Nyt on pää ihan sekasin, enkä tiiä mitä tekis.
Olen au pairina perheessä jossa on jo vanhat, yläasteikäiset lapset. Ajattelin, että oltuani au pairina paikassa, missä oli pienet lapset, että tämä olisi helpompaa...
Aamulla joudun heräämään kuuden jälkeen ja tekemään aamupalan ja kattaan pöydän nätisti lapsille. Ja kukaan ei koskaan laita tiskejään koneeseen, ei edes äiti. Ja isä se vasta pahin on. Tulee töistä valmiille ruualle, istuu alas, syö, ja lähtee pöydästä kiittämättä. Tämä kaikki käy mun hermoille niin paljon, koska olen itse saanut niiin erilaisen kasvatuksen, koskien kaikkia näitä asioita.
Olin myös joululomalla Suomessa ja sen jälkeen kaikki on mennyt päin puuta. Olen ollut masentunut ja mikään ei kiinnosta enää. Ärsyttää vaan kaikki. Ja pahin on, että olen huomannut, että tämä ei ole enää "mun juttu"
Ja viikonloppuna varastettiin lompakko, missä oli kaikki minun varallisuus tällä hetkellä. Laskin viikottaisen budjetin seuraavalle kolmelle kuukaudelle ja tulos oli 14,7e, koska minun täytyy käydä koulua ja maksaa se itse. Ei minulla jää rahaa edes nähdä kavereitani.
En haluaisi palata Suomeen "epäonnistujana" ja haluaisin todella kovasti oppia tämän kielen kunnolla, mutta tämä vaikuttaa minun hyvinvoinnille, en saa yöllä oikein edes nukuttua..
Enkä tiedä onko minulla edes mahdollisuus palata takaisin, koska minulle maksettiin lennot tänne, ja junakortti vuodeksi, mutta mitään sopimusta ei olla tehty. Ainoastaan suullisesti olen sanonut, että voin olla vuoden, jos kaikki menee hyvin.
Tekisi mieli jutella perheen äitin kanssa, mutta en osaa oikein avautua hänelle..
Olisi kiva saada vinkkejä sekä perheiltä että muilta au paireilta, miten tästä vois vielä eteenpäin mennä.
Olen au pairina perheessä jossa on jo vanhat, yläasteikäiset lapset. Ajattelin, että oltuani au pairina paikassa, missä oli pienet lapset, että tämä olisi helpompaa...
Aamulla joudun heräämään kuuden jälkeen ja tekemään aamupalan ja kattaan pöydän nätisti lapsille. Ja kukaan ei koskaan laita tiskejään koneeseen, ei edes äiti. Ja isä se vasta pahin on. Tulee töistä valmiille ruualle, istuu alas, syö, ja lähtee pöydästä kiittämättä. Tämä kaikki käy mun hermoille niin paljon, koska olen itse saanut niiin erilaisen kasvatuksen, koskien kaikkia näitä asioita.
Olin myös joululomalla Suomessa ja sen jälkeen kaikki on mennyt päin puuta. Olen ollut masentunut ja mikään ei kiinnosta enää. Ärsyttää vaan kaikki. Ja pahin on, että olen huomannut, että tämä ei ole enää "mun juttu"
Ja viikonloppuna varastettiin lompakko, missä oli kaikki minun varallisuus tällä hetkellä. Laskin viikottaisen budjetin seuraavalle kolmelle kuukaudelle ja tulos oli 14,7e, koska minun täytyy käydä koulua ja maksaa se itse. Ei minulla jää rahaa edes nähdä kavereitani.
En haluaisi palata Suomeen "epäonnistujana" ja haluaisin todella kovasti oppia tämän kielen kunnolla, mutta tämä vaikuttaa minun hyvinvoinnille, en saa yöllä oikein edes nukuttua..
Enkä tiedä onko minulla edes mahdollisuus palata takaisin, koska minulle maksettiin lennot tänne, ja junakortti vuodeksi, mutta mitään sopimusta ei olla tehty. Ainoastaan suullisesti olen sanonut, että voin olla vuoden, jos kaikki menee hyvin.
Tekisi mieli jutella perheen äitin kanssa, mutta en osaa oikein avautua hänelle..
