Tarinani on pitkä ja monimutkainen ja herättää varmaan (ehkä) voimakkaitakin mielipiteitä sekä miehissä, että naisissa. Tarkoitukseni on kuitenkin vain saada aitoja mielipiteitä ja neuvoja tilanteeseeni.
Hullaannuin täydellisesti ex-mieheeni jo ensi tapaamisella noin 6vuotta sitten . Hullaantuminen muuttui rakkaudeksi ja halusimme molemmat pian asumaan yhteiseen kotiin. Kihloihinkin menimme jo kuukauden päästä ensitapaamisestamme ja häitä vietettiin 9:n kuukauden päästä.Sitten tapahtui onnellisin asia elämässäni...tulin raskaaksi heti, kun lopetimme ehkäisyn! Tytär syntyi 9 kuukauden kuluttua häistä ja elämä tuntui täydelliseltä.
Avioliittoomme kuului paljon rakkautta, intohimoa, hellyyttä,toisen huomioonottamista, uskollisuutta jne. listaa voisin jatkaa aika pitkäänkin, mutta riittäköön nuo. Tietenkin oli joskus erimielisyyksiäkin, mutta ne pystyimme selvittämään puhumalla ja sen jälkeen olimme entistäkin läheisempiä. Kuulostaa unelma-avioliitolta ,eikö totta? Unelmaa se olikin, kunnes aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, millaisen miehen kanssa olin mennyt naimisiin.Täytyy myöntää, että eihän me todellakaan tunnettu läpikotaisin vielä toisiamme, kun käveltiin jo kirkonkäytävää ja lausuimme sen kuuluisan Tahdon!
Se tuntui kuitenkin oikealta päätökseltä silloin, enkä kadu sitä kaikesta huolimatta.
Se käärme ,joka luikerteli paratiisiimme oli kuningas alkoholi ja kaikki ,joilla varsinkin on omakohtaisia kokemuksia elämästä alkoholistin kanssa, tietävät, että viinanhimoa ei voita mikään. On olemassa harvinaisia tapauksia, joissa alkoholisti raitistuu, mutta se on taas sitten asia erikseen. Minun exäni on näiden kuuden vuoden aikana, kun olen tuntenut hänet, vajonnut yhä syvemmälle alkoholiriippuvuuteen. Kuvioon on kuulunut lähes kaikki lieveilmiöt , joista mainittakoon rattijuopumus, työpaikkajuopottelu ja väkivaltaisuus humalassa(onneksi harvoin kuitenkin). Laitoin ensimmäistä kertaa eron vireille ,kun avioliittomme oli kestänyt n.3 vuotta. Minä muutin 3-vuotiaan tyttäremme kanssa omaan asuntoon ja exäni joi lähes päivittäin kolme kuukautta. Tyttöä hän ei tavannut kertaakaan sinä aikana. Harkinta-aikaa ehti kulua vain 3kk , kun menin exän luo käymään ,että tyttö saisi tavata isänsä pitkästä aikaa. Kuulostaa täysin järjettömältä, mutta kun näin ex-mieheni (humalaisena ja rajusti laihtuneena), kaikki se ikävä, mitä olin kaikesta huolimatta tuntenut häntä kohtaan purskahti minussa pinnalle ja päätin , että haluan hänet takaisin minun ja tyttäreni elämään.
Alkoi "uusi yrityksemme" ja ex-mieheni kulki A-klinikalla asiakkaana. Noin 5 kuukautta hän pysyi kokonaan raittiina , mutta sitten juominen tuli takaisin kuvioihin aluksi muutamana saunakaljana ja melko pian entinen juomatyyli oli palannut. Lopullisen eropäätökseni tein tammikuussa 2005 ja avioeromme astui virallisesti voimaan viimekesänä. Olemme erosta huolimatta tapailleet silloin tällöin, että tyttö saa olla isänsä kanssa, mutta myös siksi, että fyysinen vetovoima on vieläkin kaikkien ikävien ja suorastaan helvetillisten tapahtumien jälkeen yhä tosi voimakas. Eroseksiä ,tai miksi sitä nyt tässä vaiheessa oikein kutsuisi , on siis harrastettu silloin tällöin.
