Näitä kun lukee, en ymärrä enää mitään... Ihmiset pettää toisiaan niin paljon kuin ehtii. Toiset katuu tekosiiaan, puolisot vihaavat toisiaan ja ovat pettyneitä toisiinsa. Toiset taas jatkavat eteenpäin "virheämmillä" laitumilla, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tai ainakin ei kauhean suurta kolahdusta sielu saaneena.
Tuntuu jotenkin kyllä tosi pahalta.
Miksi sitä tässä ihmettelen, niin siksi, kun itse en ole onnistunut löytämään sitä "oikeaa" eron jälkeen vielä. Ja ihmettelen, että miksi tälläinen "tavallinen" suomalainen ja uskollinen 45 mies ei löydä itselleen enää elämänkumppania? Muutamia ehdokkaita on ollut, joku "suhteenpoikanenkin", mutta jostainsyystä ne eivät vain ole edenneet alkua pidemmälle. Syytä miksi ei,, olen viimeaikoina todella pohtinut ja "yrittänyt" ainakin mennä myös itseeni, josko se vika löytyisi sieltä. Ja onhan sitä tullut käytyä myös "ammattiapua" hakemassa ja sitä näkökulmaa etsimässä.
Ja uskokaa tai älkää, kuulin nyt perjantaina, kun kerroin että ei löydy sopivaa vaimoehdokasta, sellaisenkin teorian kaveripiiristä että nykyään " ei ne meidän ikäiset naiset halua enää vaimoiksi".
Koskaan en ole puolisoani pettänyt, eikä ole edes mielessä käynyt.
Olisi vain niin mukavaa saada vielä vanhoillepäiville jotain pysyvää ja vakaata suhdetta aikaiseksi. Sillä sen olen huomannut että "naisiahan" saa, jos haluaa. Minä vaan en halua.Haluan vaimon, elämän kumppanin, jotain todella pysyvää. Mutta ei se vaan olekkaan enää niin helppoa.
Se mitä alussa en ymmärtänyt oli se, että miksi ihmeessä ihmiset sössii suhteensa näin pettämällä puolisoitaan. Kuka voittaa ja mitä?? Sillä minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei tää yksin eläminenkään niin herkkua ole, ainakaan pidemmänpäälle...
Kun luin tuon vuodatukseni, niin tuli vielä jatkoksi mieleen, että jos, jos mä en olekkaan "sopivaa" mies ehdokasainesta.
Pidän koti illoista, siellä on mukava puuhailla yhdessä, tehdä ruokaa ja viettää aikaa. Pidän tanssimisesta ja on mukava kerran,kaksi kuukaudessa käydä parketilla pyörähtelemässä, tai vain ravintolassa syömässä. Lapset, ei enempää omat, kuin vieraatkaan ole haitaksi. Eikä lisää lapsia ole tarkoitusta enää tehdä..
Kaikki pitäisi jollain tavalla olla siis "hyvin".
Mut,, ei.
Ps; tiedoksi että tän viestin alkuperäinen viesti on myös tuolla "uskottomuus"palstalla.
Tuntuu jotenkin kyllä tosi pahalta.
Miksi sitä tässä ihmettelen, niin siksi, kun itse en ole onnistunut löytämään sitä "oikeaa" eron jälkeen vielä. Ja ihmettelen, että miksi tälläinen "tavallinen" suomalainen ja uskollinen 45 mies ei löydä itselleen enää elämänkumppania? Muutamia ehdokkaita on ollut, joku "suhteenpoikanenkin", mutta jostainsyystä ne eivät vain ole edenneet alkua pidemmälle. Syytä miksi ei,, olen viimeaikoina todella pohtinut ja "yrittänyt" ainakin mennä myös itseeni, josko se vika löytyisi sieltä. Ja onhan sitä tullut käytyä myös "ammattiapua" hakemassa ja sitä näkökulmaa etsimässä.
Ja uskokaa tai älkää, kuulin nyt perjantaina, kun kerroin että ei löydy sopivaa vaimoehdokasta, sellaisenkin teorian kaveripiiristä että nykyään " ei ne meidän ikäiset naiset halua enää vaimoiksi".
