Mietin mitä mahtaa tarkoittaa se, että nainen ehdottaa voivansa olla ystävä, mutta vain ystävä. Onko se hienovarainen tapa kertoa minulle (miehelle), että olet typerys ja haluan sinut pois silmistäni. Vai onko minussa jokin viehättävä ominaisuus joka tekee ystävyydestäni tavoittelemisen arvoista. Törmättyäni ehdotukseen pienellä aikaa kahdesti, olisin kiinnostunut lukemaan naispuolisilta ihmisiltä ajatuksia siitä, kumpaa itse epäilet todellisemmaksi.
nainen haluaa
vain ystäväksi?
292519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos minä sanon, että haluan olla jonkun ystävä, tarkoittaa se, että pidän ihmisestä todella paljon. Jos tämä ko. henkilö sattuu olemaan mies, tarkoittaa se ehkä myös sitä, etten tunne häntä kohtaan sellaista "vetoa", mitä täytyy tuntea seurustelukumppania kohtaan. Missään tapauksessa en ehdota ystävyyttä ihmiselle, jonka haluaisin pois silmistäni! Mulle ainakin ystävyyssuhteet on todella tärkeitä, ja toivon niille elämänmittaista kestävyyttä.
Uskoisin, että nainen on ehdottanut sinulle ystävyyttä, koska pitää sinusta paljon ja haluaa keskustella kanssasi ym. mutta korostaa, että VAIN ystävä, koska haluaa sinun ymmärtävän, ettei seurustelusuhde ole mahdollinen. Mielestäni on kyllä aika hölmöä sanoa "vain ystävä", koska ystävyys on todella arvokasta, jos se on aitoa, ja saattaa olla kestävämpää kuin seurustelusuhde!
Kiitos kauniista ajatuksista. Noin minäkin haluaisin ystävyyden ymmärtää. Ei silti voi välttyä sortumasta itsesyytöksiin ja miettimään mikä minussa ehkä voisi olla vikana, paitsi viehätysvoima joka suuntaa ihanan ihmisen ystävyyden laduille heti ensi metreillä. Ystäviä ihminen toki tarvitsee. No tilanne yksi-nolla minun edukseni sinun tuellasi!
Täysin samaa mieltä.
paskapuhetta tommonen,naiset mitään ystäviä miehestä kaipaa,ne ei tarvi muuta kuin mooseksen uimaan heidän jordan-virtaansa.Mistä naisen kanssa ylipäänsä voi keskustella,uusista meikeistä vai?
Melko junttimainen näkemys. Ei varmaan mistään voi keskustella jos lähtökohdat on samat kuin sulla. Mistä sä juttelet ystävien kanssa, nokka-akselien kulmista vai?
Mä en pysty keskusteleen uusista meikeistä, ku en oo niitä aikoihin ostanut...harmi. Joo, no varmaan moni mies on tota mieltä, mut olkoon. Mulla on yks tosi hyvä miespuolinen ystävä, ja hänen kanssaan me keskustellaan jos vaikka mistä eli ihan kaikesta...autoista, ihmissuhteista, työasioista ym. Seksi ei liity meidän ystävyyteen mitenkään, vaan molemmilla on omat "kuvionsa" ja unelmansa parisuhdeasioissa. Se kyllä pelottaa, miten mahdolliset tulevat parisuhteet (kummallakin tahollaan) vaikuttaa ystävyyteen ja ymmärtääkö ne kumppanit sitten, mutta toivoisin, että voitais pysyä ystävinä ikuisesti. On mun mielestä aika tylsää, jos pitää rajata ystäväpiiri pelkkiin naisiin!!
Jep jep! Ei osais tosiaan meikeistä tarinoida, mutta on noita aiheita onneksi ainakin pari miljardia muuta. Ei ole kovin vahingollista miehen joskus keskustella muustakin kuin moottorin pärinästä. Töissä meillä karjut juttelee esim. lapsenhoidosta keskenään mikä ei varmaan ihan heti tulis mieleen jos tylsiä stereotypioita ajatellaan. Mutta varmaan löytyy rajoittuneita persoonia yhtä lailla miehistä kuin naisista.
Rajoittunut on ihmisen suvaitsevaisuus, sillä tuuli-juulian pelko tulevien parisuhteiden vaikutuksesta ystävyyteen on ilmeisen aiheellinen. Harmi, mutta minkäs teet jos mustasukkaisuuden peikko ryömii esiin koloistaan...
