Nyt kirjoitan minä tänne. Kuten aloitukseni otsake kertoo on miniäni erittäin laiska ja saamaton ihminen. Missään työpaikassa ei pysy kauaa. Aina on ruinaamassa minulta rahaa. Vihainen ellen anna. Olemme mieheni kanssa tulleet siihen tulokseen ettemme rahoita hänen elämäänsä. Viemme aina mennessämme ruokakassin, eli pidämme poikamme perheen sapuskassa. Pojallamme on työpaikka, mutta mikään raha ei riitä miniällemme. Olemme keskustelleet poikamme kanssa asiasta, mutta muutosta ei ole asiaan tullut. Minulla on myös tytär ja tyttärellä oma perhe. Ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi syksyllä. Ostimme lastenvaunut ja olemme tukeneet myös tyttären perhettä, sillä molemmat opiskelevat. Silti lähes koko opiskelun ajan molemmat ovat olleet osapäivä työssä. Nyt on miniämme tyttäreni kimpussa.
Miniämme myös sanoo suoraan ettei hän voi ymmärtää minun vanhan ämmän ostavan itselleni vaatteita, käyn kuulemma turhaan kampaajalla jne. Olemme koko ikämme tehneet työtä ja nyt kun olemme molemmat päässeet eläkkeelle, haluamme myös nauttia työmme hedelmistä. Matkustelemme, käymme teattereissa jne.
Olemme myös maksaneet etukäteen poikamme ulos jälkeen jäävästä omaisuudestamme. Paperit ovat pitävät, Pojalla on oma omakotitalo ja tytär haluaa aikanaan sen jossa nyt asumme. Miniä käy yhtä mittaa meillä katsomassa mitä olemme ostaneet, tai antaneet tyttärellemme irtaimistosta. Tauluja jotka eivät ole rahallisesti arvokkaita, mutta tunnearvoltaan kyllä, hän käy katsomassa ja ilmoittaa että tuo ja tuo tulee sitten aikanaan heille.
Kateus on kamala asia. Poikamme tähden yritämme pitää välejä. Ainoa onnellinen juttu on se että pojallani ja miniällä on avioehto. Jos ero tulee, jota suurinpiirtein rukoilemme, lähtee miniä talosta.
Kerron tämän koska moni on varmasti samassa asemassa kanssamme. Yleensä me anopit ollaan kamalia ja minäkin varmaan olen, mutta niin on miniäkin.
Miniämme myös sanoo suoraan ettei hän voi ymmärtää minun vanhan ämmän ostavan itselleni vaatteita, käyn kuulemma turhaan kampaajalla jne. Olemme koko ikämme tehneet työtä ja nyt kun olemme molemmat päässeet eläkkeelle, haluamme myös nauttia työmme hedelmistä. Matkustelemme, käymme teattereissa jne.
Olemme myös maksaneet etukäteen poikamme ulos jälkeen jäävästä omaisuudestamme. Paperit ovat pitävät, Pojalla on oma omakotitalo ja tytär haluaa aikanaan sen jossa nyt asumme. Miniä käy yhtä mittaa meillä katsomassa mitä olemme ostaneet, tai antaneet tyttärellemme irtaimistosta. Tauluja jotka eivät ole rahallisesti arvokkaita, mutta tunnearvoltaan kyllä, hän käy katsomassa ja ilmoittaa että tuo ja tuo tulee sitten aikanaan heille.
Kateus on kamala asia. Poikamme tähden yritämme pitää välejä. Ainoa onnellinen juttu on se että pojallani ja miniällä on avioehto. Jos ero tulee, jota suurinpiirtein rukoilemme, lähtee miniä talosta.
Kerron tämän koska moni on varmasti samassa asemassa kanssamme. Yleensä me anopit ollaan kamalia ja minäkin varmaan olen, mutta niin on miniäkin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
mutta jos nyt naimisiin tästä vielä selviän, niin mulla ois ainakin ihan hyvää anoppia tarjolla... :)
Ei auta kuin toivoa ja puhua enkelien kanssa että saisitte poikanne järkiintymään.
Ehkä hän ei uskalla jättää miniäänne...
Itse olen eronnut, mutta minulla on edelleen hyvät välit x anoppiini ja siitä olen onnellinen ja lapsetkin ovat!