Olisi kiva saada vinkkejä sekä perheiltä että muilta au paireilta, miten tästä vois vielä eteenpäin mennä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Olen pahoillani mutten oo au pairi enkä osaa neuvoa muuta kun et soita äidilles ja juttele hänen kanssa:9 se vois auttaa:)jaksamisia:)
Sinuna palaisin, jos tilanne on tuollainen. Se ei tee sinusta epäonnistujaa. Suullinen sopimus on aina vähän mitä on ja olet sanonut, että voit olla vuoden _jos kaikki menee hyvin_, nyt ei ole mennyt.
Jos et kotiin halua lähteä, niin yritä etsiä uusi perhe. Ei ole mitään järkeä jäädä sinne masentumaan. Voit tietysti myös yrittää jutella sen äidin kanssa, jos vain pystyt. Ehkä siitä seuraa parannusta..tai sitten ei. En kyllä ymmärrä, miksi yläasteikäiset "lapset" eivät tee aamupalaansa itse? Eikö ole heidänkin kannaltaan parempi oppia pikkuhiljaa hoitamaan tuollaisia asioita.. kuten myös tuo tiskien koneeseen laittaminen.
Minun mielestäni olet enemmän epäonnistuja jos jäät sinne. Onnistumista ja vahvuutta on se, että jaksaa pitää omista periaatteistaan, ihanteistaan ja eduistaan kiinni eikä se, että alentuu kaikkeen.
Missa pain maailmaa olet ja kiinnostaisiko uusi au pair-perhe?
Neeaan kanssa samaa mieltä. Ensinnäkin kuka hel****n idiootti ottaa aupairin yläaste ikäisille lapsille, sellainen ilmeisesti joka haluu lapsistaan laiskoja muiden passattavia paskoja?? Vaihda ihmeessä perheetä, ihan hullulta kuulostaa!!! Katsele mol:in sivuja tai tee oma profiili au pair worldiin etc.
Ja pärjäile, et tosiaankaan ole luuseri kun pidät omista periaatteista (ja siitä mitä sinulle on kotona opetettu) kiinni. Maalaisjärki käyttöön.
vaihda ihmeessä perhettä tai lähde pois! Kyllä lentolippusi päivämäärää varmasti pientä maksua vastaan voi siirtää eli aikaistaa ettei väkisin tarvitse sitä vuotta olla.
Maksat koulusi itse? Mikä on perhe ettei edes siinä auta sinua. Itse olemme maksaneet lennot, koulun ja kaikenlaista muuta tytölle.
Ota asia puheeksi, ole rehellinen ja kerro että et halua jatkaa enään.
Tsemppiä sinulle ja kirjoittele tänne asian etenemisiä.
Olen Sveitsissä.(eli opiskelen saksaa) Eli kai tää on vielä kaiken lisäks kallein Euroopan maa :) Olen miettinyt perheen vaihtoa, mutta en ole oikein varma.. Tällä perheellä on ollut 6 au pairia ennen minua. Kaikki ollu pitempiä aikoja. Se pistää miettimään, että miksen minä sitten viihdy, että onko se vaan asenteesta kiinni.. voi ku tietäiski.
Puhuin just tämän äitin kanssa. Voi ei..
"me ollaan satsattu suhun jo niin paljon, ettei tule kuuloonkaan, että lähtisit kesken pois." Olipa lohduttavaa kuulla, eipä ainakaan tarvi tehä päätöksiä enää.°&%?=/$%
Kerroin asoista, jotka ärsyttää. Hän sano, että ne on meidän perheen tavat, eikä me aleta muuttamaan niitä sun takia. Ei kai tässä auta ku vaan kestää ja yrittää löytää positiivisia asioita ees joistaki asioista.
No tuo jo kertookin sen äidin asenteesta melko paljon.. saat kyllä lähteä pois jos haluat, ei siihen sen lupaa tarvita. Sanot, että et voi hyvin etkä todellakaan uhraa hyvinvointiasi heidän takiaan. Eivät he sinua omista huolimatta siitä, että ovatkin sinuun jonkin verran satsanneet.
Tsemppiä :) Toivottavasti asia selkeytyy jollakin tavalla!
niin missä päin olet täällä? näköjään saksankielisellä alueella, mut missäpäin..? iteki nimittäin oon mutta on vissiin käyny vähän parempi tuuri perheen suhteen...
onpa kyllä tylyä käytöstä äitiltä jos meinaa väkisin pitää sut siellä :(
ei mulla vaan hermot kestäis yläasteikästen kanssa, varsinkaan tollasessa ilmapiirissä. :/
voimia!!