Voisin haluta olla ystävä, mutta se ei myöskään tarkoita sitä, että haluan olla välttämättä pelkästään ystävä. Minä en ensinnäkään automaattisesti oleta, että kukaan mies haluaisi olla mulle itsestäänselvästi edes ystävä puhumattakaan mistään enemmästä. Ja siksi se ei tarkoittaisi ainakaan -pois mun silmistä- vaan varovaisemmin sitä että oliskohan siitä nyt ystäväksi (edes) mulle? Auttoiko tämä?
Ollako ystävä, ei edes ystävä tai ehkä enemmän kuin ystävä. Hämmentävää. Ehkä hiukan jotain sellaista pohdintaa joka sopiikin hyvin otsikon naisen logiikkaa alle. Miksi edes pitäisi asettaa rajoja. Paitsi tietysti jos kokee jo olevansa varattu eikä siksi halua sekoittaa elämänsä kuvioita. Mutta silloin soisin saavani rehellisen ilmoituksen asian tilasta. Sinäkin näytät kuitenkin ajattelevan, että läheltään pois hätistelystä ei olisi kysymys. :)
Näin se homma etenee. Hyviä ehdotuksia alkuperäiseen kysymykseeni ja vastaus oikeasta elämästä. Minulla oli hyvä ystävä. Niin hyvä että minä itsekäs ihminen olisin halunnut jakaa vaikka elämäni tuon ihmisen kanssa. Nyt minulla ei enää ole ystävää. Hän haluaa minut pois. On vain musta mieli, kyyneliä ja tyhjyys sydämessä.
Tämä taitaa tulla shokkina, mutta eivät pehmot sytytä naista. Jos mies ei sytytä naista, mutta roikkuu kuitenkin siinä, kuullaan tuo kuuluisa lausahdus: "ollaan vain ystäviä". Siinä vaiheessa viimeistään peli on menetetty.
Olen joskus ollut juuri tuollainen marttyyri. Hirveän suloista tekstiä, mutta ei se ole miehen kynästä. Miehen pitää olla jämäkkä, miehen pitää olla vahva. Muu toimii vain tuurilla, eikä ihmeitä kannata odottaa.
Viestisi on siis: Tee kääntymys, ryhdy juntiksi ja tosikarjuksi! Pelaa peliä, niitä naista lakoon ja särje sydämiä...
Tarvitsen toisenlaisen lääkityksen voidakseni persoonallisuuteni sellaiseksi muuttaa. Ei nykyinen oma tyylini sekään ihan tulokseton ole, sillä tälläkin tavalla joudun hätistelemään rumempia kepillä kauemmas (jos ilkeäsi ilmaisen). Ei mulla ole marttyyrin olo, eikös se vaatisi kuolemaa. Hengissä olen ja vastoinkäymisistä nousen uuteen yritykseen ihmissuhderintamilla.
Oliko shokki-diagnoosi muuten naisen näppäimistöllä laadittu?
Itse sanoin miespuoliselle hlölle, josta en ollut seurustelu- tai edes yöjuttumielessä kiinnostunut, että voitaisiinko olla ystäviä. Ukko kiskas herneen nenään (niin että meinas tukehtua) ja alko tekstaamaan ja soittelemaan. Ystävyys ei olis kuulemma onnistunut, koska ukko halusi enemmän.
Kun siis itse sanon haluavani olla kaveri, niin myös tarkoitan sitä.
->ei tarkoita sitä, että pitäis suksia kuuseen
->eikä sitä, että (välttämättä) haluaisin jatkossa enemmän
Luultavasti porukka ajattelee että oot mahtava tyyppi ja että ystävyys olis tavottelemisen arvonen asia. Mitä menetettävää sulla on?
Niinpä! Mitä menetettävää mulla on. Pidän tosin itse vähän rajoittuneena ja epäkypsänä kieltäytyä ystävyyden pohjalle perustuvasta kanssakäymisestä. Ystävyys on kestävää ja antoisaa. Asioiden kääntyessä vakavamman seurustelun puolelle mennään niin kovin usein väärille raiteille. En torju ystävyyttä, mutta huomaan että minua ja tarkoitusperiäni pelätään. Kuka mistäkin syystä.
No enpä kyllä itsekään ystävyydestä kieltäytyisi, varsinkin jos sitä tarjoava on kiinnostava persoona. Mutta sinua/tarkoitusperiäsi pelätään? Liekö olet pelottava, mutta silti sinua kaivataan ystäväksi. Eikös se ole kuitenkin vaan hyvä juttu.
Siis pelätään että taas petytään, kun on joskus ennenkin jouduttu pettymään. Tai pelätään että menetetään vapaus, itsenäisyys tai miksi sitä haluaa kutsua kun saa olla yksin ja elää ilman parisuhteen rajoituksia. Rajoituksia joita ihmiset turhaan toisilleen luovat. Tuskin sentään itse pelottava olen, en sitä ajatellut varsinaisesti.
