Tässä mietin jo monta kertaa pettyneenä,että onkohan mulla liian romanttinen kuva naisista?
Ainakaan mua ei kukaan kasvattanut tai koulu ei antanut mitään työkaluja naisten kanssa pärjäämiseen.Muistan silloin nuorena,kun unelmoin tytöistä ja tavattuani petyin monesti.
Suurin osa poispilattuja,mutta onhan joukossa toki helmiäkin!Taidan pohtia vähän liian syvällisiä.
Ainakaan mua ei kukaan kasvattanut tai koulu ei antanut mitään työkaluja naisten kanssa pärjäämiseen.Muistan silloin nuorena,kun unelmoin tytöistä ja tavattuani petyin monesti.
Suurin osa poispilattuja,mutta onhan joukossa toki helmiäkin!Taidan pohtia vähän liian syvällisiä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama juttu on käynyt ittellä mielessä.
Onkohan oma naiskuvani rakentunut elokuvien/ kirjojen yms pohjalta? Jaksan aina kuvitella naisten olevan pohjimmiltaan romanttisia ja hyväsydämisiä, mutta kun mietin asiaa en ole elävässä elämässä juuri nähnyt käytöstä joka tukisi tällaisia käsityksiä. Sen sijaan olen nähnyt kyllästymiseen asti tyttöjä/ naisia, jotka käyttäytyvät kuin idiootit kun saavat hiukan viinaa, heittäytyvät renttujen matkaan, ripustautuvat suhteisiin joilla ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua jne.
Ja silti - en osaa muuttaa omaa käsitystäni. Joko olen yltiöoptimisti tai sitten näen alitajuisesti jotain hyvää jota en kykene älyllisesti käsittämään?
loppujen lopuks. 23vuotias mimmi, ja nyt ensimmäistä kertaa ihan yksin. Välillä on kyllä tuntunut siltä, etten jaksais enää uskoa rakkauteen. Tuntuu et oon joku kusipää-pettäjä-magneetti. Tapasin kuukausia sit yhden kiltin herrasmiehen,ketä tapailin n.kerran viikossa. mut nyt se vaan tapailee exäänsä, joten mua on taas kerran käytetty hyväksi. Ehkä joku päivä mä löydän jonku sielunkumppanin, joka on myös valmis hoitamaan parisuhdetta. Ja jolle kelpaisin juuri sellaisena kuin olen. Joka olis mulle uskollinen, ja rehellinen muutenkin. Tuskimpa. Luultavasti elän loppuelämäni yksin. Huonoon suhteeseen en enää jalallani astu.
se olla et sul on vääristynyt kuva naisista, jos aina petyt. Naiset ja miehet kun on sellasia kun ovat, osa stereotyyppejä ja osa outolintuja ja sit vielä ne jotka ei oikein sovi mihinkään.
Kun kerran kysyt, niin varmaankin on.
Paras ohje minkä olen saanut naisten ymmärtämiseen, on leffasta, jossa Jack Nicholsonin esittämältä kirjailijalta kysytään, miten hän miehenä pystyy kuvaamaan naisia niin hyvin.
"I think of a man, and I take away reason and accountability."
Ei tuo ole liian syvällistä pohdintaa, ihan tevettä (itse)tutkiskelua vain..
Naiset eivät ole sen parempia ihmisiä kuin miehetkään, ihan samalla tavalla naisilla on huonoja tapoja ja heikkouksia kuin teilläkin. Eikä meitä pidä siitä tuomita. Joskus tuntuu, etä miehillä tosiaan on ihan utopistiset odotukset ja kuvitelmat naisista, varsinkin niistä joihin sattuvat ihastumaan. Ei tutustuta toiseen ihmisenä, vaan rakennetaan jotain ihannekuvaa joka jossain vaiheessa romahtaa murusina kasaan.
Sama pätee myös toisin päin. Jotkut naiset odottavat miehiltä ihan mahdottomia. Turvaa, suojelua, herkkyyttää, romantiikkaa, alkukantaista seksuaalisuutta, keskustelutaitoa ja upeaa ulkonäköä ja uskollisuutta, machon elkeitä ja pehmeitä arvoja, kaikkea samassa paketissa.
Suhtaudutaan toisiimme ennen kaikkea ihmisinä ja vasta sen jälkeen sen toisen sukupuolen edustajina niin elämä on sekä miehille että meille naisille paljon helpompaa. :)
"Sama pätee myös toisin päin. Jotkut naiset odottavat miehiltä ihan mahdottomia. Turvaa, suojelua, herkkyyttää, romantiikkaa, alkukantaista seksuaalisuutta, keskustelutaitoa ja upeaa ulkonäköä ja uskollisuutta, machon elkeitä ja pehmeitä arvoja, kaikkea samassa paketissa."
Just niin, ja ne vaatimukset muuttuvat mielialojen mukaan. Eipä siinä mitään, yksinkin kyllä pärjään...
Voi se ollakin tai sitten ei, riippuu vähän siitä keneen naisiin olet törmännyt. Jostakin syystä ne järkinaiset, jotka eivät ole kauhean romanttisia saavat hyvin miehiä. Lopuilla on varmaan niin yltiöromanttinen kuvitelma kaikesta, ettei tosielämässä sitä ole olemassakaan, ehkä..
Siihen kuvaan joka itsellä on mielessä omien lapsuuden tarpeiden jälkeen. Voit kuvitella mielessäsi äitiäsi ja pohtia, mikä hänessä on sellaista mitä kaipaat jne. Sitten pääset jo pidemmälle. Itse ihmettelin joskus että miksi sorrun aina tietyn tyylisiin miehiin ja sain kärsiä. Luin yhdestä kirjasta, että olen etsinyt jatkuvuutta isäsuhteeseeni. Eli hän oli hiljainen, autoritaarinen ja kriittinen eikä hellyyttä näytetty. Kaikki nämä virheet olen tehnyt uusissa suhteissa. Ja eroon ovat päätyneet. En ole tällaisilta miehiltä saanut hellyyttä enkä huomiota. Eli olen jatkanut lapsuuteni traumaa. Nyt ajattelin että minun on pakko hankkia sellainen suhde jota haluan. Eli kestää se että mies on hellä ja kova puhumaan ja lälly ja palvoo minua. Nyt olen löytänyt ja tunne on ihana. Ei enää ristiriitaista oloa siitä ettei saa huomiota tarpeeksi. Entinen mies ei tiskannut hyvillä mielillä koskaan, nykyinen tiskaa koska haluaa miellyttää minua ja pitää hyvänä ja huolehtia. Entinen mies ei tarjonnut minulle teetä, koska halusi että minä tarjoan hänelle. Tarjosinhan mutta en saanut kiitosta. Nykyinen kantaa eteeni ja kieltäytyy toistaiseksi minun palvelulta. Odotan vaan että voin näyttää mitä minä osaan tehdä hänen hyväkseen.
Onko teillä menossa sellainen kuherruskuukausi?
Tuli mieleen, että en vaikka jostakin tiskeistä sanoisi, että ne tiskataan siksi, et toisella olisi mukavaa, vaan siksi, että ne on LIKAISIA ja tiskit pitää tiskata kuitenkin. Otatkohan sä vähän liikaa siitä itsellesi kuvitelmaa vain? Tuntui vähän kaukaahaetulta teorialta alkuperäiseen viestiin nähden. Onnea nyksälle. Mun vanhemmat on ookoo.