Olen täällä saksan rajan lähellä, itä-sveitsissä. Mutta ihan sveitsinsaksan-kielisellä alueella. Missä päin itse olet?
niin olen kans täällä aika lähellä saksan rajaa, bodenseelle kävelymatkaa meiltä on suunnillen tunti..
st galleniin täältä on bussilla alle puolen tunnin matka.
mitä koulua käyt? mulla alkaa viikon päästä st gallenissa migrosin joku kurssi... maaliskuussa kans toinen koulu.
perhe on kustantanut koulut, juna/bussilippu on puoliksi maksettu (tai ekoista palkoista vähennetään)
No Hitsi. mehän ollaan aika tosi lähellä sitten :)
Romanshorn, Arbon?
Laita mailia ja vaikka puhelin numero niin törmätään joku päivä?
[email protected]
Laitoin sulle mailia tossa joku aika sitten (vissii eilen siis :) )..
missä päin sveitsiä olet?itse olen zuerichissä.
harmin paikka,itseltä vietiin kans rahapussi ja sinne meni halbtax ja gleis 7 ynnä muuta..
ei tollanen meno ja perhe ole mistään kotosin.
ei todellakaan ole mikään pakko kestää jos siltä ei tunnu.Sveitsistäkin löytää suhteellisen helposti uuden, mukavan perheen.
Tsemppiä!
p.s. laita sähköpostia jos haluat [email protected]
Yksimahdollisuus voisi olla, että sanot perheen äidille, ettet ole aivan varma siitä, mitkä työt kuuluvat velvollisuuksiisi, ja ehdotat, että ne listataan ihan paperille. Listan ulkopuoliset jätät kylmästi tekemättä.
Kertokaa ihmeessä tuosta listauksesta, siis mitä listalle kuuluu ja mitä sitten ei?
Me olemme ottaneet aupairin aina kuten perheenjäsen ja kohdeltu häntä myös niin. Kun täällä tytöt kirjoittavat että perheenjäsen ja perheenjäsen ja silti sitten vaaditaan listoja hommista. Saatteko omalta äidiltänne myös listan päivän hommista vai onko niin ettei nykyajan nuoret sitten auta kotona?
Siis missään perheessä ei kenenkään ole pakko olla ja ketään ei voi pakottaa olemaan!
Oletko suomalaisessa vai sveitsiläisessä perheessä?
Totta, se on kyllä ihan käytännöllistä.
Kun aupair saa jo heti vuoden alussa (tai ennenkuin on edes perheeseen tullut) listan tai aikataulun asioista joita hänen todellakin odotetaan tekevän niin eipä jää mitään epäselvää tehtävien hoidon suhteen.
Vaikka aupairille laatii listan /aikataulun niin hänet voi myös silti ottaa osaksi isäntäperhettä, käyttäytymällä ihan normaalisti eli samalla tavoin kuin kohtelee muita perheenjäseniään/sukulaisiaan tai ystäviään.
Mekin luultiin, että listatta tultaisiin toimeen, että suullisesti voitaisiin sanoa, että mitä kuuluu tehtäviin, ja yleensäkin, että "pidä silmät auki, mitä milloinkin voi tehdä" työajan puitteissa, pientä järjestelyä, pölyjen pyyhkimistä ym. Ja hohhoijaa, aupair on ehkä puolen vuoden aikana pyyhkinyt ne pölyt kerran, ehkä olisi tehnyt sen, jos olisi lukenut listassa. Kun imuroi, vähän heiluttaa imuria keskellä huonetta ja se on siinä. Listaan kirjataan seuraavaksi myös, että imuroi sohvan alta kans! Eipä tartte koko ajan hokea kuuroille korville, että "olisitko kiltti ja myös..."
Lista ehdottomasti seuraavalla kerralla, eipä jää epäselvyyksiä. Laiskuus vaan alkaa rehottaa, ellei listaa ole. Eipä tule epäselvyyksiä puoleen tai toiseen. Uskon, että vain pieni osa aupaireista on niin oma-aloitteisia, että pärjäisivät suullisilla ohjeilla. Luultiin kyllä, että meidänkin olisi, vaan ei. Perheenjäsen hän kyllä on, ei siinä mitään, sattumalta vain sellainen, jota tarttee passata.
