Oli uskottomuus. ero hakuun. Katteettomia lupauksia paluusta.
Päätös ettei erotakkaan vaan yritetään vielä. Lupaus siitä että toinen suhde päättyi.
Sitten sain tietää, kertoi ennen postin tuloa että haki eron minusta selkäni takana. Pakkasi tavaransa ja lähti.
Sain postissa päätöksen erosta.
siinähän selvittelen yksinäni tunteeni, miten olin täysi pöljä hänen silmissään vuoden ja vielä uskoin sanat, rakastan sinua.
Miten jatkan elämääni ja yritän pitää itseni koossa?
Auta!
Päätös ettei erotakkaan vaan yritetään vielä. Lupaus siitä että toinen suhde päättyi.
Sitten sain tietää, kertoi ennen postin tuloa että haki eron minusta selkäni takana. Pakkasi tavaransa ja lähti.
Sain postissa päätöksen erosta.
siinähän selvittelen yksinäni tunteeni, miten olin täysi pöljä hänen silmissään vuoden ja vielä uskoin sanat, rakastan sinua.
Miten jatkan elämääni ja yritän pitää itseni koossa?
Auta!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muakin mies petti.Luotin täysin ja kun ei ollut todisteita siitä että hän puuhasi jotain selkäni takana niin kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ongelma on siinä että mulla oli aavistus, siitä että miehellä on jotain salattavaa mutta en uskaltannu katsoa tosiasioita silmiin kun vasta nyt kun kaikki tuli ilmi. Kun on rakastunut ja kiintynyt johonkin,ei vaan osaa ajatella järkevästi...
Mutta silti sen luottamuksen menetys noin totaalisesti tuntuu niin raa'alta.
Miten voi toista katsoa silmiin ja kuitenkin on tehnyt päätöksen, että lähtee ja suusta tulee tekstiä jatkosta.
En voi käsittää. Mielestäni tuo ihminen on tunnevammainen, sairas, katala, petollinen, paska, luuseri.
Mä vihaan sitä.
Sitten painuu ovesta ulo. Ei selittele. Hänellä ei kuulemma ole mitään velvollisuutta selittää.
Ja vuoden piti meitä kulissinaan vain. Hänellä on perhe. Ja paskat!
petti mies koko avioliiton ajan ja vielä ku-setti osituksessa juuri tuon takia kun luotin.Miten joku voi olla tuollanen mutta ajattelen että sitä saa mitä tilaa vielä hänkin.
Olet masentunut ja pettynyt. Luottamuksen menettäminen toiseen ihmiseen on erittäin kovalta tuntuva asia. Olet varmaan peloissasi, miten yksin pärjäät. Siihen voi sanoa: ole aivan rauhassa peloissasi. Myöhemmin huomaat, että elämä kuitenkin kantoi, vaikka välillä ei tunnelista valoa näkynyt.
Ja yhdestä asiasta voit olla iloinen. Olet päässyt paskahatusta eroon. Jos kertomasi on totta, älä vain kuvittele mitään uudelleen yhdistymisestä. Paskahatut eivät muutu. Risti kätesi ja kiitä ketä kiität.
nyt niin ,että sinä ja miehesi käsitätte vaan asiat eri tavoin.
Ja alkuun haluan vielä sanoa,että itsellenikin kävi vähän samalla tavoin tosin siihen ei mennyt vuotta. Exäni lähti yllättäen,siis ei mitään ennakkovaroitusta, toisen naisen luo ,tuli takaisin viikon päästä ja vannoi rakkautta ja siitä parin viikon päästä käänsi kelkkansa ja lähti taas,silloin lopullisesti.
Silloin päätin ,että oli viimeinen lähtö se.
Mutta asiaan, nykyisen siippani exä roikkuu kiinni miehessä kynsin hampain ja kuulee mitä haluaa kuulla (ei ehkä kestä totuutta,ei välttämättä tietoisesti kuule väärin).
Tuo exä oli itse eron vireille panija,mutta sittemmin tuli katumapäälle,ehti sitä ennen hakea virallisen eronkin jo.
Kysyy mieheltä,että etkö ole koskaan rakastanut minua,johon saa vastauksen "tietysti olen" , mutta kuulee vastauksen "rakastan sinua palavasti edelleen". Kysyy mieheltä tuleeko takaisin ja saa vastauksen "en tule" ja kuulee
"ehkä tulen". Kysyy etkö rakasta minua ja lasta enään saa vastauksen "rakastan aina lasta" kuulee
"rakastan teitä molempia". Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Monesti ei halua loukata toista, kun on kuitenkin se yhteinen historia takana ja yrittää sanoa asiat kauniisti ja silloin toinen takertuu siihen kauniiseen sanomiseen ja luulee ,että se on rakkautta .Tavallaan se onkin rakkautta, se on vain muuttanut muotoaan intohimoisesta rakkaudesta kaverirakkaudeksi.
