Onko nykypäivänä aivan vanhanaikaista ajatella, että miehen pitäisi tehdä aloite? En tarkoita yhden illan juttuja vaan ihan pitempiaikaiseen suhteeseen tähtääviä aloitteita. Jos on ujonpuoleinen mies, pystyykö tekemään aloitteen riittävän mielenkiintoista naista kohtaan? Vai voiko olla niin, että odottaa naisen ottavan "ohjat käsiin"?
Aloitteenteko?!
-Paola-
242043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
nainen voi joskus otta se ensimmäinen askel.
Eikä kyseessä tarvitse olla sen kummemmin ujo kaverikaan, voihan se olla että mies empii ja pohtii sitä, että onkohan tuo nainen kiinnostunut minusta vai ei :)
"Jos on ujonpuoleinen mies, pystyykö tekemään aloitteen riittävän mielenkiintoista naista kohtaan?"
Vaikkein itseäni niin älyttömän hirveän ujona pidäkkään, niin tilanteen pitää yleensä olla sopiva ennen kuin tulee mitään aloitteita tehtyä.
Tuli vaa semmone juttu mielee, et mist se yleesäki on lähtösi et miehen kuuluis tehä aloite. Vanhan kansan perujako? Luulis, et se pettymys ois yhtä suuri, jos vastapuoli ei olekkaa kiinnostunu ja saa pakit...Oli sit aloitteentekijänä mies tai nainen. Ehkä miehiä pidetää tunteettomampina, onha yleisesti se käsitys et mieste on vaikeempi näyttää tunteitaa, ainaki suomalaises yhteiskunnas. Itse kyl kunnioitan ja arvostan miestä, joka pystyy näyttää tunteesa ja itkemää avoimesti esim. hautajaisis. En silti tarkot sitä et siin ois mitää väärää jollei hautajaisis itke. Varmasti mm. kasvatus vaikuttaa tällasii reaktioihi ja käytöksee.
Nonih! Tässä sulle olis mies,joka vetistelee usein! Siks juuri pelkään niitä pakkejakin.Iskis paha masennus..
Eiköhän tämä "miehen pitää tehdä aloite" juttu ole todellakin lähtöisin historiallisilta aikakausilta :) Sittenhän sitä saadaa vielä lietsottua medioissa (=lehdissä) aika helpostikkin. Vaikken kyllä Cosmoa ja vastaavia luekkaan.
Ehkä naiset oppivat tämän "tosi mies vie, nainen vikisee"-ajatusmallin jo lapsuudestaan, vaikkapa prinsessa leikeistä/saduista jne, joissa prinssi tulee ja hurmaa neidon... Naisten luulisi osaavan vastata tähän paremmin :)
Varmasti pakit tuntuu ihan samalta, olipahan kyseessä mies tai nainen. Tuskin ainakaan suurta eroa on.
"Itse kyl kunnioitan ja arvostan miestä, joka pystyy näyttää tunteesa ja itkemää avoimesti esim. hautajaisis."
Sepäs siinä onkin kun "yleisten" normien mukaan ei enää olekkaan mies eikä mikään, jos itkeä tirauttaa. Vaikkapa sitten hautajaisissa. En tiedä johtuuko tämä yksin kasvatuksesta vai mistä, mutta jostain tämä ajatusmalli varmasti jää pienen pojan mieleen itämään, "suomalainen mies ei itke vaikka mikä olisi. P*rkele, purraan vaan hammasta yhteen ja korkataan viides kossupullo jos vielä pala nousee kurkkuun!!" ;)
"Tuli vaa semmone juttu mielee, et mist se yleesäki on lähtösi et miehen kuuluis tehä aloite"
HALOO !!! nyt eletään 2000-lukua. Johtunee vain siitä että naiset on niin patalaiskoja ja saamattomia että kaikki pitäisi aina kantaa valmiina pöytään. Kyllä ne pakit tuntuu ihan yhtä v****maiselta miehestä kun naisestakin. Välillä olis kyllä ihan oikeesti mukavaa jos nainenkin laittais "itsensä likoon".
Just, täällä joku kirjoittikin jotain noista lehtien mahdista.
Itse olen sitä mieltä, että jos toinen kiinnostaa tarpeeksi niin kumpi vaan voi tehdä aloitteen. Itse olen kuitenkin vaan niin ujo yksityiselämässäni etten tutustu helposti uusiin kiinnostaviin ihmisiin. Työelämässä taas en ole erityisen ujo ollenkaan.