En tiedä miniänne ikää, mutta ehkä hän on aika nuori? Kuulostaa nuoren ihmisen käytökselle, ei kai hän muuten ilkeäisi olla rahaa teiltä pyytämässä. Pyytääkö hän sinulta rahaa aivan suoraan, miehensä ja appensa kuullen? Mitä mieltä hänen miehensä/poikanne on tällaisesta käytöksestä? Häiritseekö poikaanne, ettei hänen vaimonsa käy töissä ja hän "joutuu" elättämään perheensä? Siis että häiritseekö moinen touhu myös poikaanne vai vain teitä appivanhempia? Monia kysymyksiä heräsi..... Enkä nyt odota vastausta, mietin vain monelta kantilta.
Mietin myös, että eikö miniä siis tahdo tehdä työtä vai saako jostain syystä kenkää työpaikoista? Vai hakeutuuko "vahingossa" vääränlaisiin työpaikkoihin, joista sitten pian lähtee. No, oli miten oli, eihän se ole appivanhempien tehtävä antaa miniälle rahaa, elättää häntä. Lain mukaanhan se lienee aviomiehen tehtävä "elättää" perhettään: lapsiaan ja vaimoaan (hieman vanhanaikaisesti ajateltuna).
Ikävää on se, että rukoilette eroa pojallenne ja hänen vaimollensa, mutta vielä ikävämpää on miniänne käytös.
Mietin vielä sitäkin, että käyttäytyyköhän miniänne omia vanhempiaan kohtaan samalla tavalla: ruinaa rahaa ja varailee perintötavaroita itselleen? Luulisi hänellä olevan edes jotain tolkkua, ettei nyt appivanhempiensa kanssa sentään käyttäytyisi samalla tavoin.
Ikävää, toivottavasti kuitenkin edes poikanne on onnellinen??
Aloitan kommentoinnin tuosta kertomuksenne viimeisestä lauseesta. Ironiahan tuosta heijastuu, eikö niin ? On anoppivitsiä jos minkälaista, mutta jos tulkitsen oikein viestinne, niin ette kyllä itse vaikuta kauhuanopilta, vaan isovanhemmalta joka haluaa pelkästään hyvää lastensa elämän ja heidän perheidensä parhaakseen. Se että olette mukana molempien lastenne elämän tukemisessa, tasapuolisesti, on tärkeää.
Kateus meissä ihmisissä tosiaan on se pimeä juttu, jota ei aina millään voi ymmärtää ja joka voi tehdä loivastakin mutkasta kauhean umpisolmun.
Kun aikuinen ihminen (nyt hyppäsin miniäänne) on osoittanut jo pysyvät käytöstyylinsä, usein käännetään katse hänen lapsuuteensa, joka joskus kuulostaa psykiatrivitsiltä, mutta on sillä vinha perä.
Joten onko miniänne kenties nyt reilusti sanottuna pilalle passattu jo penskana ?
Tiedän nostattavani monen lukijan karvat pystyyn, mutta kun se nyt näin vaan on, että varhaiskasvatus ja kokemukset lapsuudessa vaikuttavat aikuisena, useimmiten.
Myös jo pelkästään se että miniänne nimittelee teitä, on äärimmäisen törkeää ja lapsellista käytöstä häneltä, jota teidän ei tulisi hyväksyä. Mutta kuten kerroitte, poikanne takia pyritte pitämään välit kunnossa. Se on hyvä. Silti rajansa kaikella.
Voimia teille.
miniälläni on ollut normaali lapsuus. Kaksi sisarta. Vanhemmat ovat antaneet lapsilleen mahdollisuudet koulunkäyntiin ja opiskeluun. Sisaret ovat hyvissä ammateissa, miniäni on jättänyt kaiken kesken. Ikää hänellä on jo 28 vuotta. Minulla ja miehelläni ovat olleet paremmat palkat ja toimeentulo kuin miniän vanhemmilla, sillä meillä oli mieheni kanssa mahdollisuus opiskella ja näin valmistuimme parempiin ammatteihin. Meillä oli siinäkin suhteessa onnea, kun saimme pitää terveytemme, kun taas miniäni isällä oli paha sydänvika johon sitten menehtyikin.