Asun tyttäreni kanssa kivassa, viihtyisässä kodissa ja olen lähes tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni. Tyytymättömyyttä aiheuttaa se, että minulla on hirvittävä miehenkaipuu. Kaipaan läheisyyttä, intohimoisia rakasteluja ,pitkiä keskusteluja pimeässä, kun pitäisi jo nukkua. Siis kaikkea sitä, mitä elämääni kuului parhaimpina aikoina ex-mieheni kanssa. Ongelma onkin siinä, että vaikka exäni onkin enemmän kuin innokas tapaamaan minua vielä silloin tällöin seksin merkeissä, niin tiedän, ettei meidän kannata jatkaa näitä salaisia hetkiä, jolloin tyydytämme toistemme tarpeet. Tai ei se nyt ole ihan pelkkää tarpeiden tyydytystä, koska onhan meillä tunteitakin paljon vielä toisiamme kohtaan ja tulee varmaan kauan vielä olemaankin. Ex-mieheni haluaisi minut takaisin, mutta ymmärtää, että se on mahdotonta hänen juomisongelmansa vuoksi.
Minulla on tunne, että käytän häntä hyväkseni, koska olen varma, etten koskaan enää edes harkitse yhteenpalaamista, haluan vain hänen vartaloaan. Ex-mieheni on sanonut, että hän ei tunne itseään hyväksikäytetyksi, koska kaipaa ja haluaa myös minua niin paljon, eikä halua etsiä irtosuhteista tyydytystä. Luulen kuitenkin, että hän vieläkin jossain alitajunnassaan elättelee toiveita, että palaamme yhteen ja siinä mielessä hän ei ole alkanut vieläkään "erkaantumaan" minusta. Seksitapaamisemme eivät kyllä varmasti helpota hänen eroprosessiaan. Tuntuu, että hän vieläkin "roikkuu "minussa ja avioliittomme raunioissa, eikä osaa aloittaa erillistä omaa elämää. Kaikkea tätä vaikeuttaa tietenkin myös se tosi runsas alkoholinkäyttö, joka masentaa hänet kohta lopullisesti.
Tiedän ,että en saisi antaa enää himoilleni periksi kun hän tulee käymään, mutta kun minun on niin vaikea sanoa ei, kun muistan kaikki ne ihanat jutut, mitä yhdessä harrastelimme . Nyt varmaan joku ajattelee, että kun olen niin "puutteessa", niin miksen hae tilapäistä seksiseuraa jostain esim. ravintolasta tai chat-palstoilta? No, ensinnäkin pikku-tytön yksinhuoltajana se ei ole niin helppoa järjestää ja toiseksi en halua ex-tempore seksiä täysin tuntemattoman kanssa, vaikka se saattaisikin olla todella tyydyttävä kokemus. Olen kyllä jutellut chatissa monien tyyppien kanssa ja ihanan eroottisiakin juttuja ja yksi fantasioistani onkin juuri tulinen seksi tuntemattoman kanssa. Mutta se on loppujen lopuksi vain fantasia, enkä ehkä koskaan tule sitä toteuttamaan .No, täytyy myöntää, että olen kirjoitellut yhden todella mielenkiintoisen miehen kanssa ja hänen kanssaan voisin kenties joskus uskaltautua siihen pisteeseen , että tavataan. Mutta se ei tule ehkä koskaan onnistumaan siksi, koska hän on varattu, eikä tapanani ole ollut "sählätä" varattujen kanssa. Kiinnostaa kyllä tietenkin todella kovasti, niinkuin yleensä kaikki uusi.
