Hei.
Seuraa tilannekatsaus ja kysymys. Olen parikymppinen nainen ja pitänyt jo pari vuotta yhteyttä keskieurooppalaiseen samanikäiseen mieheen - hyvinä ystävinä. Arvomaailmamme, ajattelumme ja huumorintajumme pelaavat loistavasti yhteen. Olemme tavanneet livenäkin. On myönnettävä, että olen jo pitkään tuntenut ihastumista - en kuitenkaan mitenkään uskalla/voi ottaa asiaa puheeksi, koska on hyvin mahdollista, että tunne ei ole molemminpuolinen, jolloin upea ystävyys todennäköisesti kariutuisi.
Onko olemassa jotain sellaista kysymystä tms., jonka esittämällä ei paljastaisi suoraan omia tunteitaan, mutta jonka vastauksesta voisi päätellä, että toinen voisi olla kiinnostunut? Tiedän, että kysymykseni on hankala... Muitakin neuvoja otetaan vastaan.
Seuraa tilannekatsaus ja kysymys. Olen parikymppinen nainen ja pitänyt jo pari vuotta yhteyttä keskieurooppalaiseen samanikäiseen mieheen - hyvinä ystävinä. Arvomaailmamme, ajattelumme ja huumorintajumme pelaavat loistavasti yhteen. Olemme tavanneet livenäkin. On myönnettävä, että olen jo pitkään tuntenut ihastumista - en kuitenkaan mitenkään uskalla/voi ottaa asiaa puheeksi, koska on hyvin mahdollista, että tunne ei ole molemminpuolinen, jolloin upea ystävyys todennäköisesti kariutuisi.
Onko olemassa jotain sellaista kysymystä tms., jonka esittämällä ei paljastaisi suoraan omia tunteitaan, mutta jonka vastauksesta voisi päätellä, että toinen voisi olla kiinnostunut? Tiedän, että kysymykseni on hankala... Muitakin neuvoja otetaan vastaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joo on. kysyt suoraan vaan.
Mielestäni on parempi vaikka ajaa karille kuin jatkaa purjehtimista sumussa. Niin on joku viisas sanonut. Voihan sitä tietenkin aikansa kuluksi unelmoida. Jos kariutuminen on kiinni tunteiden paljastumisesta, niin kyllä olisi parempi näyttää oikeat tunteetjos niitä kerran on.
Kyse on myös siitä, että jos tietäisin varmaksi, että vastakaikua ei siihen suuntaan ole, voisin päästä omista sen suuntaisista tunteistani paljon helpommin eroon ja jatkaa "pelkkänä" ystävänä. Haluaisin selvittää asian ikään kuin vaivihkaa - en riskeerata ystävyyttä. Olen miettinyt asiaa melko paljon ja tullut tähän lopputulokseen.
Mitä mieltä olet, jos kysyisit sillai "pilke silmäkulmassa" iloisesti ja ohimennen tältä mieheltä: "Jokos sitä on löydetty tyttöystävää ja oisko sopivia näköpiirissä?" En tiedä onko tää hyvä vinkki, mut muutakaan ei tullu mieleen.. Ainaki saisit tietää onko hän "haku päällä"... Mut en tiedä ymmärtääkö miehet vihjaisua "oisko sopivia näköpiirissä"... Veikkaan etteivät ymmärrä... Sulla on vaikee tilanne. Helpoimmalla pääsisit jos kysyisit suoraan, että mitä mieltä hän olisi sinusta hänen tyttöystävänään. Ei jäis väärinkäsityksillekään tilaa.
Jos alat kierrellä ja kaarrella niin ei mies sitä välttämättä tajua ollenkaan. Parasta olisi kysyä suoraan, esim "mulla on ollut viime aikoina vähän hassuja ajatuksia... en tiedä mitä sä olet mieltä" tyyliin. Pääset siitäkin ongelmasta!
Mun mielestä todellinen (upea )ystävyys kestää ihan suoraan kysymisen. Minkä arvoinen on sellainen ystävä jolle et uskalla olla rehellinen ja avoin? Jos hän pitää myös sinusta romanttisessa mielessä, niin tilannehan on paras mahdollinen. Jos taas ei pidä, niin kertoo sen rehellisesti ja toivoo sydämestään että sinä haluisit olla silti hänen kanssaan ystävä jos hän oikeasti on ystäväsi. Etköhän sinä nyt pakene sitä kipua mikä siitä saattaa seurata jos tunne ei olekaan molemminpuolinen?Etkä niinkään pelkää ystävyyden menetystä....
Kuka nyt ei mahdollista kipua haluaisi vältellä? Ei siinä mitään kummallista varmaan olisi/ole. Mutta sama kipuhan se syntyisi siitäkin, että toisen tunteet saisi selville "vaivihkaa". Ja kyllä: pelkään oikeasti ystävyyden menettämistä. Jos kyseessä olisi kaksi ihmistä, joista toinen (tai molemmat) olisi muutamien tapaamisten tms. jäljiltä ihastunut, sen toisen tunteiden tiedustelu voisi käydä mutkattomammin - sitten ei vaan enää tavattaisi, jos tunne ei olisi molemminpuolinen. Tilanne on vähän eri pitkäaikaisten ystävien kesken; vaikka ystävä olisi kuinka hyvä, niin siihen on erittäin vaikea osata suhtautua yhtäkkiä jonain muuna kuin ystävänä - ts. ihastujana. Esim. sanomisiaan rupeaa väkisinkin yli-tarkkailemaan tyyliin "saanko ihastuneen tuntemaan itsensä vieläkin typerämmäksi, jos kerron siitä ja siitä tapahtumasta/ ihmisestä" tai "jos sanon/ teen näin, niin luuleeko se, että saattaisin sittenkin olla kiinnostunut vaikken ole" jne. - yhtäkkiä tuntuu, ettei enää tunnekaan sitä toista. Suuri vaivaantuneisuus iskee. "Olenko nyt huono ihminen, kun en tunne samoin?" (minulla on em. tilanteesta omakohtaista kokemusta) Elämä ei yleensä vaan ole niin yksinkertaista kuin haluaisimme... Niin ja kiitokset tähän asti vastanneille.
Hei parempi vaan kysyä suoraan. Sulla ei ole mitään menetettävää. Ei tartte sitten enää elää jännityksessä. Ei se yhteyden pito siihen lopu vaikka tunteet ei ihan kohtaisikaan. Ja jos loppuukin niin ei olisi ollut vaivan väärti. Maailma on ihania ihmisiä pullollaan.