Kuten edellä jo mainittiin, listan käyttö ei tarkoita etteikö au pair voisi olla myös perheenjäsen. Ehkä tällaisen listan voisi tehdä alkuajalle, vähän niin kuin esimerkiksi. Eihän au pair heti viikoossa tai kahdessa (useimmiten) "muovaudu" yhdeksi perheenjäseneksikään. Kun "rutiinit" ovat tutut, samoin perheen tavat sekä perheenjäsenet henkilöinä, voisi odottaa au pairin hoitavan hommat. Tiedän, asia ei ole näin yksinkertainen, harmi vain. Heti alkuun kannattaisi mahdollisten listojen lisäksi puhua asioista avoimesti. Suosittelisin myös esimerkiksi juuri kuukauden koeaikaa, puolin kuin toisinkin.
On sääli kuulla, että joillakin on "huono tuuri" au pairien suhteen. Melko uskomattomilta kuulostavat jotkin kirjoitukset.
Mutta tsemppiä niin perheille kuin au paireillekin! Pitää muistaa, että välillä on huonoja aikoja ja pahoja päiviä aivan kaikilla, mutta siitä huolimatta kaikkea ei tarvitse (eikä pidä) sietää.
Lista on todellakin hyvä laatia. Mutta, muistathan kuitenkin, että aupair ei ole kodinhoitaja/siivooja vaan lastenhoitaja.
AuPairille kuuluu pääosin vain kevyet kotityöt kuten oman huoneen siivous, keittiön siivous omilta ja lasten jäljiltä, (jos yli 2 v.lapsia) siivous lasten kanssa :leikkihuone ja lasten huoneet.Ruuan laitto lapsille. Lasten hoito ja leikkiminen lasten kanssa, jne.
Tosiasiassa AuPairin tehtäviin ei mm. kuulu:
ruuan/lounaan/illallisen valmistus koko perheelle, koko talon imurointi ja perheen pyykkienpesu tai pihatyöt(:nurmikon leikkaus/haravointi, lumityöt tms.)Aupairille i
Kyllä voi ja saa kuulua aupairille koko talon imurointi, jos niin on etukäteen sovittu.
Kuka noista isoista hommista on puhunutkaan. Meidän aupairilla EI ole kuin 5 tuntia KEVYITÄ kotitöitä VIIKOSSA lastenhoidon lisäksi, mutta niistäkin hän saa vain noin 30 prosenttia tehtyä, koska listaa ei ole. On helppo lusmuilla. Kun edes siivoaisi sen keittiön omilta jäljiltään! Minusta, jos työaika on 9-15 ja sinä aikana lapsi on 2 tuntia leikkikoulussa niin tuo 2 tuntia on yhä sitä työaikaa, jos niin on alun perin sovittu ja ne alun perin sovitut kotityöt ON tehtävä - ainakin meillä kerrottiin niistä etukäteen aupairille ennen tuloa, vaan ei silti homma luista.
ovat erikseen.au pairin hommiin kuuluu myös siivousta jos niin sovitaan.myös pyykinpesua ja imurointia.
Monet pohtivat, että kantsiiko mennä järjestön kautta vai yksityisesti.
Tulipa sekin asia harvinaisen selväksi.
Järjestöjen kautta mennessä perheet ei saa työllistää aupairia kuin "orjaa".
(Useimpien)Järjestön kautta mentäessä aupairin hommiin EI kuulu muuta kuin KEVYET kotityöt. Ei siis kuulu mitään koko talon imurointia jne. Tietysti sellaiset kevyet jtut kuin oman huoneen sivous jne. mutta eipä juuri muuta. Pääasiallisesti aupair tosiaankin tulee hoitamaan lapsia ei siivoamaan perheentaloa.
Eli siis sain listan heti kun tulin. Siinä on kaikki mitä pitää tehdä viikossa.. Siinä ei lue mitään tiskeistä ja kun olen maininnut siitä, että lapsetkin voisivat laittaa tiskit koneeseen, tai tehdä muita kevyitä koti-töitä niin perheen äiti sano, ettei halua häiritä lapsia koulun jälkeen, että se on tarpeeksi niille.
Ei mulla liikaa ole töitä, ei se siitä ole kiinni. Vaan ne periaatteelliset kysymykset ja se, että ollaan vaan niin eriltä planeetalta kasvatuksen suhteen.
Nyt ajattelin tehdä jotain edistyksellistä. Ajattelin alkaa hakemaan toista perhettä.. :)
kasvatushan ei todellakaan kuulu aupairille oli kyseessä sitten minkä ikäiset lapset tahansa. Kyllä aupairin on opeteltava perheen omat tavat ja rutiini oli sitten kys isot tai pienet lapset.