Toivoisin kovasti, että joku jaksaisi lukea pitkästymättä tämän tarinani loppuun asti ja kertoisi mielipiteensä. Kaipaisin todella neuvoja tilanteeseeni. En oikein usko, että olen ainoa nainen, joka on tällaisessa tilanteessa.
Hullaannuin täydellisesti ex-mieheeni jo ensi tapaamisella noin 6vuotta sitten . Hullaantuminen muuttui rakkaudeksi ja halusimme molemmat pian asumaan yhteiseen kotiin. Kihloihinkin menimme jo kuukauden päästä ensitapaamisestamme ja häitä vietettiin 9:n kuukauden päästä.Sitten tapahtui onnellisin asia elämässäni...tulin raskaaksi heti, kun lopetimme ehkäisyn! Tytär syntyi 9 kuukauden kuluttua häistä ja elämä tuntui täydelliseltä.
Avioliittoomme kuului paljon rakkautta, intohimoa, hellyyttä,toisen huomioonottamista, uskollisuutta jne. listaa voisin jatkaa aika pitkäänkin, mutta riittäköön nuo. Tietenkin oli joskus erimielisyyksiäkin, mutta ne pystyimme selvittämään puhumalla ja sen jälkeen olimme entistäkin läheisempiä. Kuulostaa unelma-avioliitolta ,eikö totta? Unelmaa se olikin, kunnes aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, millaisen miehen kanssa olin mennyt naimisiin.Täytyy myöntää, että eihän me todellakaan tunnettu läpikotaisin vielä toisiamme, kun käveltiin jo kirkonkäytävää ja lausuimme sen kuuluisan Tahdon!
Se tuntui kuitenkin oikealta päätökseltä silloin, enkä kadu sitä kaikesta huolimatta.
Se käärme ,joka luikerteli paratiisiimme oli kuningas alkoholi ja kaikki ,joilla varsinkin on omakohtaisia kokemuksia elämästä alkoholistin kanssa, tietävät, että viinanhimoa ei voita mikään. On olemassa harvinaisia tapauksia, joissa alkoholisti raitistuu, mutta se on taas sitten asia erikseen. Minun exäni on näiden kuuden vuoden aikana, kun olen tuntenut hänet, vajonnut yhä syvemmälle alkoholiriippuvuuteen. Kuvioon on kuulunut lähes kaikki lieveilmiöt , joista mainittakoon rattijuopumus, työpaikkajuopottelu ja väkivaltaisuus humalassa(onneksi harvoin kuitenkin). Laitoin ensimmäistä kertaa eron vireille ,kun avioliittomme oli kestänyt n.3 vuotta. Minä muutin 3-vuotiaan tyttäremme kanssa omaan asuntoon ja exäni joi lähes päivittäin kolme kuukautta. Tyttöä hän ei tavannut kertaakaan sinä aikana. Harkinta-aikaa ehti kulua vain 3kk , kun menin exän luo käymään ,että tyttö saisi tavata isänsä pitkästä aikaa. Kuulostaa täysin järjettömältä, mutta kun näin ex-mieheni (humalaisena ja rajusti laihtuneena), kaikki se ikävä, mitä olin kaikesta huolimatta tuntenut häntä kohtaan purskahti minussa pinnalle ja päätin , että haluan hänet takaisin minun ja tyttäreni elämään.
Alkoi "uusi yrityksemme" ja ex-mieheni kulki A-klinikalla asiakkaana. Noin 5 kuukautta hän pysyi kokonaan raittiina , mutta sitten juominen tuli takaisin kuvioihin aluksi muutamana saunakaljana ja melko pian entinen juomatyyli oli palannut. Lopullisen eropäätökseni tein tammikuussa 2005 ja avioeromme astui virallisesti voimaan viimekesänä. Olemme erosta huolimatta tapailleet silloin tällöin, että tyttö saa olla isänsä kanssa, mutta myös siksi, että fyysinen vetovoima on vieläkin kaikkien ikävien ja suorastaan helvetillisten tapahtumien jälkeen yhä tosi voimakas. Eroseksiä ,tai miksi sitä nyt tässä vaiheessa oikein kutsuisi , on siis harrastettu silloin tällöin.