Eipä ainakaan mun kohdalle ole sattunut naisia muuten jotka arvostais pätkääkään sitä että osaan näyttää tunteet ja vieläpä puhua niistä. Ex naisystävänkin kanssa tunteista puhuminen ja varsinkin miehen itkeminen oli täyttä myrkkyä. Ehkä kun en juurikaan juo kuin vähän viiniä niin tuo itkeminen korvaa sitten sen kossupullon. Mun mielestä kyllä itkeminen ja tunteiden näyttäminen on vahvuutta eli enemmistö miehistä on vissiin sitten aika heikkoja ihmisenä.
Ei se kellekää oo nii naisel ku miehelkää hyväks padot tunteit sisällee. Kyl se oloa kummasti helpottaa ku pystyy itkemää ja puhumaa tunteistaa avoimesti. Pitää tietysti pitää varansa kelle avautuu.
Ja oon samaa mieltä sun kans, et se on ainoostaa vahvuus, jos on tunnerikas ihminen. Ei vaan saa antaa kenenkään käyttää sitä hyväkseen. Kannattaa pitää siitä linjasta kii, vielä löydät sen naisen, joka arvostaa ja kunnioittaa sitäkin piirrettä sinussa.
Niin... noitakin naisia on, jotka eivät salli miehen näyttävän tunteitaan.
"Mun mielestä kyllä itkeminen ja tunteiden näyttäminen on vahvuutta eli enemmistö miehistä on vissiin sitten aika heikkoja ihmisenä"
Mun mielestä tässäkin pitää se raja olla jossain. Jos mietitään aivan ääripäitä, eli toisessa päässä on sellainen kaveri, joka ei puhua pukahda eikä näytä tunteitaan ja toisessa päässä sitten ihan vässykkä, joka itkee Pikku Kakkostakin katsoessaan, niin eihän näistä kumpikaan vaihtoehto ole hyvä. Ainakaan minusta.
Jos nyt puhutaan urheilusta, mistä saa paljonkin esimerkkejä, niin en minä ainakaan ketään miespuolista urheilijaa ole alkanut katsomaan kieroon jos olen nähnyt hänen itkevän (pettymyksestä). Tai sitten jos itkee vaikkapa hautajaisissa, niin ei siinä minusta ole mitään pahaa. Tai jos näyttää parisuhteessa tunteitaan, niin ei siinäkään. Tai vaikkapa pystyy kertomaan kavereilleen/ystävilleen tuntemuksistaan/pettymyksistään niin onhan sekin hyvä asia. Jopa suotavaa. Ei pidä pitää kaikkea sisällään, kuten myös "-Paola-" totesi.
Kun niitäkin riittää, jotka käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen näitä herkempiä ihmisiä...
Toi Pikku Kakkos vertaus oli aika hyvä, kyllä se raja johonki o vedettävä!
Muistan lapsuudesta sellasen piirretyn, jossa seikkailivat karhunpennut Jaki ja Nuka. En muista sarjan nimeä tai muutenkaan paljon koko sarjasta, mutta yks asia on jääny elävästi mieleen. Se oli niin surullista, kun niiden emo kuoli, että siskon kanssa yhdessä itkeä pillitettiin. Lapsena varmasti herkistää erilaiset asiat kuin aikuisena, pakko silti myöntää, että kyllä sitä monesti tulee vieläkin itkettyä jotain sarjaa katsoessa vaikka tietää ettei ole edes tositapahtumista kyse. Jotenkin sitä vain eläytyy siihen niin täysillä. Joskus kyllä jälkeenpäin itteä huvittaa oma käytös.
Muistan joskus pikkuisena kun katselin Nalle Luppakorvaa, niin joskus nousi ihan pala kurkkuun. Nalle Luppakorva oli välillä jotenkin niin kovin surullinen hahmo :)
Oikeastaan nyt vanhemmalla iällä aika harvoin tapahtuu sitä, että alkaisi kurkkua kaivelemaan. Joskus joissakin urheilun tähtihetkissä tai katkerissa tappioissa tätä tapahtuu, joskus ihan perinteisesti leffoja katsoessa. Mutta kuitenkin harvemmin.
