mun rakas avopuolisoni,kihlattuni (mies) on muuttunut tuo rakastelun saralla hyvin passiiviseksi...eli emme harrasta seksiä,mikäli minä en ehdottele tai tee hyvin selkeätä alotetta.
Suhteemme alussa mieheni oli kyllä asiassa erittäinkin aktiivinen (emme asuneet tällöin yhdessä)
Myös yhteisasumisen alussa tilanne oli vielä hyvä.
Mulla oli kohdunulkoinen raskaus keväällä,vaati leikkauksen ja komplikaatioiden vuoksi tehtiin kuukauden päästä uusi operaatio,joka vei multa halut lähehs kahdeksi kuukaudeksi ja näiden asioiden jälkeen mies muuttui juuri tuollaiseksi haluttomaksi.
Yhdessä vaiheessa mietin mahtaako miehellä olla joku toinen,mutta ei ole.
Meillä menee ihan kivasti mielestäni,mutta parisuhteen hoitaminen on jäänyt jonnekkin taka-alalle,en vain jaksa tajuta miksi.
Mies on paljon töissä,ja jos ei ole töissä on silloin tietokonen paras kaveri....
Haluaisin vielä joskus tuntea itseni halutuksi!!!
Olemme täsätä mieheni kanssa taannoin puhuneet ja hän lupasi parantaa tapansa,mutta mikään eiole muuttunut.
t:surullinen
Suhteemme alussa mieheni oli kyllä asiassa erittäinkin aktiivinen (emme asuneet tällöin yhdessä)
Myös yhteisasumisen alussa tilanne oli vielä hyvä.
Mulla oli kohdunulkoinen raskaus keväällä,vaati leikkauksen ja komplikaatioiden vuoksi tehtiin kuukauden päästä uusi operaatio,joka vei multa halut lähehs kahdeksi kuukaudeksi ja näiden asioiden jälkeen mies muuttui juuri tuollaiseksi haluttomaksi.
Yhdessä vaiheessa mietin mahtaako miehellä olla joku toinen,mutta ei ole.
Meillä menee ihan kivasti mielestäni,mutta parisuhteen hoitaminen on jäänyt jonnekkin taka-alalle,en vain jaksa tajuta miksi.
Mies on paljon töissä,ja jos ei ole töissä on silloin tietokonen paras kaveri....
Haluaisin vielä joskus tuntea itseni halutuksi!!!
Olemme täsätä mieheni kanssa taannoin puhuneet ja hän lupasi parantaa tapansa,mutta mikään eiole muuttunut.
t:surullinen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nämä jutut ovat miehille niin isoja paloja purettaviksi, että voi olla että tulee olemaan teillä vielä kuukausien selibaatit tiedossa.Ystäväni erosivat myös keskenmenon kriiseihin. Samoin itsellä. Miehet kuvittelevat, että elämä on kuin ruusuilla tanssimista, johon eivät vastoinkäymiset sovi kuvioihin.Kaikista ei ole käsittelemään näitä vaikeista juttuja koskaan.Suosittelen hakemaan ammattilaisen apua,jos mies ei ala avautumaan. Kyseessä on siis paljon isompi juttu takana kuin seksin puute. Miehelle on yksi tapa "puhua" tämä seksittömyys siitä, että on hätä.Ei miehelläsi varmastikaan toista ole. Voimia sinulle, ymmärrän täysin mitä käyt nyt lävitse,niin samanlainen oli tarinasi.
on mukava kuulla,ettemme ole yksin tässä asiassa.
Tuo keskenmeno oli aika kova pala meille,ja jossain takaraivossa on jatkuva pelko jos se uusii tms...lasta me haluamme sitten jossain vaiheessa,mutta emme nyt lähitulevaisuudessa...sillä parisuhde täytyy hoitaa sekä taloudelliset asiat...sekä haluan että minä selviän koettelemukseseta sekä fyysisellä tasolla että henkisellä...mieheni taas henkisellä tasolla toipuu varmaan aikanaan.
Toisinaan on sanonut että on selvinnyt,eikä sure...mutta asia on toisin,kyllä minä hänet tunnen,liiankin hyvin.
Joulu oli kovin raskasta aikaa,silloin meidän pikkuisen oli määrä syntyä...niin outoa ajatella että meitä olisi nyt kolme...mutta kaksi meitä on...
En pitäisi mitenkään pahana tuollaista parisuhde terapiaa...seksuaaliterapia olsi myös hyvä asia siinä sivussa.
Mulla oli juuri tuohon ku-raskauteen liittyvät oireet ennen operaatiota,sekä tietoa että kyseessä oli kohdunulkoinen niin yhdyntäkipuja ja olen kärsinyt niistä jo ennen raskauttanikin ja mieheni pelkää AINA kun rakastelemme että minua sattuu,okei se on hyvä että mies on huomaavainen jne,mutta latistaa tunnelmaa...koska en ole kuitenkaan enää kivuista kärsinyt.
ja sitten on tuo raskaudenpelko myös ja varmasti vie osottain kummaltakin fiilikset,vaikka syönkin pillereitä...
ehkäpä se haaveilee toisesta naisesta, ehkä se pitää sua nykyään ällönä, ehkäpä se säikähti sitä sun raskautta ja niitä juttuja, eikä uskalla enää ryhtyä puuhiin, kun ei muksua halua.
Voi voi miten typerää tekstiä tuo edellisesi. Jos edes pienessä mielessäsikin olisit vastaavaa kokenut, mitä alkuperäinen tai itsekin olen kokenut, niin et todellakaan viitsisi vitsiä tässä väännellä.
Mulla sama ongelma vaikka olenkin mies ja meillä ei ole ollut mitään raskausjuttuja. Eli eri ongelma mutta kuitenkin sama! Nyt oltu 2 kk selibaatissa ja ed kerran 2 kk. Nainen ei vain jostain syystä saa itsestään irti. Nauttii (kai?)kyllä kun minä olen ja teen mutta 3 yhdessäolovuoden aikana naisen aloitteet ovat olleet kokonaista 2 krt. Tuntuu pahalta kun ajattelen omaa napaani mutta päätä jo alkaa kiristää.Alussa oli kuitenkin aktiivista toimintaa( monta krt viikossa). Kuitenkin olemme kohttu nuoria vielä.n.30v. Mitä pitäis tehdä?
rohkeasti keskustella asiasta? Meilläkin sama tilanne mieheni kanssa. Selibaattia jatkunut muutaman kuukauden. Kummallakaan ei kuitenkaan ole toista. Tuntuu, että seksielämämme on ihan jumissa: kumpikaan ei tee aloitetta, eikä asiasta keskustella. Tietysti seksittömyyteen liittyy paljon muutakin (muut ongelmat parisuhteessa jne. jne).
Itse ajattelin marssia ostamaan hierontaöljyä ja antaa sen miehelleni. Jospa ymmärtäisi vihjeen ja
voisimme testata sitä yhdessä ;-)