Tänään taas aamulla miniä soitti ja kertoi heidän sähkölaskunsa olevan pahasti myöhässä ja kertoi seuraavaksi heiltä menee sähköt. Tälläkertaa sanoinkin että niin menevät ellei kulutustaan maksa.
...mutta ihmettelen, miksi ei työssä käyvä mies maksa sähkölaskua?
Nimim. ei ummarra
ja luottaa vaimoonsa ja antaa vaimon hoitaa raha asiat. ei se pojan palkkakaan niin mahdoton ole. Nykyään on kaikki niin kallista että yhden palkalla on vaikeaa tulla toimeen kenen vain, mutta pojalla ei ole edes asuntolainaa. Kyllä minä sen ymmärrän että rahaa kuluu nuorilla muutenkin, mutta kun en katso olevani velvollinen enää maksamaan heidän laskujaan. Itse jokainen maksamaan joutuu menonsa tulojen puitteissa. En silloin nuorena itsekkään saanut uusia vaatteita, ravintolailtoja jne. Kaikki meillä meni vaikka kunnolliset palkat olivatkin lainojen lyhentämisiin ja lasten elatuksiin menivät lähes kaikki ja säästääkin piti. Silloin oli kunnia asia olla elämättä kädestä suuhun. Emme mekään avustuksia saaneet kummankaan vanhemmilta.
Teit aivan oikein, kun et tarjoutunut maksamaan sähkölaskua, ja muutenkin olet ihan oikeilla raiteilla! Ei kaikki opi elämään tulojensa mukaan.. ja se ei ainakaan auttaisi, jos vanhemmat pelastaisivat aina pulasta. Kun te ette auta (se ei todellakaan oo julmaa, vaan reilua, molemmathan ovat työkykyisiä poikasi perheessä), on toivoa siitä, että oppisivat itse auttamaan itseään.. sekavasti sanottu, sori. Pointtini oli se, että älä anna periksi tai ala epäillä olisitko sittenkin osavastuussa esimerkiksi juuri siinä, jos sähköt heiltä pannaan poikki.
Minun mieheni opiskelee vielä, ja vanhemmat auttavat tuomalla esim säkin vessapaperia tai ruokakassin käydessään, eivät koskaan anna rahaa. Se on mielestäni ihan hyvä, koska kesätöistä mieheni säästää että muutkin kuukaudet saa ruokaa :) Itsenäisyys tuntuu hyvältä, myös raha-asioissa.
Että on varaa siis asua omakotitalossa, mutta sähkölaskuun EI ole varaa...??
Mikseivät sitten MYY sitä "elintaso-taloaan", suostu muuttamaan vaikka "köyhien ihmisten rivariin" ja sitten jää rahaa kyllä sähkölaskuunkin!
...asia mieleeni: miksi asuvat kalliisti omakotitalossa, jos ei rahaa kuitenkaan olekaan.
Alkuperäinen mainitsi, että pojalle on jo "jaettu perintöä" ja talo ymmärtääkseni on maksettu. Eli jotenkin niin, että tavallaan vanhemmat ovat maksaneet talon. Eihän tossukkamies nyt jestas sentään voi äitin ja isin rahoilla maksettua taloa myydä!
Nyt saan huutia, mutta taitaa olla vanhempien unelma, että lapsi saa asua omassa talossa. Ei ole kuitenkaan otettu huomioon sitä, että tossukka ei osaakaan hoitaa raha-asioitaan. Eli tavallaan olisikin vanhempien velvollisuus auttaa... Helpointa oli kuitenkin syyttää miniää.
Anoppi rukoili tälle parille eroa. Mites sitten, kun ero tulee? Poikaparka yksin isossa omakotitalossa. Sittenkö ne rahat riittäisivät? Vai olisiko vanhempien sitten helpompi mennä rahoineen apuun, kun ei ole se hirviöminiä siellä enää pojan rahoja "ryöväämässä"?
Anteeksi ikävänsävyinen tekstini, mutta oli pakko kirjoittaa! :-(
Jep - talo tai sen lainan lyhennykset on saatu selväsi ennakkoperintönä.
ANYWAY, kyllä nyt kuitenkin asianomaisten pitäisi itsekin tajuta, mikä summa rahaa talossa on kiinni ja toimia sen mukaan.
