Pitkä avioliitto takana ja eron harkinta-aika on lopuillaan. Ex-vaimoni on muuttanut toiseen kaupunkiin. Rakastan häntä edelleen, vaikka yhteiselämämmekin oli välillä erittäin vaikeaa. Eron on meistä riippumattomista syistä pakko tapahtua...siitä huolimatta, että rakastan häntä. On niin uskomattoman paha olo ja tyhjä ja yksinäinen. Kun ihminen jota on rakastanut vilpittömästi ja jonka kanssa on suunnitellut elävänsä koko elämänsä on nyt sitten lähtenyt pois. Vaikka ero on molempien yhteinen päätös, niin silti tämä tuntuu niin pahalle. Haluaisin itsekin vaihtaa maisemia ja lähteä pois täältä missä kaikki muistuttaa menetetyistä unelmista. Kuitenkin mulle sanotaan, että ei se pakeneminen auta mutta en jaksa jäädä nykyiseenkään paikkaan, haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä koko elämän nyt kun kerran pakosti sellainen tilaisuus tuli.
Avioero....mitä sen jälkeen...muistojen pakeneminen
surullinen30
182605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
uutta matoa koukkuun mutta unoha ne sormukset ja haikailut..maailma on naisia ja hyvännäköisiä täynnä...kroppa vaan kuntoon taas ja siistimmät kledjut ja paanalle...tsemppiä
Minullakin pitkä avioliitto takana,harkinta-aika tuli täyteen viikko sitten,Perjantaina tuli postin mukana avioeropaperit maailma pimeni kun tajusi että nyt se sitten on lopullisesti ohi,minä rakastan kumminkin häntä niin paljon,tuntuu että nämä kyyneleet eivät lopu koskaan,sattuu niin paljon,minä muutin pois entisestä yhteisestä kodista ja hävitin kaiken joka muistuttaa hänestä.Kaikki vaatii aikaa,myös sydänsuruista toipuminen niin sanotusti Aika haavat parantaa.
Kovin on samanlaiset tunteet.Harkinta-aika päättyy maaliskuulla,eli loppusuoralla ollaan.Asun vielä täällä entisessä kodissa lasten kanssa.Olen välillä ajatellut jos tähän jäisi jatkossakin,mutta nyt kun aikaa on kulunut niin tuntuu mahdottomalta.Sitä vaan haluaa pois näistä muistoista ja siitä,että yhteiset unelmat ja suunnitelmat ei toteutuneetkaan.Haluaa aloittaa uuden elämän jossakin muualla.Minä luulin,että tämä on meidän koti nyt ja aina,mutta mieheni ja hänen salarakkaansa päätti toisin.Olen aina luullut,että ihminen itse vaikuttaa elämäänsä,mutta kukaan ei minulta kysynyt haluanko tämän maanpäällisen helvetin joka on nyt jatkunut puoli vuotta.Ja loppua ei näy...
Samalta tuntuu mustakin.Muutama päivä sitten
posti toi kirjeen,jossa olemme tuomittuja avioeroon.
Muutamaa päivää vaille vuoden jahkasimme asiaa.
Yhteistä eloa takana yli 20 vuotta,mutta asiat eivät
parane ainakaan pitkittämällä.Rakastan edelleen
ex:ääni,mutta yhteiselo on mahdotonta ihmisen kanssa,joka pettää toistuvasti.
Mutta elämä jatkuu,pakko on .Eikö se ole niin,että mikä ei tapa se vahvistaa..
Ero pamahti yllättäen.. vaimo jätti erohakemuksen 1.10.2017. Meillä yhteistä kaksi lasta ja yks hänen edellisestä nuoruuden liitosta. Oltiin n.10vuotta naimisissa.
Aika kivasti meni mutta jossain tökkäsi yllättäen.
En vieläkään oikein ole ymmärtänyt mitä tapahtui.. ehkä hänellä oli jo suhde tai jotain???
Nyt on ollut raskasta aikaa.. Hänen veljet ovat minulle tärkeitä ystäviä. Lapset ja ystävät auttaa jaksamaan. Mutta elämä jatkuu... johonkin suuntaan ;)
Ikävä sanoa totuus, itsekkyys naisilla, aiheuttaa suurimman tuskan lapsille. Tuntuu siltä että moraali on kadonnut, kivaa pitää olla, rahaa pitää olla, joka viikonloppu reissuille, kaverit tärkeimpiä kun perhe, Jos asiat eivät mene kun haluan, se on tasa-arvo kysymys, jos olisin nuori en hankkisi yhtään lasta, naisen itsekkyyden vuoksi. Äidillä ja lapsilla on näkymätön side joka kestää mitä tahansa ja tätä äidit käyttävät todella säälittä ja ilman moraalia hyväksi ja useimmiten oman itsekkyyden vuoksi. Minulla on oikeus siihen ja tähän, mutta velvollisuuksia ei ole lainkaa, Kaikki ongelmat on muiden syytä, saatetaan kokea vuosikymmeniä epäoikeudenmukaisuutta, josta kenelläkään muulla ei ole mitään tietoa ja sitten kuin erotaan, kerrotaan että puoliso olo sitä sun tätä, todellisuudessa nainen on ottanut löysiä elämässä, eikä ole tehnyt oman hyvinvoinnin eteen mitään, vaan ollut pelkästään vapaamatkustaja.