Asun tyttäreni kanssa kivassa, viihtyisässä kodissa ja olen lähes tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni. Tyytymättömyyttä aiheuttaa se, että minulla on hirvittävä miehenkaipuu. Kaipaan läheisyyttä, intohimoisia rakasteluja ,pitkiä keskusteluja pimeässä, kun pitäisi jo nukkua. Siis kaikkea sitä, mitä elämääni kuului parhaimpina aikoina ex-mieheni kanssa. Ongelma onkin siinä, että vaikka exäni onkin enemmän kuin innokas tapaamaan minua vielä silloin tällöin seksin merkeissä, niin tiedän, ettei meidän kannata jatkaa näitä salaisia hetkiä, jolloin tyydytämme toistemme tarpeet. Tai ei se nyt ole ihan pelkkää tarpeiden tyydytystä, koska onhan meillä tunteitakin paljon vielä toisiamme kohtaan ja tulee varmaan kauan vielä olemaankin. Ex-mieheni haluaisi minut takaisin, mutta ymmärtää, että se on mahdotonta hänen juomisongelmansa vuoksi.
Minulla on tunne, että käytän häntä hyväkseni, koska olen varma, etten koskaan enää edes harkitse yhteenpalaamista, haluan vain hänen vartaloaan. Ex-mieheni on sanonut, että hän ei tunne itseään hyväksikäytetyksi, koska kaipaa ja haluaa myös minua niin paljon, eikä halua etsiä irtosuhteista tyydytystä. Luulen kuitenkin, että hän vieläkin jossain alitajunnassaan elättelee toiveita, että palaamme yhteen ja siinä mielessä hän ei ole alkanut vieläkään "erkaantumaan" minusta. Seksitapaamisemme eivät kyllä varmasti helpota hänen eroprosessiaan. Tuntuu, että hän vieläkin "roikkuu "minussa ja avioliittomme raunioissa, eikä osaa aloittaa erillistä omaa elämää. Kaikkea tätä vaikeuttaa tietenkin myös se tosi runsas alkoholinkäyttö, joka masentaa hänet kohta lopullisesti.
Tiedän ,että en saisi antaa enää himoilleni periksi kun hän tulee käymään, mutta kun minun on niin vaikea sanoa ei, kun muistan kaikki ne ihanat jutut, mitä yhdessä harrastelimme . Nyt varmaan joku ajattelee, että kun olen niin "puutteessa", niin miksen hae tilapäistä seksiseuraa jostain esim. ravintolasta tai chat-palstoilta? No, ensinnäkin pikku-tytön yksinhuoltajana se ei ole niin helppoa järjestää ja toiseksi en halua ex-tempore seksiä täysin tuntemattoman kanssa, vaikka se saattaisikin olla todella tyydyttävä kokemus. Olen kyllä jutellut chatissa monien tyyppien kanssa ja ihanan eroottisiakin juttuja ja yksi fantasioistani onkin juuri tulinen seksi tuntemattoman kanssa. Mutta se on loppujen lopuksi vain fantasia, enkä ehkä koskaan tule sitä toteuttamaan .No, täytyy myöntää, että olen kirjoitellut yhden todella mielenkiintoisen miehen kanssa ja hänen kanssaan voisin kenties joskus uskaltautua siihen pisteeseen , että tavataan. Mutta se ei tule ehkä koskaan onnistumaan siksi, koska hän on varattu, eikä tapanani ole ollut "sählätä" varattujen kanssa. Kiinnostaa kyllä tietenkin todella kovasti, niinkuin yleensä kaikki uusi.