Siis että eiköhän niistä omakotitalon myyntirahoista jäisi rivariin muuttamisen jälkeen ihan kivasti käyttörahaa käteen.
Onhan noita juippeja ja keikkupilluja joilla on aina persauki vaikka olisivat saaneet kuinka paljon ilmaista rahaa jostain päin. Munkin suvussa on yksi sellainen mies. Ja toinen on semmonen viuru että äiti maksaa ulkomaanmatkatkin ja likka vaan törsää vaatteisiin ja tupakkaan ja on jo keski-ikänen.
Pojan rahat riittävät varmasti siinä talossa asumiseen, jos se naikkonen lähtee, koska kulut vain pienenee:)! Jos on velaton omakotitalo, niin kyllä asuminen siinä on melko edullista, jos talon koko on alle 300 m^2. Rahaa menee lämmitykseen 1500 EUR/vuosi, sähköön 500 EUR/vuosi muut verot ja maksut. Noin 3000-4000 EUR/vuosi. Ja loppu jää elämiseen.
Juuri siitä joskus onkin kyse, että ei auteta omaa lasta, koska puoliso hyötyisi siitä myös.
Käsittämätöntä se, mitä olen joskus nähnyt. Nimittäin eron jälkeen tullaan oikein porukalla sukuloimaan sinne pojan tyhjäksi jääneeseen asuntoon kolmen huoneen täyskalustus mukana. Avioliiton aikana ei annettu mitään, koska olihan se periaate, että nuorten pitää pärjätä omillaan. Sitten kun miniä lähti, niin tottakai nyt omaa poikaa autetaan (pääpaino sanoilla tottakai ja poikaa).
Entäs meillä sitten. Juur ja juur rahat riittävät asumiseen ja elämiseen kun nujerretaan isoa asuntolainaa. Jos tulee ero, niin mieheni lunastaa koko asunnon itselleen. Vanhemmat auttavat - tietenkin. Tämä tehtiin selväksi jo alkumetreillä. Sen jälkeen onkin ollut jo huomattavasti helpompaa käydä anoppilassa, kun ei ole jäänyt mitään epäselväksi ;)))
että jos meille tulee ero niin ei se ainakaan ole pojan syytä...
Aika kummallinen tapa toivottaa miniä sukuun "tervetulleeksi"...
jotkut mittaa kaiken rahassa??
Esim. ihmisen arvon? Mitä enemmän rahaa sen enempi arvostetaan. Itse olen huomannut oman parisuhteeni alkumetreillä, miten avomieheni äiti väheksyy minua kun en ole rikkaasta(mutta rakkaasta)perheestä vaikkei hän itsekään ole kuin työtön jos nyt miehensä käy töissä mut mitäpä sillä leveilemään.
Ja todellakin,omaa poikaa autetaan antamalla rahaa vaik toinen töissä mut mihinkään yhteiseen ei varmasti avustettaisi,en kyllä sitä odotakaan mut esim. oma äitini,jos jotain antaa,antaa meille yhteiseksi. Naurettavaa!! Onko se jotenkin itseltä pois?
sen verran mulla on itserakkautta, että oletan että mies ja nainen on samalla viivalla anopin ja apin silmissä,tässä antamis-asiassakin. Ja sen verran multa löytyy lapsellisuutta,että jos huomaan et mua yritetään pitää huonompana (niinkun on tapahtunut,ikäväkyllä,vaikka sinisilmäisenä naivina naisenalkuna oon aina kuvitellu muuta ja pitäny ihmisiä hyvinä ja kotona on tasa-arvoiseks kasvatettu)niin älähdän:),tilanteen mukaan silloinkin. Avomies kun ei tälläisiä asioita näytä tajuavan,ainakaan vielä tai ei pidä tärkeenä. Mut mä pidän.
Kukas kisun hännän nostaa jos ei kissa itse!
Epämiellyttävä tilanne. Sinuna en laskisi tätä naisihmistä kotiini kyttäämään, onko jokin syy, miksi hän ravaa siellä niin usein "inventoimassa"?
Onneksi teillä ei ole lapsenlapsia pojan puolelta, ei ole mitään syytä väkisin pitää kulisseja pystyssä. Itse en haluaisi toista kertaa nähdä ihmistä, jonka näen ahneuden kuola valuen katsastamassa irtaimistoani...