Mutta jotakin hyvääkin on olemassa naiset kaipaavat kehuja, tunteen että rahaa on, reissuja ja heidän ajatusmaailma on kuin murrosikäisellä teinillä, siis meidän on helppo kehua, kukkia, teatteri ja muuta, näin naiset sokaistaan ja he tekevät kaiken miehen eteen.
Tämä ei ole oikea tapa elää ja se tuo tuhoa josta emme tiedä vielä mitään.
Miehet tulevat seuraamaan naisten itsekkyytä, sääli tulevaisuuden lapsia.
Höpöhöpö. Taas haukutaan naisia vain haukkumisen ilosta. Naisissa kaikki virheet. Ja miehethän eivät koskaan ole itsekkäitä..
PS. terve itsekkyys on tervettä
Mistä vedit nuo
Naisissa kaikki virheet. Ja miehethän eivät koskaan ole itsekkäitä..
tyhjiä heittoja ilman mitään selitystä, näin se menee parisuhteissakin.
Onko nuo edellä mainitut tervettä itsekkyyttä ? ajattele hiukan jos joku tosiaan kuvittelee että tuo on normaalia itsekyyttä, ei tosiaankaan. Älkää hyvät ihmiset hankkiko lapsia jos ajatusmaailma on noin itsekäs ja ajattelematon, tämmöseen ajatusmalliin ei kuulu lapset. On paljon tapauksi joissa lapsilla pelataan surutta ja näitä pidetään terveenä itsekyytenä. Mitä naisten mielessä liikkuu, tuntuu siltä että pelkästään
Miehet tulevat seuraamaan naisten itsekkyytä, jokainen meistä rakentaa tulevaisuuden maailman.
Kirjoitit nimimerkki surullinen30, että sinulla on takana pitkä avioliitto. Onko sinulla ikää vasta 30 vuotta. Ei avioliittosi voi olla järin pitkä, jos olet niin nuori mies.
Olen päässyt jo kauan aikaa sitten suruvaiheesta eroon. Kun lapset ovat maailmalla, laitan hääkuvan takaisin paikalleen.
Suhtaudun nykyään huumorilla koko avioerojupakkaan. Luulisin, että exälläkin alkaa huumorintaju palailla asteittain.
Radiossa on kiva Volkkarimainos. Siinä Mikko Kivinen tuumaa kaverilleen, että olet tainut vaihtaa lääkitystä. Näköjään lääkityksellä uskalletaan tehdä huumoria avoimesti.
Paha olo ja tyhjyyden tunne ei kestä loputtomiin.
Aurinko alkaa paistaa väkisinkin risukasaan.
Elämässä kannattaa säilyttää tietyt arkirutiinit.
Tartu vaikka harjan varteen ja lakaise lattiaa, jos on oikein huono olo. Minulle tiskaaminen ja lattian harjaaminen oli parasta terapiaa, kun raivo, viha ja kaikki epämukavat tunteet löivät päälle.
Nykyään olen äärettömän leppoisalla tuulella. Tämä päivä on mennyt töpeksiessä sohvalla telkkaria katsoen, kävin äänestämässä, kaupassa ja roskalaatikolla. Kirjoittelin Soneraplazan Elleissä muutaman viestin.
Nimimerkki Ruusu/parisuhde/50 palstalla valitta, että mies on koko ajan netissa. Ruusulla on ikää alle 40 vuotta ja hän jo tosissaan harkitsee eroa.
Kipaisepa joutessasi antamassa Roosalle neuvoja.
En millään halua, että Roosa kirjoittelee tällä palstalla muutaman kuukauden päästä erotilityksiä.
No, olen ollut naimisissa n.10 vuotta. Vaimo halusi avioeroa jo paljon aikaisemmin kuin se sitten tehtiin. Itse vain yritin kokoajan jos asiat olisi saatu kuntoon ja olisi voitu jatkaa, mutta jälkeenpäin tuntuu, että vain pahensin tilannetta yrittämällä sitkeästi pitää kiinni avioliitosta. Avioliittomme oli hankala myös muidenkin kuin meistä johtuvien syiden takia ja olen edelleenkin varsin katkera näistä asioista. tuntuu niin epäreilulta miksi minulla piti mennä asiat niin pahasti pieleen vaikka mitä yritti. Vaimo haluaa nyt olla ystäviä johon olen suostunut mielelläni. Mitään muuta hän ei enään kai halua. Kai se yksinäisyyden tunne on pahinta kun ei ole ketään lähellä ketä halata tai kenen kanssa nauraa ja itkeä yhdessä....se olisi vielä menetellyt jos oltais oltu samassa kaupungissa tjms. mutta nyt kun on etäisyyttäkin välissä niin olo on vieläkin yksinäisempi.
