Anoppini eli 15 vuotta mentyäni naimisiin hänen poikansa kanssa, tuo köyhä, harras uskovainen, hiljainen ja niin vaatimaton anoppini jolla ei ollut koskaan pennin pyörylääkään. Autoin/autoimme anoppiani todella paljon, annoin monesti rahaa ja ostimme ruokaa ym. Kun anoppi kuoli niin paljastui, että hänellä olikin 300.000€ pankissa ja anoppi oli testamentannut kaikki eräälle uskon lahkolle jossa hän kävi satunnaisesti. Anoppi eleli vuosikymmenet kituuttaen pienellä palkallaan ja lopulta eläkkeellään jotka kaikki menivät säästöön, hyvä niin, mutta tuntuu, että joku veti nyt välistä ja pahasti.
JA TÄMÄ ON TOSI TARINA
En ole katkera mutta...
228743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eipä taida olla tarina tosi. Lapsille nimittäin kuuluu perinnöstä aina lakiosa, joten perinnöttä ei voi lapsia jättää. Osan voi tietysti lahjoittaa vaikka lahkolle tms.
Tarina voi hyvinkin olla tosi, sillä minun äitini täti testamenttasi koko miljoonaomaisuutensa sotaveteraaneille. En ole kateellinen, mutta mietityttää, että millaista munkin elämä olis jos oisin miljonääri... Isotädillä ei kyl ollu omii lapsii. Noh, kyl sotaveteraanit on kaiken rahan ja kunnian ansainnu, mutta kyllä tuosta jättiomaisuudesta olis pienen siivun voinu antaa sukulaisille. Meinaan, että sellasesta omaisuudesta olis jakamista riittäny..
siis jollekin sotaveteraaneja mukaedustavalle ry:lle, jonka valistunut hallitus kukaties avustaa vetkuja jollain pikkusummalla sen jälkeen kun potista on toimihenkilöiden palkkiot, hallintokulut ja kokouspalkkiot kuorittu päältä. Ja kaikki on ihan laillista.
Tässä tapauksessa näin kävi, koska tädillä ei ollut perillisiä, alkuperäisellä oli.
Suomen lakien mukaan alkuperäinen viesti ei voi pitää siis paikkaansa.
Isoäiti oli testamentissa kieltänyt meiltä poikavainajansa lapsilta perinnön, niin me menimme jakotilaisuuteen vaatimaan lakiosaamme.
Kun isoäidin talo kerta oli myymättä niin siinä sitten vain isävainajan sisaret kiukuttelivat että ei talo ole minkään arvoinen ja miksi pitää mitään meille antaa jne. Siinä tilaisuudessa vain yks kaks arvioitiin talon arvo niin matalalle kuin suinkin, sitä näkemättä. No me kolme saimme kukin peräti 5000 mk (miinus perintövero tietysti).
Talo ja tontti myytiin sen jälkeen ja saivat tädit siitä kukin ihan kivan potin, koska tontti sijaitsi halutulla paikalla ja talokin oli tilava ja suht kunnossa.
Että sellainen lakiosan jako. Tuskin kattoi matkakuluni (ulkomailta Suomeen ja takaisin) ja jäi siitäkin taas yksi ikävä muisto lisää. Suku on pahin.
Eli en suosittele ainakaan että henk.koht. lähtee kukaan sitä paljonkehuttua lakiosaansa vaatimaan.
pesänjakaja, ei toimi kuvailemallasi tavalla. Kiinteistöstä muun muuassa hankitaan kiinteistönvälittäjältä kiinteistöarvotodistus, tällöin saadaan määriteltyä tosiasiallinen arvo kiinteistölle olkoon arvo tontilla tai kiinteistöllä.
Miksette valittaneet testamentista? Lakiosa kuitenkin kuuluu rintaperillisille, sitä ei testamentilla voida kieltää.
Toisaalta pistää paheksumaan perinnöntavoittelu. Mitä kukaan on koskaan tehnyt _ansaitakseen_ perintöä?
Olen sitä mieltä, että rahat pitää elämän aikana tuhlata tärkeimpään pää-omaan - itseensä ja jos jotain jää, tasaiseksi vaan!
Eipä sillä, olen vilpittömän kateellinen kaikille, joiden ei tarvitse rahahuolien kanssa vetkutella kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Olishan se loistavaa jos rahaa olis paljon!
Silti panosta mieluummin arpoihin kuin perinnön odotteluun. Se on jotenkin ryhdikkäämpää..
Omiaan pitää vaatia. Sinä tyhmyyksissäsi hävisit paljon rahaa. Lakimies auttaa silloin, kun oikeutta ei muuten saada ja huijari maksaa lakimiesten palkat.
Jos talo myydään kalliimmalla kuin se on arvostettu perinnönjaossa, niin myyjät maksavat korkeampaa veroa kuin perintöveroa kaupassa.
Asioista voi valittaa vielä jälkeenkin päin. Teitä lapsia yksinkertaisesti huijattiin.
lakiosa (= ½ omaisuudesta), kuuluu lapsille, mutta kun se täytyy vaatia 10 vuoden sisällä kuolemasta.
Eki tarina voi olla tosi, jos ei perittävät/holhooja ole pitänyt huolta vaateista.
Oikeastaan tarvitsisi siitä valittaa johonkin päin, onko mitään instanssia mille voisi valittaa asiattomasti käyttäytyvästä asianajajasta?
testamenttiaan ikään kuin me olisimme olleet syyllisiä hänen poikansa (isämme) alkoholismiin jne jne, se oli tosi törkeää tekstiä, niin siis jos olisi vain asiallisesti ilmoittanut tahtonsa eikä ruvennut pilkkaamaan ja mustamaalaamaan meitä poikansa lapsia (jotka olemme syyttömiä vanhempiemme ongelmiin vai mitä) emme tietenkään olisi hakeneet mitään lakiosaa edes.
tapella enkä minäkään täältä ulkomailta voi jatkuvasti hassata rahojani semmoisiin. Olkoon. Kai ne tädit nyt sitten ovat onnellisia kun saivat isomman rahapotin. Me tulemme toimeen muutenkin, ketään huijaamatta.
koko juttua!
Mun luullakseni lakiosaa voi vaatia puolenvuoden sisällä. Mistä ton 10v repäisit?
Rintaperillisen on vaadittava lakiosaa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut testamentin tiedoksi.
:-0
Siellä on kyllä usein säästöjä ;D
Eikö pojalla olisi ollut oikeus vaatia lakiosansa uskon lahkolta? Vaadittava puolen vuoden sisällä ja jos poika on ainoo lapsi hän perii puolet. Lakiosa kait peritään siltä taholta mihin vainaja on testamentannut omaisuutensa.
Vielä 20% lakiosuuteen.
Raha on paha -------------
...tosiaan, jos vanhassa rahassa melkein kaksi miljoonaa markka on pankkiin kerännyt.
Testamentista olisit voinut valittaa. Toki asiantuntijoita olisi riittänyt, kun pesässä oli rahaa, millä maksaa isonpikin lasku.