Monien hankalien ihmissuhteiden jälkeen olen päässyt siihen tilaan, että voin sanoa olevani onnellinen. Minä nimittäin en enää etsi miestä, joka voisi pettää, kohdella julmasti jne. Olen luultavasti jo kaiken nähnyt, ja oivaltanut elämässä sen hyvin yksinkertaisen asian. Minä voin elää elämääni ilman parisuhdetta. Ei tarvitse peltä kenenkään pettävän ja aikaa jää kaikkeen siihen, mikä voi tehdä onnelliseksi.
Kirjoitin tämän siksi, että ilman parisuhdettakin voi elää hyvin onnellisena elämäänsä. Suosittelen muillekin..
Kirjoitin tämän siksi, että ilman parisuhdettakin voi elää hyvin onnellisena elämäänsä. Suosittelen muillekin..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä mä ainakin haluan miehen jakamaan arkea. Jakamaan ilot ja surut. Miehen, jolta saan läheisyyttä ja lämpöä.
En vois olla onnellinen yksin.
Joskus ehkä pettämistä tai muita esteitä vastaan tulee, se on elämää, enkä meinaa pelätä tulevaa, vaan nauttia tästä hetkestä. Mutta onnea sulle valitsemallasi tiellä:)
kuin minää joku viikko sitten tai kaks. Mäkin sanoit aika samanlaisia juttuja paitsi miesten sijaan mää käytti sana naisia, mutta en tarkoitti ne sen tavallaan kuin sanoit ne. Se oli vain katkera sarkasmi. Toi on enemmän avun huuto.
Avunhuuto!! Jos kerran valitsee itse oman tiensä, eikä halua enää miestä rinnalleen, niin miksi se olisi avunhuuto? Minä en ole katkera vaan helpottunut. Minun on helpompi elää yksin. Ei mies välttämättä tuo onnea ihmisen elämään. Katsokaahan vaan tälläkin palstalla kirjoittajia. Kovin heppoa ei yhteiselämä todellakaan ole.
Kaikella on puolensa. Elämä (=miehet) on kohdellut minua hyvin, joten voin sanoa, ettet ole kokenut vielä kaikkea: Sellaisia ihmissuhteita, joista saa paljon. Siis vaikka ero tulisi, niin ei katuisi hetkeäkään ja voisi pysyä edelleen ystävinä.