Kommentoikaa!
Olen ollut avioliitossa 28v, vain yksi syrjäsuhde välillä noin 10v sitten, jonka myös vaimo tietää.
2002 tapasin laivalla tytön johon ihastuin heti ja muutaman tapaamisen jälkeen se muuttui rakkaudeksi. Hän on myös avioliitossa ja hänellä on kaksi alaikäistä lasta. Omat lapseni ovat jo maailmalla. Alun salailun jälkeen asia tuli esille meillä siten, että ystäväni aviomies soitti vaimolleni. Siitä alkoi helvetti, jota on kestänyt lähes tähän päivään asti.
Olen ollut tosi rakastunut ja esittänyt muuttamista yhteen jo siitä alkaen kun tunnettiin vuosi. Meillä on pitkä välimatka toisiimme, mutta olemme pyrkineet tapaamaan säännöllisesti 2-4vkon välein. Vaihdoin työ- ja asuinpaikkakuntaakin. Olen puolittanut omaisuuteni ja maksanut vaimolleni hänen osansa.
Olemme olleet hyvin rakastuneita ja onnellisia lähes aina kun olemme yhdessä kumppanini kanssa, mutta suuri ongelma on se, että aina kun hänellä on ns vaikeita hetkiä, hän laittaa tekstiviestejä, joissa kertoo ettei tästä tule mitään ja pahottaa mieleni aivan perusteellisesti. Olen usein tämän jälkeen kauan masentunut. Jollakin tavoin selviän niistä ja taas suhteemme kukoistaa, mutta kerta kerran jälkeen nämä viestit muuttuvat aina yhä masentavimmiksi. Niissä ei saata olla mitään totuuspohjaa vaan hän syyttää minua esim. hänen aliarvioimisestaan ja kunnioituksen puutteesta. Mikään tämmöinen ei pidä paikkaansa vaan suorastaan palvon häntä.
Hänen mielestään meillä on ollut niin erilainen kasvuympäristö (niin on ollutkin), että siksi emme voi tulla toimeen keskenämme. Kuitenkin aina yhdessä meillä on hyvä olla. En tiedä kuinka jaksan kestää näitä viestejä jatkossa. Välillä hän on enkeli ja tuemme toisiamme vaikeina aikoina, mutta nämä mustat hetket ovat hirveitä.
Hän ei ole antanut mitään merkkiä siitä, että tulisi joskus lähtemään perheensä parista, vaan on antanut ymmärtää ettei niin voi lasten takia eikä muutoinkaan tapahtua. Olen ollut valmis muuttamaan yhteen myös lasten kanssa. Olenko mielestäsi, idiootti kun jatkan tätä suhdetta, vaikka tykkään mielettömästi tästä ihmisestä ja hän tietää sen. Otan iskuja vastaan ja koetan kestää, mutta en voi ajatellakaan koskaan toimivani itse samallatavoin...
Olen ollut avioliitossa 28v, vain yksi syrjäsuhde välillä noin 10v sitten, jonka myös vaimo tietää.
2002 tapasin laivalla tytön johon ihastuin heti ja muutaman tapaamisen jälkeen se muuttui rakkaudeksi. Hän on myös avioliitossa ja hänellä on kaksi alaikäistä lasta. Omat lapseni ovat jo maailmalla. Alun salailun jälkeen asia tuli esille meillä siten, että ystäväni aviomies soitti vaimolleni. Siitä alkoi helvetti, jota on kestänyt lähes tähän päivään asti.
Olen ollut tosi rakastunut ja esittänyt muuttamista yhteen jo siitä alkaen kun tunnettiin vuosi. Meillä on pitkä välimatka toisiimme, mutta olemme pyrkineet tapaamaan säännöllisesti 2-4vkon välein. Vaihdoin työ- ja asuinpaikkakuntaakin. Olen puolittanut omaisuuteni ja maksanut vaimolleni hänen osansa.
Olemme olleet hyvin rakastuneita ja onnellisia lähes aina kun olemme yhdessä kumppanini kanssa, mutta suuri ongelma on se, että aina kun hänellä on ns vaikeita hetkiä, hän laittaa tekstiviestejä, joissa kertoo ettei tästä tule mitään ja pahottaa mieleni aivan perusteellisesti. Olen usein tämän jälkeen kauan masentunut. Jollakin tavoin selviän niistä ja taas suhteemme kukoistaa, mutta kerta kerran jälkeen nämä viestit muuttuvat aina yhä masentavimmiksi. Niissä ei saata olla mitään totuuspohjaa vaan hän syyttää minua esim. hänen aliarvioimisestaan ja kunnioituksen puutteesta. Mikään tämmöinen ei pidä paikkaansa vaan suorastaan palvon häntä.
Hänen mielestään meillä on ollut niin erilainen kasvuympäristö (niin on ollutkin), että siksi emme voi tulla toimeen keskenämme. Kuitenkin aina yhdessä meillä on hyvä olla. En tiedä kuinka jaksan kestää näitä viestejä jatkossa. Välillä hän on enkeli ja tuemme toisiamme vaikeina aikoina, mutta nämä mustat hetket ovat hirveitä.