Tuo nainen kuulostaa apatavallisen laiskalta, itsekkaalta ja tyhmalta.
Ikava kylla han on se jonka poikanne on valinnut elinkumppanikseen. Mutta se ei vaadi teita rahoittamaan heidan talouttaan. Ellei heihan rahansa riita maksuihin, se ei kuulu teille, vanhemmille. Teilla on taysi oikeus olla mitenkaan osallistumasta heidan kuluihin.
Tyhmyrin valittaessa rahapulaa, paras vastaus on vain sanoa, "niinhan se on, ompa ikavaa, mahtaa olla kylma kun lampo katkaistaan ja etta ne kynttilatkaan ei niin kovin paljon loppujen lopuksi valaise" ja sitten vain reippaasti vaihtaa puheenaihetta.
Tietenkaan ette tapaa tyhmyria yksin, etteka edes haaveile laskevanne hanta kotiinne ilman poikaanne.
Tyhmyrin huomatessa ettei poikannne palkka riita hanen tuhlailuun, han todennakoisimmin poistuu kuvioista aikanaan.
Miniä on huono,laiska ja pilalle passattu vaimoni mielestä. Omistelee poikaamme. (Äitin omaa lutusta) Olen sivusta seurannut tätä ja kuunnellut korvamakeaa: että kun et sinäkään sano mitään.
Minusta se on pojan oma valinta ja näkyvät toimeen tulevan. Vaimoni ja minun avioliiton alkuaikoina ja vieläkin oli minun äitini (vaimoni anoppi) se pahin beesepuuli ja poikansa lellijä, passari ja pilallekasvattaja ja MINIÄNSÄ syrjijä.
Ihmeellistä on se että kaikkitietävästä entisestä MINIÄSTÄ on nyt vanhempana tullut kaikkitietävä osaava ANOPPI.
Jos tuo on totta, mitä kirjoitit, niin voi sentään. Miniälläsi ei tosiaan ole kaikki kotona.
Tee nyt ainakin selväksi, että jos apua tarvitsevat, niin pyytäjä on poikasi eikä miniäsi. Tuollaiselle miniälle ei tosiaan mikään riitä.
Minä en sinuna kuitenkaan rukoilisi eroa, vaan kykyä selvittää vaikea tilanne elämässänne. Eron jälkeen poikanne tuskin tuo sen fiksumpaa naista näytille, joten ero olisi vain siirtymistä ongelmasta A ongelmaan B. Ei millään pahalla, mutta vakka kantensa valitsee.
Seuraavalla kerralla kun miniä luettelee tauluja seinillänne tai tonkii asioitanne niin niskasta pihalle vaan. Sanot ystävällisesti mutta päättäväisesti, että olet seuraavan kerran tervetullut kotiimme kun osaat käyttäytyä paremmin.
Toinen - parempi - vaihtoehto on, että otatte miniänne ja poikanne saman pöydän ääreen keskustelemaan asiasta. Kerrotte miltä tuntuu ja mitä ajattelette ja että haluaisitte säilyttää hyvät välit mutta olette nyt umpikujassa. Sopikaa pelisäännöt eli siis miniä on teille tullessaan vieraana ja käyttäytyköön niin kuin vieraan kuuluu käyttäytyä. Jos poika on kateellinen sisarelleen menevistä tavaroista tai jotain vailla niin poika tulkoon puhumaan itse eikä laita miniää asialle.
En voi uskoa, että miniä "RUINAA anopilta rahaa" ja on Vihainen jollei anoppi sitä anna. Miniä sanoo "suoraan ettei hän voi ymmärtää minun vanhan ämmän ostavan itselleni vaatteita"..."miniä käy yhtä mittaan katsomassa mitä olemme ostaneet tai antaneet tyttärellemme irtaimistosta"....."hän käy katsomassa ja ilmoittaa että tuo ja tuo (taulu) tulee sitten aikanaan heille"...
