Olen kotiäitinä, esikoinen 6kk. Toinen lapsi on tervetullut, jos on tullakseen. Mies käy töissä ja ymmärrän, että hän kaipaa myös vapaa-aikaa itselleen. Noin 3-4 kertaa viikossa harrastaa urheilua (1-2h) kerrallaan. Hyvä mies hän on, mutta nytkin kaipaisin niin kovin häntä jo kotiin... antamaan hengähdystauon minulle, tytär ollut itkuinen koko päivän. En jaksa oikein ymmärtää ja olla hyvä vaimo. Ja nyt alkanut mietityttään, että jaksankohan uutta pienokaista.
Ristiriitaisia tunteita
Siru
51316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos susta yhtään tuntuu että on raskasta tän ekan vaavin kanssa kun mies harrastelee, niin kahta raskaampaa se on sitte ku on toinen pikkunen lisänä. Oisko järkevää ppitää vähän pidempää taukoa, että sä saisit itselles omaa aikaa ja jaksaisit sit taas olla äitinä pikkuselle.
on miehen aika oivaltaa, että sinä kaipaat hengähdyshetken ,kenties liikuntaa tai harrastusta. Lapset tehdään yhdessä ja ne on yhteisiä. Ei niin että hyvinä hetkinä isi tulee paikalle.
Miehet ei lue ajatuksia. Kerro sille selkeästi ja ystävällisesti, mutta niin että mennee perille, että olet hiemen väsynyt, toivottavasti piristyt. kaipaat vaihtelua siihen että olette tytön kanssa toisiinne sidotut. Jaksaisit paremmin kotona jos saisit omaa aikaa. Olet neljän seinän sisällä, 24 tuntia valmius tilassa...yms. yms.
Meillä tämä toimi. Naiset taitaa olla vähän huonoja "valittamaan nätisti". Ollaan kauan hiljaa ja odotetaan että mies huomaisi, sitten vihjaillaan ja kun ei mene perille jossain vaiheessa räjähtää...
Lapsen iästä vielä, meillä tyttö nyt 9kk ja kovaa vauhtia menee lattialla. Kaiholla muistelen niitä hetkiä, kun kieriskeli 6kk ikäisenä lattialla.
Miksi kiire tehdä toinen lapsi, jos isukki ei ole vielä ymmärtänyt lapsiperheen olemusta?
miehen kanssa, että yhtä monta tuntia molemmat saavat viikon aikana harrastaa tai esim. mennä kaupungille kauppoihin tai kaveriden luona käydä. Itselläni on myös 6kk ikäinen vauva. Hyvää on tehnyt miehelle olla hänen kanssa kahden, näkee ettei vauvan kanssa oleminen ole aina "herkkua".
Viestisi oli aivan kuin minun kirjoittamani... paitsi että meidän tytär on 5,5kk. Sympatiaa täältä sinne. Mullakin hyvä mies, mutta paljon poissa kotona mm pitkät työpäivät (en muista koska olisi 8h päivä ollut takana) joiden lisäksi vielä lauantait hän tekee lopputyötään - sitten pitkän päivän jälkeen hän on väsynyt ja haluaa maata hetken sohvalla tms... mutta kun joskus minuakin huvittaisi maata. Välillä mies tuntuu unohtavan että kotona olemainen ei ole pelkästään tv:n katselua tai "leikkimistä". Tänäänkin tässä odottelen vielä tunnin, miehen lentokone saapuu kohta kaupunkiin - työmatka talana ja huomenna taas min 9h työpäivä edessä.
No, minkäs teet kun ukkoa rakastaa ihan kun hullu puuroa ja haluaa olla hyvä eikä nalkuttava vaimo, mutta rajansa kaikella!
NIin, ja tavallaan toista jo toivon... Pitäis vissiin opetelle puhumaan asioista miehelle? :)
Hauskaa kevättä!
On niin kovin tuttua yksinoleminen. meillä on 9 kk tyttölapsi. Olen melkein koko 9 kk ollut lapsen kanssa kahden. 8 kk meni siihen kun mies oli rakentamassa meille taloa ja jos ei ollut rakentamassa niin oli harrastuksissa tai kavereiden luona. Mies sanoi että kun saadaan talo valmiiksi niin sitten hän on aina kotona. Mutta toisin kävi. Hän ei pysty olemaan yhtään paikallaan vaan koko ajan menossa jonnekkin. Hän on ihana isä lapsellemme ja ihana mies mutta minäkin tarvitsisin vähän omaa aikaa. Jos kerran kahdessa viikossa pääsen yksin korkeintaan tunnin kauppareissulle niin se on jo paljon. Mieheni kyllä sanoo minulle usein että minun pitäisi liikkua enemmän eikä olla vaan neljän seinän sisällä. Mutta jos ehdotan että hän olisi lapseni kanssa sen aikaa että käyn kaupassa niin aina löytyy omia menoja. Se tuntuu välillä tosi raskaalta. Ja sitten ilkeilen hänelle jatkuvasti joka asiasta kun en saa sanottua suoraan.