Ehkä miehesi välitti kuitenkin niin paljon sinusta,ettei kyennyt katsettasi kohtaamaan.
Et sinä ole mikään pölja, näit ehkä miehesi rakkauden silmin,etkä nähnyt todellisuutta "kuulit väärin".
Kokemuksesta sanoisin,että ensi ajat eron jälkeen olivat kauheita, oli ikävä,häpeä,raivo ja kaikki tunteet.
Veljeni sanoi silloin minulle, ei sitä mitään voi tehdä kun toinen hakee eroa, on vaan elettävä eteenpäin.Yksinkertainen neuvo,mutta sai minut liikkeelle.
Ja usko pois ,päivä päivältä tuska hellittää ja toivon ,että sinulle käy samoin kuin minulle, elämä tuo eteesi uuden onnen.
Ei tämä ole mikään keksitty juttu. Totta joka sana.
Olen vuoden pitänyt taloutta yksin pystyssä. En pelkää sen puolesta. tiedän että pärjään.
Tuo vuosi on täynnä tuskaa ja epävarmuutta. Miten voi palata sanoen sivusuhde loppu, ja taas muutaman vkon päästä lähteä lumppunsa luo ja sitä rataa edestakaisin vuosi. Kyllä minä olen ollut tyhmä siinä että annoin tulla takaisin, koska halusin olla niin naiivi tyhmä, idiootti, pöljä, että uskoin sen luuserin valheet.Annoin isän olla lastensa luona. Miksen ajatellut itseäni ja sanonut painu v..uun täältä koska olet sen jo päättänyt.Miksi joku voi leikkiä toisen tunteilla vuoden ja viimeisenä mahdollisen päivänä lähettää erohakemuksen.
Luuseri paska se äijä on kun ei voi silmiin katsoa ja sanoa, tämä on nyt loppu.
Sanoin minäkin hälle, että en ole onnellinen. Mulla oli pokkaa tunnustaa se vuoden mittaan. Niin miksi herättää toisen tunteet ja valehdella paskaa silmät suut täyteen.
Olen niin täynnä vihaa sitä ihmistä kohtaan. Toivottavasti saa joskus rangaistuksensa ja runsaalla kädellä.
Kyllä ne kuule vaan voi. Kaikki paska mikä vaan voi tapahtua tapahtuu jossain. Ja kun ei osaa pitää itsestään huolta saan paskaa naamalle.
taitaa olla monta. Meillä sama juttu. Mies oli elämäni rakkaus, teini-iästä asti olimme yhdessä, aviossakin yli 20 v. Lapsia kolme, kaksi jo poissa kotoa. Nyt yritän koota itseni, että saisin vielä tämän nuorimmaiseni aikuiseksi. Minullakin oli aavistus, mutta mies ei suostunut vuosiin käsittelemään, sitten vain ilmoitti menevänsä töihin toiselle paikkakunnalle, romahdin....
Vieläkin rakastan, rakastan niin etten halua pitää kiinni. Väkisinhän ei voi...
Juu kyllä meitä varmaan on paljon pöllöjä, jotka haluaa uskoa aina vaan hyvää. Ja sitten tulee paskakuorma naamalle, että läjähtää.Ja silloin kun vähiten osaa sitä pelätä.
silloin on hyvä jos molemmat osaa päästää irti ja antaa toisen mennä, mutta kun sitten toinen roikottaa narunsa päässä ja kiskoo miten huvittaa, on tilanne helvetillinen. Aina kun pääset jaloillesi tulee isku ja löydät itsesi suosta taas.
Se henkinen paine on välillä niin kova että tuntuu jo fyysistäkin kipua.
Pelkään välillä että sairastuu jo pelkän ikävänkin vuoksi, kun se iskee vaikka on kohdeltu kuinka kaltoin. Mistä silloin löytyisi se takapiru joka vetäsi pois ja muistuttaisi miten kipeää se tekikään?
Ketään ei voi väkisin pitää se on totta, mutta miten häätää pois se takaisin kinuajakaan?
ei muuta kuin pää pystyssä eteenpäin, näyttää miehellesi, että pärjäät ilman häntäkin.(on muuten paras "kostotapa". ja sen myötä kovuutta pitää itselläsi lisätä, älä kulje enää narussa, mutta tee se hyvällä mielellä ja tyylikkäästi.
ja usko tulevaan, mitä se sitten ikinä onkaan!!
sehän tän elämän juuri tekee mielenkiintoiseksi.
voi kun saisi enemmän edellisen kaltaista kannustusta, pääsisi varmaan eteenpäin...