Hän ei ole antanut mitään merkkiä siitä, että tulisi joskus lähtemään perheensä parista, vaan on antanut ymmärtää ettei niin voi lasten takia eikä muutoinkaan tapahtua. Olen ollut valmis muuttamaan yhteen myös lasten kanssa. Olenko mielestäsi, idiootti kun jatkan tätä suhdetta, vaikka tykkään mielettömästi tästä ihmisestä ja hän tietää sen. Otan iskuja vastaan ja koetan kestää, mutta en voi ajatellakaan koskaan toimivani itse samallatavoin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
unohdettava, koska nainen ei ole valmis lähtemään mihinkään ja jos nyt lähtisikin, niin todennäköisesti samat masentelut ja mietiskelyt jatkuisi. Suhde tuskin toimisi kauaakaan.
Niin se vaan menee.
Asiaa voi tietenkin ajatella noinkin simppelisti, mutta ei se vaan toimi, kun on suuret tunteet pelissä. Suuria tunteita molempiin suuntiin, entiseen ja uuteen. Ehkä yhteiselo ei toimi tai toimii, eihän sitä koskaan voi etukäteen tietää. Joillakin ihmisillä on tyylinä ajatella, että aurinko pyörii heidän ympärillään ja he voivat vapaasti ilmaista mielialojaan ja mielentilojaan, eikä tarvitse välittää siitä mitä toinen ajattelee. Itse en kuulu siihen ryhmään, vaan olen varovaisempi ja hienotunteisempi. Toisaasta on hyvä tuulettaa tunteitaan välillä kunnolla, mutta se ei saisi aina tapahtua toisen ehdoilla.
Ehkä kuulostaa simppeliltä, mutta pitää melko varmasti paikkansa. Jos haluat että tunne säilyy, niin pistä poikki ja odota, että nainen saa omat asiansa kuntoon ja löydä sitten uudestaan.
Tuntuu, mutta onhan siinä perää, että testihän
se olisi tavallaan. Siinä on vain se, että itsekin
joutuu myös kärsimään, jos kärsii nytkin.
Ennenpitkää niin on tehtävä kuitenkin, jos asiat ei ala mennä kohdalleen. Olet oikeassa...
Jospa ystävälläsi on vaikeaa kotona puolisonsa kanssa. Pelkääkö hän tätä, ja yrittää ylläpitää rauhaa kotonaan jo lastenkin takia. Onko teillä suuri ikäero? Keskustelkaa kasvokkain asiasta, kun kerta tapaatte 2-4vkon välein. Keskustelkaa myös elämän arvoistanne, harrastuksistanne ym. asioista joihin yhteiselämässänne saatatte kohdata. Vain näin saatte kumpikin rauhan ja varmuuden miten teidän tulisi jatkaa.
Kirjoitin kaiken hyvin lyhyesti, asioihin liittyy tokin hyvin paljon yksityiskohtia.
olet oikeilla jäljillä, hänellä on aika-ajoin hyvin vaikeaa kotonaan, väkivaltaakin.
Siellä kotona on suuri ikäero, meillä ei niinkään suuri, eikä sillä meille ole merkitystä.
Harrastamme paljon samoja asioita, liikuntaa, ulkoilua, musiikkia, teatteria, matkustelua jne.
Voimme keskustella melkein mistä vain, mutta on vaikea käsitellä tätä ko aihetta, koska silloin hän kokee sen painostuksena.
Kumpikaan emme missään tapauksessa ole valmiita luopumaan toisistamme, se on tosiasia, mutta on hyvin kuluttavaa elää erillään ja kulisseissa.
...tullut ajatelleeksi jos kumppanillasi on jokin mielenterveydellinen onglma? en kirjoita tätä pahalla, vaikka siltä saattaa kuulostaa.
nimittäin tuollainen käytös vaikuttaa tutulta. en tarkoita, että kyseessä olisi joku vakava juttu, mutta puhuminen ammattiauttajan kanssa voisi saada naisen pään sisäiset asiat järjestykseen. helvetillisen liiton jälkeen on vaikeaa aloittaa uutta, joka onnistuisi. vaikka olisitte onnellisia yhdessä nyt hetkittäin, kun tapaatte, kannattaa miettiä minkälainen suhteenne olisi, jos olisitte aina yhdessä. tällainen käytös saattaisi jatkua...
en tunne häntä, ole koskaan nähnyt tms. mutta luulen, että hän on hyvin onneton - masentunut, mutta pystyy pakenemaan asioita esim. kun hän on kanssasi. teidän kannattaa keskustella syvällisesti, jos haluatte oikeasti olla onnellisia ja ennen kaikkea jos sinä haluat saada tämän naisen onnelliseksi.
Olenpa hyvinkin, ajatellut asiaa, koska en itsekään ole aivan untuvikko korvienväliasioissa.
Joskus tuntuukin, että hänessä on kaksi persoonaa, enkeli ja piru.
Asiasta on toki keskusteltu ja hän sanookin, ettei hänellä ole kuin nämä kaksi olomuotoa.
Kun on pahalla päällä, niin tosi paha ja osaa kyllä saada toisen ihmisen masentuneeksi tai raivon valtaan. Kun on taas hyvä hetki, joita kaikesta huolimatta on enemmän, ei pahoja halua muistella. Kerran kuukaudessa hänellä on tosi paha päivä ja silloin kannattaa ollakin kaukana.
Olen joskus alkuaikoina väläyttänyt tätä mielenterveyspuolta ja reaktio on kuin syöksy mustaan aukkoon, ei ainakaan myönnä ongelmaa...