Nythän minä sen keksinkin! Tulen ongelmineni tänne keskusteluun, kuten kaikki muutkin. Haluaisin kuulla hieman mielipiteitänne ja neuvojanne, rakkaat lukijat. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa aivan kakarasta asti, olin 15 kun aloitimme seurustelun (nyt olen 20-vuotias). Vuosi sitten syksyllä aloitin opiskelun ja päätimme pitää hieman etäisyyttä, sillä poikaystäväni jäi toiselle paikkakunnalle. Tapasin samana syksynä yhden aivan mielettömän ihanan pojan, mutta aikamme deittailtuamme huomasimme, ettei siitä tullutkaan mitään. Poikaystäväni sai opintonsa päätökseen tammikuussa ja muutti tänne minun luokseni. Koko talvi ja kesä menikin ihan hyvin, mutta nyt taas kun koulu alkoi, minut valtasi vapauden kaipuu... Ehdotin poikaystävälleni, että mitä jos muuttaisimme erilleen. Mistä vain tietäisin onko se oikea ratkaisu? Pelkään olla yksin, mutta toisaalta haluaisin olla vapaammin. Toisaalta pelkään, etten löydä koskaan ketään hänen kaltaistaan... Mitä mä teen? Haluaisin nauttia täysillä opiskelijaelämän riemuista, mutta se ei ole mahdollista työssäkäyvän avomiehen kanssa. Mistä tiedän rakastanko häntä oikeasti?
Auttavaa kättä?
Heidi
2357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm. Mielestäni pitäisi kiinnittää huomiota lauseesi "Pelkään olla yksin, mutta toisaalta haluaisin olla vapaammin".
Olisi hyvä jos osaisit olla yksin pelkäämättä! Siitä huolimatta, koska nyt asut poikaystäväsi kanssa, ei olisi hivrmuisen paljoa järkeä muuttaa erilleenkään pelkästään siksi, että "haluat olla vapaammin". Jos muuttaisitte erilleen etkö yhtään ikävöisi poikakaveriasi? Ellet, niin sitten on ehkä parempi muuttaa erilleen.
Ehdotan, että asutte yhdessä, mutta täytätte tietyn ajan viikot työlle/opiskelulle ja harrastuksille. Menette omia menoja ja olette "vapaammin". Se on hyvä taito parisuhteessakin oleville.
Poikaystäväni ehdotti juuri tätä samaa! Pitää miettiä vielä... Hyvää syksyn alkua!