"Vaan ne periaatteelliset kysymykset ja se, että ollaan vaan niin eri planeetalta kasvatuksen suhteen" kirjoitit.
Kyllä kasvatuksen opit antavat vanhemmat ja sen mukaan aupairi oppii ne perheen omat tavat.
Maassa jossa asumme, lapset käyvät koulua heti ekalta luokalta aamusta iltapäivä klo 16.00 ja sitten he jotka ovat ylä-asteella tai lukiossa eivät ole kotona ehkä ennen klo 18.00 jonka jälkeen yl illallinen perheen kanssa. Ei itsellänikään tulisi mieleenkään teetättää lapsillani kys hommia jos siihen otettu ulkopuolista apua. Toki on asioita jotka täytynee opettaa jo pienestä pitäen esim juuri tuo että astiat viedään joko tiskialtaaseen taikka astianpesukoneeseen, isompia lapsia on vaikeampi aloittaa neuvomaan mitä pitäisi tehdä jos kerran heiltä ei ole sitä koskaan vaadittu.
Au pairin tehtäviin kuuluu siis pääasiassa lasten hoito sekä kevyet kotityöt, totta. Ei kuitenkaan pidä paikkaansa, etteikö järjestön kautta mentäessä joutuisi hieman "raskaampiakin"/vaativia kotitöitä tekemään. Mielestäni ei ole kohtuutonta, jos perheen kanssa yhteisesti sovitaan, että kotitöitä on enemmän, koska lapset viettävät paljon aikaa koulussa tai tarhassa, mikä taas tarkoittaa, että lastenhoitoa on siis vähemmän. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että aupparille annettaisiin saman tien koko talon siivous, eikä tarkoituksenani ole puolustaa ylitöitä teettäviä perheitä, kohtuus kaikessa! :)
On myös totta, että kasvatuksen antavat vanhemmat. Au pairilla on silti mielestäni oikeus (yhtenä perheenjäsenenä) kommentoida/kertoa mielipiteensä lasten kasvatuksesta ja käytöksestä, olettaen, että tekee sen fiksusti. Luulisi kuitenkin, että nykyään lapsilla ja erityisesti jo hieman vanhemmilla/teini-ikäisillä olisi käytöstavat hallinnassa (joihin voi mielestäni laskea mm. omien jälkien siivoamisen).
hoidan alta kaksivuotiasta.näen melkein enemmän kuin omat vanhemmat ja kyllä katon että jonkin sortin kasvatusoikeus kuuluu myös minulle.kun minä olen lapsen kanssa,on myös minun säännöt.
Aikaisemmin totesin, että lasten kasvatus on vanhempien tehtävä, ja niinhän se onkin/pitäisi olla. Aina löytyy kuitenkin myös näitä tilanteita, joissa vanhemmat tekevät esimerkiksi hirmu pitkiä päiviä, jolloin au pair/lastenhoitaja viettää enemmän aikaa lapsen/lasten kanssa. Tällöin (erityisesti kun kyseessä pienet lapset) on itsestään selvää, että hoitaja on yksi kasvattajista. Itselläni myös tästä kokemusta, ollessani au pairina hoidin juuri hieman alle 2-vuotiasta sekä n. 10-vuotiasta . Oli pitkiä päiviä ja uskallan sanoa, että todellakin vietin enemmän aikaa lasten kanssa kuin vanhemmat. Tällöin mentiin minun säännöilläni, mutta näin oltiinkin vanhempien kanssa sovittu. Ja tiesin, että sääntöni olivat melko samaa luokkaa kuin vanhempien.
Ehkä ilmaisin asian väärin. En missään nimessä haluakkaan puuttua perheen kasvatukseen. Ja yritän, olen yrittänyt parhaani sopeutua niihin. Joitaki asioita on vaan niin vaikea ymmärtää. Juuri esim. tiskit ja aamupalan valmistaminen.