Koskaan en ole puolisoani pettänyt, eikä ole edes mielessä käynyt.
Olisi vain niin mukavaa saada vielä vanhoillepäiville jotain pysyvää ja vakaata suhdetta aikaiseksi. Sillä sen olen huomannut että "naisiahan" saa, jos haluaa. Minä vaan en halua.Haluan vaimon, elämän kumppanin, jotain todella pysyvää. Mutta ei se vaan olekkaan enää niin helppoa.
Se mitä alussa en ymmärtänyt oli se, että miksi ihmeessä ihmiset sössii suhteensa näin pettämällä puolisoitaan. Kuka voittaa ja mitä?? Sillä minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei tää yksin eläminenkään niin herkkua ole, ainakaan pidemmänpäälle...
Kun luin tuon vuodatukseni, niin tuli vielä jatkoksi mieleen, että jos, jos mä en olekkaan "sopivaa" mies ehdokasainesta.
Pidän koti illoista, siellä on mukava puuhailla yhdessä, tehdä ruokaa ja viettää aikaa. Pidän tanssimisesta ja on mukava kerran,kaksi kuukaudessa käydä parketilla pyörähtelemässä, tai vain ravintolassa syömässä. Lapset, ei enempää omat, kuin vieraatkaan ole haitaksi. Eikä lisää lapsia ole tarkoitusta enää tehdä..
Kaikki pitäisi jollain tavalla olla siis "hyvin".
Mut,, ei.
Ps; tiedoksi että tän viestin alkuperäinen viesti on myös tuolla "uskottomuus"palstalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miehissä huolestuttaa yleensä se, että minkä takia avioliitto yleensä kaatui? Yleensä ja huom. yleensä se kaatuu miehen mokailuihin.Ei huomioinu vaimoa tarpeeksi, ei kuunnellu, etsi apua riitoihin ulkopuolelta, ei viettäny lasten kanssa tarpeeksi aikaa,oli kokoajan töissä,pahimmassa tapauksessa petti jne. Kun melkein jokaisen parisuhteen saisi kestämään jos vain haluaisi,se on sieltä korvien välistä kiinni, ellei täysi mielisairas ole.
No entäs eronneissa naisissa? Mikäs heissä on "vikana"?
Ovathan hekin eronneet, ja sitähän sanotaan että molemmissa on vikaa silloin. No en ala moralisoimaan.
Toisaaltaan voishan se nainen "selvittää" miksi ero tuli miehelle,, eikö? Ainakin jos mies kiinnostaa.
Mutta selkeää on etten minä ainakaan ota eroni syitä keskustelunaiheeksi ekoilla enkä ihan vielä tokillakaan treffeillä....
- niin naisissa kuin miehissä - on se hyvä puoli, että he TOIVOTTAVASTI ovat oppineet jotain. Ja yleensä tuollaisia yhdessäelon ongelmia ja kompromisseja ei ihminen taida myötäsyntyisesti vaan vasta opittuaan tuntemaan itseään ja muita ja itseään suhteessa muihin.
Eli eronneet kunniaan! (itse en ole nainut (noh..)enkä eronnut :-))
jos on oppinut jotain. Ihmetyttää vaan että jos on ollut naimisissa esim. 20v. niin eikö siinä ajassa olisi jo ehtinyt kasvaa ja pelastaa avioliiton. Ikävää kun ihmiset eivät ota "tosissaan" vihkivaloja: kunnes kuolema meidät erottaa, niin myötä- kuin vastamäessä.
Vaikka en ole puolisoa etsimässä: olen nuorehko perheenäiti ja ihan onnellisessa aviossa. Mutta että mikä on maailmassa vikana kun noin huolettomasti rikotaan yhdessä rakennetut kuviot. Ja vanhempien parisuhteen pitäisi olla lasten koti, niin kodittomiksi vaan nakataan lapset. Itseä (ja lapsia) vastaan se kaikki on; ettei voi luottaa mihinkään, ettei ihmissuhteet,joissa kuitenkin olemassaolo mitataan, ole pysyviä.