Toivoisin kovasti, että joku jaksaisi lukea pitkästymättä tämän tarinani loppuun asti ja kertoisi mielipiteensä. Kaipaisin todella neuvoja tilanteeseeni. En oikein usko, että olen ainoa nainen, joka on tällaisessa tilanteessa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ensimmäiseksi en nyt ihan oikeasti saanut juonesta kiinni. Siis pitäskö tässä neuvoa sinua sen alkkisen kanssa, vai yrittää ymmärtää sitä kun tunnet yhä vetoa ex-ukkoosi siellä sänkykammarin puolella.
Jos kerran olet tyytyväinen siihen että te toisinaan heittäydytte siihen hyvään seksiin, ja siinä se, ei ole mitään ongelmia.
Jos se taas hämää että kyseessä on mies josta pitäisi päästä lopultakin eroon, hemmetti mene sitten ja ota joku toinen kokeeksi sinne naimahommiin, eihän se sama ole kuin se ex-miehesi, mutta jos ei tyydytä, pakko kokeilla seuraavaa.
Ei se seksin harjoittaminen kahdelta ventovieraalta heti aluksi suju niin kuin tanssi, tai sit käy tosi hyvä tuuri.
Anna nyt vaan jollekkin toiselle miehelle, josta itse pidät, mahdollisuus oppia sinut ja sinun vartalosi. Et sä ikinä pääse muuten siitä miehestäs eroon jos vaan aina turvaudut häneen kun haluat sitä kunnon seksiä. Tai sitten toinen vaihtoehtohan, on se että käytä häntä. Tosi yksinkertaista, älä tee tästä asiasta turhan monimutkaista.
...vastauksestasi, mutta kun ajattelin tarkemmin, niin tottahan tuokin on ! Teen todellakin ehkä "asiasta" vaikeamman kuin se onkaan, mutta kun olen tällanen pohdiskelija.
Tuo vaihtoehto, että "käyttäisin häntä" edelleen , ei tunnu kuitenkaan varteenotettavalta...ainakaan nyt tällä hetkellä. Eihän sitä koskaan tiedä, miten käy, kun tapaan hänet seuraavan kerran , mutta yritän kuitenkin "olla käyttämättä".
Kiitos hyvästä kommentista.
Sanot, että et halua tilapäistä seksiseuraa. Mikset sitten hanki itsellesi uutta vakituista miestä? Tekstiäsi lukiessa tuntuu kuin olisit päättänyt jäädä tuohon tilanteeseen iäksi.
Ensinnäkin olet päättänyt että et ota miestäsi takaisin hänen ongelmansa takia, vaikkakin toisinaan sitäkin vaihtoehtoa ajattelet eikö totta? Toisaalta odotat ihmettä, että jospa joskus hän pääsisi eroon alkoholista... Teillä oli täydellinen avioliitto ennenkuin miehesi ongelma pääsi liian pitkälle. Oletko ajatellut että ehkä tämä on se teidän koetin kivi suhteessanne.
Toiseksi olet miettinyt annatko mihellesi toivon kipinää jos jatkat salaisia lemmenhetkiä miehesi kanssa. Tämä kertoo vain sen että et sinäkään haluaisi kokonaan luopua miehestäsi ja sinusta tuntuu että "heikko" miehesi voisi satuttaa itseään. Tunnet itsesi vahvemmaksi ja tunnet että sinä kyllä pärjäät mutta pelkäät miehesi puolesta.
Neuvoni on sinulle. Jos voit vielä sanoa rakastavasi miestäsi sitä ihmistä joka hän on ilman alkoholia niin yrittäkää yhdessä saada asiat kestämään.
Nykyisin on olemassa lääke jonka otettuaan ei yksinkertaisesti voi juoda alkoholia. Miehesi täytyy tehdä päätös sinun ja perheensä vuoksi, ettei enää koske alkoholiin ja tämä lääke pitää hänet siitä erossa koska ienenkin annoksen juotuaan hänellä on hyvin tuskaiset oltavat. Ainoa vaihtoehto on että hän jättää alkoholin teidän vuoksenne ja myös itsenä takia. Jos hän ei tähän suostu on hän itsekäs ihminen joka ei tarvitse kaltaisesi ihmisen hyvää tahtoa.