Titanic:istäkin melskasivat silloin aikoinaan, että vähintää puolet teatterista itkee ainakin jossain vaiheessa. Jänistin sitten ja pelasin varman päälle, eli ostin sen omaksi ja katsoin sen videolta. Eipä tuossa muuta liikuttavaa ollut kuin se orkesteri-juttu. Enkä paljasta enempää jos joku tätä lukeva ei ole katsonut sitä ;)
No minälikka se pillahdin itkuun kun mikäkin toope kun näin Et:n ekaa kertaa. Olin muistaakseni kyllä ihan 18v. silloin...
Joskus siinä 22-vuotiaana katsoin Disneyn piirretyn,Kaunotar ja hirviö, jonka tarinan tosin tiesin, mutta vollotin siitä huolimatta,kun oli niin surullinen juttu. Kyllä kaverit jaksoivat kuittailla...ja nauraa.
Saa mies tunteensa näyttää,itkeäkkin, mutta suotavaa tosin olisi että hän ojentaisi minulle niitä nenäliinoja kun katselemme Disneyn piirrettyjä yhdessä. En haluaisi että hän vollottaisi kanssani laulaville teekannuille, hehhee!Se olkoot minun tehtäväni naisena! Pienen pieni kyynel leijonakuningasta katsoessa olisi sallittu myös miehille!
Joskus kuullut sellaisen sanonnan että ystävyys muuttuu tosiystävyydeksi vasta sen jälkeen kun on yhdessä itketty.Tässä taitaa olla pieni totuuden jyvä...
Kyllähän nykyään naisetkin saa tehdä ja tekevätkin aloitteita, mutta enemmistö naisista kyllä odottaa että mies tekee sen ensimmäisen liikkeen. Saattavat kyllä hankkiutua oma-aloitteisesti mukavan pojan/miehen ulottuville, mutta jäävät siihen odottelemaan.. :.)
Onhan se ihan ymmärrettävää, yhtä vaikeaa se aloitteen tekeminen kummallekin usein on. Mutta suosittelen kyllä aloitteiden tekemistä puolin ja toisin.. paljon enemmän tapahtuisi mukavia asioita silloin :)
se *luultavasti* ainakin onnistuu ennenpitkää jos vain kiinnostus riittää ja nainen ymmärtää näyttää riittävän selvästi, ettei nyt ainakaan pahakseen minun seuraani pistäisi. Kyllä se tosin usein jää siihen haaveiluun, että nainen ottaisi ne ohjat käsiinsä. ;)
itse ainakin naisten suhteen jotain lähentymistä asian suhteen jos sattuu sellainen vahinko että minunlaiseni mies tuntuu kiinnostavan ! En välttämättä tarkoita ihan suoraa lähestymistä vaan pieni vinkki siihen suuntaan et täällä ollaan, mistä sitä muuten tietää toisen olevan kiinnostunut ?
Minä kuitenkin arvostan ihmisissä on sitten kyseessä työ tai vapaa-aika oma-aloitteellisuutta
on sitten kyseessä millainen homma tahansa. Töissäkin vaikka tavallaan olen jonkinlaisessa johtavassa asemassa ni vaadin työkavereilta et he jos ei tekemistä ole ni hoitavat itselleen hommia ! Tavallaan toivon naisiltakin vastaavaa toimintaa lähestymisen suhteen koska en ala kaikkia ihmisiä jotka minusta tuntuu kiinnostavalta lähestymään sillä silmällä. Pieni kainoisa katse takaisin tai vieno vinkkaus vaikkapa sormella et tule tänne riittää ! Enköhän minäkin jopa siitä tajua lähestyä toista, mut jos toinen ei muuta luo kuin katseen takaisin ni en minä kyllä sellaiselle ala itseäni tyrkyttämään !
Tein aloitteen vanhan heilan suhteen...Onko aivan normaalia, että mies haluaa miettimisaikaa suhteen uudelleen aloittamiselle? Vai onko se vain keino yrittää pitää toisen mielenkiinto yllä, kun samalla kalastelee muilla vesillä ja etsii omasta mielestään parempaa? Ja jos ei tärppää niin tullaan sitten vasta "häntä koipien" välissä takaisin jos ollenkaan??? Olisiko se niin paljon pyydetty suora vastaus suoraan kysymykseen? Yhteistä historiaa kuitenkin takana yli 3,5 vuotta.
