Suku tärkeä

muuta sukua en näe koska he asuvat niin kaukana mutta sisarusteni kanssa olen todella läheinen samoin isäni kanssa johon olen tutustunut uudestaan monen vuoden tauon jälkeen.. Mieheni suvusta rakkaimmat ovat hänen isänsä äiti ja isänsä veli,appi oli rakas kun hän vielä' eli.

Niinpä niin. Suku on parhaimmillan suuri voimavara, muuta voi se myös olla melkoinen rasite ja ahdistuksen aihe. Riippuu niin millaiset sukulaiset sattuu saamaan. Sanotaanhan nimittäin niinkin, että "sisarukset saamme sattumalta, ystävät valitsemme." Mielestäni ihmisellä itsellään on oikeus valita, kuinka paljon oman sukunsa kanssa haluaa olla tekemisissä. On väärin ajatella, että pelkästään veri velvottaisi kanssakäymiseen, jos se itselle tuntuu olevan lähinnä tuskaa. Ihmisellä on oikeus ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka saavat hänet tuntemaan itsensä hyväksi. Onni ja autuus, jos omat sukulaiset saavat parhaat puolet esiin, ja sukujuhlat ovat suurin riemunaihe. Haluan kuitenkin tuoda esille, että kolikolla on tämä kääntöpuolikin.

Sanoisin niin, että perhe/suku on samalla kertaa sekä paras etä pahin. Siinäpä sitä riittää haastetta elämän ajaksi...

Ainakin suku on kauhea risti ihmiselle.

NO JAA.NO JOO.ENPÄ TIEDÄ MUTTA KYLLÄ EHKÄ HEI NEKIN KAVERIT ON TUTTUJA JOITA SÄ TUNNET JO ENNESTÄÄN

Loppujen lopuks sitä paremmin sukulaisten kanssa tulee toimeen, mitä vähemmän niitä tapailee ja on yhteydessä.

tärkeitä että tarttis sietää selän takana panettelua. Niitäkin sukulaisia löytyy jotka eivät osaa muuta kuin mustamaalata sukulaisiaan aina kun joku ei ole paikalla. Pahimpia ovat ne jotka pitävät itseään niin täydellisinä etteivät edes tajua muiden huomaavan että kyse vain heikosta itsetunnosta. Yhdelle kun kerrot privaatisti niin jo toinen on sitä asiaa kyselemäs. Itse en moiseen ryhdy, on sen verran kunnioitus itseään kohtaan ettei ALENNU samaan.

olkaa onnellisia joilla on hyvin suvun kanssa.
mulla ei ole

Taidat olla nainen..?!? Naisen tukiverkko koostuu äidistä, suvusta ja poliisista..! Kun ei omat kyvyt riitä.