Mitä syytä tällä naishenkilöllä on pelätä vapauden/itsenäisyyden menettämistä jos ollaan vain ystäviä? Siis jos mitään merkkiä seurusteluunpäin ajautumisesta ei ole niin mikäs hätä sulla siinä on...
Niin, tämä kysymys tulee nyt vähän väärälle ihmiselle. Se pitäisi osoittaa tuolle naisen logiikkaa käyttävälle otukselle. Olen tietysti sitä yrittänyt, mutta ehkä esitystapani ei ole ollut kyllin vakuuttava. Kun tätä asiaa pönkii ja tönkii eri puolilta, niin ehkä hän kokeekin itsessään niitä merkkejä, joista mainitsit. Ja kun minäkin sellaisia merkkejä olen itsessäni havainnut, niin totta vieköön ehkä hänellä sitten on aihetta olla peloissaan. Itse taas en olisi mokomasta ollenkaan hädissäni. Jos ei ollenkaan yritä, ei voi onnistuakaan.
eli siis molemmilla osapuolilla on kiinnostusta myös johonkin ystävyyttä suurempaan... mieti kuinka paljon (eli onko tarpeeksi), ja siitä sitten liikkeelle että mitä teet. Mikäs hätä tässä on.
Kiitos ajatuksistasi! :)
Nainen voi olla miehelle todella hyvä ystävä, koska hän näkee kaikki asiat naisen näkökulmalta. Naisen ja miehen miettiminen on erilainen. Yleisesti miehet käyttävät miettimisessä enemmän järkeä,naiset vaistoja ja tunteita.
Hyvä ystävyys kestä myös elämän vaikeammat hetket. Siellä on paljon toinentoisen auttamista jo henkisen puolella. Myös ymmärtämistaitoa, anteeksiantoa, ilojen ja surujen jakamista.
Syvästä ystävyydestä voi kasvaa myös rakkaus, koska silloin ei ole toinentoisilta enää mitä salattava eikä pelottava, suhde on avoin.
Mutta kaikki on myös miehestä kiinni, antaako hän ymmärtää, että halua enemmän tai torjuu itse omilla sanoilla ja teoilla.
Olkaa enempää toinentoisen kanssa, tutustukaa syvempiin. Kyllä elämä näyttää, mihin suhde vii. Päärooli on rehelisyydellä.
Ihmeen kauniita sanoja loihdit. Kiitos niistä! Vaan onko miehestä hyväksi ystäväksi? Aiemmissa viesteissä minulle ehdotettiin karkeaksi juntiksi muuttumista, vaan sellaisesta ei varmaan ystäväksi olisi - sydämiä vain särkisin. Nykyinen minäni ystävyyden ymmärtäisi. Sitä minun seuraavaksi täytynee esiin tuoda. Jos mulle tilaisuus vielä suodaan.
Järjen käyttäminen miettimiseen kuulostaa tutulta. Vaan melko järjettömiä ajattelen kun huomaan rakkauden kolkuttelevan ovella.
Olenko siis rehellinen jos tämän kolkutuksen kuulen ja siitä lämpöisestä onnen tunteesta toisellekin kerron. Vai olenko epärehellinen ja jätän kertomatta. Salaaminen tuntuisi siltä. Tätä voin pohtia sisälläni.
Tottakai voi mies olla hyvä ystävä naiselle.
Sanotaan, että naiset rakastavat korvilla, miehet silmillä. Nainen halua aina kuulla hyviä ja kauneita sanoja miehen suusta, mutta kyllä mieski tarvitse rohkaisua, kannustusta naisen puolelta. Siksi älä ole se karkea juntti.
Näyttä hiljaisesti, että hän merkitse Sulle enempää kun ystävä. Ystävyydelle rakenettu suhde on hyvä alku myös kestävälle rakkaudelle.
Muista myös, että yleisesti naiset vaistoavat kaikki valheet. Monet naiset sanovat sen heti, toiset taas ei sano ikinä mutta jättävät toisen valheet itselle muistiin. Ole rehellinen kaikissa sanoissa ja teoissa.
Tee itse ensimäiset hiljaiset askeleet ja kärsivälisyyttä kaikissa elämän asioissa.
Kiitos taas rakentavista ajatuksista. Olen ollut rehellinen itselleni ja tuntoni palosta vihjannut. En julkean suorasti mutta mielestäni kauniilla sanankäänteillä. Voin olla itselleni rehellinen myös siinä että tunnustan itselleni ettei yksin voi rakastaa. Siihen tarvitaan kahta. Kahta tarvitaan ystävyyteenkin. Taidan yrittää korjata tilanteen ja myöntää tämän ystävälleni. Jos rakkaudelle ei ole tilaa, niin annetaan sitä sitten ystävyydelle.