Kysyn nyt teiltä, rakkaat kanssaihmiset, kokemuksia asiasta, kun en itse oikein noita miesten aivotuksia tajua...Ja varsinkin miehet, mitä tuollainen käytös viestii?
että mies haluaa oikeasti pohtia haluaako aloittaa uuden suhteen kanssasi vaiko ei.
Kun en tiedä, että miksi olette aikoinaan eronneet, niin vaikea sanoa mitään muuta. Tietysti jos eroon johtaneet syyt ovat tulleet enemmän sinun puoleltasi, niin varmasti miettisin tarkkaan ja harkitusti kiinnostaisiko enää...
Niin ja voihan sillä exälläsi olla joitain muita virityksiä ja haluaa tietää tuleeko niistä mitään vai ei.
Exiin palatessa käy vaan niin kovin helposti niin, että ne vanhat ongelmat nousevat pintaa. Varsinkin jos niitä ei ole selvitelty kunnolla. Ja vaikka olisikin, niin silti näin voi käydä.
Tiedän, että on ollut ainakin yksi "viritys", mutta luultavimmin se juttu on jo menneen talven lumia. Muista virityksistä en ole tietoinen, väittää kyllä ettei sellaisia ole, mutta mistäs sen tietää.
En sen kummemmin halua ruotia eroon johtaneita syitä, mutta päätös oli aika lailla yhteinen vaikka minä varmasti enemmän silloin eron kannalla olin. Tai tätä mieltä mies asiasta on. Olen kyllä aika tempperamenttinen ja nopea liikkeissäni, että voi olla sekin syynä pieneen aikalisään :o)
et takaisin palaaminen ns. exän kanssa olisi järkevää ? Itsekin asiaa usein miettineenä kun vastaavanlainen tapaus on itsellänikin meneillään.
Ajatuksissa käy seikka et ikäänkuin jotain jäi näkemättä ja kokematta tämän edellisen kanssa mut asiaa kun järjen kanssa ajattelee ni tietää et jos olisimme kuuluneet yhteen ni miksi sitten jossain kohtaa homma kuteski loppui.
Miehestä voisin ajatella et näissä tapauksissa kyseessä saattaisi olla jonkinlainen takaportti mut mistä sitä toisen aivoituksia varmasti tietää ? Tilanne on kuitenkin sellainen et päätös on tehtävä itse eikä muiden mielipiteitä siinä parane kuunnella, jokainen päättää itse omasta elämästään. Meni sit syteen tai saveen !
Todellakin vaikea sanoa kun ei tiedä teidän suhteenne taustoista yhtään mitään eikä sitä mikä johti eroon. Ja sekin vaikuttaa minkä ikäisiä olette. Omalta kohdaltani ainakin pystyn sanomaan ihan suoraan siinä vaiheessa kun suhdetta ei enäää kannata uudelleen lämmitellä. Joten voisin kuvitella että mies ehkä tosiaan haluaa hetken aikaa punnita rauhassa että kannattaako enää jatkaa vai ei. Tuskin siinä mistään "mielenkiinnon ylläpitämisestä" kuitenkaan kyse on. Toisaalta miehen luonnekin vaikuttaa asiaan. Pystyykö hän suoraan kieltäytymään vai onko enemmän sen tyylinen ettei oikein kehtaisi sanoa "ei enää kiitos".
Mitenkähän nopealiikkeinen sinä sitten oletkaan :D
Kun jos toinen on tuuliviiri jo suhteenkin aikana ja se vielä päättyy eroon, joka on enemmän tämän tuuliviiren aikaan saamaa / ehdottamaa, niin on varmasti vakavan harkinnan paikka haluaako palata yhteen.
Ettei vain olisi käynyt niin, että sinä halusit kokea jotain muuta ja jotain uutta, olla muidenkin miesten kanssa, ja miehesi "antoi" sinun lehahtaa lentoon kokeilemaan siipiäsi. Nyt olet kuitenkin havainnut, että ei se ruoho olekkaan yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolella. Eikä sitä täydellistä miestä löytynytkään. Samat ongelmat (käsittelemättömät) seurasivat edelleen mukanasi. Niinpä haluaisit palata lennoltasi takaisiin tutun ja turvallisen ex-miehesi kainaloon...