Meillä vajaa 20 vuotta yhteistä taivalta. Kuukausi sitten muutettiin erilleen sinänsä sopuisasta liitosta. Vielä ei ole ensimmäisen vaiheen avioerolappuja posti toimittanut, mutta eiköhän tuo ole vain ajan kysymys kun nekin tipahtaa.
Ensi järkytyksen jälkeen olo on nyt kohtuullinen. Tunteet kyllä heilahtelee ja välillä vain itkettää. Se minua kuitenkin helpottaa, kun toista ei näe. Tiedän kuitenkin, että vielä on pitkä matka auringon paisteeseen. Ja voi olla, ettei rakkaus lopu koskaan, sen kanssa on vain opittava elämään.
Tsemppiä meille kaikkille!
Tuntuu hullulta lukea näitä monia ero juttuja ym mitä ihmisillä sitten onkaan. Vaikea ajatella asiaa että aina joku kärsii, suomessa ei ole erottomia aikoja. Vuodessa eroaa n. 18000 ?ihmistä muut seurusteluerot. Syitä tietysti on.
Koittakaa nyt jaksaa, sillä aurinko tosiaan alkaa paistamaan jossain vaiheessa. Ei se kauan tuntema henkilö välttämättä ole sitä, mitä luuli.... sillä ihmisten sisällä on piilossa kaikki. Parempaa LÖYTYY.
vaihatmalla parane! Jossakin viestissä just ihmeteltiin nuorten halua erota suht tavallisesta liitostaan. Ja vain sen takia, kun ei ole enää kivaa.
Jos niitä elämyksiä hekee, niin vaihtaa saa yhä uudelleen. Ja onko takuuta, että sais edes puolikiskaan niin hyvän?
Ei maailmasta ihmiset lopu, eikä avioerotkaan, mutta onko siinä mitään järkeä koko touhussa?
Kyllä avio eroa en mä toivo kellekään se aina vaikea ja ei koskaan pystyy unohtamaan!Mee mies ex luona ja juttele sen kans sun sydäntä surusta.te olette aikuisia ihmisiä kyllä asia helpompaa tavalla hoituu.
Onnea vaan takaisin ex kans!!!!!
Erosimme 23 vuotta kestäneen liiton jälkeen ja tippaakaan ei ole ikävä. Elämä ei ole kunnolla järjestyksessä vieläkään mutta mitäs sen on väliä. Eihän mikään ole varmaa edes liitossa. Potkut saat monta kertaa elämässä niin työssä kuin rakkaudessa. Klommoja pitää sietää vaikka ne sattuukin. Itku auttaa vähän mutta sillä et mitään uutta rakenna. Ero. Siis muutto. Muutos. So.....
Kerää luusi ja jatka eteenpäin. Elämää vain ei sen kummempaa.
Avioerot ovat yhteiskunnallisia heikkouksia, joita meille opetetaan viekkaasti, varsinkin Hollywoodin filmituotannon kautta, mutta sitä ei huomaa helposti. Näilläkin sivuilla on otettu tavaksi mainostaa miehille "huoria", naisista joilla tissit on sopivasti paljaina. Niiden tarkoitus on saada miehet vertailemaan niitä omaan vaimoonsa, jolla saattaa jo olla imetysten jälkeen hieman litistyneet rinnat, joillakin kuin "rapparin hanskat naulassa" ? Seksiä mainostetaan, sekä kaikenlaista "perverssiä homoutta" ihan julkisilla paikoilla, ja siitä se suraava sukupolvikin saa hyvin seksuaalisen rappeutumisensa alkuun. Se kaikki pitäisi lailla kieltää, onhan Suomi sentään maineeltaan kristillisen kirkon alaisuudessa. Hmm, todellakin ? Uskonnolliset ihmiset "huoraavat yhtälailla, kuin muutkin". Itsekkyydestä johtuen, "MITÄ TÄSTÄ ON MINULLE HYÖTYÄ", vaikka se toimisi paremmin, jos yksilö panisi puolisonsa edun oman etunsa edelle. Maiden johtajat vievät kansansa täydelliseen tuhoon, siitä ei ole epäilystäkään. Siellä takana on yhteinen suunnitelma tuhota kaikki moraaliset käsitteet ihmiskunnasta. Siihen on selvät todisteet.
Kyllä kaikki parantuu, kun joskus meilläkin on muslimit vallassa.
just, sillon ei ole homoja ei naiset juokse vieraissa eikä avioeroa ota naiset, miehet määrää kaikesta.
Naiset on hellan ja nyrkin välissä kukaan ei huoraa.