Siis jos tuo on totta, niin kyllä tässä nyt täytyy anoppiakin suuresti ihmetellä. Jumakauta kuka nyt miniänsä edes antaa itseltään rahaa ruinata ja vielä antaa suuttua jos rahaa ei tipu. Sano nyt hyvänen aika miniällesi suorat sanat äläkä täällä valita. Miniähän pitää sinua oikein vässykkäanoppina kun noin kehtaa käyttäytyä ja niin pidän minäkin tuon perusteella mitä kerroit. Luulen kyllä nyt, että anoppi on "hieman" värittänyt kertomustaan.
Tunnen parikin suurinpiirtein samanlaista tapausta. liian kiltti anoppi.
Itse en lähde riitelemään, sillä haluan pitää välit poikaani kunnossa. On väärin laittaa poikaa olemaan miniän ja oman äidin välissä. En valittamaan tänne tullut, vaan kertomaan oman tarinani monien muiden tarinoiden joukossa. Miniä tietää miten paljon pidän tauluistamme ja haluaa varmasti toisaalta miellyttää minua, näyttämällä pitävänsä myös niistä. Taulut joilla ei juuri ole muuta tunnearvoa kuin minulle, sillä ovat lapsuuskodistani.
Miniäni on kateellinen, kateellinen tyttärelleni, kateellinen omille sisarruksilleen. Kateellinen siitä kun heillä on elämiseen enemmän rahaa.
Joku ihmetteli täällä sitä että miten ei voi tulla toimeen yhden palkalla. Kyllä se nykyaikana vaikeaa on. Kaikki hinnat ovat huipussaan, ja jos ekstraa haluaa eikä ymmärrä rahan päälle, niin kyllä vaikeaa on.
...anoppia ärsytti se, että miniä on laiska.
Sitten selviää, että poika onkin tossu (jos tossuviesti oli alkup. kirjoittama?)
Taitaa tämä kyseinen miniä olla melkoisen luonteen omaava, mutta tosiaan, vakka kantensa valitsee.
Riittäisivätkö heidän rahansa, vaikka miniä olisi kuinka reipas ja ahkera? Eivät, jos ovat tottuneet tuhlailevaan elämäntyyliin. Eli tavallaan hassua pelkästään miniää syyttää kaikesta.
Ja miksi poika antaa vaimonsa mennä vanhempiensa luo kerjäämään ja jankuttamaan perinnöstä? Tossukka todellakin... Eikös tällaisissa tilanteissa miehen täytyisi hieman iskeä nyrkkiä pöytään ja pistää loppu hölmöilylle? Mielestäni juu. Ja jos pistää vaimonsa kerjäämään vanhemmiltaan rahaa, niin voi itkut! No, enpä tiedä asioiden oikeaa laitaa, joten jään taas mietiskelemään..
Anteeksi alkuperäiselle, mutta ehkäpä teitä loppupelissä ärsyttää kaikkein eniten oman poikanne tossuus. Eikä se tilanne tosiaan varmaan eroamalla ja vaimoa vaihtamalla paranisi - monesti nämä tossukkamiehet valitsevat vahvan ja rämäkkäluonteisen naisen vastakohdaksi itselleen.
Mutta tosiaan: sanokaa suoraan, ettei rahaa tipu ja kotiimme ei tulla tauluja valkkaamaan. Jospa se siitä!
Miniäsi kuulostaa melko kamalalta..
Heidän kyllä täytyy olla todella tuhlailevaisia ihmisiä jos heidän rahansa eivät riitä. Turhaa puolustelua, että nykyään kaikki on kallista.
Mikä on yleensä suurin menoerä kuukauden palkasta? Vuokra tai lainanlyhennys. Sitä ei heillä ymmärtämäni mukaan ole maksettavanaan. Meillä vain mieheni käy töissä ja minä opiskelen, enkä saa kuin opintotuen, eli pikkuisen päälle 200€/kk. Mieheni palkasta siis maksetaan mm. lainanlyhennykset sekä vastike. Vähissä rahat ovat välillä, mutta emme hirveästi joudu mistään tinkimään. Miehelläni ei myöskään ole mitenkään suuret tulot, peruspalkka. Toki omakotitalossa on lämmityskuluja ym., mutta silti en ymmärrä miten heidän rahansa eivät voi riittää esim. sähkölaskuun. Täytyy olla todella huonoja raha-asioissa näiden ihmisten! Ehkä olisi heidän aika opetella mihin rahat riittävät. Ei siis yhtään apua enää heille!