on muita...koko ongelma johtuu miehen huonosta itseluottamuksesta, jos hän luottaisi itseensä ja rakastaisi itseään hän luottasi myös muihin ja kohtelisi muita kunnioittaen. Itsekkyyskin on mielestäni vaan huonosta itseluottamuksesta johtuvaa. Ansaitset paremman miehen,joka ymmärtää kohdella sua hyvin.Unohda tuollainen mies vaikka ei varmaan ole helppoa noin monen vuoden jälkeen.Jos suhteessa sulla ei ole hyvä olo,lähde.
Todennäköisesti miehelläsi on joitakin muita suhteita. Hänellä on syyllinen olo ja kuvittelee tilanteen helpottuvan syyttämällä sinua. Itsetunnosta sinun on turha murehtia, kyllä hänellä on jonkinlaista tuntoa kohdella sinua kuin rättiä, johon pyyhkii jalkansa.
Jos teillä olisi hyvä liitto, teillä olisi lapsia ja lapsiperheiden viikonloput. Tai muutoin sellaiset jossa olisi terveellisiä harrastuksia ja yhdessäoloa. Nauttisitte toisistanne ja olisitte terveellä tavalla toisillenne "itsestäänselviä". Tarkoitan että hän menisi joskus työkaverin luo saunaan miesporukassa, ei niin että joka viikonloppu kielloista ja anelusta huolimatta mies jättää vaimonsa kotiin itkemään. Jo kirjoitettunakin se tuntuu aivan kauhealta!!!
Kerää itsesi ja punnitse kaikki suhteenne palaset, mitä siinä on sellaista että vielä kannattaa yrittää? Rakastatko miestäsi? Mitä rakkaus mielestäsi on? Ota avuksesi joku ystävistäsi ja kerro hänelle tilanteestasi, kyllä ratkaisu löytyy.
Ja muista, kukaan muu ei tee sinua onnelliseksi kuin sinä itse.
Parempi sinun on tässä vaiheessa ajatella itseäsi, kun teillä ei ole edes lapsia. Ei miehesi käytös tuosta muutu, pahenee vaan. Olen itse ollut jo 20 vuotta naimisissa ja mieheni juominen ja nuo "mustasukkaisuusjutut" ovat vain pahentuneet ajan myötä. Nyt ero vireillä, kun lapset ovat jo isoja. Mutta kuitenkin ajattelen, että miksen eronnut vaikka jo kymmenen vuotta sitten. Eli mieti mielessäsi, millainen tulevaisuutesi tulisi olemaan tuollaisen miehen kanssa ja tee päätöksesi sen mukaan.
Olen mies ja itse kokenut sekä oman epäterveen mustasukkaisuuteni ja täydellisen luottamisen.
Kommentit täällä ovat mustavalkoisia, eivätkä selitä asiaa pintaa syvemmältä, vaikka en itsekään voi kertoa kuin epäilyni.
Uskon, että kyseessä on suhdekriisi sinänsä, joka on aiheuttanut epämiellyttäviä tunteita sekä ajatuksia ja osaltaan aiheuttanut nykyisen tilanteen. Olette sidoksissa toisiinne, mutta nyt enemmän vuosien pakosta kuin vapaasta tahdosta. Tarkoitan siis sellaista suhdekriisiä, mikä suurimmalle osalle ihmissuhteista jossain vaiheessa tulee eri vahvuuksilla ja jotkut pääsevät yli, jotkut eivät. Miehesi tunteet sinua kohtaan ovat taantuneet. Miehesi ei saa suhteesta sitä mitä ennen, ts. suhtautumisen suhteeseen olisi muututtava vastaamaan sellaista kiintymystä, jolla on tulevaisuus esim. loppuelämäksi.
En suoraan epäilisi miehesi pettävän, niinkuin monet edellä ovat ehdottaneet vaan korkeintaan ajatelleen mainitsemistani syistä muita ja mielessä lienee käynyt jopa suhteen lopettaminen, paitsi että on assosioitunut sinuun liaaksi joten potee huonoa omatuntoa. Väitän tässä että se ei ole täysin tiedollista ja harkittua, joten tätä on varmaan turha kysyä häneltä suoraan. Suomeksi, suhde ja tunteet rakoilevat.
Tällainen tilanne saa aikaiseksi ahdistusta sekä paineita, ja ikävä kyllä nimenomaan sinun seurassasi ja teidän yhteisessä kanssakäymisessänne, koska suhde sinänsä ahdistaa ja suhde on yhtä kuin sinä. Miehesi saataa paeta sitä ja juo ahdistukseensa. Edelleenkään ei ehkä tietoisena syistä. Jos kyse on tästä, et ole voinut vaikuttaa asiaan oikeastaan ollenkaan. En usko sinun myöskään tehneen mitään aiheuttaaksesi tätä, sillä siihen riittää pelkästään miehesi omien tunteiden laantuminen, johon ei tarvitse olla suoraa osoitettavaa syytä. Pois siis huono omatunto! Miehesi on kehitellyt asiat itse sisällään.
Se, miksi hän sinua pyrkii syyllistämään on mielestäni puhdas defenssi, puolustusreaktio. Kohdistetaan syy toiseen johon ahdistus liittyy. Sinulla on keinot vähissä, mikäli tästä on kyse, et voi kuin koittaa olla sivussa ja passiivinen. Älä silti ole nöyrä tai alistuvainen, anna vain miehesi käsitellä asiansa itse. Siirry muualle jos pahalta tuntuu tai pistä miehesi muualle.
Ikävä kyllä olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että lopulta voi olla syytä sinun lopettaa suhde, sillä vaikka miehesi itsetunto paranisi ja ryyppääminen loppuisi, saattaa mielen pohjalle jäädä yhteys ahdistuksen ja suhteenne välille, ja lopulta miehesi jättää sinut. Näin kävi itselleni kun olin miehesi asemassa. Jos siis odotat ja toivot parasta ja miehesi jättääkin sinut, on koko loppuaika tästä eteenpäinkin sinulle tuskaa ja käy yhä vain vaikeammaksi nousta itse huonosta itsetunnosta ja masennuksesta, minkä tämä väistämättä sinullekin aiheuttanee.
Jos siis tekstini tuntuu sopivan sinun tilanteeseesi, harkitse vakavasti suhteen lopettamista!
Mieheltäsi tulee olemaan vaikea saada selville vastauksia ja syitä käyttäytymiseensä, se kun ei ole tiedollista saati harkittua toimintaa sinänsä. Vastaukset lienevät liittyvän enemmän tai vähemmän merkityksettömiin pikkuseikkoihin tai tällaisiin päättömiin pettämisepäilyksiin, joihin yritetään keksiä viittauksia ja todisteita joistain irrallisista teoista tai olemisista. En usko miehesi kykenevän antamaan oikeata selitystä. Tajusin itse oman tilanteeni vasta vuosien päästä.