"Aiemmissa viesteissä minulle ehdotettiin karkeaksi juntiksi muuttumista, vaan sellaisesta ei varmaan ystäväksi olisi - sydämiä vain särkisin."
Huh mitä tekstiä! Toivottavasti hoksaat jossakin vaiheessa, että vaikka saat sillä positiivista palautetta ja emotionaalista tukea palstan naisista, mutta that's about it..! Vai kuinka hyvin tuo pehmoilu toimii naisten kanssa?
Kukaan ei ole ehdottanut sinua karkeaksi juntiksi muuttumista. Taisit mustavalkoisessa mielessäsi lukea minut samantien sellaiseksi. Feminiininen puolesi taitaa olla hieman turhan vahvoilla! Kuulostat niin pahasti naiselta kuin mies voi!
"Ei silti voi välttyä sortumasta itsesyytöksiin ja miettimään mikä minussa ehkä voisi olla vikana, paitsi viehätysvoima joka suuntaa ihanan ihmisen ystävyyden laduille heti ensi metreillä."
"Harmi, mutta minkäs teet jos mustasukkaisuuden peikko ryömii esiin koloistaan..."
"Mutta jos nostan pään pystyyn, takerrunko naruun... "
"Ollako ystävä, ei edes ystävä tai ehkä enemmän kuin ystävä. Hämmentävää."
"Minulla oli hyvä ystävä. Niin hyvä että minä itsekäs ihminen olisin halunnut jakaa vaikka elämäni tuon ihmisen kanssa. Nyt minulla ei enää ole ystävää. Hän haluaa minut pois. On vain musta mieli, kyyneliä ja tyhjyys sydämessä."
"Olenko siis rehellinen jos tämän kolkutuksen kuulen ja siitä lämpöisestä onnen tunteesta toisellekin kerron. Vai olenko epärehellinen ja jätän kertomatta."
Kaikesta tuosta paistaa ulos sellainen epävarmuus ettei pahempaa varmasti ole. Nainen tarvitsee miehen. Ehkä jonakin päivänä hoksaat sen kun olet pohtinut noita asioita tarpeeksi sisälläsi. Lämmin suositus. Ryhdistäydy. Kiinnitä kiveksesi.
Täytyy pehmentää hieman omia kirjoituksiani avaamalla se, mitä sanojeni takana on.
Emotionaalinen rapsutus tuntuu kivalta, mutta mitä sinä todella haluat? Kun tiedät sen, mieti vastausta siihen mikä saa sinulle sen mitä oikeasti haluat? Haluatko hetkellistä hyvänolon tunnetta, mitä kivat sanat sinulle antavat vai haluatko olla onnellinen elämässä? Jos tukeudut toisiin ja siihen, että saat sympatioita toisilta et tule sitä olemaan. Ainoa todellinen onnellisuus lähtee ihmisestä itsestään. Se ei ole riippuvaista siitä, mitä neiti X on minusta mieltä tai mitä neiti A, B tai C sanoo. Vasta siinä vaiheessa kun on itsenäinen, on mahdollista luoda suhde, jossa on mahdollista kasvaa toisen kanssa.
Olet itse jo vastanut kaikille omille kysymyksille ja ne vastaukset ovat Sun omassa syvässä sisimässäsi.
Jos et yritä, ei tapahtu mitään.
Jos yrität, on mahdollisuus voittaa.
Ehkäpä hän ei ole ymmärtänyt niitä sun sanankäänteitä ja hän luule, että ne kuuluvat kenellekin toiselle?
Se mikä mielipite asiasta on toisilla ihmisillä ei pitäis olla Sinulle esteeksi.
Ole vaan rohkea.
Onnea mukana Sulle!
Kiitos "ystävä" hyvistä johdatteluista! Näillä eväillä mä olen kuin uusi ihminen ja silmäni ovat auenneet myös ymmärtämään ystävyyden tärkeyden.
:)
Taitava kooste ajatelmistani usean päivän ajalta! Mulle jäi edelleen epäselväksi edustatko jompaa kumpaa sukupuolta vai oletko kenties hiukan keskenkasvuinen. Meitä on niin moneksi, on toiminnan miehiä ja löytyy kaltaisiani aivojen käyttöön tottuneita yksilöitä. Joillain poikkeusyksilöillä saattaa löytyä molempiakin ominaisuuksia. En paljasta löytyykö minusta noita toiminnallisia puolia, mutta kysymykseesi pehmoilun toimimisesta vastakkaisen sukupuolen kanssa: Toimii!