Keskustelu taisi poiketa hieman ohi aiheen... Ymmärrän kyllä mitä tarkoitit peab. Kuten jotkut jo aikaisemmin totesivat, ei ole pelkurimaista "lopettaa kesken" eikä se ole myöskään epäonnistumista, päinvastoin! Vaatii rohkeutta kertoa perheelle, ettei esimerkiksi viihdy, tai että näkemyserot ovat liian suuret. Kirjoititkin, että etsit uutta perhettä. Toivottavasti tämä on oikea ratkaisu, ja löydät mukavan, sinun arvoisesi perheen! Voimia ja onnea etsintään! :)
phuuh meni toi keskustelu vissiin vähän ohi aiheen.. sulle nyt kuitenkin sanoisin et lähde pois. vaihda perhettä tai palaa kotiin tai jotain mut lähde pois. itse olin suomalaisessa perheessä aupparina ja siellä oli vähän sama juttu noitten tiskien suhteen. ne saatto seistä pöydässä tai tiskipöydällä päiväkausia. lopulta mä kyllästyin siihen ja aloin niitä ite korjata pois vaikka mun työhön ei kuulunu mitään kotihommia, ainoastaan lasten koulunkäyntijuttujen hoitoa. ja nekin lapset oli sen ikäsiä et ne olis aivan hyvin pärjänny kahdestaan. myöskin täl perheellä oli kummallinen tapa et ne ei koskaan puhunu mulle mitään oma-aloitteisesti. jos mä jotain kysyin niin sain kyllä vastauksen ja niin edelleen mut muuten ei mitään. ja tosiaan se oli suomalainen perhe. et sä ole epäonnistuja vaikka lähtisit kotiin. ainahan sä voit lähteä uudestaan jos mieli tekee. mä päätin sitten olla lähtemättä uudestaan ja nyt pääsinkin nokialle töihin joten ei ole valittamista täällä suomessakaan. tsemppiä sinne :) parempi varmasti sun kannalta jos ainakin siitä perheestä lähdet pois.
ekaks "myöskin täl perheellä oli kummallinen tapa et ne ei koskaan puhunu mulle mitään oma-aloitteisesti." en siis tällä viitannu mitenkään sun juttuun. nojoo se siitä..
vaikka sulle on lennot maksettu sinne niin ei se mitään. eikä se äiti voi sua pakottaa jäämään. suullinen sopimus on kyllä yhtä pätevä kun kirjallinen mutta voihan sen kirjallisenkin purkaa. itse vaan irtisanouduin ja se siitä. sen sanon kyllä et sen jälkeen oltavat perheessä olivat jokseenkin tukalat mut kyllä se siitä sit meni. jotenkin. kolme viikkoa jouduin siellä sit vielä olemaankin ja sain kuulla olevani vastuuton ja kaikin tavoin epäkypsä mut... mä olin päätökseni tehny. jos mä olisin sinne jääny niin se olis ollu epäreilua kaikkia kohtaan, erityisesti mua itteäni kohtaan. mun mielestä tämmöses tilantees kannattaa ajatella itteään, sun elämästähän tässä on kyse. onhan se kurjaa perheelle kun ne jää tavallaan pulaan mut pidemmän päälle se ei kuitenkaan ole sun murhees.
Voi tiedan niin hyvin mita tarkoitat. Mulla oli suomen joululoman jalkeen takaisin paluu tosi vaikeeta ja ensimmainen viikko meni ihan taysin koti-ikavaa potiessa. Olen todella huono avautumaan jollekin "vieraalle" henkilolle, ja koen aina etten saisi olla "vaivaksi" muille.
Olin miettinyt perheen vaihtoa jo pidemman aikaa lahinna kyllakin sen tiakia, etten aina tieda mita minun milloinkin kuuluu tehda. Tyopaivani pituus on n.5 tuntia josta puolet on lasten kanssa olemista/auttamista ja puolet siivousta. Tiesin tanne tullessani etta joudun siis tekemaan PALJON kotitoita, mutta se on ok. Nyt kuitenkin olen taas paassyt arkeen mukaan, eika koti-ikava vaivaa niin pahasti. Olen myos jutellut enemman perheen aidin kanssa ja kaikki on nyt hyvin.
Sinun tilanteessasi kehoitan EHDOTTOMASTI vaihtamaan perhetta tai palaamaan suomeen. Minulle ainakin olisi ollut vaikea sanoa, etta "mina aion lahtea"..etenkin, kun se aiti kerran kertoi, ettei lahto tule kuuloonkaan. MUTTA..silti lahde pois sielta. Toivottavasti asiat selviavat!!
Kerroin viikonloppuna, että haluan vaihtaa perhettä. Tottakai ne suuttu, mutta sen jälkeen, kun ne löytää uuden tytön oon vapaa menemään. Ja on tullu jo paljon tarjouksia :)
Joten kiitos kaikille, jotka rohkaisivat ja antoivat neuvoja!
Kaikkea hyvää ja mukavaa kevään alkua!