Puhukaa ja tehkää päätös. Jos miehesi on valmis ottamaan pelastamaan avioliittonsa on hänen lopetettava kokonaan juominen ja sinun on tuettava häntä siinä.
Mieti minun näkökulmaani. Jos sinusta tuntuu että rakkautesi mieheen on kuollut niin suuntaa intohimo toisaalle. Intohimoa ei löydä kaikkien kanssa, mutta se riski sinun on otettava.
Minusta tuntuu että miehesi on sinulle se oikea joka saa sinut hehkumaan niin kuin altarille astellesasi, mutta hän saa sinut myös tummumaan niin kuin hopean. Yhdessä teidän täytyy löytää avaimet pois tiellenne kohdanneesta synkkyydestä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Tee päätöksesi sen mukaan mikä sinusta tuntuu oikealta ja taistele sen tunteen puolesta.
Liian monesti alkoholistista puhutaan vain sävyyn; luuseri joka itse aiheuttaa ongelman. No alkoholismi on sairaus. Kukaan ei voi raitistaa toista vaan sen on lähdettävä alkoholistista itsestään. Tukena voi olla. Ja tukea alkoholisti raitistumisessaan todella tarvitseekin! Ja pahinta mitä voi tehdä on liika ymmärtäminen, se on kuin lupa alkoholistille jatkaa juomista. Ja tuosta lääkkeestä, ilmeisesti antabusta tarkoitit. Senkään käyttöä ei kannata aloittaa mikäli ei ole motivoitunut lopettamaan juomista. Antabus-reaktio on kyllä tosi tuskainen kokemus. Eli jos juo antabuksen käytön aikana. Mutta tila saattaa muodostua myös hengenvaaralliseksi! Eli ei voi antabuksen käyttöä aloittaa mikäli motivaatiota ei ole riittävästi. Pelkästään lääke ei raitista.
Se sai minut todella miettimään (taas kerran), rakastanko exääni vielä niin paljon, että elättelen itsekin vielä pieniä toiveita yhteenpalaamisesta ? Vastaukseni on pitkän harkinnan jälkeen: En rakasta. Minulla on todellakin sellainen tunne ja olo, että hän saa minut "tummumaan niinkuin hopean". Minun on siis parasta suunnata intohimoni muualle...uuteen ihmiseen.
Tiedän, etten jaksaisi, enkä haluaisi tukea häntä enää raitistumisessa, vaikka hän lupaisikin lopettaa juomisen kokonaan. Sitä on yritetty jo niin kauan ja huonolla menestyksellä.
Minun voimavarani eivät riittäisi siihen nyt , kun tyttäreni tarvitsee niin paljon tukea, että hän selviää tästä vaikeasta ajasta.
Kiitos kannustuksestasi.
...ja vaikea sairaus...olen huomannut sen ex-miehestäni ja lähipiirissäni on muitakin "sairastuneita". Alkoholismi voi olla myös periytyvää! Uskon siihen ja onhan asiaa tutkittukin paljon.
Olen myös syyllistynyt aikoinaan tuohon alkoholistin liika ymmärtämiseen ja tässä vaiheessa tiedän , että tein siinä väärin.
Hanki itsellesi rakastaja!
On varmasti rasittavaa juosta ravintoloissa etsimässä joka kerta uutta, kun voit saman miehen kanssa nautiskella toisenne tuntien.
Et häviä mitään, mutta saat tarpeesi tyydytettyä sinkkuaikanasi. Et myöskään ole menostasi muuten velvollinen tilittämään.
Suomi on täynnä ihania miehiä, ihan kelvollisia, hyvätapaisia, nuhteettomia, tunteellisia, naisen huomioonottavia...ja vaikka mitä muutakin hyvää. Minä tein niin eroni jälkeen enkä ole katunut päivääkään!
