Nii Mitäs nyt tästä ystävästäni kertoisi. Ennen oltiin hyviikin ystävii,kuin paita ja peppu et pysty jutteleen kaikesta (huolista,murheista,elämästä,iloisist hetkist jne.)ja käytiin kahvilla,hengailtiin jossai,käytiin festareilla tai muut yhteistä puuhaa.. mut nykyään kaikki toisin. Olen alkanut jopa vihaamaan ystävääni nykyään ja olen miettinyt olisiko sittenkin parempi ilman hänen seuraa.. Aina kun hän soittaa/txt mulle niin tuntuu vaan et mitähän se nyt haluaa.. Kun yleensä kyseessä on se et pitäis saada jotain eikä oo rahaa tai et pitäis heittää hänet käymään jossain.. niin ja tietysti lapsenlikkana olemista unohtamatta. Ystävyyshän on sellasta pyyteetöntä et tarjotaan apua,olkapäätä,kuunnellaan ja voi purkaa omia tuntojaan tai sellasta, ainakin mun mielestä.. Sanotaan ettei naisen ja miehen välillä voi olla ystävyyttä, mut kyllä uskon että voi. Tai ainakin uskoin.. Autoin ja tuin häntä kun hänelle tuli ero lasten isän kanssa ja avustin rahallisesti vuokrissa,lastenhoidossa yms. Nykyään hän tapailee yhtä miestä eikä hänellä ole oikein aikaa minulle,mikä on kyllä ymmärrettävää.. Hän valehtelee minulle melkein päivittäin,eikä siedä arvostelua yhtään. Minun ongelmista/huolistani ei kannata enää puhua kun häntä ei kiinnosta tuntuu siltä tai hän alkaa vihjailemaan muuta elämästäni, kun sinkkuna asustan eikä seurustelu suhteistani ole juuri mitään tullut. Luulisi helposti että olen kateellinen tai katkera, en itse usko niin.. Alkaa vaan suututtamaan tuo hyväksikäyttö ja valehtelu.. Sit hän alkaa tivaamaan et miksi olen pahalla päällä.. tuntuu et ois parempi ottaa etäisyyttä vähän ja yrittää saada oma elämäni järjestykseen. Ehkä kaipaisisin kunnon ystävää, en tiedä.. Uskon että minulla on kohtalotovereita täällä jotka ovat kokeneet samoin. Haluaisin saada jonkinlaisen käsityksen siitä mitä minun pitäisi tehdä etten tee mitään tyhmää tai ajattelematonta, ottaen huomioon että olen toisen lapsen kummi. Tilanne on hankala ja pyytäisin neuvoja miten jaksaa eteenpäin.. Kiitos teille kaikille jotka jaksoitte lukea tän ja kerroitte mielipiteenne asiaan.
Ns. Ystäväni
Yksinäinen
3707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi ja tajusin että en ole ainoa. Minulla on yksi ystävä joka aina soittaa minulle kun tarvitsee lapsenvahtia, bensarahaa tai jotain. Kun mitään ei tarvita niin ei kuulu mitään. Olenkin oppinut että aina kun kuulen hänen soittavan tiedän että mitä nyt pyydetään. Kävin usein kylässä aiemmin mutta nykyään en enää viitsi, ainainen puhe siitä mitä lapsi tarvitsee, mitä he tarvitsevat ja kun rahaa on niin vähän. Se kyllä ihmetytti minua että jos rahaa on vähän miten on varaa ostaa tietokoneet, laajakaista tv:t ja kaikki, mutta eihän se minulle kuulu. Silloin kun tutustuimme luulin löytäneeni ystävän jonka kanssa voi tavata, käydä kahvilla, jutustella sähköpostitse ja aina jutella kaikista asioista mutta hänen mielestä ainut asia mistä puhutaan on raha tai mitä he nyt tarvitsisivat. Paha mieli jäi ja pelko etsiä uusia ystäviä kun aina tulee tuollaisia vastaan vai onko se sitten vain minun kohtaloni.
Minä kaipaan sellaista pyyteetöntä ystävää jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut, joka tarjoaa olkapään kun tarvitset tukea, kuuntelee kun haluat vain jutella ja jonka kanssa voi puhua asiasta kuin asiasta eikä aina vain rahasta.
Mitä enemmin luin kirjoitustasi sitä enemmän näin itseni siinä. Olen edelleen sinkku, ystäväni on avoliitossa, minulla ei ole lapsia, hänellä on yksi.
No neuvo jonka antaisin sinulle on että mielestäni sinun pitäisi ottaa välimatkaa ystävääsi. Tai toinen vaikeampi neuvo on kertoa ystävällesi miltä sinusta tuntuu kun hän käyttäytyy niin sinua kohtaan.
Tilanne on siinä sinulla vähän hankala kun olet toisen lapsen kummi mutta ei sinun pidä hyväksyä sitä että sinua käytetään hyväksi ja kohdellaan kuin et olisi edes olemassa kun apua ei tarvita. Jos haluat kirjoitella niin ihan olisi kiva saada sellainen kaveri joka on saman kohdannut kuin minä. Ei ainakaan toisillemme sitä tekisi.
Eihän ns. ystäväsi ole ainut lapsi? Ne ovat kaikkein itsekkäimpiä, ovat aina saaneet minkä ovat halunneet ja heillä on vaikea ymmärtää, että muillekin pitäisi antaa. Myös perheet, joissa lapsien ikäero on suuri tuottaa tuollaisia ihmisiä.
Silti itsekkyys on Suomessa vain yleistymässä kaikenlaisissa perheissä. On vaikea kuvitella, kuinka paljon itsekkyys voi enää lisääntyä tässä yhteiskunnassamme.
pakko kommentoida!olen ainut lapsi enka todellakaan ole itsekas ystavyyssuhteissani.kaikki lahtee kasvatuksesta.tunnen monia sisaruksia jotka ovat aarimmaisen itsekkaita ja moraalittomia ystavia (jos heita voi ystaviksi edes kutsua).oli pakko sanoa jotain tuohon yleistavaan kommenttiisi!