Nythän on kuitenkin niin (jos näin on tapahtunut) että olet varmasti satuttanut miestäsi aika pahasti, ainakin jos exäsi on ollut rakastunut sinuun. Aikaa on mennyt ja haavat on nuoltu, katkera lähtösi on jäänyt taustalle. Sitten sinä "teetkin aloitteen", että haluaisit yrittää uudelleen.
Tässä tilanteessa onkin varmasti tarkan ja vakavan harkinnan paikka - exälläsi. Oletko sitten kuitenkaan muuttunut miksikään, vai oletko edelleen samanlainen kuin silloin erotessanne. Onko ihan oikeasti mikään muuttunut. Haluanko ottaa sen riskin, että "-Paola-" taas lähtee suhteesta, kun tulee vaikeaa/ei nappaakkaan enää niin kympillä...
Kuten onkin jo todettu, niin tuntematta sinua ja miestäsi, ja teidän luonteita, on vaikea sanoa mitään varmaa.
Henk.koht. en välttämättä ymmärrä, että mikä siinä exässä niin perhanasti sitten viehättää. Kun kerran aikoinaan on jo päädytty eroon.
Saahan ne jotkut sen toimimaankin, ei siinä mitään, mutta niin monet ihmiset palaavat sinne exän hoteisiin vain sen takia, kun eivät olekkaan löytäneet sitä "täydellistä" kumppania.
"Vai onko se vain keino yrittää pitää toisen mielenkiinto yllä, kun samalla kalastelee muilla vesillä ja etsii omasta mielestään parempaa? Ja jos ei tärppää niin tullaan sitten vasta "häntä koipien" välissä takaisin jos ollenkaan???"
Voivoi, musta tuntuu että naiset tuota harrastaa enemmän kuin miehet ;)
Mutta on se silti mahdollista, että miehetkin toimivat noin.
elämä on monesti vain monimutkaisempaa ja yllättävämpää kuin mikään muu. Eroon on aina syy, ja palaamiseen on aina syy. Eikä kaikki ole aina niin selvää kuin mitä ulkopuolisesta voi tuntua. Ne ratkaisut tehdään siinä tilanteessa niillä kokemuksilla ja tiedoilla mitä on. Ja ero voi olla kipein asia elämässä mitä tunteisiin voi koskaan sattua ja silti se pitää joskus tehdä. Kaikkea ei voi hyväksyä, mutta jotkut asiat voi ymmärtää jos sitä haluaa. Ei kannatakaan edes päättää heti, vaan puhua, puhua ja puhua ja päättää sitten. Ei mitkään oikeat syyt koskaan riko enemmän suhteita, kuin luulot.
Itselläni on vähän samanlainen kokemus takana ja sen perusteella sanon että mies on loukkaantunut edellisen suhteen päättymisen syistä. Sinä kun et ilmeisesti pitänyt tätä tarpeeksi hyvänä kumppanina, vaan päätit lähteä kokeilemaan jotain täydellisempää.
Jos kyseessä olisi ollut vain miettimistauko ilman muita suhteita, niin paluu ainakin itselläni olisi ehkä vielä ollut mahdollinen, mutta jos se on vaan sitä paremman vaihtoehdon etsimistä niin ainakin itse sanoin samantien "ei kiitos". Päätöstä nopeutti se että edellisen suhteemme kariutuessa sanoin, että jos eron taustalla on kokeilla muita ehdokkaita, niin paluu on sitten mahdoton. Olen tietysti otettu siitä että uutta yritystä kuitenkin ehdoteltiin useaan otteeseen, eli ilmeisesti vika ei ollut kuitenkaan minussa, mutta varovaisemmaksi se kyllä teki. Nykyään en edes vilkaise enää naisia jotka ovat vastaavaan joskus tehnyt tai elävät muuten vaan kuin viimeistä päivää.
No, erilaisiahan me kuitenkin ollaan, eli mitä vaan voi sattua.
Ei ollut kyse mistään ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella -liihottelusta. En ole ollut minkäänlaisessa suhteessa eron jälkeen. Tänään kun miehen näin niin rivien välistä pystyin lukemaan, että hällä niitä juttuja on ollut enemmänkin. En vain ole tiennyt niistä.
Päätinkin nyt niin, että jätän miehen omaan arvoonsa ja etsin aivan uuden miehen itselleni. Ei tuo mies ole minua varten, ansaitsen jotain paljon parempaa.