Kärsimys loppuu vasta sitten kun on kärsitty tarpeeksi. Itse päätin lopettaa saman kaltaisessa tilanteessa kärsimykseni hankkimalla rakastajan. Ja näin pääsen exästäni vähitellen eroon, joka osoittautui avioliitossamme täydelliseksi patologiseksi valehtelijaksi, jolla oli vieraita naisia pilvin pimein. Ja nyt tämä uusi rakastaja on kyllä 2-3 kerran kokeiltua osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Olen siis ihastunut. Ja unohtamassa ex'ni. Eli prosessi...
...etsimään sitä vakirakastajaa. Haluaisin kysyä, miten tapasit "vakirakastajasi" eron jälkeen? Mahdollisuuksiahan on tietenkin monia, missä uuteen mieheen voisi tutustua, mutta missä sinä tutustuit?
Esim. Cityn deitti on täynnä ilmoituksia. Sieltä valitset sinua miellyttävän ja toiveitasi vastaavan herrasmiehen ilmoituksen ja vastaat hänelle.
Sovitte ensi tapaamisen johonkin neutraaliin paikkaan, ihmisten ilmoille. Ja sitten jos tuntuu, että voisitte tulla toimeen, tapaatte uudelleen. Älä kuitenkaan anna itsestäsi henk.koht. tietoja ennenkuin olet tavannut, sillä et voi tietää millainen mies toisessa päässä on. Itsesuojeluvaistoa myös tarvitaan!
Se on helppoa ja hyvää...tulet huomaamaan!
Niin, miksikä ei voisi exän kanssa käydä
paineita purkamassa, jos haluttaa ja tunteita
on...jos toinen vaihtoehto olisi lähteä epätoivoisesti etsimään sitä
oikeaa baareista.
nainen tässä tilanteessa niinkuin arvelitkin.
Minulla vähän samanlainen tilanne vaan eron syy on ollut uskottomuus.
Miehellä ilmeisesti yhä sama naisystävä mutta samalla haluaa käydä myös minun luona...
Eli tilanne ei ole muuttunut mihinkään siitä kun asuimme yhdessä ja alan olla aika stressaantunut tästä tilanteesta.
Tuntuu välillä että mies käyttää minua törkeästi hyväkseen mutta kun haluan sitä varmaan yhtä paljon kuin hänkin enkä pysty sanomaan ei useista hyvistä päätöksistä huolimatta.
Aivan pähkähullu tilanne.
Tilanne tuntuu kyllä todella pähkähullulta, tosin nyt olen asian miettimisessä jo siinä vaiheessa, että en aio jatkaa enää seksiä exän kanssa. Kirjoitit, että alat olla aika stressaantunut omasta tilanteestasi...
kuulostaa siltä, että sinunkin olisi parasta "vierottaa " itsesi exästä, vaikka kuinka nauttisit niistä hetkistä ,joita saat viettää hänen kanssaan kun hän käy luonasi.
Hyvää jatkoa sinulle !
Seuraavat neuvot antaisin. Jos et enää rakasta miestäsi, niin lopeta seksi. Sen harrastaminen vain viivyttää oman elämän elämisen alkamista ja satuttaa toista, jos hänellä on vielä toiveita sinun suhteesi. Niin kauan kun et tässä mielessä päästä irti, niin ette kumpikaan pääse prosessoimaan eroa eteenpäin. Vanha neuvo kun jätät, niin jätä lopulllisesti vailla toivon antamista, pätee tässä.
Oman eroni käsittely viivästyi vuodella kun mies ei tässä suhteessa päästänyt minusta irti ja sitten olikin jo uusi katsottuna, vaikka minä olin vielä elätellyt toiveita yhteenpalamisesta. Ja näin jälkikäteen naurattaa, sillä löysin lopullisen eron jälkeen miehen, jonka kanssa seksi on aivan taivaallista. Näin jälkikäteen katsoen ei olisi kannattanut pitkittää eroa ;-)! Nallekarhuni löysin netin kautta ja jos ei ravintoloissa tykkää juosta on netti aika kätevä. Itse en niistä parista kokeilusta yhden illan juttujen suhteen saanut mitään irti, joten hain pidempiaikaista seuraa. Jos ei tahdo seurustella, niin käsittääkseni voit löytää aika helpostikin ihan pelkän vakirakastajan, joten eikun hakemaan seuraa. Tsemppiä!
