Luottamuspula

mistä tunnet sä ystävän.. kirjoitti:

Onko muilla tavallista, ettette osaa luottaa ihan helposti keneenkään ystävään? Siinä mielessä että vaikka pidän ihmisiä luotettavina ja ystävällisinä, niin en luota kenestäkään, että kukaan haluaisi olla just mulle kuitenkaan välttämättä oikeasti ystävä, vaikka käyttäytyisikin ystävällisesti. Vaikka tuntisinkin jonkun kauankin, en koskaan oikein itsekään tiedä, onko hän ystävä vai vain ystävällinen minulle. Missä muilla menee se raja, että voitte luottaa ystävyyteen? Minä en osaa luottaa siihen ja sitten en osaa itsekään olla ystävä tai uskaltaa ajatellakaan sitä vaikka haluaisinkin, paitsi ihan harvoille. Kavereiden kanssa voin sanoa että vietän aikaa, mutta en osaa sanoa yhtään että varmasti edes ensi viikollakaan tilanne olisi sama. Kun alitajuisesti ajattelen että eihän ne välttämättä kuitenkaan halua ja jotekin koko ajan pidän tilanteen sellaisena, etten osaa tai halua olla tarpeeksi avoin, jos ne vaikka katoaisivat siitä ja niinhän siinä monesti sitten käykin. Tietenkään mistään kaverisuhteesta ei omasta syystä sitten tulekaan mitään sen kummempaa kuin ajantappoa ja biletystä. Välttämättä en edes jälkeenpäin osaa sanoa ihmisistä ovatko he olleet minun ystäviäni vai eivät. En oikein osaa odottaa ystävyyttä keneltäkään minulle (saisiko edes?). On törkeämpää epäillä ihmisiä kuin tulla petetyksi, mutta ajantappamisella ja ystävällisyydellä ei useinkaan ole mitään tekemistä ystävyyden kanssa. Eniten se häiritsee itseä, koska toisaalta taas joku saattaa pitää minua ystävänään, mutta minä en uskalla ikinä edes ajatella niin, ennen kuin olen täydellisen varma siitä ja monesti minua taas pidetään ihan epäkohteliaana, koska minä taas koen, etten pysty häiritä ketään, jos se ei haluakaan olla muuta kuin ystävällinen minulle, eikä sano suoraan, ettei halua olla tekemisissä. Mistä kukaan tietää keneen voi luottaa ystävänä ja keneen ei?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä