Perheessäni on usein sanaharkkaa. Tämä kulkee suvussa;)
Yleensä suhtaudun maltillisesti muiden niuhottamiseen ja raivonpuuskiin, mutta muutamaan asiaan olen sanonut sanottavani aika terävästi ja saanut valtavan syyllisyydentunnon.
Mietittyäni ja mielessäni puuskahdustani jauhettuani tiedän, että olin oikeassa ja sanoin sanottavani oikein menemättä henkilökohtaisuuksiin tai asiattomuuksiin.
Kuitenkin ajattelen että vastapuoli pahoitti mielensä ja se on minun syyni. Todennäköisesti mielipidettäni ei edes pidetä arvossa mutta kuitenkin itselleni jää valtavan huono olo parista lauseesta.
Miksen osaa riidellä ilman moraalista krapulaa?
Yleensä suhtaudun maltillisesti muiden niuhottamiseen ja raivonpuuskiin, mutta muutamaan asiaan olen sanonut sanottavani aika terävästi ja saanut valtavan syyllisyydentunnon.
Mietittyäni ja mielessäni puuskahdustani jauhettuani tiedän, että olin oikeassa ja sanoin sanottavani oikein menemättä henkilökohtaisuuksiin tai asiattomuuksiin.
Kuitenkin ajattelen että vastapuoli pahoitti mielensä ja se on minun syyni. Todennäköisesti mielipidettäni ei edes pidetä arvossa mutta kuitenkin itselleni jää valtavan huono olo parista lauseesta.
Miksen osaa riidellä ilman moraalista krapulaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koska sinun omatuntosi on kiinnostunut siitä, miten toinen voi. Vastuuntuntosi on omaehtoista ja näin ollen kaunista. Ulkoapäin ohjautuva ihminen on raskas ja kulkee turhan helppoja polkuja.
Aah, meninköhän liian pitkälle "analyysissäni". Jokatapauksessa uin usein samanmoisissa tunnelmissa. Ja minulla on syytäkin morkkiksiin, sillä tunnen sanoneeni joskus asiattomasti. "Mikään ei ole pyhää" -riitelyt ovat todella rajuja ja ahdistavia, niitä pyrin välttämään.