...tuo sinun tilanteesi. Eihän sitä koskaan tosiaankaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos vaikka minäkin yllättäen löytäisen sellaisen miehen, jonka kanssa olisi "taivaallisempaa" kuin exän kanssa oli.
Ja seuraisipa siitä sitten joko pelkkä seksisuhde tai vakavampi suhde, niin toisihan se joka tapauksessa helpotusta tähän "puutostilaan"
Kiitos tsemppauksesta!
Meillä on 10v historia takanamme,ja lapset, aviossa 8v - nyt harkinta-aika. On "erottu" useampaankin otteeseen - ja palattu. Hän on "seurustellut" siinä välillä ja minulla ollut "hoitoja". Alkoholi meilläkin pilasi aivan kaiken. Ja nyt niin lopullisesti että hain eroa.
Tiedän jo nyt että kohta mennään...vaikka hänellä jo uusi "avo". Se on se meidän yhteinen asia ja elämäntapa joka vie taas ja taas...Rakastan tulevaa ex-miestäni hirvittävän paljon - ei sitä osaa kuvata. En vain voi elää hänen kanssaa kun kolmasosapuoli alkoholi on mukana niin tiiviisti - vähän kuten teillä.
Mutta tiedän..että kohta mennään - tietenkin salaa muilta..mutta..ei sille mitään voi. Odotan jo sitä.
Tunteva ja ajatteleva nainen, täytyy myöntää. Näinhän se elämä monesti menee. Ja että voi olla uskollinen ja vetovoimainen toisia kohtaan erosta ja eroon johtaneesta ongelmasta huolimatta, se on todella lämmin elämäntarina. Alkoholismi kun on riippuvuus joka monien kohdalla menee elämän edelle. Mutta ei sitä saa surkutella ja sääliä (alkoholismia) vaan yrittää sparrata sen syövereihin joutunutta. Seksikin on tukemista ja auttamista tulevaan. Aina se ei auta, valitettavasti.
Huomasin vasta nyt,että olet kirjoittanut kommenttia mun kirjoitukseeni. Kirjoitin juttuni kyllä jo vuosi sitten ,mutta kiitos silti.
Ihanaa, että otsikkosi oli: Upea nainen !
Vaikka se on periaatteessa vain kaksi sanaa peräkkäin,niin minulle se merkitsi kovasti ja halusin tarkoituksellisesti takertua noihin sanoihin ja "hehkutella" niillä,vaikka oletkin minulle täysin tuntematon. Kirjoituksesi sai hymyn huulilleni :)
No sitten kommentointia kirjoitukseesi: Se seksi todellakaan ei auttanut tukemaan exääni , enkä kyllä sitä siinämielessä hänen kanssaan harrastellutkaan.(vai mitenkähän se lienee olikaan ?)
Exäni elämäntilanne vaikuttaa olevan yhä pahemmin umpikujassa juomisen takia,joten olen luovuttanut lopullisesti ja yritän koota oman ,uuden elämäni aineksia kokoon,vaikka se ei todellakaan tunnu helpolta.
Tunnen kyllä olevani jo valmis uuteen suhteeseen,mutta sellaista ei vaan ole kohdalleni vielä sattunut. Mutta ei kai tässä muu auta ,kuin yrittää ajatella positiivisesti,että kyllä se uusi rakkaus vielä minunkin sydämeeni syöksähtää...yllättäen ja yllättävältä taholta jopa :)
Tämä elämä on niin mielenkiintoinen matka !
Ihania elämänkokemuksia sinulle "elämänmies" !